Veronkiertoa vai ei?

Starpom

Majuri
Totta, mutta tämä tilanne ei vertaudu case Mariniin. Koska osakkeenomistaja ei ole asiasta päättänyt, vaan duunari itse.
Kun olin itse tavallinen rividuunari, arvostin talon järjestämiä pikkujouluja, tai koulutuspäivän jälkeisiä illanistujaisia. Nyt olen pyrkinyt järjestämään vastaavia tilaisuuksia ja ne ovat olleet pidettyjä. Niiden koetaan parantavan työyhteisön yhtenäisyyttä, helpottavan uusien ihmisten integroitumista työyhteisöön ja ne koetaan arvostuksen osoituksena (työnantaja järjestää jotain kivaa). Kaikki eivät tietenkään näistä nauti ja siksi tällaisten kuuluu olla vapaaehtoisia.
Mielenkiintoista on, että verottaja on kiristänyt tällaisten tilaisuuksien verovähennyskelpoisuutta. Esim. HUS:sa tällaiset tilaisuuden käytännössä loppuivat kun lääkefirmojen sponsorointi kiellettiin. Asia on isossa roolissa kun hoitsut valittavat, ettei työnantaja arvosta.

Jos tällaista pidetään veronkiertona, onko hiukkasen parempien työvaatteiden hankkiminen veronkiertoa, tai onko kyse vanhasta kunnon kateudesta.
Tulin ajatelleeksi erilaisia tilanteita, kuin työpaikan yhteiset häppeningit. Olen samaa mieltä yhteisten häppeninkien hyödyllisyydestä ja verovähennyskelpoisuudesta, vaikka itse en osallistu moisiin. Eräässä teollisuuskonsernissa oli maan tapa että keskijohto ja siitä ylöspäin saivat käyttää työaikaansa miten halusivat. Harvempi kieltäytyi kun oli mahdollisuus lähteä tutustumaan työmaille, pääkonttoriin, kollegan syntymäpäiville (firman rahoilla), höpöhöpö-kursseille. Kaikki työajalla tietysti. Röyhkeimmät oman edun tavoittelijat majoittuivat jopa eri kaupunkiin, kuin missä esim jokin koulutustapahtuma oli.

Vuosituhannen alkupuolella konsernissa oli sallittua maksaa hotelli omalla luottokortilla ja S-hotellit olivat suosittuja. Sai pisteet ja bonukset ja firma maksoi jälkikäteen kuitteja vastaan. Jos paikkakunnan S-hotelli oli täynnä, majoituttiin naapurikaupungin S-hotelliin ja välimatka suhattiin tietysti taksilla firman piikkiin. Toimihenkilöt kiersivät kuin mustalaiset tutustumassa kaikkeen mikä liikkuu tai pysyy paikallaan. Kun matkustusohjesääntö sanoi ettei saa majoittua viiden tähden hotelliin eikä lentää bisneksessä, johtaja-luokassa majoituttiin lähes yksinomaa 5 tähden hotelleihin ja bisneksestä ei tingitty. Väärinkäytösten lajeja oli lukemattomia. Kaksoislaskutuskin oli käytössä sekä määräys käyttää vain ja ainoastaan tiettyjä alihankkijoita. Pidä ihmeenä että konsernin toimintatavoista ei ole syntynyt haloota. Ehkä kaikki toimihenkilöt ja siitä ylöspäin saivat jotain joskus, koska suut ovat pysyneet kiinni. Ja jotta ei menisi pelkästään toisten syyttelyksi, olinhan siellä minäkin. Silti minusta oli väärin että pienehkön firman tulos uhrattiin väärinkäytöksille. Pienessä firmassa muutaman henkilön puhelin- ja matkustuskulut olivat aivan hirveitä. Lottovoittajakaan ei olisi matkustanut yhtä kalliisti. Normaalihintaiset lennot arkena ovat kalliita.

Jukka Oksaharju laukaisi kerran näin että ”On vaikeaa kuvitella, että sijoittaisin merkittäviä summia palkkajohtajien johtamiin yrityksiin”. Minä ymmärrän häntä tässä asiassa.

Naiset kokevat tilaisuuksien järjestämiset arvostuksen osoituksena. Miehet eivät ehkä niinkään miellä että tilaisuuksien järjestämisessä olisi kyse arvostamisesta. Itse koen että arvostaminen on jotain muuta kuin rihkamalahjoja ja yhteinen kännin kokemus. Arvostus tai sen puute tulee esille työnantajan puheissa ja teoissa. Ei auta vaikka kuinka järjestää juhlia ja jakaa joululahjoja, jos tervehdykseen ei vastata, ja ensimmäinen keskinäiskommunikaatio on aiheetonta syyttelyä jostain alihankkijan tekemästä virheestä jostain random-tapahtumasta. En kokenut arvostusta silloinkaan kun 45-vuotiaana taloon tultua toimitusjohtaja opetti minua (ja kaikkia muitakin) kävelemään portaissa kaiteesta kiinni pitäen.
 
Viimeksi muokattu:
Tulin ajatelleeksi erilaisia tilanteita, kuin työpaikan yhteiset häppeningit. Olen samaa mieltä yhteisten häppeninkien hyödyllisyydestä ja verovähennyskelpoisuudesta, vaikka itse en osallistu moisiin. Eräässä teollisuuskonsernissa oli maan tapa että keskijohto ja siitä ylöspäin saivat käyttää työaikaansa miten halusivat. Harvempi kieltäytyi kun oli mahdollisuus lähteä tutustumaan työmaille, pääkonttoriin, kollegan syntymäpäiville (firman rahoilla), höpöhöpö-kursseille. Kaikki työajalla tietysti. Röyhkeimmät oman edun tavoittelijat majoittuivat jopa eri kaupunkiin, kuin missä esim jokin koulutustapahtuma oli.

Vuosituhannen alkupuolella konsernissa oli sallittua maksaa hotelli omalla luottokortilla ja S-hotellit olivat suosittuja. Sai pisteet ja bonukset ja firma maksoi jälkikäteen kuitteja vastaan. Jos paikkakunnan S-hotelli oli täynnä, majoituttiin naapurikaupungin S-hotelliin ja välimatka suhattiin tietysti taksilla firman piikkiin. Toimihenkilöt kiersivät kuin mustalaiset tutustumassa kaikkeen mikä liikkuu tai pysyy paikallaan. Kun matkustusohjesääntö sanoi ettei saa majoittua viiden tähden hotelliin eikä lentää bisneksessä, johtaja-luokassa majoituttiin lähes yksinomaa 5 tähden hotelleihin ja bisneksestä ei tingitty. Väärinkäytösten lajeja oli lukemattomia. Kaksoislaskutuskin oli käytössä sekä määräys käyttää vain ja ainoastaan tiettyjä alihankkijoita. Pidä ihmeenä että konsernin toimintatavoista ei ole syntynyt haloota. Ehkä kaikki toimihenkilöt ja siitä ylöspäin saivat jotain joskus, koska suut ovat pysyneet kiinni. Ja jotta ei menisi pelkästään toisten syyttelyksi, olinhan siellä minäkin osallisena. Silti minusta oli väärin että pienehkön firman tulos uhrattiin väärinkäytöksille.

Jukka Oksaharju laukaisi kerran näin että ”On vaikeaa kuvitella, että sijoittaisin merkittäviä summia palkkajohtajien johtamiin yrityksiin”. Minä ymmärrän häntä tässä asiassa.

Naiset kokevat tilaisuuksien järjestämiset arvostuksen osoituksena. Miehet eivät ehkä niinkään miellä että tilaisuuksien järjestömisessä olisi kyse arvostamisesta. Itse koen että arvostaminen on jotain muuta kuin rihkamalahjoja ja yhteinen kännin kokemus. Arvostus tai sen puute tulee esille työnantajan puheissa ja teoissa. Ei auta vaikka kuinka järjestää juhlia ja jakaa joululahjohja, jos tervehdykseen ei vastata, ja ensimmäinen keskinäiskommunikaatio on aiheetonta syyttelyä jostain alihankkijan tekemästä virheestä jossain random-tapahtumasta. En kokenut arvostusta silloinkaan kun 45-vuotiaana taloon tultua toimitusjohtaja opetti minua (ja kaikkia muitakin) kävelemään portaissa kaiteesta kiinni pitäen.
J.Oksaharju kirjoittaa sijoittamisesta asiallisia kirjoja, itselläkin on useampi hänen kirjoittamaa kirjaa.
 
J.Oksaharju kirjoittaa sijoittamisesta asiallisia kirjoja, itselläkin on useampi hänen kirjoittamaa kirjaa.
En ole lukenut, mutta näyttöjä onnistumisesta ja itseensä uskomisesta hän on kyllä antanut. Vaan eipä Jukkakaan kaikkea osakkeisiin liittyvää osaa ennustaa, vaikka ottaa vahvaa näkemystä aina silloin tällöin. Viime syyskuussa KL kirjoitti Jukan sanomisia näin:

KL 14.9.2020 (!): Siinä kun muut lapioivat urakalla kevään kurssilaskussa salkkuunsa koronakriisin murjomia osakkeita, Oksaharju ei ostanut yhtään osakkeita, eikä hän näe syytä lähteä ostoksille nytkään. Päinvastoin. ”Tilanne ei ole kyllä millään tavalla kannustanut osakepainon lisäämiseen. Olen tänä vuonna entisestään keventänyt osakeomistuksia, minkä aloitin jo vuosi pari sitten”, Oksaharju sanoo.
Myynnit hän ehti tehdä jo ennen koronakriisin romahdusta. Oksaharjun mukaan hänen salkkunsa osakepaino ei ole 15 viime vuoden aikana koskaan ollut niin pieni kuin nyt, eli vain kymmenesosa salkusta. Muu varallisuus on käteisessä, kahdessa listaamattomassa yhtiössä, sijoitusasunnoissa ja rakenteilla olevassa kiinteistössä.”Lyhyellä aikavälillä voin näyttää toki hölmöltä, mutta katsotaan sitten myöhemmin, kuka nauraa parhaiten matkalla pankkiin”, Oksaharju naureskelee. Syynä osakepainon pudottamiseen ei Oksaharjun mukaan ole pelko markkinoiden mahdollisesta uudesta pudotuksesta, vaan se, että osakkeista saatava tuotto-odotus on rajun kurssinousun jäljiltä nyt niin vähäinen, ettei yritysriskin ottaminen sen vuoksi kannata.
Monta syytä myydä Nordeat
Isoimmat osakepainot Oksaharjulla on ollut Nordeassa ja Sammossa. Nordean suhteen hän on tehnyt ratkaisunsa ja myynyt osakkeet kokonaan pois omasta salkustaan. Osaketta oli salkussa kuusinumeroinen summa. Nordeat lähtivät Oksaharjun salkusta alkuvuonna jo ennen koronakriisin romahdusta, jolloin myytyjen osakkeiden keskihinnaksi tuli 8,10 euroa, kun kurssi nyt liikkuu alle seitsemässä eurossa. Lastensa salkkuihin hän on jättänyt Nordeaa vielä 15 000 euron arvosta. ”Negatiivisten korkojen maailma, valtioiden velkaantuminen, yhä suurempi riippuvuus keskuspankkituesta ja pankkien kiristyvä sääntely sekä digitalisaation tuoma murros. Tässä on aika monta syytä, miksi en halua omistaa edes hyvin hoidettua eurooppalaista pankkia niin paljon kuin aiemmin”, Oksaharju perustelee Nordea-osakkeidensa myyntiä.
Jukan ym. päätelmät eivät osuneet maaliin oikeastaan ollenkaan. Nordean kurssikäänteistä Jukka on revitellyt enemmänkin ja oikein uhonnut kuinka sopiii katsoa kuka oli Nortin suhteen oikeassa. Uhoamisesta ei mennyt montaa viikkoa kun kurssi lähti lentoon. Viime syksyn jälkeen osakkeet ovat tuottaneet ennätystahtiin ja Nordean nousu vaikuttaa loputtomalta. Onnea Jukan asuntosijoittamiseen. Toivottavasti vuokralaiset eivät tärvele asuntoja, eikä joudu häätämään. Ne on vuokrausbisneksessä riskejä, joita ei voine vakuuttaa.
 
Viimeksi muokattu:
Tulin ajatelleeksi erilaisia tilanteita, kuin työpaikan yhteiset häppeningit. Olen samaa mieltä yhteisten häppeninkien hyödyllisyydestä ja verovähennyskelpoisuudesta, vaikka itse en osallistu moisiin. Eräässä teollisuuskonsernissa oli maan tapa että keskijohto ja siitä ylöspäin saivat käyttää työaikaansa miten halusivat. Harvempi kieltäytyi kun oli mahdollisuus lähteä tutustumaan työmaille, pääkonttoriin, kollegan syntymäpäiville (firman rahoilla), höpöhöpö-kursseille. Kaikki työajalla tietysti. Röyhkeimmät oman edun tavoittelijat majoittuivat jopa eri kaupunkiin, kuin missä esim jokin koulutustapahtuma oli.

Vuosituhannen alkupuolella konsernissa oli sallittua maksaa hotelli omalla luottokortilla ja S-hotellit olivat suosittuja. Sai pisteet ja bonukset ja firma maksoi jälkikäteen kuitteja vastaan. Jos paikkakunnan S-hotelli oli täynnä, majoituttiin naapurikaupungin S-hotelliin ja välimatka suhattiin tietysti taksilla firman piikkiin. Toimihenkilöt kiersivät kuin mustalaiset tutustumassa kaikkeen mikä liikkuu tai pysyy paikallaan. Kun matkustusohjesääntö sanoi ettei saa majoittua viiden tähden hotelliin eikä lentää bisneksessä, johtaja-luokassa majoituttiin lähes yksinomaa 5 tähden hotelleihin ja bisneksestä ei tingitty. Väärinkäytösten lajeja oli lukemattomia. Kaksoislaskutuskin oli käytössä sekä määräys käyttää vain ja ainoastaan tiettyjä alihankkijoita. Pidä ihmeenä että konsernin toimintatavoista ei ole syntynyt haloota. Ehkä kaikki toimihenkilöt ja siitä ylöspäin saivat jotain joskus, koska suut ovat pysyneet kiinni. Ja jotta ei menisi pelkästään toisten syyttelyksi, olinhan siellä minäkin osallisena. Silti minusta oli väärin että pienehkön firman tulos uhrattiin väärinkäytöksille.

Jukka Oksaharju laukaisi kerran näin että ”On vaikeaa kuvitella, että sijoittaisin merkittäviä summia palkkajohtajien johtamiin yrityksiin”. Minä ymmärrän häntä tässä asiassa.

Naiset kokevat tilaisuuksien järjestämiset arvostuksen osoituksena. Miehet eivät ehkä niinkään miellä että tilaisuuksien järjestömisessä olisi kyse arvostamisesta. Itse koen että arvostaminen on jotain muuta kuin rihkamalahjoja ja yhteinen kännin kokemus. Arvostus tai sen puute tulee esille työnantajan puheissa ja teoissa. Ei auta vaikka kuinka järjestää juhlia ja jakaa joululahjohja, jos tervehdykseen ei vastata, ja ensimmäinen keskinäiskommunikaatio on aiheetonta syyttelyä jostain alihankkijan tekemästä virheestä jossain random-tapahtumasta. En kokenut arvostusta silloinkaan kun 45-vuotiaana taloon tultua toimitusjohtaja opetti minua (ja kaikkia muitakin) kävelemään portaissa kaiteesta kiinni pitäen.
Merkittävä ero tässä tulee osakkeenomistajan mahdollisuuksista.
Jos meno äityy liian tuhlailevaksi, toimitusjohtaja lähtee samalla sekunnilla.
Monissa yrityksissä toimintaa on korjattu kovalla kädellä.

Oksaharjun kommentti on loistava, se kertoo, ettei hän suhtaudu tuhlaukseen suopeaksi ja sillä on vaikutusta jolla on merkitystä hänen sijoituskäytökseensä.

Arvostusasiat ovat kovin yksilöllisiä ja en jakaisi niitä miehiin vs naisiin, tai nuorin vs vanhoihin.
 
Merkittävä ero tässä tulee osakkeenomistajan mahdollisuuksista.
Jos meno äityy liian tuhlailevaksi, toimitusjohtaja lähtee samalla sekunnilla.
Monissa yrityksissä toimintaa on korjattu kovalla kädellä.

Oksaharjun kommentti on loistava, se kertoo, ettei hän suhtaudu tuhlaukseen suopeaksi ja sillä on vaikutusta jolla on merkitystä hänen sijoituskäytökseensä.

Arvostusasiat ovat kovin yksilöllisiä ja en jakaisi niitä miehiin vs naisiin, tai nuorin vs vanhoihin.
Konsernissa oli minun ja ylimmän piällysmiehen välillä 11 johtajaporrasta. Sinne se tietoa katoaa. Osakkeenomistajilla ei ole mitään mahdollisuutta saada tietää tuhlailusta. Tuhlaamista ei avata vuosikertomuksissa. En viitsi avata asiaa enempää, mutta toimitusjohtajalla oli omat suojelijansa ja firman tuloksellakaan ei ollut juuri merkitystä konsernille a) ylipäätään b) vaikka jotain olisi tullutkin. 10 vuotta minä sitä menoa taivastelin ja mitä enemmän tulin tietoiseksi, sen hullumpaa rahankäyttö oli.
Nykyisen työnantajan palveluksessa mennään taas aivan toista äärilaitaa jopa niin, että itsekin olen kieltäytynyt työmatkoista kun määrärahat on niin niukat että laivan hytissä pyöritään tappituntumalla. Toisaalta parempana tuloksena se niukistelu sitten näkyy.
 
Viimeksi muokattu:
Tulin ajatelleeksi erilaisia tilanteita, kuin työpaikan yhteiset häppeningit. Olen samaa mieltä yhteisten häppeninkien hyödyllisyydestä ja verovähennyskelpoisuudesta, vaikka itse en osallistu moisiin. Eräässä teollisuuskonsernissa oli maan tapa että keskijohto ja siitä ylöspäin saivat käyttää työaikaansa miten halusivat. Harvempi kieltäytyi kun oli mahdollisuus lähteä tutustumaan työmaille, pääkonttoriin, kollegan syntymäpäiville (firman rahoilla), höpöhöpö-kursseille. Kaikki työajalla tietysti. Röyhkeimmät oman edun tavoittelijat majoittuivat jopa eri kaupunkiin, kuin missä esim jokin koulutustapahtuma oli.

Vuosituhannen alkupuolella konsernissa oli sallittua maksaa hotelli omalla luottokortilla ja S-hotellit olivat suosittuja. Sai pisteet ja bonukset ja firma maksoi jälkikäteen kuitteja vastaan. Jos paikkakunnan S-hotelli oli täynnä, majoituttiin naapurikaupungin S-hotelliin ja välimatka suhattiin tietysti taksilla firman piikkiin. Toimihenkilöt kiersivät kuin mustalaiset tutustumassa kaikkeen mikä liikkuu tai pysyy paikallaan. Kun matkustusohjesääntö sanoi ettei saa majoittua viiden tähden hotelliin eikä lentää bisneksessä, johtaja-luokassa majoituttiin lähes yksinomaa 5 tähden hotelleihin ja bisneksestä ei tingitty. Väärinkäytösten lajeja oli lukemattomia. Kaksoislaskutuskin oli käytössä sekä määräys käyttää vain ja ainoastaan tiettyjä alihankkijoita. Pidä ihmeenä että konsernin toimintatavoista ei ole syntynyt haloota. Ehkä kaikki toimihenkilöt ja siitä ylöspäin saivat jotain joskus, koska suut ovat pysyneet kiinni. Ja jotta ei menisi pelkästään toisten syyttelyksi, olinhan siellä minäkin. Silti minusta oli väärin että pienehkön firman tulos uhrattiin väärinkäytöksille. Pienessä firmassa muutaman henkilön puhelin- ja matkustuskulut olivat aivan hirveitä. Lottovoittajakaan ei olisi matkustanut yhtä kalliisti. Normaalihintaiset lennot arkena ovat kalliita.

Jukka Oksaharju laukaisi kerran näin että ”On vaikeaa kuvitella, että sijoittaisin merkittäviä summia palkkajohtajien johtamiin yrityksiin”. Minä ymmärrän häntä tässä asiassa.

Naiset kokevat tilaisuuksien järjestämiset arvostuksen osoituksena. Miehet eivät ehkä niinkään miellä että tilaisuuksien järjestämisessä olisi kyse arvostamisesta. Itse koen että arvostaminen on jotain muuta kuin rihkamalahjoja ja yhteinen kännin kokemus. Arvostus tai sen puute tulee esille työnantajan puheissa ja teoissa. Ei auta vaikka kuinka järjestää juhlia ja jakaa joululahjoja, jos tervehdykseen ei vastata, ja ensimmäinen keskinäiskommunikaatio on aiheetonta syyttelyä jostain alihankkijan tekemästä virheestä jostain random-tapahtumasta. En kokenut arvostusta silloinkaan kun 45-vuotiaana taloon tultua toimitusjohtaja opetti minua (ja kaikkia muitakin) kävelemään portaissa kaiteesta kiinni pitäen.


Tollaselta firmalta en ostaisi mitään. Laskussa olisi ilmaa ihan liiaksi.
 
Tollaselta firmalta en ostaisi mitään. Laskussa olisi ilmaa ihan liiaksi.
Markkinat piti huolen siitä että hinnat olivat kilpailijoiden tasolla. Palvelun laadussa oli paljonkin sanomista.

Toisaalta huonoa palvelua tarjoava firma luo toimintaedellytyksiä sellaisille firmoille jotka pitävät minkä lupaavat ja jos jotain feelua sattuu, korjaavat ensi tilassa. Asiakkaat määrittelevät miten ovat kokeneet palvelun tason.
 
Back
Top