Voiko Venäjän kanssa tehtyihin turvallisuussopimuksiin luottaa

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
Huomasin, että mediassa ja netissä käydään vilkasta keskustelua Venäjän räikeistä tuvallisuuteen liittyvistä sopimusrikkomuksista. Myös Suomen ja Venäjän fedaation välinen sopimus suhteiden perusteista on useaan otteeseen mainittu, mutta voiko tähän sopimukseen enää luottaa Venäjän osalta? Joudummeko painostuksen kohteeksi heti jos Venäjä katsoo siihen olevan aihetta.

Puolustusministeri Haglund tapaa Venäjän puolustusministerin maanantaina (sovittu jo aiemmin). Mitä hänen tulisi viestiä Venäjälle? Vaikeuttaako ko. sopimus Suomen Natojäsenyyden hakemista?


VIERASKYNÄ
Suomen ja Venäjän sopimus ei estä Suomen Nato-jäsenyyttä
6.8.2007 0:00


A A
Jaakko Blomberg


Äskettäin eräät suomalaiset oikeusoppineet ovat arvioineet, että Suomen ja Venäjän sopimus suhteiden perusteista vuodelta 1992 olisi esteenä, jos Suomi aikoisi liittyä Natoon. Myös vastakkaisia arvioita on esitetty.

Kyseinen sopimus tehtiin heti Neuvostoliiton hajottua Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän kanssa. Sopimuksen myötä lakkasi yya-sopimuksen voimassaolo. Uuden sopimuksen voimassaoloajaksi sovittiin kymmenen vuotta, jonka jälkeen se on voimassa aina seuraavat viisi vuotta, jollei jompikumpi sopimuspuolista irtisano sitä vuotta etukäteen. Heinäkuussa alkoi sopimuksen 16. voimassaolovuosi.

Sopimus edustaa kylmän sodan jälkeistä kansainoikeudellista ajattelua. Se on palvellut hyvin tarkoitustaan, eikä sen sisältöön ole ollut huomauttamista.

Sopimus kattaa kahdenvälisten suhteiden eri alat, ja siihen sisältyy myös turvallisuuspoliittisia määräyksiä. Sen turvallisuuspoliittiset määräykset laadittiin niin, että vältetään yya-sopimukseen sisältynyt niin sanottu positiivinen turvallisuustakuu eli avunantovelvoite, josta myös venäläinen osapuoli oli valmis luopumaan. Sen sijaan siihen sisältyy niin sanottu negatiivinen turvallisuustakuu.

Sopimuksen 4. artikla kieltää voimankäytön ja edellyttää keskinäisten riitojen ratkaisemista rauhanomaisesti YK:n peruskirjan ja Etykin periaatteiden mukaisesti. Niin ikään artiklan mukaan sopimuspuolet eivät salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

Jos Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja Etykin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.

Sopimuksen 5. artiklan mukaan tilanteissa, joissa kansainvälinen rauha ja turvallisuus tai erityisesti jommankumman sopimuspuolen turvallisuus on vaarantunut, sopimuspuolet ovat tarvittaessa yhteydessä keskenään YK:n ja Etykin tarjoamien keinojen käyttämiseksi ristiriidan selvittämiseen.

Voidaan esittää kaksi perustetta sille, että Suomen ja Venäjän sopimus ei ole este Suomen liittymiselle Natoon.

Ensiksi sopimus kieltää avustamasta kolmansien valtioiden taholta tulevaa hyökkäystä toista sopimuspuolta vastaan, mutta se ei kiellä puolustautumasta hyökkäystä vastaan yksin tai yhdessä muiden valtioiden kanssa – oikeus, jonka YK:n peruskirjan 51. artikla vahvistaa. Se ei myöskään suoraan eikä epäsuorasti kiellä sopimusvaltioita liittoutumasta kolmansien valtioiden kanssa.

Velvoite olla avustamatta hyökkäystä toista sopimuspuolta vastaan ei voi olla esteenä Suomen liittymiselle Naton kaltaiseen puolustusliittoon. Venäjä puolestaan on solminut puolustusliiton eräiden valtioiden kanssa.

Euroopan unionin perustuslakisopimus sisältää niin sanotun jäsenvaltioiden avunantovelvollisuuden: jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin YK:n peruskirjan 51. artiklan mukaisesti.

Vaikka tämä velvoite ei tee unionista sotilasliittoa, se on yhteisen puolustuksen ydinvelvoite. Suomi on omasta puolestaan perustuslakisopimuksen hyväksynyt huolimatta siitä, ettei se sellaisenaan tule voimaan.

Toiseksi Suomen ja Venäjän sopimuksen esikuvana oli (Naton jäsenvaltion) Saksan ja Neuvostoliiton vuonna 1990 solmima sopimus, joka aloitti kylmän sodan päättymisen jälkeisen sopimussarjan Neuvostoliitto/Venäjän länsisuhteissa. Edellä selostetut Suomen ja Venäjän sopimuksen turvallisuuspoliittiset artiklat vastaavat muotoiluiltaan pääosin Saksan ja Neuvostoliiton sopimuksen määräyksiä.

Suomi ja Venäjä allekirjoittivat sopimuksensa tammikuussa 1992. Puola ja Venäjä solmivat vastaavanlaisen sopimuksen saman vuoden toukokuussa. Sen turvallisuuspoliittiset määräykset ovat samansisältöisiä Suomen ja Venäjän sopimuksen kanssa.

Venäjä on solminut vastaavia sopimuksia useiden Keski-Euroopan maiden kanssa, jotka Puolan tavoin ovat sittemmin liittyneet Natoon. Venäjä ei vedonnut sopimukseen Puolan kanssa, kun Puola liittyi Natoon.

Tietenkään ei voi sulkea pois mahdollisuutta, että Venäjä vetoaisi sopimukseen siinä tapauksessa, että Suomi päättäisi hakea Naton jäsenyyttä. Mutta tällaisella vetoamisella ei olisi oikeudellisia perusteita, vielä vähemmän poliittista uskottavuutta. Ja Suomi lukisi sopimusta omalla tavallaan.

Suomen ja Venäjän sopimus on tärkeä perusta kahdenvälisille suhteillemme samalla kun se on osa kylmän sodan jälkeisen maailman oikeudellista järjestystä.


Kirjoittaja on eläkkeellä oleva diplomaatti, joka johti Suomen puolelta neuvotteluja Suomen ja Venäjän suhteiden perussopimuksesta.
 
Otsikkoon: ihan saman verran kuin muihinkin kansojen välisiin sopimuksiin. Niitä hierotaan jossain tilanteessa ja kun tilanteet ja olosuhteet muuttuvat, sopimusten arvokin ryhtyy elämään.
 
Wanha kannakselainen sanonta: Pidä ryssää veljenäis ja puukkoa hihassais
 
Ukraina 2.3.2014 klo 15:15 | päivitetty 2.3.2014 klo 15:31
Tutkija: Suomen turvallisuuspoliittinen asema muuttuu – "Maailma ei ole enää entisensä"
Ohjelmajohtaja Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista on sitä mieltä, että Suomen pitää olla hyvin tiukkana Venäjän suhteen. Suomesta voi hänen mukaansa tulla osa raja-alueittein maita, jos kehityksen annetaan jatkua.

Mika Aaltola Kuva: Yle
Venäjän toiminta Krimin niemimaalla muuttaa Suomen turvallisuuspoliittista asemaa, tutkija Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista arvioi. Hänen mukaansa Suomesta saattaa helposti tulla Venäjän rajamaa, jonka alueella Venäjä toteuttaa operaatioita, kun se näkee sen tarpeelliseksi.

– Suomen pitää olla hyvin tiukkana sen suhteen, missä Venäjän legitiimit intressit loppuvat. Selkeästi tämä raja on ylittynyt Ukrainassa. Venäjä ei saisi tehdä sitä, mitä se nyt tekee siellä, ohjelmajohtaja Mika Aaltola Globaali turvallisuus -tutkimusohjelmasta Ulkopolittisesta instituutista arvioi Ajantasa-ohjelmassa Radio Suomessa.

– Se pitää tuomita jyrkästi ja osoittaa, että Suomi on tarvittaessa valmis turvaamaan omia intressejään.

"Venäjä harjoittelee perinteisellä kartalla"
Mika Aaltolan mielestä Venäjän toimet Krimin niemimaalla sopivat huonosti visioon keskenäisriippuvaisesta, yhteisestä eurooppalaisesta järjestelmästä.

– Venäjä harjoittelee vanhalla perinteisellä kartalla niitä rajoja, mitä sillä on toiminnalleen ja omien intressien ajamiselle. Suomi on Venäjän rajanaapuri. Se tulee tavallaan samaan joukkoon raja-alueitten maita, jossa Ukrainakin on, jos kehityksen annetaan jatkua.

– Maailma ei ole enää entisensä, jos Venäjä jatkaa tuolla linjalla, minkä se on valinnut, ohjelmajohtaja Mika Aaltola sanoo.

Hän korostaa, että Suomen pitää ylläpitää hyviä suhteita Venäjään, jotta se tietää, mitä maassa tapahtuu.

"Yhdysvalloissa aletaan kyllästyä Venäjään"
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on vaatinut Venäjää vetämään joukkonsa takaisin tukikohtiin Krimin niemimaalla. Hän on myös uhannut Venäjää poliittisella ja taloudellisella eristämisellä, mikäli tilanne kärjistyy entisestään.

Mika Aaltola uskoo, että Yhdyvallat pyrkii laskemaan Venäjän kansainvälistä statusta ja sulkemaan sen ulos kansainvälisiltä areenoita, kuten Syyrian rauhanneuvotteluista.

– Sielläkin Venäjä on ollut hyvin vastuuton suurvalta. Yhdysvalloissa aletaan kyllästyä siihen vähitellen. Mitään suoria sotilaallisia keinoja Yhdysvalloilla ei varmaankaan ole, mutta jos tilanne kärjistyy laajemmaksi konfliktiksi, niin Yhdysvallat tarjoaa sitten varmaan materiaalista ja taloudellista apua Ukrainalle, Aaltola uskoo.

Hänen mukaansa Yhdysvallat ja Venäjä ovat avainasemassa kriisin ratkaisemiseksi. Ukraina voi omalta osaltaan pahentaa krisiiä tai liennyttää sitä, mutta Aaltolan mielestä lopulta kyse on suurvaltojen välisestä kompromissista.

– Toivottavasti kriisi päättyy ensi viikolla. Mitä pidemmälle kriisi etenee, sitä vakavampi siitä tulee. Silloin puhutaan kuukausista, ellei vuosista jälkiseurausten suhteen.

– Tässä odotellaan, että Venäjä tulisi järkiinsä, ohjelmajohtaja Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista sanoo Ajantasa-ohjelmassa Radio Suomessa.
 
Puolustusministeri Haglund on perunut maanantain tapaamisensa Venäjän puolustusministerin kanssa. Hyvä! Tilalle lähetetään avustava puolustusministeri Spede ja hallitusneuvos Loiri! Ohessa mahdollisimman todenmukainen kuva tapaamisesta. Suomen asema selvinnee tyhmemmällekin!


 
  • Tykkää
Reactions: 3JK
Haglund: Tapaaminen Venäjän puolustusministerin kanssa olisi ollut helppo tulkita väärin
2.3.2014 19:34 0



Anna-Liina Kauhanen

Helsingin Sanomat



Roni Rekomaa / Str
1305794362453

PuolustusministeriCarl Haglund (r) on perunut maanantaiksi Pietariin sovitun tapaamisensa Venäjän puolustusministerin Sergei Šoigun kanssa. Syynä tapaamisen siirtoon on Krimin kriisi ja se, että tapaaminen olisi voitu tulkita väärin, Haglund sanoo.

"Tosiasia on, että vierailuni olisi helposti voitu tulkita kannanotoksi Venäjän toimien puolesta. Tätä emme halunneet viestiä. Päinvastoin. Emme voi hyväksyä sitä tapaa, millä Venäjä on toiminut Krimillä."

Haglund myöntää, että kahdenkeskinen tapaaminen Šoigun kanssa olisi

Puhe siitä, että Suomen pitäisi nostaa valmiustasoaan, on Haglundin mielestä turhaa kansalaisten pelottelua ja väärä viesti Venäjälle.
periaatteessa ollut hyvä tilaisuus käydä läpi Suomen kantaa Krimin kriisiin. Kahden puolustusministerin tapaaminen ei kuitenkaan ole Haglundin mukaan oikea foorumi käsitellä Ukrainan kriisiä.

"Siksi pidin parempana lykätä tätä kahdenvälistä vierailua, joka oli sovittu jo aikoja sitten eikä liittynyt mitenkään Ukrainan tilanteeseen."

Haglund päätti Pietarin-matkansa perumisesta sunnuntaina ennen tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan eli utvan Krimin kriisiä käsitellyt kokousta.

"Halusin vielä kokouksessa varmistaa muiden kannan matkan perumiseen", Haglund sanoo HS:lle.

Jos Suomen ulkopoliittista viestiä viedään Venäjälle, sitä vie presidentti, Haglund sanoo.

"Keskustelua eivät käy puolustusministerit, vaan ensisijaisesti presidentit ja toissijaisesti ulkoministerit. Jos Krimistä neuvoteltaisiin, Venäjää ei edustaisi Šoigu, vaan presidentti Putin. Venäjälle ei varsinkaan puolustusministerin tarvitse henkilökohtaisesti lähteä Suomen viestiä kertomaan."

Suomi ei ole nyt sellaisessa asemassa, että se neuvottelisi Venäjän kanssa Ukrainan kriisistä, Haglund sanoo.

"Suomen ulkopoliittinen johto on jo yhdessä selkeästi viestinyt Venäjälle, ettemme hyväksy heidän toimiaan. Moskovassa Suomen kanta on kyllä varmasti jo selvillä."

Vaikka Krimin kriisi ei sinällään muuta Suomen turvallisuuspoliittista asemaa, se jättää jälkensä suomalaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, Haglund arvioi.

"Kävi kriisissä miten tahansa, se muistetaan varmasti, kun Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua käydään tulevaisuudessa", Haglund sanoo.

"Tietenkään emme tiedä, mihin kriisi lopulta päätyy. Toivottavasti löytyy neuvotteluteitse rauhanomainen ratkaisu. Tässä on kuitenkin vielä edellytykset erittäin vakavalle kriisille, jopa sodalle."

Puhe siitä, että Suomen pitäisi nostaa valmiustasoaan, on Haglundin mielestä turhaa kansalaisten pelottelua ja väärä viesti Venäjälle.

"Valmiuden nostaminen antaisi Venäjälle sellaisen signaalin, että me varaudumme aseelliseen konfliktiin sen kanssa. Sellaista signaalia ei varmasti haluta antaa, sillä Venäjä ei millään tavalla ole osoittaneet mitään vihamielistä Suomea kohtaan."

Suomen tiedustelutoiminta ja ulkoasiainhallinto seuraa nyt erittäin tarkkaan Venäjän ja Ukrainan tapahtumia, Haglund sanoo.

"Ne tekevät intensiivisemmin töitä kuin koskaan. Mitään sellaista, joka viittaisi siihen, että suomalaisilla olisi syytä huoleen, ei ole. Venäjä ei ole millään tavalla uhannut mitään muita naapurivaltioitaan."

Roni Rekomaa / Lehtikuva
1305794337913

Presidentti Sauli Niinistö saapui valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja presidentin yhteiseen kokoukseen keskustelemaan Ukrainan tilanteesta.
Muiden maiden puheet Venäjää kohtaan ovat sunnuntaina aikana koventuneet.

Esimerkiksi Tšekin ulkoministeri Lubomir Zaoralek vertasi sunnuntaina Venäjän toimia Krimillä Prahan kevääseen eli vuoden 1968 tapahtumiin, jolloin Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian. Zaoralek puhui Tšekin valtiollisella tv-kanavalla.

Ukrainassa kaikki reserviläiset on kutsuttu palvelukseen. Käytännössä Ukraina on siis tehnyt armeijassaan liikekannallepanon.

Ukraina nosti jo lauantaina virallisesti armeijan valmiustilaa.
 
Back
Top