Vuonna -43 tai -44

baikal

Supreme Leader
Sattui yksi ilta sormiin otsikon jompi kumpi vuodelta oleva lista syyskesän partioreissulle lähtevän sotilaan varusteista:

- jalkarätti 2 pr
- sukat 2 pr
- flanellialusvaatekerta
- kesäasepuku?
- villapaita
- nahkasaappaat
- suikka????
- kp ja 420 ptr
- telttakangas
- pakki
- neljän vuorokauden partiomuona

Ryhmävarusteina penaalimiinoja ja putkimiinoja, pari valoansaa ja saha ja kirves.

Suikka??? Miksi? Onko asia niinkuin epäilen? Eli haluttiin päähine, joka on "hankala" erottaa suomalaiseksi siellä toisella puolella?

Listan lopussa huoltohenkilö siunailee kuinka huonoa laatua ovat jalkarätit ja alusvaatteet? Onko teillä tästä tietoa, iskikö sota-aika vaatemateriaaleihin, käytettiin jotain korvikkeita?? Saapasrasvan puute ja kesäasepukujen heikko kunto risoivat myös. Konepistoolit ja lippaat tarkasti ase-au N.O.

Radiota ei saatu, vaikka oli luvattu. Radisti kyllä ilmestyi, mutta vekotinta ei.

Kuriositeetti: elokuun lopun yöt olivat kylmiä, mutta tulia ei voitu tehdä. On rakennettu kahdeksi yöksi havuista ja sammaleista eräänlainen pömpötti, jossa oltiin niin suojassa kuin piilossakin yöt. Mielenkiintoinen rakenne: matala, ensin matalat havuseinät, sammalta on kannettu asiaksi asti alustaksi ja sillä on tilkitty tai suorastaan katettu niin katto kuin seinätkin. Ahtaasti kun asetuttu maate niin on ollut hyvinkin mukava lepopaikka.

Panin ihan tietynlaisena näkökulmana liittyen nykyiseen "puutteeseen ja kurjuuteen".
 
420 ptr? Paljos se nykypäivänä oli? Jotain 90 ja 270 välillä? Suikka varmaan siksi, että se on halpa ja niitä oli saatu varastoon?


Muokkasin, lukihärö on valillä aivan palkeisesta soittopelistä...
 
Tuo Baikalin suikkaa koskeva arvio on oikea niiden mainintojen mukaan mitä minä olen lukenut. Eli se on juuri hämäämistarkoituksessa, jos sen ei nyt oletettu menevän läpi kuin häkä niin ainakin voitettiin lisäsekuntteja toimia. Tunnustelijoille varmasti ihan mieluisia sekuntteja ne.

Sitä en tiedä että kumman puolen nuo suikat oikein olivat, nuo tiedustelupartiot kun on sotalakeja muutenkin vähemmälti noudatelleet joten joku vihollisen suikka ei tuntuisi mitenkään kovin suurelle synnille. Vaan onpahan niitäkin mainitoja että kun kamppeet maastossa paskaantuu niin niitä ei erota vihollisen kamppeista kovinkaan helposti, eli sen puolesta kai on sama minkä värinen se päässä nötköttävä suikka alunperin oli.

Toinen mielenkiintoinen on kyllä tuo kesäasepuku. Sitä (helle)takkia ei kai ole kovin onnistuneena tekeleenä pidetty.

Tuo on kans mielenkiintoista että miksi on nähty noinkin iso vaiva majoituksen tekemiseen, vai puhutaanko nyt vakituisemmista majoitteista kun on tarkkailtu kohteita... Lämpimänä pitävän ja nukkumisen mahdollistavan vaatetuksen mukana kantaminen ei pitäisi olla vielä tuona vuoden aikana kovin hankalaa ainakaan jos ei Lapista puhuta... Eli miksi he menettelivät noin. Tai no eipä heillä ole välttämättä montaa hetkeä nokka tuhissut kun tuollainen majoitus on pykätty pystöön, se on sitä ammattitaitoa.

Niin onko ollut kyseessä mikä pumppu? Pataljoonan, rykmentin/prikaatin tai ihan divisoonan jääkäripumppu joku vapaaehtoisista kasattu partio, vai ihan kaukopartioporukkaa? Kaukopartioporukalle ei kyllä äkkiseltään kuulosta, kun niillä varusteet tuntuvan olleen ihan vimpan päälle.
 
Komppaan suikan osalta ja eipä mokomat käyttäneet siinä kokardiakaan...

Vaatemateriaali oli loppua kohden heikompaa ja heikompaa. Korvikekankaina käytettiin mm. sillaa, paperia ja lumppumateriaalia. Kengänpohjia valmistettiin puusta ja onhan se puoliteräsaapaskin kehitelty kumivarojen säästömielessä.
 
Minusta tuntuu, että kyseessä oli Divisioonan partio. Tuollaisen majoitteen tekemisessä menee noin reilu tunti, kun sitä on tehty muutaman kerran. Huomatkaa, että nuo "partiolaiset" käsittääkseni harjoittelivat lähes jatkuvasti kaikenlaisia juttuja, joita arveltiin tarvittavan vikapuolella asioitaessa.

Ruokalistaa etsin jahka kerkiän, se oli mielenkiintoinen.

Mitä tarkoittavat viittaukset "saksalaishuoltoon"? Konjakki tuli mieleen, kenties ruokaakin, mitä arvelette? Vai oliko se jotain filunkipeliä? Toinen juttu: hirmu aktiivinen on ollut vissiin tuo ase-au, hän on valmistellut monia juttuja valmiiksi ja kouluttanut kaikenlaista aseisiin, räjähteisiin ja miinoihin liittyvää, samoin ollut hyvin tietoinen vastustajan pelivehkeistä, eräänlainen "tekninen turvamies", joka evästi lähtijöitä. Uutta minulle.
 
Pohjoisessa toimineet Divisioonien sissit ja kaukopartiomiehet saivat saksalaisilta erikoismuonaa (mm. suklaa, kahvi, tee, sokeri, konjakki, milkki...) Näkkileivän sissit ottivat mieluusti omalta Ejp:ltä kun soldatbrot ei miellyttänyt ja myöskään saks. putkilojuusto ei suomalaisen suuhun sopinut.

Saksalaiset myönsivät melko pian kesällä 1941 etteivät he kykene partiotoimintaan Lapin olosuhteissa vaan tehtävät annettiin suomalaisille. Huolto oli saksalaisten vastuulla ja tämän he hoitivat kiitettävästi.
 
Unohtaa ei sovi myöskään kaupankäyntiä: viinanpersot suomalaiset vaihtoivat kaikkea mahdollista saadakseen himoittua konjakkia käsiinsä. Sotasaaliit, puukot, muistoesineet, talvivarusteet sekä riista oli haluttua aseveljien keskuudessa ja mentiinpä asiassa petoksen puolellekin, puolin ja toisin.

Metsäkanalinnut oli ammuttu anhittomiin ja vaihdettu nixmannin viinaan, joten ammuttiin ns. talousteeriä (varislinnut), jotka nyljettiin ja kaupiteltiin sakemanneille. Vaihtokaupassa saattoi saada teetä tms. sisältävän konjakkipullon taikka hienoetikettisen (vaan matalaoktaanisen) punaviinipullon.

"Teeri, teeri! Kaufen waffenkamprat!
Niks konjak! Kraak kraak"
 
Erikoisjoukot värväävät aina parasta miesainesta, etenkin sodan aikana.

Siksipä asepuolenkin miehistä noihin yksiköihin kelpasivat vain parhaat ja kekseliäisimmät varastolusmujen sijaan.
 
Aika hyvin tuossa edellä onkin jo vastailtu.

Tuosta suikasta sen verran, että esitetty syy on todennäköinen. Toinen mahdollinen on se, että kyseisellä porukalla vaan sattuivat olemaan päähineinä vielä suikat. Suikkaa suosittiin jonkin verran kesäaikaan, myös siitä syystä, etä suurin osa verikauhoista oli sarkaa ja sellaisenaan sangen lämpimiä kesäkäyttöön.

Jos joku on koittanut ilman mitään majoitetta ja makuupusiisa yöpyä Suomen luonnossa elokuussa, niin ymmrätää tuon majoitteenkin. Ilman tulia, on majoitteen sisätila tehtävä mahdollisimman pieneksi, jolloin sen eristävyys on mahdollisimman hyvä. Pömpötti onkin eräänlainen suomalainen versio jenkkien ja brittien suosimasta debris hutista.

Vaatetusmateriaali tosiaan huononi loppua kohti ja partiot erittäin harvoin kantoivat kahta asua mukana painon säästämiseksi. Elokuun päivälämpötilat taas eivät oikein puoltaneet talviasusteiden käyttämistä. Ne olisivat olleet suorastaan tukahduttavan lämpimät liikkeessä. Myös tuo esille tuotu tunnistamisvaikeus olisi hävinnyt heti. Jokainen silminnäkijä olisi ihmetellyt talvivaatteita ja tajunnut ettei ole kyse paikallisista joukoista.

Tuon saksalaismuonan tvälups jo selittikin.

Radion puute kertoo, ettei kyse ole ErP4:n miehistä.

Mainittu ase-au käytäntö oli erittäin yleinen partiotoiminnan osalta. Jonkin verran myös ihan intamajoukoissa tuota käytäntöä esiintyi.

Patruunoiden määrästä sen verran, ettei nykyäänkään partioon lähetetä millään yhdellä tai kolmella päivätuliannoksella.
 
baikal kirjoitti:
Kuriositeetti: elokuun lopun yöt olivat kylmiä, mutta tulia ei voitu tehdä. On rakennettu kahdeksi yöksi havuista ja sammaleista eräänlainen pömpötti, jossa oltiin niin suojassa kuin piilossakin yöt. Mielenkiintoinen rakenne: matala, ensin matalat havuseinät, sammalta on kannettu asiaksi asti alustaksi ja sillä on tilkitty tai suorastaan katettu niin katto kuin seinätkin. Ahtaasti kun asetuttu maate niin on ollut hyvinkin mukava lepopaikka.

noska kirjoitti:
Jos joku on koittanut ilman mitään majoitetta ja makuupusiisa yöpyä Suomen luonnossa elokuussa, niin ymmrätää tuon majoitteenkin. Ilman tulia, on majoitteen sisätila tehtävä mahdollisimman pieneksi, jolloin sen eristävyys on mahdollisimman hyvä. Pömpötti onkin eräänlainen suomalainen versio jenkkien ja brittien suosimasta debris hutista.

Menneenä kesänä tuli elokuussa nukuttua poronhoitoalueella useampi yö ilman mitään muuta majoitetta kuin sadeviitta ja makuualusta. Ei tulia.
Lokakuun lopulla sama toistui Etelä-Suomessa. Samat vehkeet, ei tulia.

Elokuussa ei ollut minkäänlaisia ongelmia, mutta lokakuussa muistan jonkun kerran heränneeni kesken unien.
En tiedä heräsinkö varsinaisesti kylmään vai johonkin muuhun, mutta ”heräämisen” jälkeen kääriydyin vain paremmin sadeviitan sisään ja uni tuli nopeasti takaisin. Saattaa olla, että heräsin nukkumapaikallani olleen kuusenjuurakon takia.
Koska minulla oli kaiken varuilta makuupussi mukana, niin olisin varmaan käyttänyt sitä jos olisin palellut, mutta makuupussi pysyi reissujen ajan rinkkaan kiinnitettynä.

Nukkumaan mennessä laitoin pitkät kalsarit ja villapaidan päälleni, käsiin rukkaset ja päähän pipo. Tuon lisäksi päällyshousut ja takki. Jalassa villasukat ja saapassukat ja varsikengät. Lopuksi kääriydyin sadeviitan sisälle kuin vastasyntynyt kapaloihinsa. Ei ongelmia.
Koska minäkin pystyn nukkumaan tuolla tavoin ilman kärsimystä tai palelua, niin väitänpä, että muutaman vuoden sotimassa olleille karaistuneille ukoille tuo on ollut lastenleikkiä jos vain on ollut kuivat vaatteet päällä.
Minua ei ollenkaan kummastuta, että majoitus on perustunut suurelta osin telttakankaaseen ja säältä suojaavaan havumajaan.

- kp ja 420 ptr

noska kirjoitti:
Patruunoiden määrästä sen verran, ettei nykyäänkään partioon lähetetä millään yhdellä tai kolmella päivätuliannoksella.

Muistelisin isäukon inttiaikaisesta ”Sotilaan käsikirjasta” lukeneeni, että konepistoolin tuliannos olisi ollut 100 patruunaa. Silloin tuo partio olisi kantanut mukanaan neljää tuliannosta.
Voiko joku Wanhan Kaartin jäsen vahvistaa tuon määrän?
 
Second kirjoitti:
Sitä en tiedä että kumman puolen nuo suikat oikein olivat, nuo tiedustelupartiot kun on sotalakeja muutenkin vähemmälti noudatelleet joten joku vihollisen suikka ei tuntuisi mitenkään kovin suurelle synnille.

Eihän vihollisen kamppeiden käytössä sinänsä mitään laitonta ole, kunhan ei taistelutoimintaa suorita vihollisen rytkyt päällä.

Verduniin hyökkäävät saksalaiset ottivat piikkikypäristään piikit pois, mikä aiheutti ranskalaisille tunnistusvaikeuksia, he kun olivat tottuneet erottamaan bochet juuri kypärän piikistä.

pstsika kirjoitti:
Nukkumaan mennessä laitoin pitkät kalsarit ja villapaidan päälleni, käsiin rukkaset ja päähän pipo. Tuon lisäksi päällyshousut ja takki. Jalassa villasukat ja saapassukat ja varsikengät. Lopuksi kääriydyin sadeviitan sisälle kuin vastasyntynyt kapaloihinsa. Ei ongelmia.
Koska minäkin pystyn nukkumaan tuolla tavoin ilman kärsimystä tai palelua, niin väitänpä, että muutaman vuoden sotimassa olleille karaistuneille ukoille tuo on ollut lastenleikkiä jos vain on ollut kuivat vaatteet päällä.
Minua ei ollenkaan kummastuta, että majoitus on perustunut suurelta osin telttakankaaseen ja säältä suojaavaan havumajaan.

Pohjoiset luonnonkansat (mm. lappalaiset) eivät useinkaan viitsineet tehdä talvellakaan mitään tulia erästelyreissuillaan. Hankeen on vain kellahdettu niille sijoilleen, taljaan tai raanuun tiukasti kääriintyneinä. Venäläinen tutkimusmatkailija Arsenejev (joka kirjoitti Dersu Uzalasta jne) kauhistui kun siperialaismetsästäjät nukkuivat hangessa ilman tulia hirvittävällä pakkasella.
 
fulcrum kirjoitti:
Pohjoiset luonnonkansat (mm. lappalaiset) eivät useinkaan viitsineet tehdä talvellakaan mitään tulia erästelyreissuillaan. Hankeen on vain kellahdettu niille sijoilleen, taljaan tai raanuun tiukasti kääriintyneinä. Venäläinen tutkimusmatkailija Arsenejev (joka kirjoitti Dersu Uzalasta jne) kauhistui kun siperialaismetsästäjät nukkuivat hangessa ilman tulia hirvittävällä pakkasella.

Jos taljan korvaa makuualustalla ja hyvällä talvimakuupussilla niin silloin tuo onnistuu nyky-ihmiseltäkin helposti. Tosin ei ihan ”niille sijoilleen”, mutta kuitenkin.
Ei tarvitse tulia tai majoitetta, kun käpertyy jonnekin kuusenperseeseen ja nukkumapaikasta lumia raivatessa kasaa ne tuulensuojaksi. Eräänlaiseksi ”valliksi” siis.

Jos käytössä ei ole teltta&kamiina yhdistelmää niin tulilla nukkuminen aiheuttaa talvisaikaan pirusti hommia rakotulien valmistelussa. Laavustakaan ei juuri ole iloa talvella jos majoitutaan tuuheassa kuusikossa eikä ole aikomuksena tehdä yöpymistulia. Parempi riipiä havukerros makuualustan alle ja sitten makuupussiin tuhisemaan.
Itse olen pärjännyt parinkymmenen asteen pakkasissa ihan hyvin tuolla tavoin.

Olisipa talvi- ja jatkosotien taistelijoilla ollut nykypäivän maastovarusteet niin historia voisi olla hyvinkin erilaista…
 
noska kirjoitti:
Jos joku on koittanut ilman mitään majoitetta ja makuupusiisa yöpyä Suomen luonnossa elokuussa, niin ymmrätää tuon majoitteenkin. Ilman tulia, on majoitteen sisätila tehtävä mahdollisimman pieneksi, jolloin sen eristävyys on mahdollisimman hyvä. Pömpötti onkin eräänlainen suomalainen versio jenkkien ja brittien suosimasta debris hutista.

No itse en reserviläistouhuissa ole nähnyt tarpeelliseksi kuin fleecepuseron ja kalsarit sekä ohuen huovan, juurikin elokuussa. Telttakankaan on korvannut sadeviitta. Kyllä tuo minun kokemuksen mukaan riittää, toki olosuhteistahan se on kiinni. Etenkin kosteissa oloissa voi olla että kylmä tulee pidemmän päälle, tuo sadeviitta etenkin voi koitua ongelmaksi.

Fulcrum:
Pohjoiset luonnonkansat (mm. lappalaiset) eivät useinkaan viitsineet tehdä talvellakaan mitään tulia erästelyreissuillaan. Hankeen on vain kellahdettu niille sijoilleen, taljaan tai raanuun tiukasti kääriintyneinä. Venäläinen tutkimusmatkailija Arsenejev (joka kirjoitti Dersu Uzalasta jne) kauhistui kun siperialaismetsästäjät nukkuivat hangessa ilman tulia hirvittävällä pakkasella.

Juu ja ihan maalaisetkin ovat nukkuneet lampaantaljojen alla helvetin kovilla talvipakkasilla lämmittämättömissä aitoissa.
 
pstsika kirjoitti:
Menneenä kesänä tuli elokuussa nukuttua poronhoitoalueella useampi yö ilman mitään muuta majoitetta kuin sadeviitta ja makuualusta. Ei tulia.
Lokakuun lopulla sama toistui Etelä-Suomessa. Samat vehkeet, ei tulia.

Elokuussa ei ollut minkäänlaisia ongelmia, mutta lokakuussa muistan jonkun kerran heränneeni kesken unien.
En tiedä heräsinkö varsinaisesti kylmään vai johonkin muuhun, mutta ”heräämisen” jälkeen kääriydyin vain paremmin sadeviitan sisään ja uni tuli nopeasti takaisin. Saattaa olla, että heräsin nukkumapaikallani olleen kuusenjuurakon takia.
Koska minulla oli kaiken varuilta makuupussi mukana, niin olisin varmaan käyttänyt sitä jos olisin palellut, mutta makuupussi pysyi reissujen ajan rinkkaan kiinnitettynä.

Nukkumaan mennessä laitoin pitkät kalsarit ja villapaidan päälleni, käsiin rukkaset ja päähän pipo. Tuon lisäksi päällyshousut ja takki. Jalassa villasukat ja saapassukat ja varsikengät. Lopuksi kääriydyin sadeviitan sisälle kuin vastasyntynyt kapaloihinsa. Ei ongelmia.
Koska minäkin pystyn nukkumaan tuolla tavoin ilman kärsimystä tai palelua, niin väitänpä, että muutaman vuoden sotimassa olleille karaistuneille ukoille tuo on ollut lastenleikkiä jos vain on ollut kuivat vaatteet päällä.
Minua ei ollenkaan kummastuta, että majoitus on perustunut suurelta osin telttakankaaseen ja säältä suojaavaan havumajaan.
Noihin aikoihin ei partioilla ollut makuualustoja ja sadeviittoja, mikä onkin sangen ratkaiseva tekijä tuossa. Lisäksi asut olivat sangen kepoisia tuossa esimerkissä ja varmasti likaisia ja mahdollisesti myös märkiä. Tuolla majoitteella kyllä ovat varmastikin pärjänneet. Survival-killan UT-kurssi kydään heinäkuun lopussa ja itse muistan siitä, että kaikkina muina öinä oii pirun kylmä kuin sillon kun saatin laavun eteen kunnon tuli ja silloin kun nukkui yksin pienessä yhden hengen avaruuslakanasta tehdyssä majoitteessa.
Muistelisin isäukon inttiaikaisesta ”Sotilaan käsikirjasta” lukeneeni, että konepistoolin tuliannos olisi ollut 100 patruunaa. Silloin tuo partio olisi kantanut mukanaan neljää tuliannosta.
Voiko joku Wanhan Kaartin jäsen vahvistaa tuon määrän?
Ulkomuistista en osaa sanoa. Partioiden patruunamääriä ei välttämättä lasketa lainkaan tuliannoksian, vaan tarveharkintana tehtävän mukaan ja kannettavan kuorman paino huomioiden.
 
Second kirjoitti:
No itse en reserviläistouhuissa ole nähnyt tarpeelliseksi kuin fleecepuseron ja kalsarit sekä ohuen huovan, juurikin elokuussa. Telttakankaan on korvannut sadeviitta. Kyllä tuo minun kokemuksen mukaan riittää, toki olosuhteistahan se on kiinni. Etenkin kosteissa oloissa voi olla että kylmä tulee pidemmän päälle, tuo sadeviitta etenkin voi koitua ongelmaksi.
Yön vanhaksi pääsee varmasti noinkin. Ongelmana onkin sitten selvitä useampi yö ja säilyttää täysi toimintakyky. Etenkin jos muonapuolta on rajallisesti.
Entisaikaan ihmiset olivat toki tottuneempia nukkumaan huonommissa olosuhteissa kuin nykyiset keskuslämmitystalojen kasvatit.
 
Ryssän, korjaan, pensasneuvostoliittolaisen sadeviitta oli erittäin haluttua sotasaalista Jatkosodan aikana.
Kaukopartioille näitä oli jopa jakomateriaalina.
Pohjoisessa olleille suomalaisjoukoille kulkeutui myös saksalaisten viittaa joka laadullisesti oli heikompi kuin USSR-laitos.
 
Rukajärvellä taisi olla laajassa käytössä venäläinen sotasaaliskonepistooli. Muistan yhden syyn: oliko se kevyempi ja mukavampi kantaa? Erityisesti yhteyspartiot kantoivat sitä mielellään ja monet upseerit. Mitenkäs, ampuiko se ase sitä 7.65 patruunaa, jossa on aikamoinen hartia hylsyssä? Olen kerran sellaisella ruutalla ampunut, se oli ihan okei, hylsynpoisto ei ollut kovin mukava kylläkään. Kenttävartiojoukot taisivat olla varsin "omavaraisia" aseiden suhteen, sotasaalista jemmattiin ihan estoitta....taisipa joku kulkeutua aina kotisuomeen astikin.
 
7,62x25 Tokarev on se rys.. pnl:n kp -kaliiperi. Tymäkämpi versio wanhasta 7,63x25 Mauser kaliiperistä.

PPSh-41 Shpagin ja aiemmat PPD-34/38/40 kerättiin pois rintamajoukoilta koti-Suomen varastoihin (!)
PPS-42 ja PPS-43* Sudajev söi myöskin samaa kuulaa
* ollen esikuvana kotimaiselle 9,00 m/44 Pelti-kp:lle.

Herra pruu hetkahdus von ketkahdus onkin kuvattuna Sudajevin kanssa neuvonpidossa erään L Thornen kera.
 
SVT Tokarev kelpasi kyllä, ensimmäinen kerta on kun kuulen että Venäläiset KP:t olisivat käyneet kaupaksi. Juu tuota venäläistä pistoolinpatruunaahan ne käyttävät. Just tuon partuuna huollon kannalta on voinut olla konstikas vehje, toki Rukajärvellä saatiin sotasaalista muistaakseni hyökkäys vaiheessa aika hyvin, eli patruuna huolto oli varmaan noille KP:lle turvattu lyhyeksi aikaa. Niitähän piti pesittää suomalaiselle pistoolinpatruunalle asemasodan aikana vaan koskaan sitä projektia ei päästy aloittamaan, oliko tarkoituskaan. Sodan loppuun mennessä noita erillaisia venäläisiä konepistooleita oli kymmeniä tuhansia varastoissa.

Suomen Sotilaassa oli testiä ja eipä noilla eroja ollut käytännössä, Suomi KP vain maksoi viisi kertaa enemmän ja joitakin juttuja siinä oli hyvin tehty verrattuna PPSH:hon. Mutta aika tasaväkisiä vehkeitä kaikkineen.

EDIT: Tvälups ehti ensin.
 
Ei ollut "kymmeniä tuhansia". Tuhansia oli. Noin +4000 kpl.

Pohjoisessa a-tarviketta ko. kaliiperissa toimitti sotasaaliin lisäksi saksalaiset (7,63x25).

Se per..leen Turajärven tie -elokuvatekele on sotkenut monen aatokset. Hassua miten jääkärijoukkueella on Shpagineita käytössään jo ennen sotatoimien alkua. Virallisesti ensimmäinen tieto suomalaisille tästä uudesta aseesta tuli sotavangeilta alkuvuonna 1942!
 
Back
Top