MIelestäni ainoa vaihtoehto tällaiselle kahden koneen systeemille on se että rahat eivät riitä riittävään määrään uusia koneita ja siten joudutaan jättämään reserviin vanhoja horneteja. Niitä sitten käytettäisiin hieman "säästäväisemmin". Hornettihan kelpaisi oikein hyvin aselavetiksi erityisesti kuljettamaan pidemmän kantaman aseita.
Kahden uuden konetyypin hankkiminen olisi täysin sekopäistä touhua.
Esimerkkini oli ehkä vähän vaikeaselkoinen. Tarkoitin sitä, että koneet puolet koneista uusittaisiin n. 15 vuoden intervallein, enkä mitään koneiden eliniän ylimääräistä venyttämistä tai kahden konetyypin ostamista kerralla.
Leikitään, että vuonna 1990 Suomelle oltaisiin luotu ilmavoimat tyhjästä ja tavoitteena olisi ollut kaksi laivuetta torjuntahävittäjiä. Tuolloin vuonna 1990 oltaisiin voitu ostaa koneet (esim. F/A-18C/D Hornet) 1. laivueelle ja sitten 15 vuoden kuluttua koneet (esim. F/A-18E/F Super Hornet) 2. laivueelle. Tällöin meillä olisi palveluksessa myös "uusinta teknologiaa" 4.5 sukupolven hävittäjän (Super Hornet) muodossa vaikkei 4. sukupolvikaan ole vanhentunut. Vertaa tuota mallia tähän reaalitodellisuuteen. Olisi parempi, että meillä olisi yksi laivue 4. sukupolven kalustolla ja yksi laivue 4.5 sukupolven kalustolla kuin että meillä olisi kaksi laivuetta 4. sukupolven kalustolla. Ongelma nykymallissa on siinä, että Hornetit tulevat olemaan palvelusikänsä loppuvaiheessa selvästi alivoimaisia venäläisten uusimpia hävittäjälentokoneita vastaan. Tällöin auttaisi kummasti se, että puolet kalustosta olisi uudempaa teknologiaa olevia Super Horneteja. Hornetit korvattaisiin aivan normaalisti 5. sukupolven koneilla sitten kun niiden käyttöikä tulee täyteen ja Super Hornetit vastaavasti niiden käyttöiän täyttyessä 5.5 tai suoraan 6. sukupolven koneilla).
Joskus tänne kirjoitinkin juuri samasta aiheesta. Voisi tosiaan olla toimiva malli pitää rinnakkain kahta hävittäjätyyppiä, joista toinen olisi uusi. Kasvattaisin konemääriä pikkuisen niin, että uusia koneita olisi 2 laivuetta (á 18 konetta) ja vanhempia pidettäisiin yllä niinikään kaksi laivuetta (á 18 konetta). Kokonaishävittäjämääräksi tulisi tällöin 72 konetta. Vanhemmat koneet olisivat ensisijaisesti ilmasta-maahan toimintaan mutta tietysti myös käytettävissä ilmapuolustukseen. Nykyisellä rahoituskehyksellä tämä ei onnistuisi, mutta tarvittava lisärahoitus ei olisi välttämättä mahdotonkaan. Hornetien osalta siirtyminen tähän malliin tarkoittaisi parhaimpien 36 yksilön varaamista jatkokäyttöön.
Tämä siirtymä tulisi olemaan juuri se ongelmallisin vaihe. Toisaalta - jos rahasta ei olisi niin tiukkaa kuin näinä aikoina on - voitaisiin ostaa sitä tämän hetken uusinta kalustoa, jolloin rinnakkain olisi hetken esim. 62*Hornet ja 36*Super Hornet. Hornetin käyttöiän päättyessä riviin tulisi sitten 36*F-35 (Super Hornetin kaveriksi). Tämä siis ehdottamallasi neljän laivueen mallilla.
Ongelmaksi vanhempien koneiden ylläpidossa tulisi valmistajan tuen päättyminen. Kun koneen pääkäyttäjä luopuu koneistaan ja/tai valmistaja lopettaa tuen, koneiden ylläpitäminen tulisi olemaan äärettömän kallista tai mahdotonta. Varaosia saisi vielä hetken aikaa esim. muualla poistettavista koneista, mutta ohjelmistojen ylläpito voi osoittautua suureksi ongelmaksi.
Tarkoitatko ohjelmistolla koneen softaa? Äkkiseltään ajateltuna se tuskin on kovin altis tietoturvauhkille. (Tai mitä nyt mekaanikko lataa siihen siviilikäytössä olleelta muistitikulta Stuxnetin...) Rahalla saa varmaan kuitenkin sen verran tukea, että mahdolliset uudet aseet pystytään edelleen integroimaan koneeseen.
Muuten olen kyllä samaa mieltä kanssasi "vanhentuneen" konetyypin huolto-ongelmista. Osa osista saattanee hapantua ajan kanssa, jolloin varastointikaan ei auta. Lisäksi ongelmana on myös se suorituskyvyn lasku vihollisen kaluston kehittyessä. Tietysti johonkin rynnäköintiin tuollaisia "vanhentuneita" koneita voisi ehkä käyttää, mutta sekin olisi arveluttavaa. No, ainakin menetys olisi pienempi kun koneella ei paljoa muutakaan tekisi.
Uusista koneista olen ehdottomasti F-35:n kannalla. Jo nyt on nähtävissä, että sen hinta asettuu aika samoihin raameihin muiden koneiden kanssa. Muut tarjokkaat pl. Gripen NG ovat hankintahetkellä jo vanhahkoja. Gripen NG:tä en tällä hetkellä haluaisi Suomeen. Ainoastaan Sveitsi on sitoutunut hankkimaan näitä ja ehdollisesti (tämän päivän tilanteen mukaan) Ruotsi. Hankintamäärät ja käyttäjämaat jäävät niin pieniksi, että kaikki ylläpitopäivitykset tai uusien aseiden integroinnit tulevat äärettömän kalliiksi per kone.
Olen itsekin toistaiseksi F-35:n fani. Katsotaan nyt kuitenkin mitä ruotsalaiset saavat aikaan ja mihin hintaan. Eivätkös ruotsalaiset kehittäneet alkuperäisen Gripenin verraten halvalla verrattuna moniin muihin 4. sukupolven koneisiin?