Kuinka pitkälle pystymme venyttämään Hornetin elinkaarta? Niiden 36 Hornetia korvaavien koneiden pitäisi varmaan joka tapauksessa alkaa tulemaan riviin siinä vuoden 2030 paikkeilla. Kun mietitään F-35:n kehityshistoriaa, niin viidessätoista vuodessa ei pystytä painamaan uuden sukupolven hävittäjälentokonetta palveluskäyttöön. Millä siis korvaisimme Hornetin? F-35:n lisähankinnalla, jolloin olemme tilanteessa, jota yritimme välttää? Periaatteessa F-35 voi saada jonkinlaisen kehitysversion, se on melkein todennäköistä (Viper, Hornet, Eagle jne.), mutta tarjoaako se todella mullistavia ominaisuuksia?
F-35:n tilauksessa voi olla se kompastuskivi, ettemme ole ensimmäisenä tilausjonossa. Kaiken järjen mukaan koneen kehitykseen osallistuneet valtiot saavat tuotantolinjalla etusijan, ja Suomen vuoro tulisi "joskus myöhemmin". Jos 2016 tehtäisiin tilaus, niin uskon toimitusajan venyvän pidemmäksi kuin ensimmäisen Hornetin saapumiseen kulunut kolme vuotta ja viimeisen saapumiseen kulunut kahdeksan vuotta. Ensimmäistäkin saataisiin varmaan odotella puoli vuosikymmentä (ellei sitten saataisi yhtä edustuskäyttöön) ja viimeistä yli kymmenen vuotta.
Ehdottomasti kahden koneen järjestelmä,niin että toinen on harjoitushävittäjä myös. Molemmathan meiltä vanhenee.
Tuolla ylilaudassa oli tälläinen F-35 koneesta.. En tiedä kuin osan tuosta paikkaansa pitäväksi :
Softa ei toimi ja koko koodipohja tuntuu olevan perseellään eli pitäisi kirjoittaa puhtaalta pöydältä uusiksi. Esim. AMRAAM-120 ohjusta ei ole kyetty täysin integroimaan koneeseen.
Aerodynamiikka ei pelaa kuten suunniteltua.
Diagnostiikkatyökalu ei toimi ollenkaan.
Sensorit eivät toimi toivotusti eikä sensurifuusio toimi.
Heikko luotettavuus ja suuri huollon tarve per lentotunti.
Kone ei lähde käyntiin ellei sitä säilytetä lämmitetyssä tilassa.
Kone ylikuumenee herkästi kuumissa olosuhteissa.
Hinta nousee kun myyntimäärät eivät toteudu.
Rungosta löydetään koko ajan uusia hiushalkeamia/murtumia.
Kone on jo nyt käytännössä ylipainoinen.
Jälkipoltin sulattaa peräohjaimen pinnoitteen.
Kolmen konemallin sekakompromissi.
Kone näkyy infrapunassa eikä ole F-22:n tasoinen häiveessä.
B-mallin keskiturbiinin takia kaikista koneista puuttuu takanäkyvyys.
Lockheed Martin tiesi ongelmat ja että projekti saa kirvestä heti kun tieto vuotaa poliitikoille. Ratkaisuna oli hajauttaa alihankinta lähes kaikkiin osavaltioihin, aloittaa sarjavalmistus ja ilmoittaa tökerösti ylikanttiin työllistävä vaikutus USA:ssa jotta projektia ei uskalleta lopettaa. Nyt on valmistettu jo 100kpl koneita, joilla mm. ei saa lentää pilvien läpi tai yliääninopeudella.