Pääkirjoitus: Suomi liukuu vääjäämättä kohti Natoa
Julkaistu: 20.2. 6:33
Pääkirjoitus
Ensi keväänä Suomessa tehdään historiaa, kun amerikkalaisia panssariajoneuvoja osallistuu sotaharjoituksiin Suomen maaperällä.
Lisäksi Suomessa nähdään toukokuussa amerikkalaisia F-15 -hävittäjiä: Yhdysvaltain kansalliskaartin lento-osasto harjoittelee Rissalassa. Naton kumppanuussopimuksen mukaisesti Puolustusvoimat on osallistunut Nato-johtoisiin harjoituksiin ja kriisinhallintatehtäviin muualla, nyt Suomeen saapuu amerikkalaisia joukkoja.
Sekä puolustusministeri
Jussi Niinistö (ps) että ulkoministeri
Timo Soini (ps) eivät näe Suomessa pidettävissä harjoituksissa dramatiikkaa. Perjantaina Ylen aamu-tv:ssä ja radion Ykkösaamussa vieraillut Soini tähdensi, että kyse on armeijan kouluttamisesta, ja hän uskoi, että puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa lisääntyy. Soinin mukaan kyse ei ole uudesta linjauksesta.
Eikö?
Vuosi sitten Ilmavoimat harjoitteli Viron Ämarin tukikohdasta lentäneen amerikkalaisosaston kanssa. Silloin korostettiin, että harjoitukset eivät ulotu Suomen puolelle, eikä Suomen kentillä nähdä amerikkalaisia koneita.
Poliitikkojen mukaan Suomi viestittää yhteisharjoituksilla, että omaa aluetta puolustetaan. Tässä tapauksessa ulkopoliittinen johto haluaa antaa Venäjälle selkeän muistutuksen: painostus ei tehoa, Suomi tekee itsenäisiä ratkaisuja ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan nyt ja tulevaisuudessa.
Kevään harjoitukset Suomessa kertovat siitä, että Suomen turvallisuuspoliittiseksi vaihtoehdoksi on kaikessa hiljaisuudessa nousemassa transatlanttinen yhteistyö, johon sopii Suomen puolustaminen yhdessä Naton kanssa. Kevään harjoittelukumppani Yhdysvallat on Naton suurin ja tärkein jäsen. Onko myös Suomen puolustusdoktriini eli oppi siitä, miten ja millaisin asein alueellinen koskemattomuus turvataan kriisitilanteessa muuttumassa?
Jos näin on, Nato-jäsenyydestä ja Naton roolista pitäisi käydä avointa keskustelua.
Suomen turvallisuuspolitiikassa käytäntö on jo jotain muuta kuin itsenäistä puolustusta ja liittoutumattomuutta hokevissa poliitikkojen juhlapuheissa annetaan ymmärtää.
____________________________________________________________________________________
Hyvä-hyvä! Toivo alkaa herätä sen suhteen että päättäjissämme löytyy sen verran selkärankaa että luotsaavat Suomen myös puolustusasioissa osaksi länsimaiden yhteisöä piittaamatta yya-muumioiden ja neuvostoliittonostalgikkojen vikinästä.
Ja mitä tulee noihin Venäjän reaktioihin niin mitäs ne vielä voisivat tehdä? Pommittaa Helsinkiä? Kieltää oltermannien tuonnin?
Tosiasia on että Venäjä on jo viimeisen viiden vuoden aikana tehnyt kaikki kuviteltavissa olevat temput suoraa hyökkäystä lukuunottamatta millä sen olisi voinut kuvitella reagoivan Suomen NATO-jäsenyyteen.
Kremlissä on sanottu ihan suoraan ääneen että heidän mielestään
Suomi on pohjolan heikoin lenkki koska Suomi ei uskalla liittyä NATO:on.
Ja mitähän mahtaisi olka tuo pääkirjoituksessa perätty "avoin keskustelu" muuta kuin Kremlistä johdettu pelottelukampanja. Tsin siitäkin olisi terä valmiiksi pois koska eväät on jo syöty kun viimeisten vuosien aikana suomalaisia on peloteltu NATO-möröllä.
Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Toivotaan ettei ovi Suomen NATO-jäsenyyteen ole mennyt kiinni tai ettei Ruotsi lyö sitä kiinni nenämme edestä ilmoittamalla hakeneensa jäsenyyttä.