Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Eräs luutnantti, riistanhoitaja ja metsästäjä halusi elvyttää metsäkanalintukannan omilla maillaan ja pelastaa erityisesti peltopyyn sukupuutolta. Hän anoi vuonna 2014 poikkeuslupaa harventaakseen kanahaukkoja, korppeja ja närhiä. Uudenmaan ELY-keskus, Helsingin hallinto-oikeus ja Korkein hallinto-oikeus torppasivat hankkeen. Hylkäämisen perusteet? Luutnantti ei esimerkiksi ollut määritellyt, miten hän hyödyntäisi ammutut linnut. Olisikohan hänen pitänyt syödä kanahaukat?
Täällä kylillä kerättiin taannoin nimiä ELY-keskukseen lähetettävään poikkeuslupaan naakkojen harventamiseksi. Hakemuksessa mainittiin syyksi mm. naakkojen maanviljelykselle aiheuttamat satovahingot.
Ei tietysti puhettakaan, että anomus olisi hyväksytty. Muistaakseni satovahingotkin kuitattiin sillä, että niistä on mahdollista hakea valtiolta korvausta. ELY-keskuksen mielestä on siis parempi, että maanvilljelijä antaa vahingon tapahtua ja työntää sitten kätensä veronmaksajan taskuun kuin että estäisi - tai ainakin vähentäisi - vahinkoja omaan lukuun.
Juu......räkätinsuojeluyhdistykset on voimissaan. Harakalle ja Varikselle voi luvat onnistua, millekään luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetulle ei milloinkaan. Jos saat luvan, sitä ei kuitenkaan täytäntöönpanna valituksesta huolimatta ja valituksen jälkeen asia on jo edesmennyt.
Vesilintukantojen taantumisen suurin syy Afrikassa pesivien lajien osalta on kuivuus. Jos siellä kosteikot on murto-osa entisestään, ei tännekään enää tule muuttajia.
Hassua kun esimerkiksi hollannissa ne tappaa tuhatpäin hanhia, eikä se ole birdlaiffin mielestä mikään ongelma.
Tai se, että lähi-idässä ammutaan kaikki ylilentävä perinteissä räimimisjuhlassa - ei mitään paheksuntaa.
Mut auta armias, jos suomalainen töppää - kaikki välineet täyteen parkuartikkeleja.
Paras on tällä hetkellä on noi yliopiston koetilan Viikin pellot. Hallinto-oikeus hylkäsi ampumisluvan, kun on muita tyydyttäviä keinoja. Eli hehtaaritolkulla verkkoja (en muista montako tonnia maksaa per hehtaari) ja sitten vaan ihmiset juoksentelemaan pelloille lintuja hätistelemään. Verkota siinä sitten peltoa, jota pitäs rattorilla muokata jne.
Vihrerpiiperöt ovat suurin vaara luonnolle ja eläimille kuten ovat osoittautuneet olevansa "ihmisoikeus ja rauhanpuolustajat" kansalaisille ja maailman rauhalle...
Tän päivän herkkua oli kyllä katsoa Yleä yms mediaa kun viiltelivät ranteitansa auki urakalla. Tosin ei liian syvälle ettei tule oikeasti vahinkoa....
Yö oli valvomisen arvoinen, Kiitos YLE!
Yö oli valvomisen arvoinen, Kiitos YLE!
Tän päivän herkkua oli kyllä katsoa Yleä yms mediaa kun viiltelivät ranteitansa auki urakalla. Tosin ei liian syvälle ettei tule oikeasti vahinkoa....
-Pirkkala vol II käynnissä?
Toinen vaihtoehto on se, että koulu tekee yhteistyötä jonkin venäläisen organisaation kanssa (Russki Mir) ja he ihan "huomaamatta" toimittavat materiaalia jaettavaksi oppitunneille, ja suomalaiset eivät sitten käy sitä läpi - tai jos käyvät, eivät ymmärrä tarkoitusperiä.
Jokunen vuosi sitten paljastui Itä-Suomen koulussa (toimii ainakin Lpr, Joutseno ja muistaakseni Joensuu akselilla) - kyseessä on venäjänkielinen koulu/siihen painottuva koulu, että heidän venäläinen yhteistyökumppaninsa on Russki Mir -organisaatioon kuuluva. Sieltä tuli rahoitusta oppilaitokselle, materiaalia ja tämän lisäksi oppilaita kutsuttiin säännöllisesti Venäjälle kielikursseille ja oppilasvaihtoon. Salakavalaa vaikuttamista tämäkin.
vlad
muoks: Ylen uutinen Russkij Mirin rahoitukseen: http://yle.fi/uutiset/3-7890885 joskin se on vajavainen, opiskelijavaihto ei käy esille kuten ei käy koulutusmateriaalin toimittaminenkaan.
Tähän viittasi Taloustutkimuksen Juha Rahkonen aiemmin tällä viikolla:
"Rahkonen muotoilee, että eliitin eli tutkijoiden ja toimittajien joukossa olisi ollut "ammatillinen itsemurha sanoa, että Trumpista tulisi ihan hyvä presidentti".
– Sitä pidettiin mahdottomana tulevaisuuden kuvana.
Rahkonen kertoo saaneensa melkoista ryöpytystä yhteisöpalvelu Facebookissa, kun hän loppukesästä kertoi, että Trumpista tulisi ihan hyvä presidentti.
" Syntyi kollektiivinen harha"
Rahkosen mukaan mediatutkimuksessa on käsite hiljaisuuden spiraali, mikä tarkoittaa, että ne jotka kokevat olevansa vähemmistössä yhteiskunnassa pitävät mieluummin mielipiteensä omana tietonaan.
– Ihminen ei halua joutua vähemmistöön mielipiteensä kanssa. Nyt piti olla aika lailla pokkaa sanoa, että kannatan Trumpia, Trump on hyvä jätkä, Rahkonen sanoi.
Yleisölle, tutkijoille ja medialle syntyi Rahkosen mielestä "kollektiivinen tarha". Monet Trumpin kannattajatkaan eivät uskoneet, että hänen voittonsa voisi olla mahdollinen."
(linkki: http://yle.fi/uutiset/3-9283635)
Näiltä osin toivoa sopii, että brexit ja nyt Trumpin valinta toimivat herättäjinä ja vähintäänkin media että tutkimuslaitokset avaavat silmänsä ja myöntävät virheensä/ennakkoasenteensa. Keskustelua sopisi jossain toisessa yhteydessä sitten laajentaa siihen suuntaan, että missä määrin media tuo esille vain sitä itseään miellyttävää aineistoa työntäen syrjään aineiston, joka sotii toimittajan maailmankuvaa vastaan? Rahkonen viittasi Aamu-tv:n haastattelussa myös tähän, toimittajan mielipiteiden ei pitäisi antaa vaikuttaa uutisointiin tai tiedon välittämiseen - ikävä kyllä se kuitenkin vaikuttaa toisinaan liikaakin. Kolumnit, blogit, pääkirjoitukset tms. ovat sitten areena, jossa on mahdollisuus tuoda esiin henkilökohtaisempaakin näkökulmaa, joskin valtakunnallisessa mediassa käyttäisin tiettyä harkintaa sen suhteen kuinka ne asiat esittää jos olisin päätoimittaja, jonka on mahdollista viitoittaa median toimituksellista suuntaviivaa.
-
Olin 80-luvun alussa ammatillisessa koulutuksessa Suomen pienehkössä kaupungissa, jossa koulun rehtori oli tunnettu kommunisti ja ryssän nuolija.
Entäpä se joka oli niihin aikoihin näkyvästi Suomi-Yhdysvallat -seuran toiminnassa.. Ei ollut muotia ei..
Kouluneuvostot 70-luvulla..Harvan kuulin siitä ääneen huudelleen. Se oli sellaista aikaa.
http://yle.fi/uutiset/3-9288261Sanna Ukkola: Kun media Trump-jahtiin lähti
Lehti voi toki valita missionsa vapaassa maailmassa, mutta samalla lehden johto tekee karhunpalveluksen oman journalisminsa ja journalistiensa uskottavuudelle.
"Nyt on aika presidentilliselle salamurhalle", twiittasi muuan Monisha Rajesh pian Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen selvittyä.
Twitter on toki täynnä vieläkin rajumpia kommentteja vaalien tuloksesta. Rajeshin twiitin teki täysin poikkeukselliseksi se, että hän on brittilehti Guardianin toimittaja.
Pian twiitin lähdettyä leviämään Rajeshin tili poistui vähin äänin Twitteristä.
Palataan vuoteen 1994.
"Huomenta Suomi. Tänään annetaan ääni tulevaisuudelle. Kyllä.
Turvaa tulevaisuutesi. Valitse EU."
Näin kampanjoi Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat etusivun kokoisella ilmoituksella äänestyspäivänä 1994. Myös Aamulehti ja Turun Sanomat olivat mukana lobbaamassa kansalaisia.
"Ilmoitukset olivat tökeröitä – kuin jostain propagandanteon alkeisoppikirjasta", muistelee ex-päätoimittaja Janne Virkkunen Päivälehden mies -kirjassaan.
Lehtien toiminta oli Suomessa ainutkertaista. Toimittajilla ei ole ollut tapana lähteä näin suoraan ottamaan kantaa äänestystulokseen tai lobbaamaan tietyn kannan puolesta. Suomessa heräsikin keskustelu siitä, onko oikein, että suuri ja sitoutumaton lehti ottaa kantaa EU-vaaleissa.
No, kansa äänesti Hesarin kannalta “oikein” ja tässä ollaan.
Ruotsissa nähtiin samanlainen näytelmä 2010, kun maahanmuuttovastainen Ruotsidemokraatit pyrki valtiopäiville. Riippumaton lehdistö lähti joukolla kampanjaan uusnatsitaustaista puoluetta vastaan.
"Ei! Äänestä ei vihalle!" jyrisi iltapäivälehti Expressen ja kuvitti viestinsä katuun tallotulla Ruotsidemokraattien ehdokaslistalla. Viikkolehti Fokus taas perusteli pääkirjoituksessaan, "miksi sinun ei pidä äänestää Ruotsidemokraatteja".
Kuinkas sitten kävikään?
Lehdistön lobbaus ei auttanut: Ruotsidemokraatit sai 5,7 prosentin ääniosuuden ja pääsi 330 000 äänellään heittämällä valtiopäiville.
Yhdysvallat ja koko maailma saivat rajun herätyksen, kun muuan miljardööri äänestettiin USA:n 45. presidentiksi. Eihän tässä näin pitänyt käydä!
Jenkkilehdistö oli lähtenyt massiiviseen kampanjaan Trumpia vastaan – valtaosa suurimmista sanomalehdistä ilmoitti kannattavansa Hillary Clintonia.
Esimerkiksi Washington Post on julistanut Trumpin olevan uhka demokratialle. Huffington Post taas sijoitti protestin vuoksi kaikki Trump-juttunsa muutamaksi kuukaudeksi viihdeosastoon. Sen lisäksi Huffington Post sijoitti kampanjan aikana Trump-juttujensa yhteyteen julistuksen, jossa todettiin Trumpin olevan valehtelija, rasisti ja naistenvihaaja.
Ja kuinkas sitten kävikään? Äänestäjät eivät korvaansa lotkauttaneet median vaikutusyrityksille vaan äänestivät Trumpin presidentiksi.
Lehti voi toki valita missionsa vapaassa maailmassa, mutta samalla lehden johto tekee karhunpalveluksen oman journalisminsa ja journalistiensa uskottavuudelle.
Vielä EU-vaalien alla 1994 median vaikutusyritykset saattoivat upota kansaan, joka oli informaatiossaan pitkälti suurten viestimien varassa. Vuonna 2016 asia on kääntynyt päälaelleen. Median yritykset vaikuttaa äänestystulokseen kääntyvät helposti itseään vastaan. Äänestäjät saavat tietonsa paitsi viestimistä myös sosiaalisesta mediasta. Eivätkä he pidä siitä, että heitä yritetään ohjailla. Tämä kannattaisi myös meidän toimittajien muistaa.
Sanna Ukkola
Kirjoittaja on Ylen aamu-tv:n juontaja
http://m.iltalehti.fi/uutiset/20161111200026469_uu.shtmlTuomas Enbuske kolumnissaan:
Tiedän kyllä, miten kertoa lapselle Trumpista, mutta miten helvetissä kerron sille demareista?
Uber-kuski, tarjoilija, taksikuski, vanha Tinder-deitti. Kaikki nuo newyorkilaiset ovat tällä viikolla pyytäneet minulta anteeksi.
Arvostan elettä New York, mutta ei ole syytä. Manhattanilla Clinton sai lähes 10 kertaa enemmän ääniä kuin Trump. Ja niille, jotka aina hokevat, ettei New York ole totuus USA:sta, niin Nyki on ihan yhtä paljon Yhdysvaltoja kuin joku Huitsin Nevada.
Tällä viikolla ainakin Yle, Hesari ja Ilta-Sanomat - jotka itse puhuvat aikuisillekin kuin lapsille - ovat kysyneet, miten lapselle pitäisi kertoa Trumpista.
Ulkokullattu Eurooppa, ota nyt ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten ehkä näet ottaa rikan USA:n silmästä! Euroopalla on nääs paljon enemmän hävettävää kuin USA:lla.
Toki USA:lla on ollut sysimustat hetkensä. Kyseessä on silti maa, joka kävi jopa sisällissodan sen takia, että se luopuisi orjuudesta. Sen jälkeen Eurooppa on tuottanut kaksi maailmansotaa, Hitlerin, Stalinin ja holokaustin. Ja kaikkien noiden jäljet Yhdysvallat tuli siivoamaan.
Äärioikeistolaiset hallitsevat Euroopassa tällä hetkellä useassa maassa, ja ne voittavat ensi vuonna lisää, esimerkiksi Ranskassa. Toki Yhdysvallat teki Vietnamissa samankaltaisia hirmutekoja kuin Hitler Euroopassa, mutta Vietnamin sota päättyi nimenomaan vastustukseen USA:n sisältä. Ja Vietnamkin lähti sotkusta, jota ranskalainen siirtomaariistovaltio ei pystynyt itse ratkaisemaan.
Yhdysvalloilla on myös edelleen häpeäpilkkunaan Guantanamon vankileiri. Kun George W. Bush vaihtui eurooppalaisten halinalleen Barack Obamaan, Guantanamon kritisointi tyssähti Euroopassa kuin itäsaksalaisen pakomatka DDR:n rajavartijan luotiin. Obama ei ole muuten sulkenut tuota rasistista keskitysleiriä, vaikka lupasi.
Keski-eurooppalaisen sosiaalidemokratian historia on kunniakasta kommunismin ja sen serkun fasismin vastustamista. Arvostan. Sen sijaan usean suomalaisen demarin pitäisi hävetä enemmän kuin Trumpin. Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL oli sentään huomattavasti reilumpi ja tuomitsi ainoana puolueena Tshekkoslovakian miehityksen ja teki paljon töitä seksuaalivähemmistöjen aseman parantamiseksi Suomessa.
Miksi se Enbuske jauhaa taas vanhoista asioista? Koska moni näistä diktatuurien kannattajista on edelleen hyväpalkkaisissa suojatöissä. Suomessa. Ja toisin kuin Aleksi Valavuorella, harvalla heistä on ollut edes munasarjaa pyytää anteeksi.
Eurooppa oli alle 30 vuotta sitten jaettu rautaesiripulla. Itäpuolella omia kansalaisia suljettiin mielisairaaloihin kafkamaisella logiikalla. Suomalaiset poliitikot demareista kokoomuslaisiin tunkivat sormet korviinsa ja keskittivät "solidaarisuutensa" kaukaisiin maihin, eivätkä 80 kilometrin päässä olevaan Viroon.
Huomasin vuonna 2009 Tampereen yliopiston proffan seinällä Stalinin valokuvan. Se oli ehkä tarkoitettu camp-vitsiksi, “kännissä ja läpällä”, mutta tuskin se nauratti kymmenien tuhansien virolaisten jälkeläisiä, joiden isovanhemmat Stalin kyyditytti yhtenä yönä Siperiaan. Homoseksuaalisuutta ei Stalinin Neuvostoliitossa edes ollut, koska se oli länsimaisen ja “juutalaisen” kapitalismin rappiokulttuurituote.
Presidentti Tarja Halonenkuului DDR:n tunnustamiskomiteaan. Siis valtion, jossa joka kuudes kansalainen kyttäsi työkseen naapureidensa ajatusvirheitä ja seksielämää. Vaikka DDR oli työläisen paratiisi, aika harva ylitti muurin lännen puolelta itään. Sen sijaan monet ammuttiin rajalle, kun he yrittivät päästä tuosta Suomen demareiden ihannoimasta diktatuurista ulos. Eikä Tiitisen Stasi-listoja julkaista, koska sieltä löytyy niin monta merkittävää suomalaista sosiaalidemokraattia, että meidän omahyväinen päämme menisi kulttuurirelativistiseen umpisolmuun.
En kannata Trumpia. En olisi äänestänyt häntä hänen rasististen, naisvihamielisen ja markkinatalousvastaisten kommenttiensa takia. Silti Trump on politiikan Uber. Sen sijaan Hillary oli politiikassa kuin suomalaiset taksikuskit. Hillary katsoi asiaa vallan näkökulmasta, vaikka markkinatalous ja teknologia ovat jo kauan sitten korvanneet demokratian. Ja hyvä niin.
Medioiden olisi pitänyt olla ratkaisu, mutta me olimme ongelman ydin. Trump vei mediaa kuin mätää kukkoa. Se oli Trumpin tosi-tv-show, jota jokainen kauhistelu vain vahvisti.
Sen sijaan Trumpin puhe, jonka näimme valituksi tulemisen jälkeen, oli toivoa herättävä, sovitteleva ja älykäs. Toivon, että Trumpista tulee hyvä presidentti. Se olisi tietysti järkytys eurooppalaiselle vasemmistolle, jolle eheä maailmankuva on tärkeämpi kuin eheä maailma.
http://www.hs.fi/m/ilta/10112016/a1478753065306Populismin seuraavat riemuvoitot voivat tulla Ranskassa ja Saksassa
Donald Trumpin voitto ei ollut demokratian voitto. Se oli osoitus siitä, että demokratia on syvässä kriisissä, kirjoittaa Yrjö Rautio.
Demokratia ja ihmisoikeudet ovat Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen entistä suuremmassa vaarassa myös Euroopassa. Donald Trumpin voitto voi nostaa myös täällä korkean populismin aallon, joka huuhtelee Atlanttiin kaikki ne arvot, joille Länsi-Euroopan maat ja Euroopan Unioni on rakennettu.
On niitäkin, joiden mielestä Trumpin voitto oli demokratian voitto. Sitä se ei ollut, vaan osoitus demokratian syvästä kriisistä.
Demokratia perustuu oletukselle, että kansalaiset ovat kyllin valistuneita valitakseen vaihtoehdoista, joita heille tarjotaan. Mitä vaihtoehtoja ovat valheet ja katteettomat lupaukset, parjaus ja vihankylvö, törkypuheet ja rasismi?
Kuinka valistuneita ovat kansalaiset, jotka uskovat kaiken sen roskan, joka heille syötetään, eivät erota politiikkaa tv-showsta ja nostavat presidentikseen narsistin, jonka todellisista aikeista ei tiedä kukaan ja joka ei tiedä juuri mitään asioista, joita hänen pitäisi hoitaa?
Demokratia perustuu oletukselle, että kansalaisten tahto välittyy poliittiseen päätöksentekoon. Ei ole välittynyt, kun puolet äänestäjistä valitsi vaikutuskanavakseen järjestelmän ulkopuolisen ehdokkaan.
Poliitikot niin Suomessa kuin maailmallakin asettavat toivonsa nyt siihen, että kaikki, mitä Trump kampanjansa aikana sanoi, olikin vain painajaista. Nyt kun olemme heränneet, todellinen Trump olisikin aivan toinen henkilö kuin se painajaisen hirviö. Sitä sopii toivoa. Mutta mitä kertoo demokratian tilasta se, että joudumme toivomaan, että maailman mahtavimpaan virkaan valittu olisi valehdellut mahdollisimman paljon?
Populismin aalto irrotti jo Britannian Euroopan Unionista. Se vahvistui hyökyaalloksi Yhdysvalloissa ja vyörynee pian takaisin vanhalle mantereelle.
Populistit, nationalistit, äärikonservatiivit ja muukalaisvihan lietsojat ovat jo vallassa jopa muutamissa EU:n jäsenmaissa ja monissa kärkkyvät vallan porteilla. EU on jo joutunut tinkimään arvoistaan ja periaatteistaan. Se on muun muassa tehnyt häpeällisen, ihmisoikeuksia loukkaavan sopimuksen turvapaikanhakijoiden säilömisestä Turkin kanssa, josta tulee päivä päivältä yhä puhtaampi diktatuuri.
Ranska äänestää presidentistään huhti–toukokuussa. Äärioikeistolaisen Kansallisen rintaman Marine Le Pen voi hyvinkin voittaa. Se olisi likimain kuolinisku EU:lle. Saksalaiset äänestävät liittopäivävaaleissa ensi syksynä. Vaalit saattavat tehdä lopun Angela Merkelin kaudesta ja politiikasta.
Saksa on ollut tähän asti EU:n tärkein tukipilari, ja sen asema on vain vahvistunut Britannian Brexit-äänestyksen myötä. EU:sta ei olisi nykyistäkään vertaa arvojensa puolustajaksi, jos tämäkin tukipilari kaatuisi.
Euroopan turvallisuustilannetta on tähän asti heikentänyt arvaamattomasti käyttäytyvä Venäjä. Nyt sen vastapariksi on tulossa arvaamaton Yhdysvallat, ja tässä välissä meidän poloisten on elettävä.
Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet varmaankin paranevat. Se on hyvä asia, mutta sen hinta voi olla kova: etupiirijako palaa myös Eurooppaan, ja Venäjä saa entistä vapaammat kädet tehdä mitä tahtoo omalla lähialueellaan.
Niin syvissä ongelmissa kuin demokratia onkin, sitä parempaakaan tapaa hallita yhteiskuntia ei ole. Siksi sitä on puolustettava. Toivon, että vasemmisto ottaisi tässä aloitteen käsiinsä. En kuitenkaan oikein usko, että siitä olisi siihen.
Vasemmisto on ollut likimain kaikkialla kriisissä siksi, että se on hukannut suuret tehtävänsä. Demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamisessa sillä olisi tehtävä, jota tärkeämpää ei juuri nyt ole.
Vasemmisto on taantunut katsomaan maailmaa avaimenreiästä. Se ei enää erota joutavia pikkuasioita todella tärkeistä. Ihmisoikeuksista puhuvat monet porvaripoliitikot, vihreät ja kirkkojen edustajat paljon kirkkaammin kuin vasemmistolaiset.
Eivät vasemmiston voimat sitä paitsi yksin riittäisi. Kaikkien demokratiaan ja ihmisoikeuksiin sitoutuneiden oikealta vasemmalle on yhdistettävä voimansa tässä suuressa tehtävässä.