Bushmaster
Greatest Leader
En millään kyennyt löytämää tälle sopivaa säiettä joten avasin uuden....?
http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2015/11/23/ylen-opetusvideot/
Ylen opetusvideot
23mar2015
Kirjoittanut Kalle Isokallio | 20 Kommenttia
Silloin tällöin pulpahtaa pinnalle keskustelu Ylen tehtävistä. Voin todeta, että yhdestä julkisen palvelun tehtävästä Yle selviytyy kiitettävin arvosanoin. Se tuottaa päivittäin korkeakoulujen opetuksen tueksi esimerkkimateriaalia siitä, mitä laatujournalismi ei ole.
Erkki Raatikainen totesi aikoinaan, että jos toimittaja haastattelee toimittajaa se on kuin hakisi siskoaan illan viimeiseen valssiin. Silti Ylen uutisten vakiotavaraa ovat omien toimittajien haastattelut. Syy ei voi olla muu kuin se, ettei toimittaja osaa tehdä juttujaan itsenäisesti.
Asian koomisuus paljastuu Ylen ulkomaankirjeenvaihtajien kohdalla. Toimittaja menee seisomaan kuvaajan kanssa asemapaikkaansa edustavan maamerkin eteen ja jää odottamaan nappi korvassa kysymyksiä. Kuka tahansa paikalla oleva turisti pystyisi samaan. Painetuissa lehdissä kalliilla rahalla ulkomaille lähetetty toimittaja tekee juttunsa itse ja lähettää valmiit lehteen.
Se selittää sen, etteivät lehdet palkkaa toimittajia Ylestä, mutta Yle yrittää jatkuvasti palkata toimittajia lehdistä. Toinen selitys voi olla siinä, että se maamerkin edessä kysymyksiä odottava nappikorvainen toimittaja saa palkkansa verovaroista.
Viime aikoina Yle on ryhtynyt myös mainostamaan, vaikka se ei taida olla sallittua. Pari kertaa viikossa uutislähetyksissä kerrotaan viiden minuutin ”uutisena”, että joku artisti on tehnyt uuden levyn tai on järjestämässä kiertuetta. Millään journalistisella mittarilla kyseessä ei ole uutinen. Kun painetulta sanalta on kielletty tekstimainonta, miten ihmeessä se voi olla sallittua Ylelle?
Laatujournalismi ei myöskään ole sitä, että toimittaja tarjoaa haastateltavalle oman mielipiteensä kysymyksen muodossa. Kuitenkin harva se ilta Ylen toimittajat kysyvät haastateltavalta: Eikö voikin olla mahdollista että…? ja lataa jatkoksi oman mielipiteensä. Jos vastaaja toimii ammatissa, jota hoidetaan virkavastuulla, hän ei voi vastata kuin että kaikki voi olla mahdollista. Sen jälkeen Yle toitottaa koko päivän, että asia on niin. Uudelleenlähetyksissä leikataan pois toimittajan johdatteleva kysymys. Kyseessä ei ole tiedonvälitys, vaan propaganda.
Myöskään asiantuntijalausuntoina ei pidä tarjota sellaisen henkilön haastattelua, joka on asianosainen. Toimittajan velvollisuutena on kertoa sidokset, jos niitä on. Niin tapahtuu Ylessä vain, jos haastateltava on eri mieltä toimittajan kanssa.
Jotta Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien journalismi saataisiin tasolle, jolla se oli vielä kymmenkunta vuotta sitten, Ylen hallitukseen pitää saada journalistista osaamista. Liikkeenjohdollista osaamista siellä ei tarvita, eihän Yle ole yritys. Se on verovaroin toimiva virasto.
Sekään ei haittaisi, että Ylen ylin johto lukisi Journalistin ohjeet ja valvoisi, että niitä ryhdytään kunnioittamaan myös uutis- ja ajankohtaistoimituksissa.
http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2015/11/23/ylen-opetusvideot/
Ylen opetusvideot
23mar2015
Kirjoittanut Kalle Isokallio | 20 Kommenttia
Silloin tällöin pulpahtaa pinnalle keskustelu Ylen tehtävistä. Voin todeta, että yhdestä julkisen palvelun tehtävästä Yle selviytyy kiitettävin arvosanoin. Se tuottaa päivittäin korkeakoulujen opetuksen tueksi esimerkkimateriaalia siitä, mitä laatujournalismi ei ole.
Erkki Raatikainen totesi aikoinaan, että jos toimittaja haastattelee toimittajaa se on kuin hakisi siskoaan illan viimeiseen valssiin. Silti Ylen uutisten vakiotavaraa ovat omien toimittajien haastattelut. Syy ei voi olla muu kuin se, ettei toimittaja osaa tehdä juttujaan itsenäisesti.
Asian koomisuus paljastuu Ylen ulkomaankirjeenvaihtajien kohdalla. Toimittaja menee seisomaan kuvaajan kanssa asemapaikkaansa edustavan maamerkin eteen ja jää odottamaan nappi korvassa kysymyksiä. Kuka tahansa paikalla oleva turisti pystyisi samaan. Painetuissa lehdissä kalliilla rahalla ulkomaille lähetetty toimittaja tekee juttunsa itse ja lähettää valmiit lehteen.
Se selittää sen, etteivät lehdet palkkaa toimittajia Ylestä, mutta Yle yrittää jatkuvasti palkata toimittajia lehdistä. Toinen selitys voi olla siinä, että se maamerkin edessä kysymyksiä odottava nappikorvainen toimittaja saa palkkansa verovaroista.
Viime aikoina Yle on ryhtynyt myös mainostamaan, vaikka se ei taida olla sallittua. Pari kertaa viikossa uutislähetyksissä kerrotaan viiden minuutin ”uutisena”, että joku artisti on tehnyt uuden levyn tai on järjestämässä kiertuetta. Millään journalistisella mittarilla kyseessä ei ole uutinen. Kun painetulta sanalta on kielletty tekstimainonta, miten ihmeessä se voi olla sallittua Ylelle?
Laatujournalismi ei myöskään ole sitä, että toimittaja tarjoaa haastateltavalle oman mielipiteensä kysymyksen muodossa. Kuitenkin harva se ilta Ylen toimittajat kysyvät haastateltavalta: Eikö voikin olla mahdollista että…? ja lataa jatkoksi oman mielipiteensä. Jos vastaaja toimii ammatissa, jota hoidetaan virkavastuulla, hän ei voi vastata kuin että kaikki voi olla mahdollista. Sen jälkeen Yle toitottaa koko päivän, että asia on niin. Uudelleenlähetyksissä leikataan pois toimittajan johdatteleva kysymys. Kyseessä ei ole tiedonvälitys, vaan propaganda.
Myöskään asiantuntijalausuntoina ei pidä tarjota sellaisen henkilön haastattelua, joka on asianosainen. Toimittajan velvollisuutena on kertoa sidokset, jos niitä on. Niin tapahtuu Ylessä vain, jos haastateltava on eri mieltä toimittajan kanssa.
Jotta Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien journalismi saataisiin tasolle, jolla se oli vielä kymmenkunta vuotta sitten, Ylen hallitukseen pitää saada journalistista osaamista. Liikkeenjohdollista osaamista siellä ei tarvita, eihän Yle ole yritys. Se on verovaroin toimiva virasto.
Sekään ei haittaisi, että Ylen ylin johto lukisi Journalistin ohjeet ja valvoisi, että niitä ryhdytään kunnioittamaan myös uutis- ja ajankohtaistoimituksissa.
