@Tacitus Sinulla on joku presidentinvastainen propaganda-agenda. Samalla nostat toistuvasti ylös Tuomiojaa ja Halosta, maanpuolustuksemme tuhoajia. Välillä kerrot olevasi "porvarillisesti ajatteleva" reservin ltn. No jaa. Et sinä ainakaan asevelisosialisti ole; enemmän TPSL-linjan mies ainakin kommenteissasi.
Nyt sinua vituttaa, kun Niinistö pärjäsi Münchenissä.
Tärkeämpää maanpuolustuksen kannalta on miettiä venäläisten motiiveja eikä sisäpoliittista näpertelyä: Interfax tuskin
vahingossa käänsi Niinistön valmistellusta englanninkielisestä puheesta ja sen suomalaisesta käännöksestä väärin:
Venäjän ei pidä antaa rikkoa kansainvälisiä sääntöjä ilman seurauksia. Mutta Venäjää ei myöskään pidä kokonaan eristää,
Väärä tulkinta. Enkä sitä paitsi ole Halosta puolustanut, vaan Tuomiojaa ja Haglundia.
Tällä foorumilla tuntuu nimittäin olevan hyvin suuri Sauli Niinistö fanclub. Epäilemättä kyseessä on joukko yksilöitä, jotka vapaa-ajallaan käyttävät leijona-kaulakorua ja Kiitos 1939 - 1944 t-paitaa. He kehuvat jatkuvasti Niinistöä, ja sanovat, että on Suomen kannalta onni, että tallaisena kriisiaikana Suomen presidenttinä on oikea Johtaja. Millään tavalla he eivät ole tätä Sauli -hurmoshenkisyyttään perustelleet, mutta uskon sen johtuvan siitä, että Sauli on A) mies, B) hetero ja C) reservin upseeri. Ja kun millään noista kolmella seikalla ei ole merkitystä siltä kannalta, että onko henkilö pätevä toimimaan presidenttinä vai ei.
Ja vastaavasti Tuomiojaa ja Haglundia haukutaan jatkuvasti kuin vierasta sikaa. Ja syyt on vastaavasti nämä: Haglund on A) sivari ja B) ruotsinsuomalainen. Ja Tuomiojaa arvostellaan A) hänen 60-luvulla esittämistään mielipiteistä ja B) epäsiististä habituksesta.
Hurmoshenkiset Sauli-fanit eivät lue tiedotusvälineitä. He perustavat maailmankuvansa vain noihin ABC -kohtiin. Jos he joskus ottaisivat vaikkapa sanomalehden käteensä, ja lukisivat mitä kärkipoliitikkomme ovat oikeasti sanoneet, niin heille kävisi kyllä nopeasti selväksi kuka on johdonmukainen ja jämäkkä, ja kuka taas ei. Ulkopolitiikan johtajan tärkein tehtävä on
johtaa. Hänen tehtävänsä ei ole tuottaa epäselvää, pohdiskelevaa, puheensorinaa. Hänen tulisi linjata Suomen ulkopoliittista linjaa. Mutta jos olette yhtään kuunnelleet Salen puheita, niin eihän siellä ole löydettävissä muuta linjaa, kuin että Sale pitää kusi sukassa kielen keskellä suuta. Hän ei esimerkiksi vieläkään tunnusta, että Ukrainassa on venäläisiä joukkoja. Kun taas esimerkiksi Haglund ja Tuomioja tekivät tämän jo aikapäiviä sitten.
Urheiluselostajat ovat viime aikoina käyttäneet paljon ilmaisua, että joku pelaaja "antoi tuomarille mahdollisuuden antaa jäähyn (tai punaisen kortin jalkapallossa)". Tässä eilisessä puheessaan Sauli Niinistö antoi Venäjälle tilaisuuden tulkita hänen puheitaan väärin. Ja tämä jatkaa Salen pitkää möhlimisperinnettä, johon kuuluu mm. Makarovin puheen leimaaminen hölynpölyksi ja sinisilmäinen kommentti viime kevään Ukrainan tulitauosta.
Täällä Suomessa tuntuu vielä olevan vahva kannatus tällaiselle Paasikiveläis-Kekkoslaiselle -linjalle, jota Salekin ilmiselvästi yrittää harrastaa. Eli pyritään tasapainoilemaan idän ja lännen välissä, ja ennen kaikkea yritetään olla ärsyttämättä Venäjää. Suomalaiset kuvittelevat olevansa tosi taitavia Venäjän tuntijoita. Surullisen kuuluisa esimerkki on tämä erään suomalaisen diplomaatin kommentti virolaisministerille, että te ette tunne Venäjää. Itse en usko tähän lainkaan. Vuosista 1944 - 1991 selvittiin siitä syystä, että Suomella oli vahva puolustus, ja että Neuvostoliiton johtajat näkivät Suomen valloituksessa liian suuret riskit. Eihän kylmän sodan aikana Euroopassa hyökätty mihinkään muuhunkaan demokraattiseen maahan. Paasikivi tiesi harrastavansa bluffia, ja teki sen, vaikka piti asiaa vastenmielisenä (voitte lukea siitä hänen omista päiväkirjoistaan). Kekkonen taas vaali tätä itse kehittämäänsä Paasikiven-Kekkosen linjaa vakiinnuttaakseen valtaansa ja tehdessään itseään korvaamattomaksi. Koiviston taas piti jatkaa linjaa, koska hänen piti todistella olevansa osa samaa jatkumoa. Vasta Ahtisaaren ja Halosen kaudella Paasikiven-Kekkosen linjasta päästiin lopullisesti eroon, mutta nyt - heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa - presidentti Niinistö on heti kaivanut sen esille naftaliinista.
