Ilmasota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
En tiedä, onko tämä oikea topikki, mutta laitan tänne. Modet siirtäkööt, jos on tarpeen.

Kapteeni Daugherty tuli Coloradosta Karjalan lennostoon
25.10.2016 9.26
Tiedote
Ilmavoimat sopi keväällä 2016 lennonopettajavaihdosta Yhdysvaltain merijalkaväen kanssa. Vaihtojärjestelyssä ilmavoimien Hornet-ohjaaja siirtyi Yhdysvaltoihin ilmataistelunopettajaksi kolmen vuoden ajaksi, ja merijalkaväen ohjaaja toimii vastaavan ajan samoissa tehtävissä Suomessa. Yhdysvaltain merijalkaväen kapteeni Matthew Daugherty aloitti palveluksensa Karjalan lennoston Hävittäjälentolaivue 31:n Hornet-lennonopettajana kesäkuussa 2016. Kysyimme häneltä ensivaikutelmia ilmavoimien Hornet-ohjaajan työstä Suomen-komennuksen alkukuukausilta.

2c04845e-829f-4300-9e46-e5ac7656a689


Kerro hieman itsestäsi – kuka olet, ja mistä tulet?
Olen kapteeni Matthew Daugherty, 32 vuotta. Vartuin pienessä 700 asukkaan kaupungissa Coloradon vuoristoseudulla harrastaen patikointia ja hiihtoa. Olen naimisissa ja meillä on puolitoistavuotias poika.

Kuinka kauan olet lentänyt? Mikä sai sinut ryhtymään sotilaslentäjäksi?
Aloitin lentämisen vuonna 2009. Hävittäjäohjaajan työ on ollut aina unelma-ammattini, ja tämä haave sai minut myös valitsemaan sotilasuran. Minulla ei ollut lukion jälkeen taloudellisia mahdollisuuksia jatkaa korkeakouluopintoihin, joten liityin Yhdysvaltain merijalkaväkeen. Toimin lentoteknillisissä tehtävissä Hornetien kanssa neljä vuotta. Tämän jälkeen aloitin korkeakouluopinnot, minusta tuli upseeri ja pääsin Hornet-ohjaajakoulutukseen. Ennen lennonopettajavaihtoa Suomessa palvelin merijalkaväen Hornet-ohjaajana Japanissa.

Mitä tehtäviisi kuuluu merijalkaväessä ja täällä Suomessa Hävittäjälentolaivue 31:ssä?
Olen täällä mukana Suomen ilmavoimien ja Yhdysvaltain merijalkaväen välisessä lennonopettajavaihto-ohjelmassa, jonka kautta minä tulin Suomeen ja suomalainen ohjaaja lähti Yhdysvaltoihin. Tehtäväni täällä on lentää Hornet-kalustolla, oppia uutta ja jakaa kokemuksiani hävittäjäohjaajana toimimisesta Yhdysvalloissa. Vaihto-ohjelmien päätavoite on aina mahdollistaa eri maiden asevoimille tiedon jakaminen ja toistensa toimintatavoista oppiminen. Minulle tarjoutunut mahdollisuus tulla toiseen maahan, jossa on käytössä tuttu konetyyppi ja tilaisuus tutustua sen käyttötapaan, huoltoon ja ylläpitoon on ainutlaatuinen.

Tulit Suomeen tämän vuoden elokuussa. Minkälainen on ensivaikutelmasi Suomesta ja suomalaisista? Entä Hävittäjälentolaivue 31:stä?
Minä ja perheeni pidämme Suomesta todella paljon! Tämä on kaunis maa ja suomalaiset ovat vieraanvaraisia, huomaavaisia ja reiluja – vaikka alkuun he voivat ollakin hieman varautuneita.

Uusi laivueeni on loistava! Oli mielenkiintoista huomata että tullessani tänne minulle outoon maahan ja kulttuurin tapaan hävittäjäohjaajia, jotka ovat ihan samanlaisia kaikkialla – ihan yhtä hurjapäisiä, räväköitä ja omistautuneita työlleen. Mielestäni he ja laivueen lentoteknillinen sekä tukihenkilöstö ovat erittäin ammattitaitoista ja motivoitunutta väkeä.

Lennonopettajavaihdon ajan sinun ja perheesi koti on Karjalan lennoston kotikulmilla Kuopion alueella. Mitä pidätte uudesta kotiseudustanne?
Kuopio ympäristöineen on kaunis paikka. Olemme nauttineet luonnosta täysin siemauksin ja tutustuneet patikkareitteihin ja metsiin. On hienoa huomata että Suomen luonto on pullollaan herkullista syötävää. Ei tarvitse lähteä kauas, kun voi löytää valtavasti marjoja ja sieniä.

Oletko jo oppinut suomen kieltä?
[Kirjoittajan huomautus: alun perin haastattelukysymykset ja -vastaukset on laadittu englanniksi ja sitten suomennettu. Tähän kysymykseen kapteeni Daugherty kuitenkin kirjoitti vastauksensa vakuuttavasti suoraan suomeksi!] Kyllä. Yritämme osata suomea, mutta on tosi vaikea kieli. On hauska kieli opiskella. Toivottavasti voimme osata suomea nopeasti. Vaimoni opiskele myös, mutta hän on nopeampi kuin minä. Katsotaan kuka oppii nopeammin.

Olet jo kotimaassasi kokenut Hornet-ohjaaja, mutta uuteen joukkoon tultaessa riittää aina opittavaa ja omaksuttavaa. Miten olet sopeutunut Hävittäjälentolaivue 31:n toimintakulttuuriin – ja miten sinut on perehdytetty uuteen työyhteisöösi?
Hävittäjälentämisen hengen aistii laivueessamme selvästi. Niin täällä kuin missä tahansa muussakin laivueessa uuden tulokkaan on osoitettava taitonsa ja motivaationsa sekä ansaittava paikkansa joukossa. Arvostan todella korkealle Suomen ilmavoimien ja Hävittäjälentolaivue 31:n työtapaa. Tiedostan, että minulla on vielä paljon opittavaa ja erojakin löytyy siinä, miten asiat tehdään täällä ja kotimaassani. Minut on kuitenkin perehdytetty tehtäviini nopeasti ja suunnitelmallisesti.

Mitkä ovat mielestäsi merkittävimmät erot Suomen ilmavoimien ja Yhdysvaltain merijalkaväen Hornet-toiminnassa, koulutuksessa ja sotilasilmailukulttuurissa?
Meillä merijalkaväessä ei harrasteta saunomista ja jääkiekkoa… No, ihan vakavasti puhuttuna suurin ero on joukon koossa ja sen päätehtävässä. Yhdysvaltain asevoimissa johtosuhteet ovat erilaisia. Päätöksiä tekemässä on suurempi joukko ihmisiä, sillä organisaatio on suurempi. Toinen ero on se, että Suomen ilmavoimien päätehtävä on puolustuksellinen, mikä näkyy pieninä eroina taistelutavassa ja ajatusmallissa. Sen sijaan tehokas ja taloudellinen tapa käyttää rahaa ja muita resursseja on yhteneväistä ilmavoimissa ja merijalkaväessä. Mielestäni Suomen ilmavoimat tekee hienoa työtä Hornien suorituskyvyn ylläpidossa. Teillä varmistetaan että arvokkaiden koneiden suorituskyky ja toimintavalmius säilyy korkeana koko koneen elinkaaren ajan.

Olet työskennellyt Suomessa lennonopettajana vasta muutaman kuukauden, mutta oletko jo pannut merkille ilmavoimien toimintatavoissa jotain, mistä merijalkaväki voisi ottaa oppia?
Suomen ilmavoimien työtapa on monilta osin erilainen kuin merijalkaväen, mutta on vaikea sanoa ovatko erot hyvästä vai pahasta. Ehkä voisi sanoa, että on vain olemassa erilaisia tapoja tehdä sama asia. Luulenpa että kun kokemukseni täällä karttuu, voin myös tehdä kehitysehdotuksia Suomen ja Yhdysvaltojen suuntaan.

Miten arvioisit suomalaisten hävittäjäohjaajien koulutus- ja taitotasoa?
Suomalaisten ohjaajien taso on erinomainen. He ovat taitavia, työlleen omistautuneita ammattilaisia.

Ilmavoimien Hornet-toiminnassa on tiettyjä Pohjoismaiden olosuhteista johtuvia erikoisuuksia kuten tilapäisesti perustettavien maantietukikohtien käyttö poikkeusolojen lentotoiminnassa sekä toiminta hyvin kylmissä sääolosuhteissa. Mitä odotat näiltä hieman harvinaisemmilta lentotoiminnan muodoilta?
On hauskaa oppia ja päästä tekemään uusia asioita! Vaativat sääolosuhteet ovat kiinnostava haaste, ja maantietukikohdista lentäminen on minulle täysin uutta.

Kollegasi Karjalan lennostossa ovat kuulemma kääntäneet etunimesi osuvasti suomalaiseen muotoon, ja sinut tunnetaan nyt laivueessa Mattina. Jokaisella hävittäjäohjaajalla on lennoilla radioliikenteessä käytettävä kutsumanimi, joka on myös usein hänen lempinimensä. Kutsutaanko sinua ilmassakin Matiksi?
Minulla itse asiassa on jo Yhdysvalloissa saamani kutsumanimi, JOBIG, mutta on hienoa että minut on nimetty täällä Matiksi. Ulkomaalaisena minulle on kunnia-asia saada suomalainen lempinimi!

http://ilmavoimat.fi/artikkeli/-/as...augherty-tuli-coloradosta-karjalan-lennostoon
 
Se linkittämäni brittisarja oli aika kuraa. Älkää katsoko :)

Sen sijaan, Kanadassa homma osataan yhtä hyvin kuin Australiassa. Ainakin 1. jakso oli tästä oikein hyvä.

Pahoittelut, jos on jo ollut. Itse en ollut katsonut.

 
Se linkittämäni brittisarja oli aika kuraa. Älkää katsoko :)

Sen sijaan, Kanadassa homma osataan yhtä hyvin kuin Australiassa. Ainakin 1. jakso oli tästä oikein hyvä.

Pahoittelut, jos on jo ollut. Itse en ollut katsonut.


Komppaan. Kanadalaisten Jetstream on mainio.

Kotimainen Taistelulentäjät on myös hyvä. Ruotsalaisten JAS-koulutuksesta kertova Stridspiloterna on mielenkiintoinen. Netistä saattaa tuurilla löytyä joitain jaksoja katsottavaksi. Tanskalaisten versio Jagerpilotene on minulle tuntematon.
 
Tuossa taas yhtä ilmasotakirjaa luin, ja jälleen kävi mielessä kysymys, että miten paljon koneita RAF:n yksittäiseen hävittäjälaivueeseen kuului IIW:ssa? Kuka tietää, voi saman tien kertoa pommarilaivueiden konemäärän.
Kiinnostaa suunniteltu kirjavahvuus. Opuksessa oli lueteltu konevahvuudet esim. hävittäjissä, pommareissa, rannikkolennostossa suhteessa laivueiden lukumäärään, ja niiden perusteella lukema vaihteli 12-18 välillä.
 
Tuossa taas yhtä ilmasotakirjaa luin, ja jälleen kävi mielessä kysymys, että miten paljon koneita RAF:n yksittäiseen hävittäjälaivueeseen kuului IIW:ssa? Kuka tietää, voi saman tien kertoa pommarilaivueiden konemäärän.
Kiinnostaa suunniteltu kirjavahvuus. Opuksessa oli lueteltu konevahvuudet esim. hävittäjissä, pommareissa, rannikkolennostossa suhteessa laivueiden lukumäärään, ja niiden perusteella lukema vaihteli 12-18 välillä.
Hävittäjien osalta standardivahvuus lienee suurilta osin olleen 16. http://www.rafcommands.com/forum/showthread.php?9472-RAF-Fighter-Squadron-structure
 
Hävittäjien osalta standardivahvuus lienee suurilta osin olleen 16. http://www.rafcommands.com/forum/showthread.php?9472-RAF-Fighter-Squadron-structure
Well done, young sielunveli! :) Tuo vastasi moneen muuhunkin askaruttavaan asiaan. Kirjoista käy usein ilmi, että lentäjiä oli enemmän kuin koneita, ja että moniin tehtäviin lähdettiin jollain pienemmällä kokoonpanolla kuin täydellä laivueella.
Oli muuten mukava tutkia tuota sivustoa. Äärimmäisen kohtelias keskustelukulttuuri, ihan kuin meillä täällä:rolleyes:
Regards, JR49
 
että moniin tehtäviin lähdettiin jollain pienemmällä kokoonpanolla kuin täydellä laivueella.
Jep. Esimerkiksi sakemannien tiedustelukoneiden perään lähetettiin usein vain 1-2 pilottia. Koneiden määrää myös luonnollisesti rajoittivat huoltotekniset syyt.
että lentäjiä oli enemmän kuin koneita,
Battle of Britainin aikaan asiat olivat täysin päinvastoin. Koneita pystyttiin tuottamaan perkeleesti (jotain 600/vko), mutta erityisesti kokeneista ohjaajista oli huutava pula. Jotkut heistä makasivat kanaalin pohjassa, ja muiden toimintakyvykkyyttä rajoitti väsymys. Lisäksi uusia ohjaajia ei valmistunut riittävän nopeasti, ja heidän halukkuus osoittaa kykynsä koitui yleensä kohtaloksi taistelun kovettamien saku-ässien käsissä. Battle of Britain taitaa olla vähän niinkuin Suomen talvisota, ihme että selvisivät. Ei voi muuta kun hattua nostaa RAF:n lentäjille :salut:
 
Jep. Esimerkiksi sakemannien tiedustelukoneiden perään lähetettiin usein vain 1-2 pilottia. Koneiden määrää myös luonnollisesti rajoittivat huoltotekniset syyt.

Battle of Britainin aikaan asiat olivat täysin päinvastoin. Koneita pystyttiin tuottamaan perkeleesti (jotain 600/vko), mutta erityisesti kokeneista ohjaajista oli huutava pula. Jotkut heistä makasivat kanaalin pohjassa, ja muiden toimintakyvykkyyttä rajoitti väsymys. Lisäksi uusia ohjaajia ei valmistunut riittävän nopeasti, ja heidän halukkuus osoittaa kykynsä koitui yleensä kohtaloksi taistelun kovettamien saku-ässien käsissä. Battle of Britain taitaa olla vähän niinkuin Suomen talvisota, ihme että selvisivät. Ei voi muuta kun hattua nostaa RAF:n lentäjille :salut:

En nyt tähän hätään muista tarkalleen, kuinka lähellä totaalista romahdusta RAF:n Fighter Command oikeastaan oli syyskesällä 1940. Joku varmaan osaa sanoa tarkemmin ? Kovia tappioita kärsittiin (joskin niitä myös aiheutettiin Luftwaffelle) ja tappioiden paikkaaminen edellytti ulkomaalaislaivueiden (puolalaiset ja tsekit) aktivoimisen, sekä oman lentäjien koulutusohjelman kiihdyttämisen. Toisin sanoen, tuleen piti heittää nuoria poikasia, jotka hädin tuskin osasivat startata ja laskeutua Hurricaneilla ja Spitfireillä.
 
Viimeksi muokattu:
Toisin sanoen, tuleen piti heittää nuoria poikasia, jotka hädin tuskin osasivat startata ja laskeutua Hurricaneilla ja Spitfireillä.
Jep. Lentotunteja tosiaan ei aivan hirveästi ollut. Muistan myös lukeneeni, että nuorukaisten kokemattomuus ei aiheuttanut pelkästään tappioita kanaalin yllä, vaan myös ihan omilla lentokentillä lento-onnettomuuksista johtuen. Erityisesti laskeutumisessa ja lentoonlähdössä näitä haavereita tapahtui.
 
En nyt tähän hätään muista tarkalleen, kuinka lähellä totaalista romahdusta RAF:n Fighter Command oikeastaan oli syyskesällä 1940. Joku varmaan osaa sanoa tarkemmin ? Kovia tappioita kärsittiin (joskin niitä myös aiheutettiin Luftwaffelle) ja tappioiden paikkaaminen edellytti ulkomaalaislaivueiden (puolalaiset ja tsekit) aktivoimisen, sekä oman lentäjien koulutusohjelman kiihdyttämisen. Toisin sanoen, tuleen piti heittää nuoria poikasia, jotka hädin tuskin osasivat startata ja laskeutua Hurricaneilla ja Spitfireillä.
RAF:n hävittäjälennosto kävi kuilun partaalla. Hitlerin neronleimaus painopisteen siirrosta kenttien pommituksesta kaupunkien pommitukseen oli pelastus.
 
RAF:n hävittäjälennosto kävi kuilun partaalla. Hitlerin neronleimaus painopisteen siirrosta kenttien pommituksesta kaupunkien pommitukseen oli pelastus.
Nimenomaan. Lisäksi saksalaisten sotaonnen kääntymiseen vaikutti myös muutos ilmataistelutaktiikassa. Suuret saksalaisiin pommikoneisiin kohdistuneet tappiot saivat Göeringin eli "läskin", joksika häntä hävittäjälentäjien keskuudessa kutsuttiin, älähtämään. "Läski" vaati, että mersut suojaisivat pommikoneita mahdollisimman läheltä, joka oli täysin absurdi idea, kuten edes vähän mersun taistelutavasta tietävä ymmärtää. Mersun suurin vahvuushan nimenomaan oli suuri korkeus ja energia etu viholliseen nähden, jonka "läski" sitten meni raivokohtauksessaan kieltämään.
 
Aiheesta on muuten tehty ihan esikuntatasolla eräänlainen "entäpä jos- tutkimus." Toki varmasti muitakin teoksia löytyy, jossa asiaa käsitellään, mutta tämä nyt jo vastaa kysymykseen.

512gCnyXteL.webp

Google Books -sitaatti:

By 6 September 1940, British Fighter Command was close to the breaking point. During the previous two weeks, Fighter Command had suffered 295 fighters destroyed and 171 seriously damaged with only 269 new aircraft produced. Also, 300 pilots had been lost and only 260 replacement generated by the flying schools. Air Chief Marshall Dowding of Fighter Command was on the verge of withdrawing the remainder of his forces to northern England to be recommitted when the actual amphibious landings occurred. In fact, the British Armed Forces were placed on highest alert in early September 1940 believing command of the air was about to be lost and the invasion was imminent.
 
Kunnia RAF:n lentäjille. Itse olen ajatellut, että jos laivueet olisikin jouduttu tappioiden vuoksi vetämään sisämaahan, niin myös saksalaiset olisivat tuossa vaiheessa olleet voimiensa rajamailla omien tappioidensa vuoksi. Pyrhoksen voitto. Sillä ensimmäisen vaiheen jälkeen olisi pitänyt keskeytymättömällä tempolla puhdistaa Kanaali ja lähialueet brittilaivastosta, nuijia maihinnousualueilla olevia brittien maavoimia ja tarjota lähitukea maihinnousseille mosureille. Veikkaanpa ettei tähän kaikkeen olisi pystytty. Etenkin kun RAF olisi jatkanut tappioiden tuottamista.
Tämä on osaksi omaa ajattelua, mutta minusta voitto olisi langennut Saksalle vain kahta reittiä. Ensiksi brittien olisi pitänyt tehdä se virhe, että olisivat vieneet hävittäjälaivueensa valtaosan jo Ranskan taisteluihin. Alasammutut kokeneet lentäjät olisivat jääneet pitkälti vangiksi. Tämä olisi kalustotappioiden ohella helpottanut elo-syyskuun urakkaa Luftwaffella. Tosin, brittien hävittäjät olisivat epäilemättä pahoinpidelleet vastustajiaan myös Ranskassa esiintyessään massamaisesti.
Toinen olisi, että maajoukkojen evakuointi ei olisi onnistunut, jolloin suunniteltua pienempi Wehrmachtin maihinnousujoukko olisi voinut vallata Kaakkois-Englannin alueen. Pienempää joukkoa olisi ollut helpompi suojata ja turvata niiden huolto.
No, tuskinpa Home Fleet olisi niin täysin saatu pohjaan, etteivätkö olisi sabotoineet maihinnousun.
 
Back
Top