Ilmavoimien tulevaisuus

Mutta yleisesti ottaen lähitaisteluohjusten merkitystä usein liioitellaan, ylivoimaisesti suurin osa viimeisten 25 vuoden aikana tapahtuneista pudotuksista on tehty tutkaohjuksilla.

Ilmataistelut ovat käyneet harvinaisiksi. Suomenkin ilmavoimat haluaa suorittaa "offensive counter air" -tehtävää, mihin JASSM on Amraamia parempi väline.
 
Tutkista puheenolleen veikkaisin, että Saab ei tarjoa Suomelle Selexin Raven ES-05 tutkaa vaan uudempaa GaN-pohjaista tutkaa.
Joo, mutta onko se uusi tutka vai vaan päivitetty entinen?

"PS-05/A Mk4 modification involves the replacement of two line-replaceable units in the back section of the mechanically-scanned radar. This provides a new exciter/receiver module with digital waveform generation and a new radar processing unit, along with updated software."
https://www.flightglobal.com/news/articles/gripen-customers-offered-major-radar-enhancement-411687/

"The C/D-version fighter cannot currently be equipped with an active electronically scanned array (AESA) radar, without first requiring major structural modifications to accommodate systems to provide increased power and cooling capacity. However, the in-development Gripen E, which is on order for the Swedish air force and also Brazil for delivery from 2019, will be supplied with the Selex ES-produced ES-05 Raven AESA sensor."

Tuo artikkeli on huhtikuulta ja tuo viite, että C/D:hen ei voitaisi asentaa AESA:a pistää miettimään, että nämä voisi olla yksi ja sama tutka, jolloin Selex olisi edelleen suunnitelmissa E/F:ään.

Tämä on elokuulta ja vahvasti Selexiä tarjoaa: http://www.aerostoria.it/2015/07/28...r-installare-il-radar-aesa-raven-di-selex-es/

GaN-tutkaa tuovat ainakin maavoimien puolelle: "Saab will be one of the first to take this technology to the market, with Giraffe 4A set to be delivered in 2016." http://saabgroup.com/sv/Media/stori...ding-the-way-with-gallium-nitride-technology/

Kaipa ne 2021 mennessä ovat ehtineet siitä vaihtoehtoisen E/F-tutkankin kehitellä...

edit: Tässä löytyi paras lähde. GaN-tulossa vain Gripen E:n siivenkärkien EW-laitteisiin. http://www.defensenews.com/article/...50033/Gallium-Nitride-Gets-Fighter-Debut-Saab

Sweden’s Saab is to use GaN on the Gripen E, albeit not in a radar, but in wingtip electronic warfare systems.

The substance will be used in jammers and passive warning systems, boosting efficiency by 25 percent, said Ulf Nilsson, the head of the Gripen program."
 
Viimeksi muokattu:
PS-05/A Mk4 on eri asia kun tuo Saabin AESA, vaikka raporttien mukaan uusi AESA käyttää PS-05/A:n back endiä. Onko jossain mainittu että AESA olisi tarjolla Gripeniin? Lähinnähän se on suunniteltu Korean KF-X projektiin. Sinänsä kyllä erikoinen tilanne että Saab käyttää hävittäjässään Selexin tutkaa samalla kun kehittää omaa vastaavaa tutkaa.
 
PS-05/A Mk4 on eri asia kun tuo Saabin AESA, vaikka raporttien mukaan uusi AESA käyttää PS-05/A:n back endiä. Onko jossain mainittu että AESA olisi tarjolla Gripeniin? Lähinnähän se on suunniteltu Korean KF-X projektiin. Sinänsä kyllä erikoinen tilanne että Saab käyttää hävittäjässään Selexin tutkaa samalla kun kehittää omaa vastaavaa tutkaa.
Toinen valmis ja toinen kehitteillä? Grippeniin saaneen vaihdettua sen saabin oman tutkan myöhemmin jos tarpeelliseksi näkee...
 
CUDA on hyödyllinen koska se on selvästi BVR ase. F-22 ja F-35 pystyvät ampumaan sen vihollisen sensorien ulottumattomista. Tarvittaessa AMRAAM on myös oiva WVR ase, AMRAAM on jo pitkään ollut HOBS ohjus joka pystyy, aktiiviselle tutkaohjukselle typilliseen tapaan, lukkiutumaan vasta laukaisun jälkeen.

https://www.flightglobal.com/news/articles/raytheon-develops-over-the-shoulder-amraam-147259/



Kukaan ei ole kiistänyt kypärätähtäimesta saatavia hyötyjä.

Mutta F-22:n ei koskaan kannata alkaa WVR taisteluun jos ei ole absoluuttisen pakko. BVR taistelussa täysin ylivoimainen superhävittäjä on silloin jo ainakin neljäsosaksi hävinnyt. Voi käydä näin (kuvassa siis EA-18G Growler ampuu harjoituksessa Raptorin alas):

attachment.php


Suomessa Hornet valittiin aikoinaan suurimmaksi osaksi siksi että siinä oli tarjokkaista paras tutka / tutkaohjus kombinaatio. Me halusimme pudottaa vihollisen ennen kuin se pääsee ampumaan oman ohjuksensa. Meillä ei silloin, ei nyt, eikä tulevaisuudessa ole varaa ottaa tappioita tasatahtiin naapurin kanssa. Meiltä loppuu koneet ja pilotit heitä aikaisemmin...

Paluu punaisen langan ääreen: F-22:n asepolitiikka on ollut hämmentävää. Huippukoneeseen ei ole integroitu uusimpia ohjusversioita samaan tahtiin kuin legacy-koneisiin. Sama pätee mm. kypärätähtäimeen. Tämä on mielestäni syntiä ja samaa taitaa ainakin jokunen heppu tuumia rapakon takana.

Jos F-22 joutuu lähitaisteluun ilman kypärätähtäintä ja vastustajalla on sellainen niin hyvä ei välttämättä heilu. Jos molemmilla on tähtäimet nupissa kiinni, on tilanne jo toinen. Käytettyjen ohjusten lukumäärä ja ominaisuudet vaikuttavat taistelun kulkuun, samoin omasuoja- ja häirintäjärjestelmen tehokkuus.

Lähitaisteluun tehtyjen ohjusten kantamaa on viime aikoina pyritty kasvattamaan. Osa taitaakin yltää jo BVR -etäisyyksille. Tulevat ja kehitteillä olevat ohjukset kuten mainitsemani CUDA viitoittavat kehityssuuntaa, jossa lähitappeluunkin tarkoitetun ohjuksen kantama pitenee. Mainitussa tapauksessa pyritään myös pieneen kokoon, jotta ohjuksia voisi olla kannossa useampia ja että niitä voitaisiin suhteellisen halpoina käyttää massamaisesti esim. saturoimaan viholliskoneen puolustusjärjestelmät tai torjumaan kohti tulevia ohjuksia. Jälkimmäisessä tilanteessa kypärätähtäin on must. AMRAAM ei ole ymmärtääkseni ihan yhtä ketterä kuin IRIS-T, AIM-9X (tai tuo CUDA -projektin ohjus), jotka on tarkoitettu verikoiriksi ehkä hieman läheisempään kontaktiin ja todella tiukkoihin kurveihin.

Kaksisuuntaisen datalinkin hyödyntäminen tulee kohinalla niin koneisiin kuin ohjuksiin.

Vaikka käytettävän taktiikan tarkoituksena on välttää lähikontaktia, voi se joissain elävän elämän tilanteissa olla vääjäämätöntä. Silloin on hyötyä jos "poikas valveill' on".

---
Jostain kumman syystä meidänkin Hornetteihin ostettiin kypärätähtäimet ja niihin yhteensopivat ohjukset.
 
CUDA olisi käytännössä AMRAAM ilman räjähdettä, joten se vertautuu AMRAAMiin kantamansa ja käyttötarkoituksensa mukaan. Ideana on mahduttaa enemmän ohjuksia häivekoneiden sisälle.

On ihan selvää miksi Horneteihin hankittiin kypärätähtäimet, ne yhdessä laukaisun jälkeen lukittavan HOBS lähitaisteluohjuksen kanssa parantavat huomattavasti lähitaistelukykyä. Tässä F-22:ssa on kyse siitä että Yhdysvaltojen doktriinissa Raptorit pysyvät kauempana etulinjasta ja osoittavat maaleja F-15:lle, jotka todennäköisemmin joutuisivat lähitaisteluohjuksia käyttämään. F-22:n lentäjälle ei ole mitään järkeä tai syytä viedä itseään tilanteeseen, jossa lähitaisteluohjusten kantama riittäisi. Kyse on rajoitetun budjetin mukaisesta priorisoinnista, ei siitä etteikö hyötyä olisi.
 
Wikin artikkelissa mainittiin että Etelä-Afrikkalaisilla oli ensimmäinen operatiivinen kypäränäyttö. VTAShan ei ollut kypäränäyttö vaan pelkästään tähtäin. Tosin jenkeilläkin oli kyllä jo 80-luvulla käytössä kypäränäyttö, mutta vain helikoptereissa. Venäläisten Shmel-3UM lienee myös pelkkä tähtäin, tai ainakaan se ei mitään kovin mutkikasta informaatiota näytä.
Laivasto tosiaan käytti VTASia Vietnamin sodan loppuvaiheessa, mutta ilmeisesti kovin suuri menestys se ei kuitenkaan ollut, kun ilmavoimat ei ottanut sitä käyttöön, eikä sitä asennettu Horneteihin vaikka Hornet käytti aluksi samoja ohjuksia jotka oli tarkoitettu käytettäviksi VTASin kanssa (AIM-9G/H). Off-boresight -ohjus se ei ollut, varsinainen mullistushan oli kypärätähtäimen ja off-boresight -ohjuksen yhdistelmä. Tämä on hyvä esimerkki siitä miten kahden erilaisen teknologian yhteisteho on paljon isompi kuin niiden erillisten osien yhteenlaskettu summa. F-22:n - ja yleensäkin kaikkien uusien hävittäjäsukupolvien kautta historian - edut ilmataistelussa perustuvat samanlaisiin "komboihin", ei siis mihinkään yksittäiseen ihmejippoon.

Juuri näin.

Nokia kehitti esim. maailman ensimmäisen Internet-reittimen sekä esim. sovelluskaupan. Ensimmäinen "iPhone" taas tehtiin Oulussa MyOrigon toimesta.

Kypärätähtäin ja liikehtimiskykyinen IP-ohjus ovat suorituskyky-yhdistelmänä jotain ihan muuta kuin kypärätähtäin tai liikehtimiskykyinen IP-ohjus yksistään.
 
Minulla on ainakin ollut vahva visio päässä jo syyskuussa, että kun pommikone alkaa hiljalleen materialisoitua, USAF kääntää huomion ja rahahanat siihen. Siis siihen asti kunnes tulee seuraava hävittäjämalli, joka taas vie huomion ja rahat ja sitä rataa. Loppupelissä kyse on rahavirran maksimoimisesta ja F-35 ei ole enää poliittisesti ideaali siihen tehtävään.
 
LRS-B on kyllä nimenomaan geopoliittinen pelote.

Jep, LRS-B on esimerkiksi Kiinan kurissa pitämisen kannalta vieläkin kriittisempi asejärjestelmä kuin F-35.

Vaikka F-35 -ohjelma menisi jostakin odottamattomasta syystä totaalisesti mönkään, niin USA:lla on kuitenkin toistaiseksi vielä sen verran muita koneita palveluksessa ja F-15, F-16, sekä F/A-18 tuotantolinjat vielä auki, jotta hätätapauksessa pystyttäisiin tilaamaan lisää näiden hävittäjien kehittyneempiä versioita paikkamaan F-35:en jättämää aukkoa.

Sen sijaan LRS-B:n tilalla ei ole olemassa mitään muuta vaihtoehtoa USAF:in museoikäisen pommikonelaivaston korvaamiseksi. USAF:illa on moderneja B-2 Spirit strategisia häivepommikoneita vain 20 kappaletta palveluskäytössä, ja uusin niistäkin on nykyään jo 15 vuotta vanha. B-1 pommikoneista uusimmat on valmistettu vuonna 1988, ja vanhimmat B-52 koneet ovat jo 53 vuoden ikäisiä!

Ainoa USA:n puolustushaara, jota F-35 -ohjelman peruuttaminen kirpaisisi todella on Yhdysvaltain Merijalkaväki, jolla ei ole mitään muuta konetta olemassa noin sadan nykyisin palveluskäytössä olevan AV-8B Harrierin korvaajaksi.
 
Jos F-35:n peruuttaminen ei kirpaisisi niin se olisi tehty n. viisi vuotta sitten kun pakka oli todella sekaisin projektissa. Ilmaherruuden saavuttaminen near-peer vastustajaa vastaan niillä vähillä Raptoreilla ja päivitetyillä vanhoilla koneilla olisi todella kyseenalaista, vaikka ei se varmasti muutenkaan helppoa enää ole. F-35:n lisäksi LRS-B kilpailee ICBM ja ohjussukellusveneiden kanssa jotka myös ovat uudistusten tarpeessa, yhtenä kolmesta ydinaseen kärjestä. Mielenkiintoista nähdä miten käy, rahat ei varmasti kaikille riitä.
 
Teksasissa on käyty potkimassa renkaita.

http://www.defensedaily.com/finnish-air-force-officials-visit-f-35-facility/
Finnish Air Force Officials Visit F-35 Facility

FORT WORTH, Texas--Finnish Air Force officials visited Lockheed Martin's [LMT] F-35 facility here Wednesday, ostensibly to evaluate future fighter jet procurement options as part of its HX program.

A pair of signs welcoming Finnish Air Force Commander Major General Kim Jäämeri were spotted on video boards at the entrance to the facility. A handful of Finnish Air Force airmen were seen inside the administrative portion of the sprawling complex that assembles and puts the finishing touches on F-35 aircraft before they are deployed to base locations and partner nations.
 
F-22:n aseistussekoilut ovat kerta kaikkiaan uskomattomia. Kone itsessään on suorituskyvyltään "world beater" ja sitten sille annetaan vertauskuvallisesti vanha hernepyssy aseeksi ja tähtäys tehdään kiinteäksi teipatun wc-paperirullatähtäimen läpi.

F-22 koneet muodostavat edelleen noin promillen koko jenkkien lentokalustosta, ja toimivat lähinnä torjuntahävittäjinä ja häive-pommikoneiden saattajina (joita on edelleen promillen promille koko lentokalustosta). Tässä roolissa ei tyypillisesti ole kovin suurta prioriteettiä kantaa tehokkainta aseistusta mitä tehtaista ulos saadaan. Historiallisina esimerkkeinä mm. NL lenteli vielä 1990 Su-15-koneella ja 60-luvulla suunnitelluilla ohjuksilla ja Britit 50-luvun lopun Lightningilla, sillä B-52/Tu-95 koneiden torjumiseen ei juurikaan muuta tarvittu, eikä saattokoneistakaan tyypillisesti tarvinnut kovin paljoa huolehtia sillä saattokoneita tulisi tankata tusina kertaa tyypillisen pommikoneen pitkän lentotehtävän aikana.

F-22 on yksinkertaisesti todella kallis jonka ongelmana oli sen ajoitus. Hieman myöhemmin aloitettuna koko projekti olisi varmaankin lopetettu ennen tuotannon aloittamista kylmän sodan loputtua, ja hieman aikaisemmin aloitettuna koneita olisi ehkä saatu tuotettua tarpeeksi suuri määrä jotta niiden päivittämiseen liittyvät kustannukset olisivat tarpeeksi järkevät. Kypärätähtäysjärjestelmiin ja muihin liittyvät päivitykset eivät ole niin yksinkertaisia kuin miltä ne ehkä kuulostavat. Ongelmia voi mm. tulla koneen keskustietokoneen puutteellisesta prosessointitehosta, uuden elektroniikan sovittamisesta koneen rungon sisään jne. Lopputuloksena on selvästi ollut päätös että kymmenen miljardin päivitys sataa konetta varten ei ole järkevä ottaen huomioon koneen sodanajan tarkoituksen.


F-22 on ensimmäinen varsinainen häivehävittäjä, ja sen suunnitteluprosessi vaatimuksineen aloitettiin jopa ennen kuin edes ensimmäinen varsinainen häivekone, F-117A Nighthawk oli palveluskäytössä. Aikaisempaa kokemusta ei siis aiheesta ollut, ja silloin pelataan varman päälle. Onhan F-22 koneissa tykkikin...

Mutta kun ensimmäisen kerran Raptorit ottivat osaa taisteluharjoitukseen vuonna 2006 Alaskassa (Exercise Northern Edge) niin ne saavuttivat vahvuuksillaan pelaten pudotussuhteen 108:0. Kun F-22 koneen ORI (Operational Readiness Inspection) vaihetta käytiin läpi niin simuloiduissa harjoituksissa Raptorit saavuttivat 221:0 pudotussuhteen.

http://www.f-16.net/f-22-news-article1916.html
http://www.f-16.net/f-22-news-article2848.html

Kuka tahansa pilotti joka tuo häivekoneensa sieltä 200:0 pudotussuhteen BVR alueelta liki 1:1 pudotussuhteen WVR alueelle on idiootti.

-----------------------------

Kypärätähtäin on toki hyödyllinen kapistus, se on sitä ihan ilmasta maahan toiminnassakin, on kiva jos tiedetyt tai havaitut uhat näkee kypärän näytöllä, ja sillä on käyttöä myös tähtäämisessä ja maalien osoittamisessa vaikka CAS toiminnassa. AIM-9X on myös oivallinen päivitys, varsinkin ei-häivekoneille. Mutta F-22 ei ole prioriteettilistan kärjessä integroinnissa, koska sille WVR on juurikin se alue missä ei pidä olla ollakseen ylivoimainen.

Ja ylipäätään voidaan miettiä että kuinka edes ei-häivekoneiden välillä käydyissä ilmataisteluissa on käynyt? Kuinka paljon Irakilaiset ja Serbialaiset MiG-29 pilotit hyötyivät kypärätähtäimestä ja R-73 ohjuksesta kun vastassa oli F-15 ja F-16 koneet ilman kypärätähtäintä ja AIM-9M lähitaisteluohjuksella? Eivät hyötyneet tipan vertaa, amerikkalaiset ja hollantilaiset tiputtivat mm. viisi Serbien MiG-29 hävittäjää vuonna 1999 AMRAAM:eilla ennen kuin MiG:it pääsivät lähellekään WVR etäisyyksiä.

Ongelmana on että oikeassa maailmassa asiat eivät juurikaan ikinä mene niinkuin niitä suunnitellaan. Esimerkiksi F-14 koneita suunniteltiin massivisen kantaman takaa (~150km) ampuviksi pitkän kantaman ohjuslaveteiksi, mutta jokainen jenkkien tekemä pudotus koneella tehtiin kantamilta joissa kohdekone ja F-14 olivat n. 10 mailin sisällä toisistaan. Sama toistui persianlahden ja balkanin rähinöissä. Vaikka käytetyt ohjukset olivat BVR-mallia, olivat tiputukset tyypillisesti n. 10 mailin sisällä siitäkin huolimatta että vastapuolen kalusto oli huomattavasti vanhempaa, ja lähes parisensataakertaista ylivoimaa vastaan.
 
Kas kun ei iltapaskassa uutisoitu. Liekkö sensuroitu aihe. :rolleyes:
Se on tämä Suomalainen korruptionvastainen toiminta joka kieltää uutisoimassa tuollaisista ;) Jokuhan voisi ajatella ja vetää yhtäläisyysmerkkejä "kahvittelun" ja tulevan konevalinnan välillä ;) Todellisuudessahan kyse on varmaankin vain eri vaihtoehtoihin tutustumisessa. Varmaan vastaavia vierailuja tehdään kaikkiin maihin joiden koneet ovat kilpailussa mukana...
 
Back
Top