Merisodan historiasta

Veli @JR49 osaa kiinnitää huomiota oikeisiin asioihin. Moottoritorpedovene keksittiin I MS aikana, jolloin lentokoneita ei ollut ja kohteiden omasuojana oli 75-130 mm kankeat veivitykit arvioimalla tehtävine korjauksineen. Nopeita veneitä ei saatu piikille tai ainakaan ei osuttu. Mutta kun tuli lentokoneet sekä lähes joka laivalle 2 ls/sek ampuvat 40 mm tykit, vaikeutui moottoritorpedoveneiden päiväkäyttö. Sen jälkeen isoja kohteita vastaan hyökättiin vain pimeässä ja sumussa. Pikkusotaa toisia keveitä voimia vastaan voitiin edelleen käydä päivänvalossa, kuten Pirhonenkin teki Kanaalissa Schnellbootin päällikönä. Riilahti upotettiin keskiyöllä samoin Krasnoje Znamja aamuyön pimeinä tunteina.

Olet oikeassa; nykykäsittein suorituskykyä ei ole olemassa, ellei sitä ole harjoiteltu. Varusmiesten kanssa voitiin harjoitella käsittääkseni ainoastaan "laillisia" hommia eli torpedo-opetus annettiin vasta kertausharjoituksissa. Yhden ns. savuavan aseen löysin eli kerran kertausten viikko-ohjelmaan oli reilusti kirjoitettu oppitunnin sisällöksi: "Torpedohyökkäyksen perusteet". Merellä sen sijaan ei harjoiteltu torpedohyökkäyksiä vaan tehtiin ainoastaan "Hyökkäysharjoittelua".

Ite pidän tykkihyökkäyksiä peitetomintana, jonka varjolla voitiin opettaa varusmiehille torpedosyöksyjä. Torpedovarustuksessahan muu aseistus oli vain keulan Madsenit. Eikä kannata yliarvioida vartalosuunnattavan aseen tehoa: Välillä varusmies lasautti pinta-ammunnassa sarjan aluksen viereen mereen, kun keinui sopivasti. Upinniemeen rakennutettiin kylläkin aseharjoitteluhalli, jossa ryhmäaseiden käyttöä saatiin treenata mukavasti sisäoloissa; lieneekö siellä vieläkin? Hallissa oli aselavetti, jota saattoi keinuttaa samoin kun pikkupurtilo keikkui aalloilla. Sama tähtäämisen epätarkkuus koski vakauttamatonta 40 mm veivi-Boforsia. Jos aseella ei osunu, kun se oli kiinteällä maaperällä, niin ei varmaan tulos parane viemällä tykki keikkuvaan aluksen. Eikä ollu riittäviä kulutusoikeuksia harjoitteluun, jolloin tämänkin vanhentuneen aseen saattoi kokolailla unohtaa.

Jotta ei nyt menisi pelkäksi merivoimien mätkimiseksi, niin korostan, että oli meillä sentään jotain etujakin. Suurin niistä oli ammattitaitoinen kantahenkilöstö, joka tunsi vedet kun omat taskunsa. Torpedoveneet opetteli jo ennen sotia ajamaan väyliä pilkkopimeässä pelkän laivakompassin ja sekuntikellon avulla. Voitiin siis ainakin yrittää päästä lähelle hyökkääjää. Oman merenkulkututkan käynnistäminen paljasti aluksen viholliselle. Pahin skenaario oli 1968-tyyppinen yllätyshyökkäys. Se kuitenkin tapahtuisi pienemmin voimin ja kuljetuslaivat pyrkisivät ajamaan suoraan satamaan, ennakoitiin.
Jossain paperissa oli ennakoitu, että alusten varustaminen torpedoilla veisi ainakin viikon eli tässä on vaatimusten ja todellisuuden välillä ristiriitaa.

Ei ainakaan käy kateeksi aliluutnanttia miehistöineen, joka käsketään yrittämään torpedohyökkäystä. Talvisodan hyökkäyksestä Äyräpään kirkonmäelle sentään taisi puolet selvitä takaisin. Ainakin salaisuuden osasivat ressut hienosti pitää takanaan, kun se tuli julkisuuteen vasta kylmän sodan jo päätyttyä.

Kiinnostavaa on myös verrata valtion suhtautumista Suomen solmimiin kansainvälisiin sopimuksiin. Pariisin rauhansoppari ajateltiin ensin väliaikaiseksi, josta päästään pian eroon eikä sitä tarvi huomioida suunnittelussa. Kun ei päästykään, niin sopparia rikottiin surutta. Neukutkin sanoi arkistojen mukaan: "Teillä on erinäisiä määräyksiä rauhansopimuksessa, mutta mitäpä siitä, kun kaikki ostot salataan." Vertailu jv-miinakieltoon: varusmiehille itsetoimivan kylkimiina-ansan tien poikki viritetyn nylonsiiman avulla opettanut luutnantti ei taitaisi selvitä sakoilla vaan tulisi ehdollista ja menis virka. Sen verran kovat on sanktiot kun taas Pariisin sopparia ei lainsäädäntömme tuntenut lainkaan.



Merivoimien toiminnasta ei sotien aikana jäänyt paljon jälkipolville kertomista, kun suurin osa yrityksistä meni pieleen. Ehkä siinä oli kunnioitusta veteraaneja kohtaan, sillä eihän huonosta johtamisesta voi parhaansa varmasti yittäneitä syyttää. Hatunnosto kuitenkin paljon bullshittiä levittäneelle panssarilaivojen perinneyhdistykselle, jonka pj Auvinen 2021 pidetyssä seminaarissa paljasti Ilmarisen uppoamisen kaikki hölmöilyt. Jotka siis oli tiedetty 80 vuotta!

Sama peli jatkuu valitettavasti vieläkin. Täällä siteerattu Haatajan gradu on lukemisen arvoinen. Mutta vaikka hänen lähteensä ovat olleet ihan samat, niin ite löysin esimerkiksi tykkiveneiden tutkahankinnan päättäjäksi merivoimien komentaja Pirhosen. Palaan siihen asiaan myöhemin, ettei postaus veny ylipitkäksi.

Alla tämä savuava ase eli kertausharjoitusten oppitunnin aihe ap 22.8.1966
Lopusta löytyy Moottoritykkivenelaivueen sa-kokoonpano, josta näkee mitä muuta laivoja kekä apu- ja huoltohenkilöstöä tarvittiin

Katso liite: 88006
Katso liite: 88005
Äärimmäisen kiinnostavaa!
Ainoan kirjallisen lähteeni mukaan Nuoli 1–4 otettiin vastaan v. 1961, Nuoli 5–8 v. 1962, Nuoli 9 v. 1963, Nuoli 10–12 v. 1964 ja Nuoli 13 v. 1966.
Varaveneitä 2 viirikölle loput, vaiko joku erillinen viirikkö? Ja mikseipä tuohon ymppäisi kolmannen viirikön lisääkin.

Maakrapuna, yllättävän paljon muuta alusta kokoonpanoissa.

Kh:n ohjelma alusten varustamisesta. Houkuttaa ajattelemaan, että se olisi koskenut osin torpedoheittimien asentamista, mutta ilmeisesti nimikkeen alla on tehty kaikkea mahdollista ohjailusta lähtien.
 
Tuossa on Nuolien mahdollisuuksia heikennetty ihan kotoperäisesti. Sodassa kuitenkin olisivat joutuneet ampumaan tiensä ulos jossain vaiheessa. En tunne NL:n kalustoa niin tarkkaan, mikä mahtoi olla MO-veneiden perillinen, täytyy selvittää.

Navypedia on mainio paikka perustietojen katseluun, vaikka usein informaatio onkin ylimalkaista ja virheitäkin voi olla 🙂
Sodanjälkeisen NL:n tärkeimpiä kevyitä alustyyppejä olivat moottoritorpedoveneissä jo sodan aikana suunniteltu Komsomolets-luokka (NATO: P-4 class), ja myöhempi Bolshevik-luokka (NATO: P-6) jota tarjottiin meillekin. Edellinen oli pieni vene kuten sodanaikaiset G-veneet, jälkimmäinen isompi, noin 70-tonninen.
Sutoveneitä oli ainakin pr.122bis (NATO: Kronshtadt) ja pr.201 (NATO: SO-1). Ensinmainitut oli jo laiva-luokan paatteja ja niissä oli 85-millinen tykki. Muiden tykkiaseistuksena 25mm tykkejä, P-4:ssä oli vain raskaat kk:t. Joitain muitakin tyyppejä oli, ja tietenkin isoja raivaajia.

Vaan mikäköhän sodan jälkeisen laivastomme alus on ollut varustukseltaan ensimmäinen, jolla on ollut jo mahdollisuus selviytyä, eli on moderni aikansa ilmauhkaa vastaan? Rauma-luokka?

Kyllä se on ollut Turunmaat vaikka Old Boy siitä kevyesti marmattaakin....siinä oli kuitenkin digitaalinen tulenjohto, ja automaattitykki herätesytytin-kranaateilla. Uskoisin että Termit-ohjuksen torjunta olisi ollut mahdollisuuksien rajoissa - sehän ei alkujaan ollut seaskimmer. Exocetin tapainen ohjus olisi ehkä ollut liian haastava, ainakin ennen modernisaatiota.
Ohjusilmatorjuntaa haikailtiin, mutta Falklandin sodassa kävi ilmi ettei sen teho ollut ihan odotusten mukainen, joten tässä Suomi ei ehkä menettänyt niin paljon kuin olisi voinut kuvitella. Valitettava tosiasia oli että merimaaliohjukset kehittyivät nopeammin kuin alusilmatorjunta aina vuosituhannen vaihteeseen asti. Ihan perinteinen lentopommituskin säilyi käyttökelpoisena hyökkäysmenetelmänä laivoja vastaan yllättävän pitkään.

Mutta erikoinen toteamus tuo fregatti-luokan tai sitä suurempien alusten torjuminen moottoritykkiveneiden tykistöaseistuksella. Näinhän luonnollisesti oli tilanne. Ei kai kukaan oleta, että niillä meritaisteluja olisi käyty, kunhan sen verran olisi tulentiheyttä (ja Madsenin tapauksessa edes sitä luotettavuutta), että olisi pystynyt lakaisemaan ja lamauttamaan vihollisen alusten tykkimiehistöjä hetkiseksi, että nopea vauhti ja väistöliikkeet auttavat karkuun. Periaatteessa raskaat konekivääritkin olisivat olleet siinä parempia keulan suunnassa.

Ehkä siinä on ajateltu esimerkiksi saaristossa tapahtuvaa kohtaamistaistelua. Ei fregattikaan halua ottaa 40-millistä päin näköä lähietäisyydeltä.
Tosiaan laskeskeltiin että torpedojen asennus Nuoliin voi kestää kauemmin kuin 'kaappauksenomaisesta hyökkäyksestä' saa varoitusta.
Sodanjälkeisenä aikana moottoritorpedoveneet eivät ole tainneet saada paljoa taistelumenestystä. Tonkininlahden hyökkäyksessä torpedoveneet saivat viholliseen yhden (1) osuman konekiväärin luodilla. Torpedot meni ohi, tai ei toimineet.
 
Bolshevik-luokka (NATO: P-6) jota tarjottiin meillekin.
Niinkö, tämä on uutta tietoa minulle.

Kiitoksia muutenkin keskustelun eteenpäin viemisestä. En ehtinyt tutkia vielä itse ollenkaan ilkeämielisen vihollisen varustusta.

Päheän näköinen vehje tämä.

https://en.wikipedia.org/wiki/P_6-class_torpedo_boat

1701199600811.jpeg

P-4
https://en.wikipedia.org/wiki/P_4-class_torpedo_boat
1701199674498.jpeg


Tässä tämä Kronstadt. Olisi ollut kuolettava vastus meidän Nuolille. Hirmuinen määrä konetuliaseita varusteluettelossa...
https://en.wikipedia.org/wiki/Kronshtadt-class_submarine_chaser

1701199783502.jpeg
 
Välillä varusmies lasautti pinta-ammunnassa sarjan aluksen viereen mereen, kun keinui sopivasti.
Tämä on ollut ilmeisen vaikea taiteenlaji. Eläkkeellä oleva merivartijakaverini kertoo, kuinka merivartijakurssilta valmistuttuaan oli jollain aluksella, jossa sitten asekoulutusta konetykillä. Vanhat merikarhut reteästi aseen kahvoihin näyttämään nuorisolle kuinka ammunta sujuu karkeallakin kelillä. Tuloksena sarja aivan aluksen viereen, ja nolostuneita veteraaneja.
 
Niinkö, tämä on uutta tietoa minulle.

Haataja, s. 37:
Käytettävissä olevalla 400 miljoonalla markalla Neuvostoliitto tarjosi myytäväksi kahta
m/183-luokan torpedovenettä vuoden 1959 alussa. Kappalehinta oli korkeahko. Veneet olivat
Neuvostoliiton viimeisintä mallia ja niiden aseistuksena oli kaksi torpedoputkea, 25 mm kaksoistykki ja 4–8 syvyyspommia. Torpedoveneiden hankinnoista kuitenkin luovuttiin, kun
Neuvostoliiton kanssa aiemmin solmittua kauppasopimusta täydennettiin neuvotellulla uudella lisäsopimuksella 30. huhtikuuta 1959. Torpedoveneiden sijaan lisäsopimuksella päädyttiin
hankkimaan neuvostoliittolaisia M-50-meridieselmoottoreita kotimaassa rakennettaviin Nuoli-luokan nopeisiin vartioveneisiin. Päätökseen todennäköisesti vaikutti halu tukea kotimaista
työllisyyttä. Kahden miljardin perushankintamäärärahasta suurin osa oli suunniteltu kotimaisia
hankintoja varten, eikä tavaraluottoa aiottu käyttää vartioveneisiin.


Aika hauskaa että voittajavalta oli meille myymässä rauhansopimuksen kieltämiä moottoritorpedoveneitä. Mitä lie olisi SKDL sanonut! Tosin myihän ne meille pommareitakin...
NL:ssä erittäin paljon käytetty 25mm tykki ei sitten koskaan tullut meille. Ukrainan sotaa seuranneet saattavat tietää, että se on viime aikoina tehnyt odottamattoman comebackin:
25mm.jpg
 
Laitetaan esille nyt vielä @SatSotHist tekemä video. Sen kommenteissa on myös paljon mielenkiintoista lisäinfoa ilmeisesti entisiltä Nuoli-miehiltä, mm. Hengenvaara-kyltin taustaa.


Olen vähän kauempana reissutöissä niin olen seurannut tätä kiinnostavaa Turunmaa/Nuoli keskustelua vain pintapuolisesti.

Olen kummastakin YouTubeen esittelyvideon tehnyt, ja kuten suomalaiseen tapaan kuuluu niin olen videoden julkaisun jälkeen saanut paljon yhteydenottoja jossa ressut ja evp-kapiaiset kertovat muistojaan.

Pari satunnaista omaa ajatusta kummastakin alusluokasta.

Turunmaa:

- Omasta mielestä Turunmaat oli kiinnostavin ja "coolein" alusluokka mitä Merivoimilla on koskaan ollut, etenkin jos huomioi ajankohdan. 50-luvulla saatiin tylsä ja tavallinen miinalaiva, mutta sitten 60-luvulla kohentuneen talouden turvin jotakin ennennäkemättömän modernia ja virtaviivaista.

- Mutta vaikka Turunmaat olisi kuinka "cool", niin en pysty keksimään mikä olisi se varsinainen taistelutehtävä johon ne oli tarkoitettu. Rumasti sanottuna liian isoja saaristoon, mutta liian pieniä avomerelle. Alus on enemmän tai vähemmän suunniteltu nopeuden ja päätykin ehdoilla, siksi se on pitkä ja kapea sukkula.

- Rakenteesta johtuen Turunmaiden päivittäminen on ollut todella vaikeaa, kaikki paikat on valmiiksi tukossa. Esim museoaslus Karjalan sisäohjaamossa näkyy aika mielenkiintoisia kaapelien läpivientejä. Ja peräkannelle ei mahdu mitään koska turbiinien pakoputket vie vapaan tilan. (BTW vieläköhän museoaluksella on graafisena kuvituksena syvyytettävä kaikumittain? Museon grafiikassa esitetty hinattavaa suto-kanta ei takuulla peräkannelle mahdu.)

- Yksi erikoisempi havainto niin Turunmaat olivat ilmeisesti (länsimaisissa?) laivasto-piireissä tunnettu erikoisuus. Monessa ressu-muisteloissa toistui sanamuodot "Kun meillä oli kyydissä se XXX maan attasea" tai "Kokkina oli kiirettä kun oli taas ulkomaanvieraita". Jopa mun aikaan 90-luvulla Karjalalla palvellut AUK kaveri kertoi että ulkomaamvieraat oli suorastaan maanvaiva. Eli ehkä Turunmaat ei olleet kovin ihmeellisiä sotalaivoja, mutta niillä saattoi olla iso rooli merivoimien itsetunnon nostattamisessa.

Nuoli:

- En muista lähdettä mutta Nuolien käyttötarkoitus oli tiivistetty seuraavasti: "Nopeilla hyökkäysveneillä tehtävät torpedo-syöksyt nähtiin ainoaksi keinoksi kuluttaa vihollisen laivastivoimia avomerellä."

- Vieläkin hymyilyttää miten haastateltujen Nuoli-ressujen äänenpainot muuttui kun rupesin kyselemään torpedo-harjoituksista. Osalliset oli aikanaan vihitty salaiseen veljeskuntaan, ja kukaan ei halunnut olla se heikoin lenkki joka vuotaa "sotasalaisuuden". Ei edes 30-vuotta Nuolien poiston jälkeen.

- Nuoli-muistojen parasta antia oli se arjen kuvaus. Melua, tärinää, savua, joka paikkaan tunkeutuvaa kosteutta, hankaluuksia ja testosteronin määrää kun ajettiin tyädellä kaasulla.

- Nuolien varsinainen käyttötarkoitus ilmaistiin vielä 90-luvulla hyvin epämääräisesti. Joskus merellä nähtiin (viimeinen?) Nuoli, niin meidän paatin päällikkö madalsi ääntää kun mainitsi tähystäjille että "sota-aikana nuo varustettaisiin torpedoilla".

- Kotimaisen sähkötorpedon testeistä saisi helposti oman videonsa. 20-vuoden aikana tuntuu toistuneen tarina: "Melkein toimiva, pari pikkujuttua korjataan niin hyvä tulee."

- Nuoliin ideoitiin hyvinkin eksoottisia asejärjestelmiä. Itselle jäi elävästi mieleen luonnos AK-230:sta, lähinnä siksi että tuo oli ainoa oikea rakennepiirros jonka onnistuin löytämään eli kaikki videon grafiikka on piirrelty sen pohjalta.


nuoli_AK-230_small.jpg
 
Olen vähän kauempana reissutöissä niin olen seurannut tätä kiinnostavaa Turunmaa/Nuoli keskustelua vain pintapuolisesti.

Olen kummastakin YouTubeen esittelyvideon tehnyt, ja kuten suomalaiseen tapaan kuuluu niin olen videoden julkaisun jälkeen saanut paljon yhteydenottoja jossa ressut ja evp-kapiaiset kertovat muistojaan.

Pari satunnaista omaa ajatusta kummastakin alusluokasta.

Turunmaa:

- Omasta mielestä Turunmaat oli kiinnostavin ja "coolein" alusluokka mitä Merivoimilla on koskaan ollut, etenkin jos huomioi ajankohdan. 50-luvulla saatiin tylsä ja tavallinen miinalaiva, mutta sitten 60-luvulla kohentuneen talouden turvin jotakin ennennäkemättömän modernia ja virtaviivaista.

- Mutta vaikka Turunmaat olisi kuinka "cool", niin en pysty keksimään mikä olisi se varsinainen taistelutehtävä johon ne oli tarkoitettu. Rumasti sanottuna liian isoja saaristoon, mutta liian pieniä avomerelle. Alus on enemmän tai vähemmän suunniteltu nopeuden ja päätykin ehdoilla, siksi se on pitkä ja kapea sukkula.

- Rakenteesta johtuen Turunmaiden päivittäminen on ollut todella vaikeaa, kaikki paikat on valmiiksi tukossa. Esim museoaslus Karjalan sisäohjaamossa näkyy aika mielenkiintoisia kaapelien läpivientejä. Ja peräkannelle ei mahdu mitään koska turbiinien pakoputket vie vapaan tilan. (BTW vieläköhän museoaluksella on graafisena kuvituksena syvyytettävä kaikumittain? Museon grafiikassa esitetty hinattavaa suto-kanta ei takuulla peräkannelle mahdu.)

- Yksi erikoisempi havainto niin Turunmaat olivat ilmeisesti (länsimaisissa?) laivasto-piireissä tunnettu erikoisuus. Monessa ressu-muisteloissa toistui sanamuodot "Kun meillä oli kyydissä se XXX maan attasea" tai "Kokkina oli kiirettä kun oli taas ulkomaanvieraita". Jopa mun aikaan 90-luvulla Karjalalla palvellut AUK kaveri kertoi että ulkomaamvieraat oli suorastaan maanvaiva. Eli ehkä Turunmaat ei olleet kovin ihmeellisiä sotalaivoja, mutta niillä saattoi olla iso rooli merivoimien itsetunnon nostattamisessa.

Nuoli:

- En muista lähdettä mutta Nuolien käyttötarkoitus oli tiivistetty seuraavasti: "Nopeilla hyökkäysveneillä tehtävät torpedo-syöksyt nähtiin ainoaksi keinoksi kuluttaa vihollisen laivastivoimia avomerellä."

- Vieläkin hymyilyttää miten haastateltujen Nuoli-ressujen äänenpainot muuttui kun rupesin kyselemään torpedo-harjoituksista. Osalliset oli aikanaan vihitty salaiseen veljeskuntaan, ja kukaan ei halunnut olla se heikoin lenkki joka vuotaa "sotasalaisuuden". Ei edes 30-vuotta Nuolien poiston jälkeen.

- Nuoli-muistojen parasta antia oli se arjen kuvaus. Melua, tärinää, savua, joka paikkaan tunkeutuvaa kosteutta, hankaluuksia ja testosteronin määrää kun ajettiin tyädellä kaasulla.

- Nuolien varsinainen käyttötarkoitus ilmaistiin vielä 90-luvulla hyvin epämääräisesti. Joskus merellä nähtiin (viimeinen?) Nuoli, niin meidän paatin päällikkö madalsi ääntää kun mainitsi tähystäjille että "sota-aikana nuo varustettaisiin torpedoilla".

- Kotimaisen sähkötorpedon testeistä saisi helposti oman videonsa. 20-vuoden aikana tuntuu toistuneen tarina: "Melkein toimiva, pari pikkujuttua korjataan niin hyvä tulee."

- Nuoliin ideoitiin hyvinkin eksoottisia asejärjestelmiä. Itselle jäi elävästi mieleen luonnos AK-230:sta, lähinnä siksi että tuo oli ainoa oikea rakennepiirros jonka onnistuin löytämään eli kaikki videon grafiikka on piirrelty sen pohjalta.


Katso liite: 88299
Mikään ei nosta varusmiehen tai reserviläisen itsetuntoa niin kuin pääsy lukemaan papereita joissa on leima [ SALAINEN ]. Joku hyshys-torpedokuvio on vielä paljon tuotakin kovempi juttu. Näin siitäkin huolimatta että kyseessä oli käytännössä julkinen salaisuus.
 
Olen vähän kauempana reissutöissä niin olen seurannut tätä kiinnostavaa Turunmaa/Nuoli keskustelua vain pintapuolisesti.

Olen kummastakin YouTubeen esittelyvideon tehnyt, ja kuten suomalaiseen tapaan kuuluu niin olen videoden julkaisun jälkeen saanut paljon yhteydenottoja jossa ressut ja evp-kapiaiset kertovat muistojaan.

Pari satunnaista omaa ajatusta kummastakin alusluokasta.

Turunmaa:

- Omasta mielestä Turunmaat oli kiinnostavin ja "coolein" alusluokka mitä Merivoimilla on koskaan ollut, etenkin jos huomioi ajankohdan. 50-luvulla saatiin tylsä ja tavallinen miinalaiva, mutta sitten 60-luvulla kohentuneen talouden turvin jotakin ennennäkemättömän modernia ja virtaviivaista.

- Mutta vaikka Turunmaat olisi kuinka "cool", niin en pysty keksimään mikä olisi se varsinainen taistelutehtävä johon ne oli tarkoitettu. Rumasti sanottuna liian isoja saaristoon, mutta liian pieniä avomerelle. Alus on enemmän tai vähemmän suunniteltu nopeuden ja päätykin ehdoilla, siksi se on pitkä ja kapea sukkula.

- Rakenteesta johtuen Turunmaiden päivittäminen on ollut todella vaikeaa, kaikki paikat on valmiiksi tukossa. Esim museoaslus Karjalan sisäohjaamossa näkyy aika mielenkiintoisia kaapelien läpivientejä. Ja peräkannelle ei mahdu mitään koska turbiinien pakoputket vie vapaan tilan. (BTW vieläköhän museoaluksella on graafisena kuvituksena syvyytettävä kaikumittain? Museon grafiikassa esitetty hinattavaa suto-kanta ei takuulla peräkannelle mahdu.)

- Yksi erikoisempi havainto niin Turunmaat olivat ilmeisesti (länsimaisissa?) laivasto-piireissä tunnettu erikoisuus. Monessa ressu-muisteloissa toistui sanamuodot "Kun meillä oli kyydissä se XXX maan attasea" tai "Kokkina oli kiirettä kun oli taas ulkomaanvieraita". Jopa mun aikaan 90-luvulla Karjalalla palvellut AUK kaveri kertoi että ulkomaamvieraat oli suorastaan maanvaiva. Eli ehkä Turunmaat ei olleet kovin ihmeellisiä sotalaivoja, mutta niillä saattoi olla iso rooli merivoimien itsetunnon nostattamisessa.

Nuoli:

- En muista lähdettä mutta Nuolien käyttötarkoitus oli tiivistetty seuraavasti: "Nopeilla hyökkäysveneillä tehtävät torpedo-syöksyt nähtiin ainoaksi keinoksi kuluttaa vihollisen laivastivoimia avomerellä."

- Vieläkin hymyilyttää miten haastateltujen Nuoli-ressujen äänenpainot muuttui kun rupesin kyselemään torpedo-harjoituksista. Osalliset oli aikanaan vihitty salaiseen veljeskuntaan, ja kukaan ei halunnut olla se heikoin lenkki joka vuotaa "sotasalaisuuden". Ei edes 30-vuotta Nuolien poiston jälkeen.

- Nuoli-muistojen parasta antia oli se arjen kuvaus. Melua, tärinää, savua, joka paikkaan tunkeutuvaa kosteutta, hankaluuksia ja testosteronin määrää kun ajettiin tyädellä kaasulla.

- Nuolien varsinainen käyttötarkoitus ilmaistiin vielä 90-luvulla hyvin epämääräisesti. Joskus merellä nähtiin (viimeinen?) Nuoli, niin meidän paatin päällikkö madalsi ääntää kun mainitsi tähystäjille että "sota-aikana nuo varustettaisiin torpedoilla".

- Kotimaisen sähkötorpedon testeistä saisi helposti oman videonsa. 20-vuoden aikana tuntuu toistuneen tarina: "Melkein toimiva, pari pikkujuttua korjataan niin hyvä tulee."

- Nuoliin ideoitiin hyvinkin eksoottisia asejärjestelmiä. Itselle jäi elävästi mieleen luonnos AK-230:sta, lähinnä siksi että tuo oli ainoa oikea rakennepiirros jonka onnistuin löytämään eli kaikki videon grafiikka on piirrelty sen pohjalta.


Katso liite: 88299
Kiitoksia sinulle videoistasi, pidän niistä suuresti!
----

Mutta näin yleisesti foorumien lukijoille, onko joukossa radiotekniikan asiantuntijoita, jotka osaisivat kommentoida kohdassa 4:18 näkyviä Hengenvaara-kylttien syytä? Kiinnostaisi tietää, onko tuollainen lähetysteho normijuttu, että vielä nykyäänkin aluksissa on kohta, josta kannattaa pysyä kaukana, vaiko joku oman aikansa ratkaisu tms?? Riippuvainen antennityypistä?
Minulle täysin tietämyksen ulkopuolella oleva asia, ettei edes osaa asetella kysymystä oikein, mutta pääsette varmaan kärryille.
@Analysti ?


Tässä mainittuna videon kommenteista @SatSotHist kysymys ja kommentti, ja yksi siihen tullut vastaus:

HF-antennin sijoittelu ei varmaan täyttäisi tämän päivän työturvallisuusvaatimuksia? :)
On muuten iso harmi ettei tuollaisia kiinnostavia yksityiskohtia ole dokumentoituna mihinkään. Kävin kuitenkin tätä lyhyttäkin videota varten kohtuullisen määrän dokumentteja läpi, missään ei sanallakaan mainittu (tätäkään) yksityiskohtaa.


ja vastaus:
Nuo Hengenvaara-kyltit molemmin puolin alusta on sijoitettu antennien viereen tarkoituksella. Aluksen antennit näyttävät olevan ”kaninkorva”-tyyppiset eli V-malli (pysty). Tässä tuo muoto luo antennilla donitsimaisen ympärisäteilevän kentän eli ottaa joka suunnasta vastaan lähetystä ja lähettää samoin joka suuntaan. Lähetysteho lienee sitä luokkaa, että tuohon kiinni tarttuva silli (siis merimies) tuskin hengissä selviää.


--------
Turunmaa-luokan kaapelien läpiviennit ovat tosiaan sellainen yksityiskohta, että niitä tulee ihmeteltyä. Iso kimppu johtoa.
 
Viimeksi muokattu:
- Mutta vaikka Turunmaat olisi kuinka "cool", niin en pysty keksimään mikä olisi se varsinainen taistelutehtävä johon ne oli tarkoitettu. Rumasti sanottuna liian isoja saaristoon, mutta liian pieniä avomerelle. Alus on enemmän tai vähemmän suunniteltu nopeuden ja päätykin ehdoilla, siksi se on pitkä ja kapea sukkula.

- Rakenteesta johtuen Turunmaiden päivittäminen on ollut todella vaikeaa, kaikki paikat on valmiiksi tukossa. Esim museoaslus Karjalan sisäohjaamossa näkyy aika mielenkiintoisia kaapelien läpivientejä. Ja peräkannelle ei mahdu mitään koska turbiinien pakoputket vie vapaan tilan. (BTW vieläköhän museoaluksella on graafisena kuvituksena syvyytettävä kaikumittain? Museon grafiikassa esitetty hinattavaa suto-kanta ei takuulla peräkannelle mahdu.)

- Yksi erikoisempi havainto niin Turunmaat olivat ilmeisesti (länsimaisissa?) laivasto-piireissä tunnettu erikoisuus. Monessa ressu-muisteloissa toistui sanamuodot "Kun meillä oli kyydissä se XXX maan attasea" tai "Kokkina oli kiirettä kun oli taas ulkomaanvieraita". Jopa mun aikaan 90-luvulla Karjalalla palvellut AUK kaveri kertoi että ulkomaamvieraat oli suorastaan maanvaiva. Eli ehkä Turunmaat ei olleet kovin ihmeellisiä sotalaivoja, mutta niillä saattoi olla iso rooli merivoimien itsetunnon nostattamisessa.

Olen parilta ruotsalaiselta merisodan harrastajalta kuullut ihailevia kommentteja tykkiveneistä. Niihin ehkä sekoittunut hivenen kateutta, koska Ruotsi siirtyi tuona aikana pikkuvenelaivastoon, mitä sittemmin suuresti kaduttiin. Olihan ne myös monella tavoin edistyksellisiä aikoinaan. Nopea offensiivinen rannikkosotalaiva oli 60-luvulla poikkeuksellinen konsepti.

Erilaiset tekniset- budjetti- yms. rajoitukset taas on syynä miksi niistä tuli vähän omalaatuisia paatteja. Alkujaan tavoitteena oli pienikokoinen yleissotalaiva joka voisi toimia myös moottoritorpedoveneiden kanssa, ja juuri Rigat mainittiin eräänä esikuvana. Laivoihin haluttiin kuitenkin automaattitykit. Ranskalaiset eivät suostuneet myymään 100mm tykkiä Suomeen, niin vaihtoehdoksi jäi italialainen 76mm ja ruotsalainen 120mm. Rahaa "kunnon" fregattiin jossa olisi ollut kaksi tykkiä ei ollut, niin tuommoinen tuli.

Sotalaivojen suunnitteluprosessi on kaukana eksaktista tieteestä, ja lopputulos on usein vähän erilaista kuin alunperin haettiin. Siksi vaikkapa erään sutolaivaprojektin lopputulos oli 24 000 tonnin taisteluristeilijä, ja on olemassa tulitukihävittäjä jonka tykeillä ei voi ampua, yms...

Ehdittiinköhän Turunmaan toista paria luonnostella yhtään? Tykkiveneitähän piti hankkia neljä, loput kaksi olisi rakennettu 70-luvun alussa, mutta päädyttiinkin tilaamaan ohjusveneitä NL:stä. Olisikohan siihen tullut jotain parannuksia.

- En muista lähdettä mutta Nuolien käyttötarkoitus oli tiivistetty seuraavasti: "Nopeilla hyökkäysveneillä tehtävät torpedo-syöksyt nähtiin ainoaksi keinoksi kuluttaa vihollisen laivastivoimia avomerellä."

- Vieläkin hymyilyttää miten haastateltujen Nuoli-ressujen äänenpainot muuttui kun rupesin kyselemään torpedo-harjoituksista. Osalliset oli aikanaan vihitty salaiseen veljeskuntaan, ja kukaan ei halunnut olla se heikoin lenkki joka vuotaa "sotasalaisuuden". Ei edes 30-vuotta Nuolien poiston jälkeen.
:salut:
Moottoritorpedovene-kiellon takana ei muuten ollut neukkula, vaan Kreikka.

Tuossa kun oli puhetta ettei aluksista ole oikein kirjoja, niin joskus aiemminkin olen tainnut puffata 'Harmaat laivat' -kirjaa. Mikään tieteellinen teos se ei ole, mutta anekdootteja ja pikakuvauksia 1900-luvun loppupuolen alustyypeistä.
harmaat.jpg
 
- Mutta vaikka Turunmaat olisi kuinka "cool", niin en pysty keksimään mikä olisi se varsinainen taistelutehtävä johon ne oli tarkoitettu. Rumasti sanottuna liian isoja saaristoon, mutta liian pieniä avomerelle.
Briteillä oli sodan aikana yli 200 kymmenisen metriä Turunmaa-luokkaa töpömpää Flower-luokan korvettia, joita se kyllä käytti saattajina useilla merillä. Niissä oli syvyyspommeja mutta muuten aseistus kevyempi. Sitten oli osapuilleen samanpituinen Castle-luokka. Kaikki brittikorvetit olivat muutaman metrin leveämpiä kuin meidän Tykkivene Karjalamme, joka taas oli nopea.

Meidän merellemme se kyllä mahtui. Tehtävä? Tykkilaivueeseen se siirrettiin ja koulutuskäyttö oli sen rooli paremman puutteessa.
 
?? miksen tiennyt tästä, kerro lisää.
Kuvio oli muistaakseni sellainen, että akselivalloille laadittiin aserajoituksia, ja jokainen voittajavalta (tai "voittaja") laittoi lusikkansa soppaan. Kreikka vaati ettei Bulgaria saa pitää moottoritorpedoveneitä. Joku perusbalkanilainen aluekiista lie taustalla. Päätettiin että tällaiset kiellot ulotetaan kaikkiin häviäjämaihin.
 
Kuvio oli muistaakseni sellainen, että akselivalloille laadittiin aserajoituksia, ja jokainen voittajavalta (tai "voittaja") laittoi lusikkansa soppaan. Kreikka vaati ettei Bulgaria saa pitää moottoritorpedoveneitä. Joku perusbalkanilainen aluekiista lie taustalla. Päätettiin että tällaiset kiellot ulotetaan kaikkiin häviäjämaihin.
Suomessa tämä oli iso hyshys mutta sopimuskumppaniemme mielestä ei kaiketi kovin merkittävä murhe. Näin siitä päätellen että britit myivät veneillemme torpedoja ja Neukkula tarjosi sekä veneitä että torpedoja.
 
nuoli_AK-230_small.jpg

Jos Nuoliin olisi laitettu AK-230 torni kannen alle ulottuvine ampumatarvikeiden varasto- ja syöttölaitteineen, olisi alus todennäköisesti uponnut! Torpedoveneeksi varustettuna 40 mm Bofors olisi poistetu ja korvattu toisella Madsenilla, jonka paikalle kaiketi tämä huima asennus olisi tullut. Kuva lienee piirretty ennen vakavuuslaskelmien laatimista, jonka jälkeen moinen viritys saatiinkin unohtaa.

Olen heti erinomaisen videon ilmestyttyä kommentoinut sitä täällä. Toistan samat kommentit ajanmukaistettuna eli päivitettynä uudella tutkimustiedolla.

00:30 Kotimainen torpedo ei valmistunu koskaan, mutta olisihan tarkoitukseen voitu käyttää ulkomailta hankittuja torpedoja. Hauska vähemmän tunnettu detalji oli myös, että jos tämä torpedoprojekti olisikin onnistunu, olis saattanu syntyä varsinainen sotku. Sillä hankkeessa mukana olleet insinöörit olivat patentoineet järjestelmän keskeisiä osia omiin nimiinsä. Pienessä maassa ei riittänyt osaamista johtamisen kaikille tasoille! Samoin kävi myös Tampellassa eli ei siis ollu tarkoitus vinoilla Merivoimien silloiselle johdolle.

02:13 Miniminopeuden kohdalla on virhe, jota on jo ehditty selvittää videon kommenttiosassa. En siksi tuhlaa tilaa tätä enempää

03:00 Julkisesta aseistuksesta 40 mm Boforsit olivat OK mutta 20 mm Madsenit jo sodan kuluttamia, jotka laitettiin Nuolille kun rahaa parempiin ei ollu. Toisaalla olen selostanu aikalaisasiakirjoin dokumentoituna jopa kaavailuja SS-11 ohjusaseistuksesta.

03:45 Kuvausta torpedoheittimen toiminnasta ei olekaan silmiin aikaisemmin sattunut. Kyseinen sotavaruste sai mallinimen M62

04:50 Suomen Merivoimat taisi olla viimeinen torpedojen kehittelijä maailmassa. Torpedot olivat vähän Madsenin tapainen muinaisjäänne kun varoja nykyaikaisempiin aseisiin ei ollu.

06:00 Nuoli-projektista päätettiin kylläkin jo vuosia ennen Jouko Pirhosen komentajakautta.

06:30 Kerran annettu vaitiololupaus pätee monilla edelleen! Samasta syystä ns. "Stay-Behind-toimintaa" ei ole päästy tutkimaan Suomessa.

07:07 Veneiden hankintojen suuntaaminen kotimaahan on kerrottu epätarkasti. Puolustusvoimien komentaja Heiskanen ei aluksi halunnut kuullakaan neukkuaseiden ostamisesta ja Paasikivi oli samaa mieltä. Itähankinnat käynnistyivät kuitenkin v. 1959 ns. "Yöpakkasten", eli neuvostoliiton Fagerholmin hallitukseen kohdistuneen painostuksen jälkeen. 1960-luvulla ostettiin saattajat idästä sekä tykkimiehille tykkejä, Migejä sekä paljon muuta. Todelliset syyt lienevät teknisiä, ehkä neukkuveneiden rakenne ei kelvannu tai arveltiin käyttöiän jäävän lyhyeksi. Tämä puoli olis kaivannu analyyttisempää sisältöä, vaikka maamme telakoiden työllisyys tuotiinkin yhtenä tärkeänä syynä esille.

09:00 Ansiokas selvitys pitkäaikaisesta torpedoprojektistamme, josta ei paljon ole Merivoimien ulkopuolille kerrottu.

Nuoli-muistojen parasta antia oli se arjen kuvaus. Melua, tärinää, savua, joka paikkaan tunkeutuvaa kosteutta, hankaluuksia ja testosteronin määrää kun ajettiin tyädellä kaasulla.
Tällaista se varmaan oli, kuten maan paras militääriasioiden popularisoija forumin jäsen @SatSotHist kirjoitaa. Ehkä aurinkokin paistoi...
Siinä kesän lämmössä voi kertaaja tai varusmies sitten unohtaa, että moottoritorpedovene oli jo täysin vanhentunut ase, ainakin vain ohjaamattomilla lyhytkantamaisialla torpedoilla varustettuna. Olihan niitä paljon käytössä vielä 1950-luvulla mutta tutkan kehittyminen teki pimeyden tai sumun turvin tehdyt yllätyshyökkäykset mahdottomiksi. Tältä osin täällä hieman moitittu Haatajan gradu kuvaa tilannetta hyvin.

Muolet rakennettiin varmaan lähinnä siksi, ettei parempaakaan projektia ollut sen tilalle. Ohjukset teki tuloaan ja meillä nukuttiin tai ainakin jäätiin vaille infoa torpedojen viimeiseksi kehittäjiksi maailmalla. Olihan meillä myös lähes viimeinen rannikkomonitori ja viimeiset kaupalliset isot purjelaivat. Maailman viimeistä 120 mm it-tykkiä esiteltiin suomalaisille ja kun innostuivat siitä, muuntui tykki maailman viimeiseksi uudeksi miehitetyksi laivan tykkitorniksi. Ja vieläkin on meillä käytössä 130 tornikanuunat, varmaankin maailman viimeinen kiinteä rannikkotykkijärjestelmä.
Suomessa tämä oli iso hyshys mutta sopimuskumppaniemme mielestä ei kaiketi kovin merkittävä murhe. Näin siitä päätellen että britit myivät veneillemme torpedoja ja Neukkula tarjosi sekä veneitä että torpedoja.
Neukut sanoivatkin joskus arkistojen mukaan: "Onhan teilllä niitä määräyksiä rauhansopimuksessa, mutta mitäpä siitä kun salataan." Britit sentään jättivät torpedoista kielletyt magneettisytyttimet pois.

Alla vielä toinenkin Nuoli-video. Tämän vidin infoarvo on vähäisempi, mutta tunnelma hyvä, kun musiikkina on Rod Stewartin mainio Sailing 1970-luvun lopulta. Biisiin liitty oma henkilökohtainen muistokin, jonka joskus oon täällä kertonu.

 
Viimeksi muokattu:
Tällaista se varmaan oli, kuten maan paras militääriasioiden popularisoija forumin jäsen @SatSotHist kirjoitaa. Ehkä aurinkokin paistoi...
Siinä kesän lämmössä voi kertaaja tai varusmies sitten unohtaa, että moottoritorpedovene oli jo täysin vanhentunut ase, ainakin vain ohjaamattomilla lyhytkantamaisialla torpedoilla varustettuna. Olihan niitä paljon käytössä vielä 1950-luvulla mutta tutkan kehittyminen teki pimeyden tai sumun turvin tehdyt yllätyshyökkäykset mahdottomiksi. Tältä osin täällä hieman moitittu Haatajan gradu kuvaa tilannetta hyvin.

Nuolet rakennettiin varmaan lähinnä siksi, ettei parempaakaan projektia ollut sen tilalle. Ohjukset teki tuloaan ja meillä nukuttiin tai ainakin jäätiin vaille infoa torpedojen viimeiseksi kehittäjiksi maailmalla.
Ihan näin jälkijunassa ei sentään oltu, kyllä torpedoveneitä oli sentään muillakin :) Esimerkiksi JFS 74/75 listaa Ruotsille 29 isompaa ja 19 pienempää torpedovenettä: isoimmat olikin tosi isoja, yli 200 tonnia, ja osa niistä muutettiinkin sittemmin ohjusveneiksi. Nuo Ruotsin "jättiläismoottoritorpedoveneet" on erikoinen konsepti, mitenköhän niitä oli tarkoitus käyttää? Noin kalliilla aluksella tuskin olisi ajeltu urku auki kohti vihollisen tykkejä? Myös Tanskalla ja Norjalla oli vielä torpedoveneitä. Pohjoismaat myös 70-luvulla kehittivät yhteistyönä lankaohjattavan torpedon, ilmeisesti menestyksekkäästi. Olisikohan Suomi voinut ostaa niitä?
'KNV' olisikin sitten 80-luvulla ollut anakronismi. Niin pieniä yhden roolin veneitä ei tehty silloin enää edes Kiinassa. Ehkä onni onnettomuudessa että sähkötorpedo floppasi.

Haatajan mukaan neukkujen tarjoamat moottoritorpedoveneet olivat kalliita, 200 milj. silloista markkaa kappale. Nuoli saatiin rakennettua kotimaassa selvästi halvemmalla. Myös Darkkeja (Vasamat) harkittiin ostettavan lisää, mutta rahat meni sitten Nuoliin.
 
.
Alla vielä toinenkin Nuoli-video. Tämän vidin infoarvo on vähäisempi, mutta tunnelma hyvä, kun musiikkina on Rod Stewartin mainio Sailing 1970-luvun lopulta. Biisiin liitty oma henkilökohtainen muistokin, jonka joskus oon täällä kertonu.

Sailing nostaa muistojen syövereistä Ark Royalin ja 70-luvulla (?) esitetyn tv-sarjan. Jostain syystä erittäin voimakas yhteys. Ilmeisesti tuo sarja teki aikanaan vaikutuksen.
 
Katsoin tuota SatSotHistin tykkivenevideota. Kommenteissa mainittiin älyttömiä nopeuksia. Älyttömiä siksi, että esimerkiksi nopeuden nousu 43 solmusta 55 solmuun vaatii yli 2 x enemmän tehoa ja 35 solmusta 55 solmuun liki 4 x enemmän tehoa.

Sähkötorpedossa torpedoveneeseen ei kyllä olisi järkeä yhtään. Torpedoveneen torpedossa järkevintä olisi maksimoida sen nopeus, ja siihen ei sähkö sovellu. Happitorpedo parempi.
 
Katsoin tuota SatSotHistin tykkivenevideota. Kommenteissa mainittiin älyttömiä nopeuksia. Älyttömiä siksi, että esimerkiksi nopeuden nousu 43 solmusta 55 solmuun vaatii yli 2 x enemmän tehoa ja 35 solmusta 55 solmuun liki 4 x enemmän tehoa.
Palvelin varusmiesaikana Karjalalla ja muistelen että niissä tykistösyöksyissä nopeus jäi aina alle 30 solmun, yleensä jotain 28 paikkeilla.
Laivalla kyllä puhuttiin että koeajoissa olisi ajettu jopa yli 50 solmun nopeudella. Samoissa puheissa mainittiin että rauhan aikana turbiinikoneiston perässä oleva potkuri on sellainen ettei suuriin nopeuksiin päästä mutta sodan tullessa perään laitettaisiin sellainen härpäke että vauhtia löytyy???
 
Mutta näin yleisesti foorumien lukijoille, onko joukossa radiotekniikan asiantuntijoita, jotka osaisivat kommentoida kohdassa 4:18 näkyviä Hengenvaara-kylttien syytä? Kiinnostaisi tietää, onko tuollainen lähetysteho normijuttu, että vielä nykyäänkin aluksissa on kohta, josta kannattaa pysyä kaukana, vaiko joku oman aikansa ratkaisu tms?? Riippuvainen antennityypistä?
80-luvulla Nuolissa oli Siemensin valmistama lyhytaalto lähetin/vastaanotin jonka lähetysteho oli 100W. Olisiko se hengenvaarakyltti ennemminkin antennin ja rungon välillä oleva jännitteen potentiaalieron takia, tuskin 100W aiheuttaa niin voimakasta säteilyä että se olisi hengenvaarallista.
Tykkiveneissä oli myös samanlaiset Siemensit joita käytettiin silloin kun ei oltu kaukana vasta-asemasta, pitempiä yhteyksiä varten niissä oli myös 1 kW tehoinen Rhode & Schwarz jonka antennista oli syytä pysyä kaukana.
 
Back
Top