Suomalainen sisu ja kestävyys, mikä on maamme todellinen kriisin sieto- ja toimintakyky

Korkeemmalta tippuu jos ei ole tietoa etukäteen,mut kukin tapiseeraa itte kammarinsa.
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Sellainen "vapaaehtoinen askeesi" tekee kyllä hyvää luonteelle. Vaikka elää mukavuudessa, olisi hyvä käydä mukavuusalueen ulkpuolella.
Ne jotka tekee tai on tehneet, tietää mitä se voi olla. Se kasvattaa ja vahvistaa luonnetta. Lopulta korvien välissä tuntuu hyvältä ja miksei kuntokin pysy hyvänä.
Ihmisluonteen tyypillisestä laiskuudesta se johtuu että porukka velttoilee sankoin joukoin. Edellä on ollut hyviä kirjoituksia.

@Aquilifer - just se vaihtoehtojen puuttuminen helpottaa päätöksentekoa ja vahvistaa pärjäämistä. Minustakin on vaan hyvä että yhteiskuntamme ravistellaan nyt erilaisilla pakko-toimilla erilaisiin tapahtumiin varautuen. Ihmiset ovat tietämättään tarvinneet juuri tätä. Pieni pakko asiassa kuinasiassa on pelkästään hyvä asia. Pysyy aasit liikkellä. (y)
.
 
Ehkä se oleellinen asia tässä on se miten toimintakykyisenä pysyy kun epämukavuus kasvaa melko suureksi.
Motivaatio on se oleellinen asia. Muut järjestyy kyllä. Uskon että suurin osa suomalaisista ovat motivoituneita puolustamaan maataan. Enkä usko että kaikkien pitää jo heti kättelyssä olla Navy Seal kunnossa selvitäkseen. Vaikka asiaan pitää kiinnittää huomiota niin tässä on vähän taas sitä ei meillä ole mahiksia kun S-300 kuolemansäde, Iskander, Armata lautat ja 100000 Spetsnatzia
 
Mitä tulee sietämiseen niin rauhan ja totaalisen sodan välissä on monta porrasta. Kuten aloitin niin oli kamala itku ja poru parin tunnin sähkökatkoista. Moni ei ole edelleenkään varautunut siihen että entäs jos ne sähköt onkin viikon, kaksi poikki? Tai vaikka kuulauden. Monet toiminnot lamautuvat.
 
Monelle nykyihmiselle asunnon viileys on järkyttävää,puulämmittäjä on tottunut siihen että tölli ei ole tasalämpöinen,kotiuduin töistä,tuvassa 16 lämpöä,toinen villapaita päälle ja ruuan tekoon,rouva kun tuli kotiin ja totesi viileyden ni automaattisesti villapaita päälle,ei mitään erikoista,nyt lähden hakemaan klapeja pimeästä pihan perältä,otsalamppuun valo ja vot,kohta saa lämmön taas 18 asteeseen,normaalia.
 
Mitä tulee sietämiseen niin rauhan ja totaalisen sodan välissä on monta porrasta. Kuten aloitin niin oli kamala itku ja poru parin tunnin sähkökatkoista. Moni ei ole edelleenkään varautunut siihen että entäs jos ne sähköt onkin viikon, kaksi poikki? Tai vaikka kuulauden. Monet toiminnot lamautuvat.
Nyrkkisääntö on että ihmiset valittaa aina, oli tilanne tahansa. Koskee rauhan sekä sodan aikaa sekä aikaa siltä väliltä. Aina löytyy joku joka valittaa. Niin hyvää tai huonoa tilannetta ei ole eikä tule ettei ihmiset valita, se on niin sanotusti maailman vakio.
 
Mitä tulee sietämiseen niin rauhan ja totaalisen sodan välissä on monta porrasta. Kuten aloitin niin oli kamala itku ja poru parin tunnin sähkökatkoista. Moni ei ole edelleenkään varautunut siihen että entäs jos ne sähköt onkin viikon, kaksi poikki? Tai vaikka kuulauden. Monet toiminnot lamautuvat.
Saa kai sitä etukäteen valittaa jos sähkökatkot uhkaa meistä riippumattomista syistä?
Jos tarkastellaan tuota sähkön kulutusta, niin sehän on pudonnut uhkaavan pulan vuoksi, eli ihmiset ovat sopeutuneet. On tarkasteltu omia käyttötapoja, on alennettu lämpötiloja, on hankittu sähkönkulutusta pienentäviä laitteita ym, eli on sopeuduttu jo etukäteen!
Motonettien ym myyntilistoilla on kärjessä olleet sähkökatkon yllättäessä avuksi olevat patteriradiot,lamput,varavirtalähteen ym, eli on sopeuduttu/varauduttu jo etukäteen!

Kyllä Suomalaiset osaavat sopeutua ja sietävät vaikeuksia tarvittaessa, tehdäänkö niin ilman mutinoita, no ei varmasti mutta onko pakkokaan?
Ennätysmäärä hinkuu kertaamaan, mpk:n ja muiden toimijoiden poikkeusoloihin varautumiseen tähtäävät kurssit on täynnä, jos tämä ei ole sopeutumista ja varautumista niin mikä on?
Unohtamatta ollenkaan mitä me olemme yhteiskunnan/kuntien/valtion tasolla varautuneet ja suunnitelleet kriisiolosuhteita varten. Ehkä se varautuminen 90/00-luvulla pääsi nyykähtämään, takuulla niin ei enää nykypäivänä ole.

Monet nykypäivän arkitoimet lamautuvat, mitä sitten? Tilanne vaatii silloin toisenlaisiin toimintoihin keskittymistä ja se onnistuu kyllä.
 
Monelle nykyihmiselle asunnon viileys on järkyttävää,puulämmittäjä on tottunut siihen että tölli ei ole tasalämpöinen,kotiuduin töistä,tuvassa 16 lämpöä,toinen villapaita päälle ja ruuan tekoon,rouva kun tuli kotiin ja totesi viileyden ni automaattisesti villapaita päälle,ei mitään erikoista,nyt lähden hakemaan klapeja pimeästä pihan perältä,otsalamppuun valo ja vot,kohta saa lämmön taas 18 asteeseen,normaalia.
Just tämä. Sama välillä aamusella kun herää siihem että ulkona on -30 ja sisällä 10 astetta lämpöä ☺️
 
Eipä tarvinnutkaan sytyttää otsalamppua,kuu valaiseekin jo sen verran hyvin että näkee ilman valoja,kuutamot on rusakoille vaarallista aikaa😁
 
Itse olen pyöräillyt töihin ympärivuotisesti jo vuosia,
Minä koko ikäni pyöräillyt kesät/talvet. Ikää nyt 55v.
Muutaman kerran talvessa on kyllä sellaiset kelit että ei paljoa naurata (esim viikonloppuna satanut rutkasti lunta ja pitää talutaa pyörä kilometrin verran ennenkuin pääsee auratule tielle) mutta kun on pakko niin on pakko.
Kyllä se kasvattaa luonnetta siihen suntaan ettei tee mieli liikkua ulkona kun on vapaapäivä ja saa istua sisällä.
 
Valtaosa nykyisistä pari-kolmekymppisistä, ja vähän vanhemmistakin, nuoremmista puhumattakaan, on elänyt koko ikänsä kerrostaloissa, ilman minkäänlaista käsitystä mistään muunlaisesta elämästä. Ei se ole heidän syytään, ettei sitä käsitystä ole. Intti viimeistään opettaa, että kurjempaakin voi olla. Keskeyttämisprosentti onkin aivan liian suuri, koska kontrasti edelliseen voi olla kohtuuton. Jollakin tavalla esim. reserviläisyhdistysten (hyvää vauhtia kalkkeutuvien) pitäisikin päästä lähestymään nuoria ihmisiä jo hyvissä ajoin ennen inttiä. Enkä nyt tod tarkoita mitään jugend tai nashi järjestöjen perustamista, enkä suojeluskuntiakaan
 
Tästä epämukavuuden sietokyvystä sanoi eräs viisas ihminen joskus osuvasti, että sitäkin on niin monenlaista ja moni omaa hyvän sietokyvyn yhdenlaiselle epämukavuudelle ja kelvottoman huonon sietokyvyn toisenlaiselle epämukavuudelle. Joku voi olla kova jätkä istumaan poterossa perse maahan kiinni jäätyneenä tai juosta raskas reppu selässä, mutta toisaalta henkinen kantti ei kestä IKEA-reissua anopin kanssa tai alinopeutta ajavaa kanssa-autoilijaa. Vaikka kyse on osittain vitsistä, niin on tuossa kyllä paljon perää. Jokaisella on ne omat epämukavuusalueensa, ja niitä on monenlaisia ja niitä kaikkia olisi hyvä kehittää.
 
Kyllä se on niin, että ihminen on sopeutuvainen elukka. Huolimatta kulloisestakin ajanjaksosta, ihmisluonto ei muutu. Keskimäärin kansa ei siis murru tai tuhoudu, vaikka olosuhteet radikaalisti muuttuisivat, vaan sopeutuu. Tietysti aina on niitä, jotka murtuvat, mutta keskimäärin ihminen kyllä sopeutuu ja tottuu koviinkin asioihin - jos sen on pakko.

Valmistautumisella ja kouluttautumisella toki saavutetaan huomattavia etuja, mutta sitten on sellainenkin juttu, että ihminen saa perusluonteensa ja temperamenttinsa syntyessään, mikä on se joka vaikuttaa resilienssiin. Ville Kivimäki (Murtuneet mielet) on todennut, että parhaiten sodassa pärjäsi hyvistä kotiolosuhteista tulleet tavalliset pojat. Yleensä ongelmat lapsuudessa altisti ongelmille myös sodassa, mutta normaalin perheen poikien kestokyky oli paljon parempi. Toki tämä ei tarkoita että huonommista ja epävakaimmista perheistä tulevat olisivat automaattisesti sekoamassa jos sotaan joutuvat. Erilaisia esimerkkejäkin löytyy rutkasti, kuten aina, mutta on selvää, että hyvän ja tasaisen lapsuuden kokenut on yleensä tasaisempi henkisesti ja siten mahdollisesti kestää paremmin myös kovia tilanteita jos hänellä vaan on hyvä koulutus.

Mutta lopulta tosiaan ne on ihmisen luontaiset ominaisuudet yhdistettynä hyvään koulutukseen, jotka ratkaisee. Hyvälläkään miehellä ei välttämättä tee mitään, jos sen koulutus on laiminlyöty. Ja hyvin koulutetulla ei tee mitään, jos sen hermot pettää ensimmäisessä keskityksessä.

edit. pari lisäystä
 
Viimeksi muokattu:
Valtaosa nykyisistä pari-kolmekymppisistä, ja vähän vanhemmistakin, nuoremmista puhumattakaan, on elänyt koko ikänsä kerrostaloissa, ilman minkäänlaista käsitystä mistään muunlaisesta elämästä. Ei se ole heidän syytään, ettei sitä käsitystä ole. Intti viimeistään opettaa, että kurjempaakin voi olla. Keskeyttämisprosentti onkin aivan liian suuri, koska kontrasti edelliseen voi olla kohtuuton. Jollakin tavalla esim. reserviläisyhdistysten (hyvää vauhtia kalkkeutuvien) pitäisikin päästä lähestymään nuoria ihmisiä jo hyvissä ajoin ennen inttiä. Enkä nyt tod tarkoita mitään jugend tai nashi järjestöjen perustamista, enkä suojeluskuntiakaan
Partio on erittäin hyvä koulu ulkoelämään, siis jos lippukunnassa on aktiivista toimintaa. Toisille lapsille se maistuu sitten vaan paremmin kuin toisille.
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Suomalaiset ovat tunnetusti Sisukasta kansaa. Pieni purnaaminen saattaa antaa toisinaan hieman vääristynyttä kuvaa meistä Suomalaisista. Tosiasiassa kuitenkin tietynlainen "läpi vaikka harmaan kiven" asenne on meillä ollut aina ja se näyttää periytyvän sukupolvelta toiselle.
Eli. Se on äidinmaidossa. Se on kansakunnan perusluonteessa. Se on varmastikin perua kovista elinoloista, armottomista ajoista joihin historian pyörteet ovat tämän maan asukkaat kerta toisensa jälkeen heittäneet.. Ja sen myötä on tietynlainen luonnonvalinta tapahtunut.
Ei täällä kaikki ole pärjänneet.

Sitä vaikeiden maastojen asukkien perimää me kannetaan vaikka modernin ajan mukavuuksista saammekin tätänykyä nauttia.
Se, pärjääminen, Sisu, on siis meissä eikä sitä ole kukaan ikinä voinut viedä meiltä pois.
Yrittäjiä on ollut.

No, pandemiahan oli tietynlainen testi. Tuli vittumaisia sääntöjä, ohjeita sekä kehoituksia. Suomalaiset aika hyvin noudatti kaikkia niitä, vaikka ne meillä olivat pääasiassa suosituksia. Monessa muussa maassa ne olivat pakkoja eikä ihmisiä siltikään saatu välttämättä niitä noudattamaan niinkuin täällä.
Siinä mentiin tietynlaisille epämukavuusalueille monellakin eri elämän osa-alueella ja vaikka vitutti monia, niin hyvin pärjättiin.

Säilyi kuri & järjestys vaikka typerä pandemia kesti pari vuotta..

Miten sitten astetta vakavammassa tilanteessa? No, minun mielestäni suoriuduttaisiin vieläkin paremmin.
Tässähän on hyvä muistaa se että Venäjällä meni vuosi operaation valmisteluun, jos meillä on vuosi aikaa tai kolmasosakin siitä niin ne ylimääräiset rasvat on ryntäytetty pois jos nyt jotakin arveluttaa vatsakkaampi kansa kuin aikoinaan.

Mitä sitten voitaisiin parantaa on hyvä kysymys ja aiheellinenkin. Yksi asia mitä voisi miettiä on kysymys siitä "mikä on sinun sukusi suunnitelma sodan tullen". Eli jääkö naisväki kaupunkiin lasten kanssa vai olisiko aiheellista esimerkiksi asuttaa sitä suvusta löytyvää maalaistaloa porukalla suvun lasten ja naisten, vai kannattaisiko naisilla ja lapsilla siirtyä esimerkiksi Ruotsiin.

Jos valinta on sukutalo, voi siellä puuhailla monenlaista yleishyödyllistä; kani/kana -farmi on yllättävän nopeasti aluillaan ja pottuakin tulee useita tonneja hehtaarilta ihan vain YouTuben antamilla opeilla.

Ruotsiin ja muihin maihin suuntautujilla tulee pitää mielessä että heiltäkin odotetaan yhtä ja toista; paikallinen kieli haltuun, varain/varustekeruuta ynnämuuta voi suorittaa missä vain asian puolesta.

Miesväellehän asia on harvinaisen selvää; kun aika on, alkaa kunnonkohotus ja innokkaimpien puihinsitominen.

Kokonaisuutena näen Suomen ja suomalaiset melkoisena ansana viholliselle, varsinkin kun tiedetään että länsiapu olisi meille aivan eri tasolla kuin Ukrainalle johtuen ihan vain siitä että meille voi työntää Leopardeja, Hornetteja, Himarssia ja muuta kehittynyttä törkyä älyttömän määrän kun meillä on valmis osaaminen sekä käyttöön että huoltoon.

Pakkasessa, metsässä, ynnämuissa oloissa pärjätään aivan hyvin vaikka ollaankin mukamas erkaannuttu luonnosta; kun otat 10 suomalaista miestä, on aivan varmaa että siitä porukasta löytyy yksi joka tietää miten toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Meillä myös tämä kulttuuri sallii sen että kuka tahansa voi sanoa kelle tahansa jos hommat on menossa pieleen.
Se on vahvuus mikä on myös yksi suuri erottava tekiä itään verrattuna.

Kun on ollut tapana pärjätä, niin pärjäähän sitä.
 
Ensinnäkin tämän asian miettimisessä, pitää huomioida, että enää ei sodita 2 maailmansotaa. Vaikka jääkärin perustekeminen tuolla Ukrainassa vielä hieman muistuttaa 2 ja jopa 1 maailmansotaa. Sielläkin kuitenkin konemekaaninen ja IT-osaaminen ovat nousseet tärkeimmiksi asioiksi.

Dronet, radiot, tutkat, tykistö,ohjukset,tankit,lentokoneet. Noiden käyttäminen ja ylläpito vaatii paljon osaamista. Lisäksi se käyttäminen ei pelkästään riitä, pitää myös pystyä innovoimaan ja kehittämään järjestelmiä kesken sodan. Tekoälyyn perustuvia välineitä on jo käytössä.

Sisu ja kestävyys.... Vähän vaivaannuttavia käsitteitä ja kommentteja. Ei kehitysmaa ole mikään paras kasvualusta nykyajan sotilaalle. Kärsimyksen sietokyky on aika ihmeellinen käsite. Vähän samoin kuin että jotkut luulee, että nyrkkeilijän "iskunsietokykyä" voi parantaa ottamalla turpiinsa jatkuvasti. Ei voi, ihan päinvastoin. Kysymys on kallon ja lihaksiston rakenteesta, synnynnäisistä ominaisuuksista. Kovat selkäsaunat päinvastoin vähentävät iskunsietokykyä.

Jos joku Kadorovin vuohipaimen ei tajua että puhelin maalittaa, ei pysty lukemaan englanniksi käyttöohjeita, ei ymmärrä muutenkaan mistään mitään kuin serkkunsa nussimisesta, niin aika vaikea tuollaisesta on kouluttaa tulevaisuuden sotilasta.

Totta kai suomalainen yhteiskunta on liian pehmeä. Varsinkin poliitikot täysiä vätyksiä ja ovat tartuttaneet sen syövän kansalaisiinkin. Yleinen pehmeys ja naivismi ovat tietysti heikkouksia. Ne haittaavat sodan alussa jonkin aikaa, ennenkuin pääsee kuolemisen ja tappamisen makuun. Sen jälkeen uskoisin homman sujuvan ihan hyvin.

Painoindeksit ja cooperin-testit. No, fyysinen kunto kehittyy ja jos ei mennä ylilihavuuden puolelle, ylipainoinenkin on taistelukykyinen. Olisihan se kiva juttu jos jumpattais vähän enemmän ...

Parasta kuitenkin olisi, että Suomi pystyisi pysymään sotien ulkopuolella. Pieni väestöpohja ei oikein tue pitkiä sotia ja sodista koituu aina ylisukupolvisia ongelmia, kuten Suomessakin on nähty.
 
Viimeksi muokattu:
Minä näen, että hyvällä valmistautumisella, asennoitumisella sekä harjoittelulla voi juurikin vaikuttaa siihen miten epämukavuutta käsittelee ennen kaikkea korvien välissä. Onhan intistäkin porukkaa pistetty kasvavissa määrin kotiin koska on erilaisia ongelmia juuri korvien välissä. Sieltä koko kestäminen lähtee. Toki hyvä fyysinen kunto auttaa myös kestämään vaikeuksia. Jos saatte mahdollisuuden katsoa tuollaista jenkkisarjaa kuin Alone. Siinä on hyvä sarja juuri nähdä millainen merkitys korvien välillä on vähän toisenlainen kuin tämä selviytyjät sarja joka nykyisellään on selviytymisen sijaan enemmänkin viihdettä. Itseä on aina kiinnostanut tuo ihmisen mentaali puoli. Miten ihminen reagoi erilaisissa tilanteissa. Ollaanko sitä paniikissa vai onko jonkinlaista toiminta kykyä olemassa jäljellä. Jokainen reagoi eri tavalla ja jotkut lamaantuvat täysin, joidenkin pystyessä toimimaan jopa tehostetusti.

Hyvää keskustelua ollut tässä ketjussa mm. siitä miten sitä sisua ja epämukavuuden sietämistä tarpeenvaatiessa löytyy kun tulee tarve vaikka valitusta olisikin seassa. Itse kuitenkin näen, että meillä on niitä jotka pärjäävät hyvin yhteiskunnassa paljon on tilanne mikä hyvänsä ja sitten niitä jotka tipahtavat ja murtuvat ja väitän, että tuolloin puhutaan vieläkina aika merkittävästä määrästä ihmisiä. Voi olla, että alun jälkeen tuosta "tipahtaneista" osa siirtyy "selviytyjiin" mutta ei se helppoa tule olemaan. Täällä on kuitenkin nykyään monia sukupolvia jotka eivät elämässään ole todellisia haasteita nähnyt kuin telkkarista.
Kuten kirjoitin jossain kohtaa nykyisen tilanteen ja sodan välille mahtuu paljon. Sinne mahtuu sisua ja asennetta vaativia asioita eikä kaikki jotka sinne mahtuvat ole todellakaan mitenkään mahdottomia asioita tapahtua.
 
Suomalaiset ovat tunnetusti Sisukasta kansaa. Pieni purnaaminen saattaa antaa toisinaan hieman vääristynyttä kuvaa meistä Suomalaisista. Tosiasiassa kuitenkin tietynlainen "läpi vaikka harmaan kiven" asenne on meillä ollut aina ja se näyttää periytyvän sukupolvelta toiselle.
Eli. Se on äidinmaidossa. Se on kansakunnan perusluonteessa. Se on varmastikin perua kovista elinoloista, armottomista ajoista joihin historian pyörteet ovat tämän maan asukkaat kerta toisensa jälkeen heittäneet.. Ja sen myötä on tietynlainen luonnonvalinta tapahtunut.
Ei täällä kaikki ole pärjänneet.

Sitä vaikeiden maastojen asukkien perimää me kannetaan vaikka modernin ajan mukavuuksista saammekin tätänykyä nauttia.
Se, pärjääminen, Sisu, on siis meissä eikä sitä ole kukaan ikinä voinut viedä meiltä pois.
Yrittäjiä on ollut.

No, pandemiahan oli tietynlainen testi. Tuli vittumaisia sääntöjä, ohjeita sekä kehoituksia. Suomalaiset aika hyvin noudatti kaikkia niitä, vaikka ne meillä olivat pääasiassa suosituksia. Monessa muussa maassa ne olivat pakkoja eikä ihmisiä siltikään saatu välttämättä niitä noudattamaan niinkuin täällä.
Siinä mentiin tietynlaisille epämukavuusalueille monellakin eri elämän osa-alueella ja vaikka vitutti monia, niin hyvin pärjättiin.

Säilyi kuri & järjestys vaikka typerä pandemia kesti pari vuotta..

Miten sitten astetta vakavammassa tilanteessa? No, minun mielestäni suoriuduttaisiin vieläkin paremmin.
Tässähän on hyvä muistaa se että Venäjällä meni vuosi operaation valmisteluun, jos meillä on vuosi aikaa tai kolmasosakin siitä niin ne ylimääräiset rasvat on ryntäytetty pois jos nyt jotakin arveluttaa vatsakkaampi kansa kuin aikoinaan.

Mitä sitten voitaisiin parantaa on hyvä kysymys ja aiheellinenkin. Yksi asia mitä voisi miettiä on kysymys siitä "mikä on sinun sukusi suunnitelma sodan tullen". Eli jääkö naisväki kaupunkiin lasten kanssa vai olisiko aiheellista esimerkiksi asuttaa sitä suvusta löytyvää maalaistaloa porukalla suvun lasten ja naisten, vai kannattaisiko naisilla ja lapsilla siirtyä esimerkiksi Ruotsiin.

Jos valinta on sukutalo, voi siellä puuhailla monenlaista yleishyödyllistä; kani/kana -farmi on yllättävän nopeasti aluillaan ja pottuakin tulee useita tonneja hehtaarilta ihan vain YouTuben antamilla opeilla.

Ruotsiin ja muihin maihin suuntautujilla tulee pitää mielessä että heiltäkin odotetaan yhtä ja toista; paikallinen kieli haltuun, varain/varustekeruuta ynnämuuta voi suorittaa missä vain asian puolesta.

Miesväellehän asia on harvinaisen selvää; kun aika on, alkaa kunnonkohotus ja innokkaimpien puihinsitominen.

Kokonaisuutena näen Suomen ja suomalaiset melkoisena ansana viholliselle, varsinkin kun tiedetään että länsiapu olisi meille aivan eri tasolla kuin Ukrainalle johtuen ihan vain siitä että meille voi työntää Leopardeja, Hornetteja, Himarssia ja muuta kehittynyttä törkyä älyttömän määrän kun meillä on valmis osaaminen sekä käyttöön että huoltoon.

Pakkasessa, metsässä, ynnämuissa oloissa pärjätään aivan hyvin vaikka ollaankin mukamas erkaannuttu luonnosta; kun otat 10 suomalaista miestä, on aivan varmaa että siitä porukasta löytyy yksi joka tietää miten toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Meillä myös tämä kulttuuri sallii sen että kuka tahansa voi sanoa kelle tahansa jos hommat on menossa pieleen.
Se on vahvuus mikä on myös yksi suuri erottava tekiä itään verrattuna.

Kun on ollut tapana pärjätä, niin pärjäähän sitä.
Lisäisin vielä, että täällä kun on ollut ja on edelleen aina vähän pulaa resursseista ja kaikesta ja kaikkialla niin väki on joutunut aina improvisoimaan. On tehty tilapäisvälineillä yhtä sun toista. Ja se verenperintö kovista ajoista ja itsepäisyydestä tuntuisi kuitenkin kulkevan meissä. Ja edelleen: asialliset hommat tehdään, muuten ollaan kuin Ellun kanat. Näin minä uskon. Tietysti veneenkeikuttajia on joukossa, mutta niin on aina ollut.
 
Kriisiaikaisessa sieto- ja toimintakyvyssä on kaksi tasoa: Yhteiskunnan ja yksilön. Sanoisin että yhteiskuntana olemme aika vahvoilla. Suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttaisi olevan edelleen jäljellä jonkinmoista yleistä kriisitietoisuutta, oikeastaan kaikilla instituutioilla on ainakin jonkinlaiset varautumissuunnitelmat ja noin kaiken kaikkiaan luottamus näihin instituutioihin on hyvällä tasolla. Niin, tosiaan - yhteiskunnan selviytymisen kannalta jenkkityylinen prepper - häröily ei juuri hyödytä. Tiukan paikan tullen yhteistyö on se millä selvitään, linnoittautuminen ei auta pitemmän päälle edes linnoittautujaa itseään.

Yksilötasolla keskustelu menee helposti ikiaikaiseen ylisukupolviseen kitinään, paskapuheet pulamössösukupolvesta lienee yhtä uusi ilmiö kuin ihmiskuntakin. Juu, aikaisempien ikiäluokkien lapsuus ja nuoruus oli varmasti nykyaikaan verrattuna ankeampaa mutta yhtälailla vanhat pierut ovat nykyään lihavia, mukavuudenhaluisia ja vastahakoisia luopumaan nykyajan mukavuuksista. Voi olla että ennenaikaan hiihdettiin kouluun kesät talvet mutta ei senkään ikäluokan halukkuus palata niihin aikoihin kovin kummoinen ole. Kuten aiemmin tässä ketjussa todettu, pakko on hyvä motivoija ja kriiseissä ihmiset - toisin kuin usein luulotellaan - ovat parhaimmillaan. En näe mitään syytä sille että kurjuutta erikseen harjoiteltaisiin, selviytymiskeinojen opettelu on toki eri asia. Näiden kahden eroa ei aina ymmärretä, ei edes varusmieskoulutuksessa. Muistan hyvin miten omana aikanani joidenkin kouluttajien käsitys sotilaskoulutuksesta oli sellainen että kun kaikilla on mahdollisimman kurjaa niin tuloksia syntyy. Ja syntyyhän niitä tuloksia niinkin, nimittäin vasten- ja vihamielisyys koko instituutiota - puolustusvoimia - kohtaan. Muistan lukeneeni että ajatus motivoivasta varusmieskoulutuksesta alkoi olla enemmän esillä vasta 2000 - luvun alussa.

Fyysinen toimintakyky on vain yksi osa kriisinsietoa, tosin aika tärkeä sellainen. Olisi hyvä myös kansanterveyden kannalta että kaikilla kansanosilla olisi parempi fyysinen kunto ja vähemmän laardia vyötäröllä. Olen joskus miettinyt olisiko vapaaehtoinen, eri ryhmille standardoitu kuntotesti jonka onnistuneesta suorittamisesta saisi verovähennyksen hyvä idea?
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top