Tykistö

Nammon 33 M€ investointi Vihtavuoreen on nallitehtaan perustaminen. Selittänet, miten se lisää raskasta ampumatarviketuotantokykyä (ammuskuorien, ruudin, panosten valmistamista tai kuorien täyttöä)?

Toinen Vihtavuoren investointi "vakuumilinjasto" saattaa liittyä oleellisesti siihen, että 1) tehdään semmoista ruutiseosta, että eri tuotantoeristä tehtyjä (modulaari-) panoksia voidaan käyttää keskenään samassa laukauksessa ja/tai 2) opetellaan palavan hylsyn tekoa joko itse kehittäen tai lisenssivalmistuksella, jottei modulaaripanosten kuoria tarvitsisi tilata ja tällä hetkellä ehkä pitkään odotella ulkomailta. Molemmat ovat tavoittelemisen arvoisia huoltovarmuuden kannalta ja ainakin mainosten mukaan muiden ampumatarvikevalmistajien jo saavuttamia kykyjä.
Jos tuntuu väheksyttävältä asialta, niin esim. palava hylsy (pahviin impegroitu jotain r-ainetta/-aineita) oli eräs tekemätön paikka kotimaiselle laukaustuotannolle T-72 modernisointimahdollisuuksia aikanaan mietittäessä. Nykyisinkin Leo 2 laukaukset ostetaan kaiketi Saksasta.

Sastamalan tehtaalla taidetaan ensisijaisesti päivittää / modernisoida yli 30 v ikäistä tuotantokalustoa. Tosin tuolloin ja edelleen se olisi sellaisenaan melko moderni ja tehokas tuotantolinjasto <1 m:n pituisten, <200 mm halkaisijaltaan ja ~40 kg painavien, hieman erikoisemmasta teräksestä valmistettujen ontojen, toisesta päästään suljettujen sylinteripätkien tuotantoon lämpö- ja pintakäsittelyt mukaanlukien useassa vuorossa, jatkuvassa sarjatuotannossa. Valitettavasti markkina on ollut takavuosina pitkään vähäinen ko. kaltaiselle tuotteelle. Maalaamolinjastoa on ehkä uusittu iän tuoman kuluneisuuden, mahdollisten uusien maalien ja maalaustekniikoiden vaatimusten myötä. Joku Nammon päällikkö kaipaisi taannoin videolla kuorien supistukseen lisäkapasiteettia (ymmärrän tämän kuoren sytytinpään supistamiseksi, jota ennen vedettyä kuorta pitää esikoneistaa, lämmittää ja sitten supistaa joko muottityökaluun tai ulkopinnalta rullilla painaen.). Ehkä se on osoittautunut jatkuvassa tuotannossa pieneksi pullonkaulaksi, mutta ei sen korjaamisella tuotantoa moninkertaisteta.

Uutiset pitää lukea ja ymmärtää niinkuin niissä lukee, kertauksena: "Tuoreen päätöksen nojalla kasvatetaan ja hajautetaan kotimaista panostuotantoa, ruutituotantoa ja lataamokapasiteettia. "
Siellä raskaan ampumatarviketuotannon pullonkaula on ollut ja on edelleen.
Ruutituotantoa kasvatetaan tai teknisesti kohennetaan Vihtavuoressa ja panosten pussitusta ehkä hajautetaan. Jälkimmäinen lienee melko suoraviivaista työtä ja helposti hajautettavissa ellei jokaisessa pussituspaikassa tarvita ruudin ominaisuuksien varmistamiseen tarvittavia analyysilaitteita / korkeasti koulutettua laboratoriohenkilökuntaa. Joissakin entisissä varikkopaikoissa laitteita lienee vielä käytettävissä, kunhan pölyt laitteista pyyhitään ja kunnostetaan käyttöön, jos tuotannossa on taukoa välilä ollut. Ohessa kuvia Toivakasta:

122 mm: Arvelen, että ammukset eivät vanhene, mutta panokset ja niiden pyrotekniset massat (ruudit ja mitä niissä onkaan) vanhenevat, tosin hitaasti nekin, jos oikein säilytetään. Ruudit ja nallit voidaan vanhaan kartussiin / hylsyyn vaihtaa ja kuorelle r-ainetayttöineen ei välttämättä tarvitse tehdä mitään jokaisella ruutien uusintakierroksella. Jos hermeettisesti suljetun kuoren r-ainetäyttö jostakin syystä vanhenee, niin ainakin TNT-täytteiset kuoret voidaan tyhjentää (sulattaa ja valuttaa TNT pois), kuori hiekkapuhaltaa sekä maalata uudelleen ja sitten täyttää se uudelleen jollakin sopivalla (nykyisin ehkä joku IM-räjähde, jos perinteisempi ja halvempi HE-täyttö ei enää kelpaa) räjähteellä. Kuorien uus-valmistuskapasiteettia ei tarvita hiekkapuhallusta ja maalausta lukuunottamatta, jotka voitaneen tehdä muuallakin kuin vain ammuskuoritehtaalla, jos sen kapasiteetti on muussa käytössä. Ammuskuorien räjähdetäytön vaihtoa on Suomessa tehty takavuosina, ilmeisesti varikkotyönä.

Enpä usko, että meille kannattaa rakentaa 122 mm kaliiperille uustuotantokykyä, kun niille tuskin tuliputkia uusitaan ja leiritykin kohtalo odottaa ko. aseita. Etenkin nyt Nato-jäsenyyden myötä mikään ei puolustane 122 kaluston pitkäaikaista ylläpitoa / uudistamista, vaikka se sangen etevä ja hyvä perinteinen tykistön asejärjestelmä onkin.

Ketjun taannoisessa jäsen @Old Boy :n viestissä #18,183 on hyvä selitys sekä pienessä liitekuvassa, (arvaan 155 LU 111 Fin) suomalaisin nimityksin ammuskuoren valmistusvaiheet neliöterästangosta kuoreksi kuorma-lavalle pakattuna täyttöä odottelemaan. Siitä voi teknisesti miettiä mitä vaiheita / työkaluja / laitteita pitää muuttaa, kun kaliiperia merkittävästi vaihdetaan, materiaalilaadun ja siitä seurauksena olevien toimenpiteiden ohella ja onko se järkevää teknis-taloudellisesti. 122 mm a-tarviketta on saatavilla useasta entisestä itä-blokin maasta, ehkei juuri nyt, mutta tilanteen Ukrainassa joskus rauhoituttua. Ruudin vaihto hylsyyn onnistunee kotimaisin voimin jo nyt kuten edellä olevista Toivakan asevarikon historiakuvista on nähtävissä.
Tämä menee nyt pikkuisen nillittämiseksi. Pahoittelen, että en huomannut Vihtavuoren laajennuksen oleva nallitehtaaseen. Varmaan pystyt puolestaan selittämään, mistä puolustusministeriön lehdistötiedotteessa mainittu 120 M€ investointi koostuu. Puolustusministeriön osuus on tiedotteessa mainittu 24 M€ osuus, jolla kasvatetaan ja hajautetaan kotimaista panostuotantoa, ruutituotantoa ja lataamokapasiteettia, kuten hyvällä sisälukutaidolla totesitkin. Tiedotteessa mainitaan myös puolustushallinnon ja teollisuuden investoinnit, joista teollisuuden osalta on nyt julkistettu 10 M€ laajennus Sastamalaan. Suunnitelmissa on siis vielä noin 86 M€ investoinnit raskaaseen amputarviketuotantoon, joiden sisältöä ei ole vielä tarkemmin julkisesti eritelty.
 
IS:n juttu aiheesta, kannattaa lukea. Ei ihan heti tule mieleen, milloin viimeksi on Suomessa tehty 120M€ investointipäätös puolustusteollisuuteen,lieneekö koskaan ollut tämän kokoluokan teollista investointia pelkkään tuotantokapasiteetiin.

Suomi kasvattaa ammustuotantoaan – tällainen merkitys päätöksellä on Suomen huoltovarmuudelle https://www.is.fi/politiikka/art-2000010053132.html

Miten ison laukausyhdistelmämäärän vuosituotantoa tuollainen investointi tukee? Päästäänkö kuusinumeroiseen lukuun?

Entä missä vaiheessa investointi on maksanut itsensä takaisin? Miljoonallakin laukauyhdistelmällä investointikustannus on vielä 120€ per laukaus, eli varmaankin useista prosenteista noin 10 prosenttiin laukauksen hinnasta.

Hyvältä näyttää. Kunhan viedään myös maaliin saakka, ettei käy kuten aina käy. Meinaan sitä, että jos kapasiteettia on nyt X määrä ja kohta X + Y määrä, niin sitten pitää kaivaa myös taskunpohjalta rahaa sen hyödyntämiseen. Sanotaan, että nykytuotanto olisi 50 000 lks-yhdistelmää vuoteen ja laajennuksen jälkeen 150 000 vuoteen. Esim. parin tonnin kappalehinnalla jostakin pitää kaivaa joka vuosi 300 milliä tuotannon pystyssä pitämiseen. Valtiontalouden mittakaavassa ei valtavia rahoja, mutta puolustusbudjetissa kylläkin.
 
Eikös niitä hylsyjä voi käyttää useaan kertaan vaihtamalla nalli ja täyttämällä uudella ruutiannoksella?
Voinee käyttää, mutta ei ehkä enää täyspanoksella. Hylsyn kuori plastisoituu (venyy) joka laukauksella ja sillä on rajansa kuinka useasti se voidaan toistaa. Pitäisi siis pitää "kirjaa" hylsyn käytöstä. Materiaali lujittuu ja haurastuu, murtovenymä laskee siitä kohdasta, jossa plastisoitumista esiintyy. Osittain muodonmuutoskykyä voidaan palauttaa lämpökäsittelyllä ja ehkä uudelleen muokkauksella (survotaan käytetty hylsy johonkin muottiin, jossa sen mitat palautetaan ennalleen, mutta samalla siinä tehdään plastinen muodonmuutos uudelleen). Hylsyn pituuden kasvua ei voine runtata kasaan vaan se pitää korjata koneistamalla. Jos hylsy lyhenee, niin tiivistääkö / toimiiko se vielä halutulla tai tarvittavalla tavalla. Ymmärrän heikosti syvällistä metallioppia (lisäaineet vs. lämpökäsittelyt jne), mutta arvelen tuolla tempulla (muotoon palauttaminen ja lämpökäsittely ja taas mittaan palautaminen) olevan rajansa.
122 mm hylsyjä on myös teräksisiä ja lujuudesta riippuen niiden uusiokäyttö lienee messinkistä hankalampaa teräksen palautuvien / palautumattomien ominaisuuksien vuoksi.
Pitää ymmärtää, että vain kimmoinen muodonmuutos palautuu ja plastiset venymät jäävät hylsyyn, joten sen mitat muuttuvat ja "seuraavalla" laukauksella se voi tarkertua panoskammioon, jolloin kiskurit eivät enää saa vedetttyä hylsyä pois.

Esim AMOS/Nemo hylsyä ei taideta käyttää uudelleen. Olisi tullut kalliimmaksi käytetyn hylsyn huolto kuin uuden hylsyn teko, olen ymmärtänyt. Tosin AMOS/Nemo kantahylsyn materiaali lienee Al, joka on huonompaa muodonmuutoskyvyltään kuin tavallisempi hylsymessinki.

Tutkimus-/testikäytössä toki hylsyjä uudelleen ladataan ja ammutaan, mutta niissä niissä noudatetaan tiukempia turvatoimia ja yleensä vähintään kaukolaukaisua näyttö- tms. suojasta.

Käsiaseiden hylsyjen uudelleen käytöstä on huonoja kokemuksia eli uudelleen niitä ladataan ymmärtääkseni vain alipainelaukauksille ns. räkäpäille. Sotilaspatruunoissa on yleensä "teollinen täysruutitäyttö" ja kaikki revitään irti laukauksesta ja aseesta alusta alkaen läpäisy- ja kantamavaatimuksien (lähtönopeus) vuoksi.
Ohessa pitkähkäö esitys käsiaseen patruunasta, viimeisellä sivulla yhteenvetona kyseisessä tapauksessa:
Messinki / Brass: Re-use is possible with careful attention to wall thickness
Rauta/Al/Muovi: Re-use not recommended.

Arvelen saman pätevän myös raskaampien aseiden hylsyjen uusiokäytölle, jossa palauttaminen romutuksen kautta metallien kiertoon lienee suositeltavampaa, ainakin rauhanomaisessa tilanteessa. Todelliset kriisitilanteet ja kotimetsästäjät ovat sitten oma lukunsa. Jälkimmäiset aiheuttavat yleensä vahinkoa vain itselleen omilla latauksillaan.

Ohessa Sudanilaisen tutkimuksen? yhteenveto, jossa todetaan ammutun hylsyn lujuuden laskeneen messinkihylsyllä ja hylsy ei ole sellaisenaan enää valmis uuslataukseen: "According to the required properties before firing, it was found that after firing, the brass cartridge case is not qualified for reloading." Lujuuden laskua perustellaan sinkin (Zn) kadolla laukaustapahtumassa lämpötilan ja olosuhteiden vuoksi. Lämpökäsittelyä ja mittatarkastelua suositellaan uusiolatausta ennen.

Quara-kommentin mukaan messinkihylsyjen uusiokäytöstä 1. MS:ssa:"They were recycled, the used brass was metled down and re-used for new casings - the rate of damage to the casing after firing, collection, transportation back to the uk, followed by inspection and grading required to reuse them simply wasnt worth if, just melt it down and reuse the metal as there was a LOT of it as the picture below shows"
Hylsyja_I-MS.gif


Riittänee tykistöhylsyjen uudelleen latauksesta sotilaskäytössä eli ei ladata ainakaan täyspanoksilla tai yleensäkkään taistelutarvikkeiden laukauksiin Hylsymateriaali (messinki) kierrätetään romumetallina.
 
Viimeksi muokattu:

Melkein 11M€ kaliiperin 155 mm laukausten puulaatikoihin. En tiedä paljonko yksi laatikko maksaa, mutta jos se olisi vaikka 100e/laukaus, olisi tuossa laatikot n. 110 000 laukaukselle. Isoja on summat jos halutaan miljoona laukausta varastoon.
Vaikka tuohon laatikkoon kohdistuu jo jonkinmoisia kestävyysvaatimuksia, kuulostaa 100€/kpl aika kovalta massatuotanto huomioonottaen. Olisiko todellinen kustannus korkeintaan puolet tuosta?

Toki jos yksi laaki on markkinahinnaltaan lähempänä kymppitonnia kuin nollaa, on aika sama maksaako säilytyslaatikko satasen..
 
Vaikka tuohon laatikkoon kohdistuu jo jonkinmoisia kestävyysvaatimuksia, kuulostaa 100€/kpl aika kovalta massatuotanto huomioonottaen. Olisiko todellinen kustannus korkeintaan puolet tuosta?

Toki jos yksi laaki on markkinahinnaltaan lähempänä kymppitonnia kuin nollaa, on aika sama maksaako säilytyslaatikko satasen..
Kaikkihan tietävät mitä se vihreä maali pinnassa maksaa! ;) 50€ on sekin ihan hyvä arvaus, mutta yleensä sotilaskäyttöön tehty tuote maksaa aina enemmän kuin äkkiseltään kuvittelee. Lisäksi yksi laukaus tarvutseee ammus-, panos-, ja sytytinlaatikot. Osaan varmaan menee monta tuotetta yhteen laatikkoon. Eli ehkä 1-2 laatikkoa per laukaus.

Yhtenä käyttötarkoituksena mainitaan kuljetus, joten kyseessä lienee ADR-sertifioitu tuote. Ihan mikä tahansa lautakehikko se ei voi olla.
 
Viimeksi muokattu:
Kaikkihan tietävät mitä se vihreä maali pinnassa maksaa! ;) 50€ on sekin ihan hyvä arvaus, mutta yleensä sotilaskäyttöön tehty tuote maksaa aina enemmän kuin äkkiseltään kuvittelee. Lisäksi yksi laukaus tarvutseee ammus-, panos-, ja sytytinlaatikot. Osaan varmaan menee monta tuotetta yhteen laatikkoon. Eli ehkä 1-2 laatikkoa per laukaus.

Yhtenä käyttötarkoituksena mainitaan kuljetus, joten kyseessä lienee ADR-sertifioitu tuote. Ihan mikä tahansa lautakehikko se ei voi olla.
Julkinen hankinta kun on kyseessä ja lopulta toimittajia kuitenkin rajallinen määrä johtuen ihan tilauksen suuruudesta niin kyllä noille ihan kohtuullinen (negatiivisessa mielessä) hinta lappu saataneen. Sinänsähän kyseessä on varsin yksinkertainen massatuote. Tuolla on tietyt vaatimukset mutta ei nyt nauloilta ja puulta voi mitään ihmeitä vaatia. Se on mitä on ja se on toiminut jokusen vuosikymmenen ja varmaan tulee toimimaan vielä tulevaisuudessakin.
 
Kaikkihan tietävät mitä se vihreä maali pinnassa maksaa! ;) 50€ on sekin ihan hyvä arvaus, mutta yleensä sotilaskäyttöön tehty tuote maksaa aina enemmän kuin äkkiseltään kuvittelee. Lisäksi yksi laukaus tarvutseee ammus-, panos-, ja sytytinlaatikot. Osaan varmaan menee monta tuotetta yhteen laatikkoon. Eli ehkä 1-2 laatikkoa per laukaus.

Yhtenä käyttötarkoituksena mainitaan kuljetus, joten kyseessä lienee ADR-sertifioitu tuote. Ihan mikä tahansa lautakehikko se ei voi olla.
Savopak Oy:ltä 2020 tehdyssä tilauksessa on max. 75000kpl 155TKR-laatikoita hintaan 3.257 miljoonaa euroa. n. 43 €/kpl. Löytyy Hilmasta. Siitä ei ole tietoa missä laajuudessa tuo toteutui.


Ja logistiikkalaitoksen pomo äksäsi hiljan vahvistaneensa tilauksen jolla hankitaan kotimaasta kuusinumeroinen määrä tykistökranaattien kuoria.
 
Savopak Oy:ltä 2020 tehdyssä tilauksessa on max. 75000kpl 155TKR-laatikoita hintaan 3.257 miljoonaa euroa. n. 43 €/kpl. Löytyy Hilmasta. Siitä ei ole tietoa missä laajuudessa tuo toteutui.
Tuolla 50€-150€ haarukalla per laukaus näytetään liikkuvan. Riippuen tosiaan siitä montako laatikkoa laukauksen kasaamiseen tarvitaan.
 
Riittänee tykistöhylsyjen uudelleen latauksesta sotilaskäytössä eli ei ladata ainakaan täyspanoksilla tai yleensäkkään taistelutarvikkeiden laukauksiin Hylsymateriaali (messinki) kierrätetään romumetallina.

Mutta eikös täyspanokset ole tykistössä vähän niin kuin last season? Kartussilla ja irtopanoksella voi säätää ampumaetäisyyttä; onko raskaassa tykistössä edes ollut täyspanoksia käytössä? On myös säilytyksen ja käsittelyn kannalta turvallisempaa. Omana aikana kerättiin kyllä kartussihylsyt uusiokäyttöön, nallit irroitettin kun ne piti joka tapauksessa uusia aina kokonaan. Vaikka kartussihylsy vähän falskaisi, niin tilannehan ei eroaisi irtopanostapauksesta kun hylsyä ei ole lainkaan. Ja arvioisin että hylsyn pitäisi hajota melko pahasti, käytännössä revetä, että se jäisi ammuspesään kiinni. Voisi olettaa että käytetyille kartussihylsyille tehdään jonkunlainen kuntotarkastus ennen uudelleenlatausta(?)

Asiasta toiseen, torstain presidenttiväittelyssä oli iso yksimielisyys maavoimien uusimistarpeesta. Ajetaanko siinä siis takaa sitä, että mm. vanhat 122 kevyet haupitsit on vihdoin liipasimella? Nehän vaikuttaa juurikin hitaasti siirrettävissä olevilta sitting duckeilta, nykyaikaisessa sodassa yhden laukaisun ihmeiltä.
 
Mutta eikös täyspanokset ole tykistössä vähän niin kuin last season? Kartussilla ja irtopanoksella voi säätää ampumaetäisyyttä; onko raskaassa tykistössä edes ollut täyspanoksia käytössä? On myös säilytyksen ja käsittelyn kannalta turvallisempaa.
Sekoitatko täyspanoksen patruunalaukaukseen?

Täyspanoslaukaus on laukaus käyttäen aseeseen tarkoitettua isointa panosta tai modulaarisen panoksen kaikkia osia. Termiä käytetään erityisesti tykistöaseissa, joiden ampumaetäisyyttä säädellään ladattavaa panosta vaihtamalla.

Patruunalaukaus on ampumatarvike, joka varastoidaan, kuljetetaan ja ladataan yhdessä osassa. Näitä ei yleisesti käytetä kuuden tuuman väljyydessä.
 
Asiasta toiseen, torstain presidenttiväittelyssä oli iso yksimielisyys maavoimien uusimistarpeesta. Ajetaanko siinä siis takaa sitä, että mm. vanhat 122 kevyet haupitsit on vihdoin liipasimella? Nehän vaikuttaa juurikin hitaasti siirrettävissä olevilta sitting duckeilta, nykyaikaisessa sodassa yhden laukaisun ihmeiltä.
Entäs 2. portaan joukot ja kotijoukot. Sielläkin voisi olla käyttöä vähän järeämmälle aseitukselle, eikä maahanlaskussa ole vihollisellakaan vielä käytössä
tykistötutkia ja tykistöä.
 
Käsiaseiden hylsyjen uudelleen käytöstä on huonoja kokemuksia eli uudelleen niitä ladataan ymmärtääkseni vain alipainelaukauksille ns. räkäpäille. Sotilaspatruunoissa on yleensä "teollinen täysruutitäyttö" ja kaikki revitään irti laukauksesta ja aseesta alusta alkaen läpäisy- ja kantamavaatimuksien (lähtönopeus) vuoksi.
Ohessa pitkähkäö esitys käsiaseen patruunasta, viimeisellä sivulla yhteenvetona kyseisessä tapauksessa:
Messinki / Brass: Re-use is possible with careful attention to wall thickness
Rauta/Al/Muovi: Re-use not recommended.

Kivääri- ja pistoolikaliberien hylsyjen uusiokäytössä ei ole mitään ongelmaa. Riippuen hylsyn geometriasta, hylsymetallista, hylsyn laadusta ja pesäpaineesta voidaan hylsy supistaa, pituuskalibroida (lyhentää, hylsy venyy aina supistettaessa, ei lyhene) ja ladata ilman lämpökäsittelyä useita kertoja - kymmeniä kertoja. Lämpökäsittelyllä saadaan jatkoaikaa. Teollisessa mittakaavassa ongelmaksi tullee laadunvarmistus. Ei ole kovinkaan miellyttävää saada revenneen hylsyn takia ruutikaasut naamalle. Patruunapesien erojen takia hylsyt jouduttaisiin supistamaan standardin mukaiseen minimimittaan. Jos aseessa sattuu olemaan standardin maksimikokoinen pesä, rasittuu hylsy ja saattaa revetä riippuen jälleenlatauksen vaatimasta muodonmuutoksesta. Toki hylsyjen repeämisiä sattuu joskus viallisesta patruunaerästäkin johtuen (tästä on kokemusta, kun rukissa repeili rynkyn hylsyjä ja sain itsekin irronneen nallin silmään).

Tykkikaliberin kartussihylsy on sen verran arvokkaampi , että kuvittelisin sen jälleenlatauksen teollisessakin mittakaavassa järkeväksi. Lämpökäsittelyllä muodonmuutoskyky voidaan palauttaa täysin. Olen ollut siinä luulossa, että näin on meillä tehtykin?
 
Sekoitatko täyspanoksen patruunalaukaukseen?

Täyspanoslaukaus on laukaus käyttäen aseeseen tarkoitettua isointa panosta tai modulaarisen panoksen kaikkia osia. Termiä käytetään erityisesti tykistöaseissa, joiden ampumaetäisyyttä säädellään ladattavaa panosta vaihtamalla.

Patruunalaukaus on ampumatarvike, joka varastoidaan, kuljetetaan ja ladataan yhdessä osassa. Näitä ei yleisesti käytetä kuuden tuuman väljyydessä.
Kyllä ja en. Käytin sanaa täyspanos, koska sitä käytettiin viestissä johon vastasin, mutta en keksinyt miten uudelleenlataus ei olisi mahdollista muille kuin (tykistön)patruunalaukauksille (siis jos sellaisia on?), joten vedin johtopäätöksen että sitä tarkoitettiin. Olisi ehkä pitänyt tarkentaa asia heti alkuun.
 
Back
Top