Minusta tuo Postimeehen jutun kärki ei ole materiaalihankinnoissa, vaan merellisen toimintakonseptin puutteessa, merellisten viranomaistehtävien organisoinnissa ja siirtymisessä kriisiajan toimintaan.
Ensin pitäisi laittaa kuntoon meritilannekuvan muodostaminen ja tehtävien jakaminen viranomaisille. Hieman kummallista, ettei tätä ole Virossa tehty (Suomen mallin mukaan). Tämä ei sinällään kai vaatine muuta, kuin merivalvonta-aliupseereiden palkkaamista, tietoliikenneyhteyksiä ja sensoreita.
Mitä sitten Viron pitäisi pystyä tekemään voimankäyttömielessä merellisessä ympäristössä? Viron voimavaroilla tavoitteet kannattaa pitää rajallisina. Lähtökohta Virossa on se, että puolustautua ei tarvitse yksin, vaan puolustuksen tavoitteena on näyttää liittolaisille voimakasta puolustustahtoa, voittaa aikaa, mahdollistaa avun vastaanottaminen ja kiistää mahdollisuuksien mukaan vastustajan toimintamahdollisuuksia.
Merellisessä ympäristössä kannattaisi siis pyrkiä kehittämään kykyjä, jotka torjuvat sotaa alempiasteisissa kriiseissä vastustajan käyttämiä keinoja. Eli keinovalikoimassa olisi alueellisen koskemattomuuden valvontaa, alustarkastusosastoja, vastaerikoisjoukkotoimintaa, pinnanalaisten kohteiden tunnistamista ja raivaamista jne.
Täsmälleen ja tuohon tarkoitukseen Viron kannattaisi mielestäni panostaa rannikkovartioston aluksiin miinanraivaajien lisäksi joihin voisi laittaa myös tykistöaseistuksen. Niillä olisi käyttöä mahdollisesti alempiasteisissa kriiseissä ja uhkatilanteissa rauhanajan valvonnan lisäksi.