Äärivasemmiston sota sivistystä vastaan

Tätäkin ajatusta voi tarkastella kriittisesti. Esimerkiksi yksilönvapauksia ja vapautta feodaali -ynnä muista herroista ajoi ja ajaa edelleen mm. liberalismi, vastaavasti kolonialismia ja imperialismia vastusti ja vastustaa edelleen nationalismi. Ei vasemmistolaisuus ole mikään edellytys niiden vastustamiselle, antiteesistä puhumattakaan. Enemmän mua sylettää vasemmistolaisuudelle tyypillinen halu nähdä vaikka natsismi (kansallissosialismi) juuri nationalismin muotona, vaikka se oli nimenomaan kansallisajattelun antiteesi, imperialistinen pyrkimys alistaa pienempiä kansoja suurten valtaan. Sillä oli korkeintaan kansallishenkinen liturgia, mutta niinpä oli kolonialistisilla kuningaskunnillakin.

Toki voi ja pitääkin.

Liberalismi ideana toimii toki kuten sanot. Mutta se on liian abstrakti käsite ollakseen todellinen muutosvoima. Muutos vaatii taustalleen konkreettisen ohjelman ja idean.

Nationalismi ei itsessään vastusta kolonialismia millään tavalla. Iso-Brtianniaa, Espanjaa ja Ranskaa voitaneen pitää melko nationalistisina maina mutta samalla se ne ovat imperialismin ja kolonialismin suurimmat harjoittajat koko maailmanhistoriassa. Nationalistinen nousu maassa toki sitten toimii kolonialismia vastaan, mutta jälleen se on liian abstrakti käsite monissa maissa (varsinkin maissa joissa kansa on epäyhtenäistä esim. heimojakojen takia) ollakseen todellinen muutosvoima.

En aivan ymmärrä, mistä syntyy käsite että kansallisajattelu toimisi esteenä imperialistiselle toiminnalle. Puhtaasti idealistisella tasolla ne ovat vastakkaisia toisilleen, mutta käytännön tasolla näin ei ole. On mielestäni aika raju väite sanoa, että 30-luvun Saksa ei ollut nationalistinen. Se, että he oikeuttivat imperialisminsa rodulla (untermenschien maat kuuluvat herrenvolkille) ei ole mitään uutta. Rotu oli voimakkaasti myös aikaisemman eurooppalaisen imperialismin taustalla.
 
Saksan suurimmasta äärioikeistolaisliikkeestä.
"Harmaat sudet (turk. Bozkurtlar) on turkkilainen nationalistinen järjestö, joka on toiminut 1960-luvun lopulta lähtien. Sen ideologiaa on kuvattu äärikansallismieliseksi ja uusfasistiseksi.
Ryhmä on osallistunut entistä aktiivisemmin kurdien vastaiseen aktivismiin, kuten joukkotappeluihin kurdien tilaisuuksissa."
Minullekin tämä oli uutta tietoa. Kiitos!
Aika hyvin media on saanut ajettua mieliin tietyn äärioikeiston kuvan Saksassa vain jättämällä kertomatta laajemmin mikä tausta tuolla enemmistöllä on. Sielläkin piti olla vastuullinen media, mutta ei ehkä sitten olekaan.
 
Toki voi ja pitääkin.

Liberalismi ideana toimii toki kuten sanot. Mutta se on liian abstrakti käsite ollakseen todellinen muutosvoima. Muutos vaatii taustalleen konkreettisen ohjelman ja idean.

Nationalismi ei itsessään vastusta kolonialismia millään tavalla. Iso-Brtianniaa, Espanjaa ja Ranskaa voitaneen pitää melko nationalistisina maina mutta samalla se ne ovat imperialismin ja kolonialismin suurimmat harjoittajat koko maailmanhistoriassa. Nationalistinen nousu maassa toki sitten toimii kolonialismia vastaan, mutta jälleen se on liian abstrakti käsite monissa maissa (varsinkin maissa joissa kansa on epäyhtenäistä esim. heimojakojen takia) ollakseen todellinen muutosvoima.

En aivan ymmärrä, mistä syntyy käsite että kansallisajattelu toimisi esteenä imperialistiselle toiminnalle. Puhtaasti idealistisella tasolla ne ovat vastakkaisia toisilleen, mutta käytännön tasolla näin ei ole. On mielestäni aika raju väite sanoa, että 30-luvun Saksa ei ollut nationalistinen. Se, että he oikeuttivat imperialisminsa rodulla (untermenschien maat kuuluvat herrenvolkille) ei ole mitään uutta. Rotu oli voimakkaasti myös aikaisemman eurooppalaisen imperialismin taustalla.

En oikein lämpee tälle linjalle, että muut ideologiat typistetään pelkiksi abstraktioiksi, joita ei voi soveltaa, mutta vielä geneerisempään vasemmistolaisuuteen tämä abstraktisuus ei muka ulottuisi. Suomessa on muuten vaikuttanut liberalistinen Nuorsuomalainen puolue, josta myöhemmin monen mutkan kautta kehittyi Liberaali Kansanpuolue, jolla oli muutama kansanedustaja vielä 1970-luvulla. Samaten ainakin jälkiviisaudella voisi väittää vaikkapa Santeri Alkion ajaneen 1800-luvulla liberalismin mukaisia uudistuksia.

Mitä taas tulee nationalismiin, sen syntysijat 1800-luvulla mun nähäkseni ovat nimenomaan imperiumien alistamissa pienissä kansakunnissa. Kansallisajattelua on toki esiintynyt aikaisemmin eikä se ole nationalismin synonyymi. Britanniaa ja Espanjaa mun on vaikea nähdä nationalistisna kansallisvaltioina, niissähän eli ja elää useampi kansa jotka puhuvat eri kieliä - ne on vasta myöhemmin typistetty maan pääkielisiksi. Päinvastoin näiden maiden sisäistä imperialismia vastustaa edelleen tänä päivänä nationalismi - ihan muutaman vuoden sisällä Espanjassa katalaanit ja Britanniassa skotit ovat varsin äänekkäästi vaatineet itsenäisyyttä. Ulkoisesti sitä taas ovat vastustaneet niiden siirtomaiden nationalistiset liikkeet. Käännetäänpä kysymys toisinpäin: voitko näyttää imperialismin ja kolonialismin vastaisen ideologian, joka ei ole nationalistinen? Nenärengasaktivistien Twitter-uhrikokemuskutsuja en pidä ideologiana, ammattilaisaktivistille aate voi vaihtua kuin paita, tärkeintä on olla radikaali. Esmes vasemmistolaisuuden kovan ytimen, kommunismin, tavoitteena oli maailmanvallankumous, missä koko maailma alistetaan yhden keskusvallan alle. Se jos mikä on äärimmäisyyteen vietyä imperialismia.

Natsit taas eivät mun nähäkseni ole juuri kummempia, kuin 1500-luvun espanjalaiset tai britit. Kuninkaan tilalla oli Adolf, ja lisämausteena muodikas rotuoppi, käytännön menetelmät eivät juuri poikenneet. Nationalismi on juuri tällaisen imperialismin antiteesi. Se on vähän kuin kepulaiset puhuisivat talonpoikaisuudesta ja alkiolaisuudesta, vaikka käytännössä juuri kukaan kepulaispoliitikoista ei ole maanviljelijä eikä nykypolitiikalla ole juuri mitään tekemistä vapaan talonpojan ihanteen kanssa. Voihan sitä päälle lätkiä vaikka millaiset värikuoret ja ripustaa otsaan millaisen kokardin haluaa, sisältö ei siitä muutu. Samalla tavalla olen nähnyt ihan tohtorikoulutettavan, jota luulin fiksuksi ihmiseksi, vastustavan eutanasiaa, koska natseilla oli osana rotuideologiaansa eutanasiaohjelmaksi nimetty Aktion T4. Se on kuin joisi kusta kaljapullosta etiketin perusteella.
 
Joo eihän tuohon kovin fiksua yksilöä tarvita et tosiaan tuon tajuaa. Kaikki samalla viivalle vaan ni katsotaan minkä verran sen jälkeen tulevaisuudessa löytyy mitäkii "värejä" ja mistäkii kouluista.
 
Toki voi ja pitääkin.

Liberalismi ideana toimii toki kuten sanot. Mutta se on liian abstrakti käsite ollakseen todellinen muutosvoima. Muutos vaatii taustalleen konkreettisen ohjelman ja idean.

Nationalismi ei itsessään vastusta kolonialismia millään tavalla. Iso-Brtianniaa, Espanjaa ja Ranskaa voitaneen pitää melko nationalistisina maina mutta samalla se ne ovat imperialismin ja kolonialismin suurimmat harjoittajat koko maailmanhistoriassa. Nationalistinen nousu maassa toki sitten toimii kolonialismia vastaan, mutta jälleen se on liian abstrakti käsite monissa maissa (varsinkin maissa joissa kansa on epäyhtenäistä esim. heimojakojen takia) ollakseen todellinen muutosvoima.

En aivan ymmärrä, mistä syntyy käsite että kansallisajattelu toimisi esteenä imperialistiselle toiminnalle. Puhtaasti idealistisella tasolla ne ovat vastakkaisia toisilleen, mutta käytännön tasolla näin ei ole. On mielestäni aika raju väite sanoa, että 30-luvun Saksa ei ollut nationalistinen. Se, että he oikeuttivat imperialisminsa rodulla (untermenschien maat kuuluvat herrenvolkille) ei ole mitään uutta. Rotu oli voimakkaasti myös aikaisemman eurooppalaisen imperialismin taustalla.
Ylipäätään käsitteet on täysin epämääräiset sekä kukin määrittelee ne itse ja osin tämän takia keskustelusta ei tule mitään järkevää aikaan. Nationalismi, isänmaallisuus ja patriotismi, mikä näistä oikeuttaa ottamaan myös naapurimaan alueet ja mikä ei. Mihin noista voi liittää imperialismin?

Onko olemassa termiä "me rakastamme omaa maatamme ja tonttiamme ja olemme iloisia siitä että naapurimaamme asukkaat tekevät samaa omalle maalleen ja me pysymme kummatkin omien rajojen sisäpuolella".
 
En oikein lämpee tälle linjalle, että muut ideologiat typistetään pelkiksi abstraktioiksi, joita ei voi soveltaa, mutta vielä geneerisempään vasemmistolaisuuteen tämä abstraktisuus ei muka ulottuisi. Suomessa on muuten vaikuttanut liberalistinen Nuorsuomalainen puolue, josta myöhemmin monen mutkan kautta kehittyi Liberaali Kansanpuolue, jolla oli muutama kansanedustaja vielä 1970-luvulla. Samaten ainakin jälkiviisaudella voisi väittää vaikkapa Santeri Alkion ajaneen 1800-luvulla liberalismin mukaisia uudistuksia.

Mitä taas tulee nationalismiin, sen syntysijat 1800-luvulla mun nähäkseni ovat nimenomaan imperiumien alistamissa pienissä kansakunnissa. Kansallisajattelua on toki esiintynyt aikaisemmin eikä se ole nationalismin synonyymi. Britanniaa ja Espanjaa mun on vaikea nähdä nationalistisna kansallisvaltioina, niissähän eli ja elää useampi kansa jotka puhuvat eri kieliä - ne on vasta myöhemmin typistetty maan pääkielisiksi. Päinvastoin näiden maiden sisäistä imperialismia vastustaa edelleen tänä päivänä nationalismi - ihan muutaman vuoden sisällä Espanjassa katalaanit ja Britanniassa skotit ovat varsin äänekkäästi vaatineet itsenäisyyttä. Ulkoisesti sitä taas ovat vastustaneet niiden siirtomaiden nationalistiset liikkeet. Käännetäänpä kysymys toisinpäin: voitko näyttää imperialismin ja kolonialismin vastaisen ideologian, joka ei ole nationalistinen? Nenärengasaktivistien Twitter-uhrikokemuskutsuja en pidä ideologiana, ammattilaisaktivistille aate voi vaihtua kuin paita, tärkeintä on olla radikaali. Esmes vasemmistolaisuuden kovan ytimen, kommunismin, tavoitteena oli maailmanvallankumous, missä koko maailma alistetaan yhden keskusvallan alle. Se jos mikä on äärimmäisyyteen vietyä imperialismia.

Natsit taas eivät mun nähäkseni ole juuri kummempia, kuin 1500-luvun espanjalaiset tai britit. Kuninkaan tilalla oli Adolf, ja lisämausteena muodikas rotuoppi, käytännön menetelmät eivät juuri poikenneet. Nationalismi on juuri tällaisen imperialismin antiteesi. Se on vähän kuin kepulaiset puhuisivat talonpoikaisuudesta ja alkiolaisuudesta, vaikka käytännössä juuri kukaan kepulaispoliitikoista ei ole maanviljelijä eikä nykypolitiikalla ole juuri mitään tekemistä vapaan talonpojan ihanteen kanssa. Voihan sitä päälle lätkiä vaikka millaiset värikuoret ja ripustaa otsaan millaisen kokardin haluaa, sisältö ei siitä muutu. Samalla tavalla olen nähnyt ihan tohtorikoulutettavan, jota luulin fiksuksi ihmiseksi, vastustavan eutanasiaa, koska natseilla oli osana rotuideologiaansa eutanasiaohjelmaksi nimetty Aktion T4. Se on kuin joisi kusta kaljapullosta etiketin perusteella.

Asiaa voidaan testata. Jos tapaat kaksi ihmistä joista toinen sanoo olevansa liberaali ja toinen vasemmistolainen, on todennäköistä, että tiedät suurin piirtein minkälaista yhteiskuntaa vasemmistolainen haluaa. Liberaalista et pysty sanomaan oikein mitään. On täysin mahdollista olla oikestoliberaali tai vasemmistoliberaali ja nämä tarkoittavat täysin eri asioita. Sinä ja minä voimme olla molemmat liberaaleja mutta kannattaa täysin erilaisia yhteiskuntia. Toki vasemmistolaisuudessa on eri suuntauksia ja aste-eroja myös. Mutta liberaalisuus on mielestäni enemmänkin filosofinen lähestymistapa kun taas vasemmistolaisuus on konkreettinen yhteiskuntanäkemys. Liberaalius on enemmänkin filosofinen ajatus.

Tämä ei toki tarkoita etteikö monikin puolue voi kutsua itseään liberaaliksi. Mutta se vaatii tarkan selityksen minkälaista liberalismia kulloinkin ajetaan. Kysytään näin: Kuinka moni siirtomaa on taistellut itselleen itsenäisyyden liberaaliuden lipun ja kuinka moni vasemmistolaisuuden lipun alla?

Mitä tulee käännettyyn kysymykseen. Vastaus on helppo. Kommunismi. Tunnet varmaan termin "kaikki maailman työläiset yhtykää"? Alkuperäinen kommunismi oli nimenomaan nationalismin vastainen suuntaus ja tavoite oli maailmanlaajuinen vallankumous (josta ajatuksesta synti esim. Komintern). Ja tämä oli nimenomaan imperialismin ja kolonialismin vastainen liike. Täytyy muistaa, että kommunismi syntyi osittain WWI:n seurauksena ja monet pitivät ja edelleen pitävät tämän sodan syinä nationalismia ja imperialismia. Kommunismin alkuajatuksena ei ole mikään maailmanvalta vaan kansasta lähtevä liike. Sellaisen kutsuminen imperialismiksi on mielestäni virhe. Se, miten homma käytännössä menisi on toki eri asia samoin kuin se, että kommunistinen maa voi olla imperialistinen. Mutta me puhumme vasemmistosta, emme kommunismista.

Edelleen en näe miten nationalismia ja imperialismia voi pitää toistensa vastaisina ajatuksina. Voin hyväksyä sen, että entisissä siirtomaissa nationalismin nousu auttoi vastustamaan siirtomaavaltaa. Mutta maa voi olla täysin nationalistinen ja silti äärimmäisen imperialistinen. Se, että esim. Espanjassa tai Englannissa on vähemmistöjä joilla on nationalistisia pyrkimyksiä ei ole vähentänyt näiden maiden imperialismia mitenkään. Eikä sen poistaminen ole kuulunut näiden vähemmistöjen agendaan. Juurikin siksi monissa siirtomaissa nationalismi ei ole voinut olla suuri muutoksen käyttövoima koska ne ovat niin etnisesti hajanaisia että termi "nationalismi" ei toimi laajasti. Hyvä esimerkki voisi olla Intia jossa kansa kyllä halusi itsenäisyyttä mutta hajosi sen saatuaan sisäiseen erimielisyyteen ja nationalistisiin pyrkimyksiin.

@Mili ei sellaista termiä ole, koska sellaista kansaa ei ole olemassakaan joka noin ajattelisi:).
 
Asiaa voidaan testata. Jos tapaat kaksi ihmistä joista toinen sanoo olevansa liberaali ja toinen vasemmistolainen, on todennäköistä, että tiedät suurin piirtein minkälaista yhteiskuntaa vasemmistolainen haluaa. Liberaalista et pysty sanomaan oikein mitään. On täysin mahdollista olla oikestoliberaali tai vasemmistoliberaali ja nämä tarkoittavat täysin eri asioita. Sinä ja minä voimme olla molemmat liberaaleja mutta kannattaa täysin erilaisia yhteiskuntia. Toki vasemmistolaisuudessa on eri suuntauksia ja aste-eroja myös. Mutta liberaalisuus on mielestäni enemmänkin filosofinen lähestymistapa kun taas vasemmistolaisuus on konkreettinen yhteiskuntanäkemys. Liberaalius on enemmänkin filosofinen ajatus.

Kyllä mulla on aika paljon tuttuja, jotka ovat ensisijaisesti liberaaleja ja mulla on aika hyvä käsitys näiden ajamasta yhteiskuntamallista. Tähän ei pidä nyt sekoittaa libertaariutta tai uusliberalismiksi markkinoitua sellaista. Vasemmistolaisuus tuo jotain tarkkarajaisuutta lähinnä sen takia, että Suomessa on puolue nimeltä Vasemmistoliitto, ja sen kannattajat käyttävät itsestään usein nimitiystä vasemmistolainen, tai vähäintäänkin ovat jotan hangaround-kerholaisia. Jos tämän puolueen nimi olisi vaikka Työväenpuolue, mielikuva olisi varmaankin geneerisesmpi ja mun silmissä huomattavsi enemmän filosofinen kuin arkipoliittinen. Toki ehkä sillä reunaehdolla, että sanaa vasemmistolainen käytetään myös taistolaisista ynnä muistä poliittista väkivaltaa ihannoivista latteguerrilloista.

Tämä ei toki tarkoita etteikö monikin puolue voi kutsua itseään liberaaliksi. Mutta se vaatii tarkan selityksen minkälaista liberalismia kulloinkin ajetaan. Kysytään näin: Kuinka moni siirtomaa on taistellut itselleen itsenäisyyden liberaaliuden lipun ja kuinka moni vasemmistolaisuuden lipun alla?

Marxilaisia vallankumouksia on toki ollut, mutta valtaosa itsenäisyysliikkeistä on ollut vähintään nationalistien kannattamia, monet myös puhtaan nationalistisia. Yleensä liberaalit ovat näissä olleet joko enemmän nationalistien ("valkoisten") kuin marxistien ("punaisten") riveissä. Vrt. Suomen vapaussota ja nuorsuomalaisten asemoituminen siinä. Liberaalit ovat harvoin lämmenneet autoritääriselle keskusvallalle ja komentotaloudelle missään.

Tässä Suomen vapaussodassa muuten vasemmistolaiset sotivat nimenomaan liittääkseen Suomen bolshevikkien neuvostomaahan (Neuvostoliitoksi sitä alettiin kutsua vasta 1922). Ei oikein kuulosta itsenäisyysliikkeeltä.

Mitä tulee käännettyyn kysymykseen. Vastaus on helppo. Kommunismi. Tunnet varmaan termin "kaikki maailman työläiset yhtykää"? Alkuperäinen kommunismi oli nimenomaan nationalismin vastainen suuntaus ja tavoite oli maailmanlaajuinen vallankumous (josta ajatuksesta synti esim. Komintern). Ja tämä oli nimenomaan imperialismin ja kolonialismin vastainen liike. Täytyy muistaa, että kommunismi syntyi osittain WWI:n seurauksena ja monet pitivät ja edelleen pitävät tämän sodan syinä nationalismia ja imperialismia. Kommunismin alkuajatuksena ei ole mikään maailmanvalta vaan kansasta lähtevä liike. Sellaisen kutsuminen imperialismiksi on mielestäni virhe. Se, miten homma käytännössä menisi on toki eri asia samoin kuin se, että kommunistinen maa voi olla imperialistinen. Mutta me puhumme vasemmistosta, emme kommunismista.

Puhut tässä aika suoraan kommunistisesta imperialismista, missä pienet kansakunnat oltaisiin alistettu maailmanlaajuisen keskuskomitean vallan alle. Ei tällä ole mitään tekemistä imperialismin vastustamisen kautta kuin välillisesti: voidakseen korvata brittiläinen imperiumi kommunistisella, tulee brittiläinen ensin kaataa.
Edelleen en näe miten nationalismia ja imperialismia voi pitää toistensa vastaisina ajatuksina. Voin hyväksyä sen, että entisissä siirtomaissa nationalismin nousu auttoi vastustamaan siirtomaavaltaa. Mutta maa voi olla täysin nationalistinen ja silti äärimmäisen imperialistinen. Se, että esim. Espanjassa tai Englannissa on vähemmistöjä joilla on nationalistisia pyrkimyksiä ei ole vähentänyt näiden maiden imperialismia mitenkään. Eikä sen poistaminen ole kuulunut näiden vähemmistöjen agendaan. Juurikin siksi monissa siirtomaissa nationalismi ei ole voinut olla suuri muutoksen käyttövoima koska ne ovat niin etnisesti hajanaisia että termi "nationalismi" ei toimi laajasti. Hyvä esimerkki voisi olla Intia jossa kansa kyllä halusi itsenäisyyttä mutta hajosi sen saatuaan sisäiseen erimielisyyteen ja nationalistisiin pyrkimyksiin.

Ei se ole sen kummempaa, kuin että nationalismi tarkoittaa kansojen itsemääräämisoikeutta ja imperialismi valloittajan määräämisoikeutta. Vastaavasti liberalismi tarkoittaa yksilön määräämisoikeutta ja autoritäärisyys keskusvallan määräämisoikeutta. Voit toki arvostella imperialisteja kansallisaatteeseen pukeutumisesta, mutta silloin olisi oltava rehellinen ja arvosteltava sitä samalla tavalla kuin vasemmistolaisten vapaustastelijoiden kommunismia, jossa kansojen vapaus tarkoitti vapautta alistua keskuskomitean valtaan.

Mitä taas tulee Intiaan, se ei ole kansallisvaltio ja siksi nationalismin on vaikea menestyä siellä. Ei ole olemassa sellaista kansallisuutta kuin intialaisuus, vaan maa koostuu lukuisista kansoista joilla on eri kielet, kulttuurit ja uskonnot, vaikka ehkä jonkinlaisessa viitekehyksessä ovatkin. Samalla lailla eurooppalaisuutta ei ole kansallisuutena olemassa. Ihan yhtä lailla Itävälta-Unkarikin hajosi sisäiseen mahdottomuuteensa, ja mun on vaikea nähdä että Intialla olisi muunlaista tulevaisuutta. Ehkä hajaantumalla EU:n kaltaiseksi puolivaltioksi, jossa osavaltioilla on laaja autonomia, ja sellainen on niin juosten kustu viritelmä, että sekin kaatuu.

Irlantilaiset nationalistit mun käsittääkseni ajoivat englantilaiset ulos maastaan yhtä maakuntaa lukuunottamatta, ja perustivat Irlannin tasavallan. Kyllä se englantilaisten imperiumi lähti lopulta murtumaan, ja 1960-luvulla nationalistinen liikehdintä alusmaissa oli jo erittäin laajaa. Siitä irtautui jopa brittisiirtolaisten Rhodesia. Espanja kärsi samanlaisen krapulan jo yli sata vuotta aiemmin, ja 1930-luvulla hajaantui jopa sisällissotaan (jonka toista osapuolta muuten ei pitäisi nimittää nationalisteiksi - Franco johti ihan puhtaasti fasisteja).
 
Liberalismi on vähän sellainen muodikas trenditermi jota käytetään miten halutaan, mutta hyvä esimerkki liberalismista on Liberaalipuolue. Sanoisin, että puolueen nimen kautta on helppo arvata millaista politiikkaa kyseinen puolue kannattaa.


Mitä taas tulee Intiaan, se ei ole kansallisvaltio ja siksi nationalismin on vaikea menestyä siellä. Ei ole olemassa sellaista kansallisuutta kuin intialaisuus, vaan maa koostuu lukuisista kansoista joilla on eri kielet, kulttuurit ja uskonnot, vaikka ehkä jonkinlaisessa viitekehyksessä ovatkin. Samalla lailla eurooppalaisuutta ei ole kansallisuutena olemassa. Ihan yhtä lailla Itävälta-Unkarikin hajosi sisäiseen mahdottomuuteensa, ja mun on vaikea nähdä että Intialla olisi muunlaista tulevaisuutta. Ehkä hajaantumalla EU:n kaltaiseksi puolivaltioksi, jossa osavaltioilla on laaja autonomia, ja sellainen on niin juosten kustu viritelmä, että sekin kaatuu.
Intian hajanaisuus on erittäin ajankohtainen teema tällä hetkellä, sillä hindunationalismiksi kutsuttu ajattelu on voimissaan Intiassa. Eräs kuvaava esimerkki tästä on tapaus muutaman päivän takaa:

 
Viimeksi muokattu:
Ylipäätään käsitteet on täysin epämääräiset sekä kukin määrittelee ne itse ja osin tämän takia keskustelusta ei tule mitään järkevää aikaan. Nationalismi, isänmaallisuus ja patriotismi, mikä näistä oikeuttaa ottamaan myös naapurimaan alueet ja mikä ei. Mihin noista voi liittää imperialismin?

Käsittääkseni määritelmällisesti patriotismi on enemmän sisäistä kansallisylpeyttä että oma maa on puolustamisen arvoinen, ja nationalismi taas menee suuntaan "meidän maa on parempi kuin muut valtiot".

Nationalismi liittyy imperialismiin aika voimakkaastikin, koska siitä ajatuksesta että "ollaan parempia kuin muut" seuraa aika usein ajatus että "koska ollaan parempia niin meillä on oikeus tehdä noille huonommille mitä haluamme". Tästä esimerkkeinä vaikkapa Saksan ja Japanin toiminta 1900-luvun alkupuoliskolla, joissa molemmissa näytti toistuvan ajatus että kyseisen kansakunnan kohtalo on toimia herrasrotuna naapureidensa suhteen. Tietenkin britit jne. harrastivat tätä jo aiemmin kolonialismin muodossa.
 
Onko olemassa termiä "me rakastamme omaa maatamme ja tonttiamme ja olemme iloisia siitä että naapurimaamme asukkaat tekevät samaa omalle maalleen ja me pysymme kummatkin omien rajojen sisäpuolella".
Rauhanomainen rinnakkaiselo.

Tätä on kokeiltukin ja se olikin aivan ylivoimaisen hieno järjestelmä, ei poikkipuolista sanaa kuultu.

Elo oli niin rinnakkaista, että keskinäisellä sopimuksella luvattiin tulla rauhanomaisesti apuun, jos rauha oli jollakin tapaa rikkoutumassa.
 
Amme-Timppa avaa sitä kuinka subversiolle tyypilliset ideologiat tuottavat yhteiskunnan rapautumista.

 
Pitkä juttu koulukokeilusta.


TUTKIVAT
Jukka Heinonen
Julkaisupäivämäärä16.08.2020 21.00
(Päivitetty17.08.2020 17.04)
Pirkkalassa tehtiin 1970-luvulla salattu marxilainen koulukokeilu, josta nousi suuri skandaali – Nyt puhuvat entiset oppilaat: ”Olihan se aivopesua, eikä niin pientäkään”
 
Tätä ilmiötä on tullut twitterissä seurattua. Tuo lähti lentoon James Lindsayn trollattua twitterin vasenta laitaa.

Harvardin tohtoriopiskelija kohautti väittämällä, että 2+2=5 – perustelu mullistaa käsityksesi matematiikasta
...
2 + 2 = 5 on tullut monelle tutuksi George Orwellinklassikodystopiasta 1984, jossa ihmiset hyväksyvät kaiken, mitä Isoveli sanoo – myös kyseisen yhtälön. Viime aikoina kulmia nostattava yhteenlasku on nostettu esimerkiksi länsimaiden ylivallasta, imperialismista ja kyvyttömyydestä haastaa omia ajattelutapojaan.


We have to talk about 2+2. Unfortunately. Most unfortunately. This is because what looks like a simple and profoundly stupid Twitter fight must be understood in the full context in which it is playing out. This context is, in fact, the most important and least reported part of the origin story of the Great 2+2 War of 2020, and few realize that this ridiculous discourse didn’t come out of a vacuum. It arose in reaction to something James Lindsay posted on Twitter, as has been reported, but more specifically it is the product of a Washington State Ethnic Studies program director, Shraddha Shirude, jumping into that fray with a request to make 2+2=5 “into a true statement” in order to defend her Ethnic Studies education program in that state (and beyond). This “ethnomathematics” program has deep ties into the academic literature within the critical study of mathematics education and is now currently being implemented in Washington and may spread to California and New York soon, and from there, beyond. It is also part of a deliberate attempt to destabilize our ability to identify and name objective truths so that the activists pushing these agendas cannot be criticized and so they can advance their agendas unimpeded. Join James Lindsay on the New Discourses podcast for a deep, sometimes emotional dive into the real story of the 2+2 discourse.
 
”Onko meillä työpaikkoja tarpeeksi?” huusi nuori agitaattori. ”Ei!” vastasi joukko. Marxilaista koulukokeilua edeltänyt pilotti huipentui Kirkonkylän ala-asteella slummin rakentamiseen ja sen ”asukkaiden” mielenosoitukseen, jossa vaadittiin lisää työtä ja ruokaa kaikille. © Yle

"Onko meillä riittävästi insinöörejä"? Huusi nuori agitaattori. "Ei!" vastasi joukko. Multikulttuurista pelillistävää koulunäytelmää toteutettiin SPR:n johdolla perustamalla aloituspisteeksi bagdadilainen basaari josta simuloitiin akateemikkojen matkaa läpi Turkin kohti Kreikkaa, Saksaa ja Suomea. Näytelmä huipentui oppilaiden järjestelmään mielenosoitukseen jolla muistutettiin siitä tosiasiasta kuinka Suomi kuuluu kaikille, myös irakilaisille.
 
Tätä ilmiötä on tullut twitterissä seurattua. Tuo lähti lentoon James Lindsayn trollattua twitterin vasenta laitaa.

Harvardin tohtoriopiskelija kohautti väittämällä, että 2+2=5 – perustelu mullistaa käsityksesi matematiikasta




Korkeampaa BLM-matematiikkaa...
 
Back
Top