Asiaa voidaan testata. Jos tapaat kaksi ihmistä joista toinen sanoo olevansa liberaali ja toinen vasemmistolainen, on todennäköistä, että tiedät suurin piirtein minkälaista yhteiskuntaa vasemmistolainen haluaa. Liberaalista et pysty sanomaan oikein mitään. On täysin mahdollista olla oikestoliberaali tai vasemmistoliberaali ja nämä tarkoittavat täysin eri asioita. Sinä ja minä voimme olla molemmat liberaaleja mutta kannattaa täysin erilaisia yhteiskuntia. Toki vasemmistolaisuudessa on eri suuntauksia ja aste-eroja myös. Mutta liberaalisuus on mielestäni enemmänkin filosofinen lähestymistapa kun taas vasemmistolaisuus on konkreettinen yhteiskuntanäkemys. Liberaalius on enemmänkin filosofinen ajatus.
Kyllä mulla on aika paljon tuttuja, jotka ovat ensisijaisesti liberaaleja ja mulla on aika hyvä käsitys näiden ajamasta yhteiskuntamallista. Tähän ei pidä nyt sekoittaa libertaariutta tai uusliberalismiksi markkinoitua sellaista. Vasemmistolaisuus tuo jotain tarkkarajaisuutta lähinnä sen takia, että Suomessa on puolue nimeltä Vasemmistoliitto, ja sen kannattajat käyttävät itsestään usein nimitiystä vasemmistolainen, tai vähäintäänkin ovat jotan hangaround-kerholaisia. Jos tämän puolueen nimi olisi vaikka Työväenpuolue, mielikuva olisi varmaankin geneerisesmpi ja mun silmissä huomattavsi enemmän filosofinen kuin arkipoliittinen. Toki ehkä sillä reunaehdolla, että sanaa vasemmistolainen käytetään myös taistolaisista ynnä muistä poliittista väkivaltaa ihannoivista latteguerrilloista.
Tämä ei toki tarkoita etteikö monikin puolue voi kutsua itseään liberaaliksi. Mutta se vaatii tarkan selityksen minkälaista liberalismia kulloinkin ajetaan. Kysytään näin: Kuinka moni siirtomaa on taistellut itselleen itsenäisyyden liberaaliuden lipun ja kuinka moni vasemmistolaisuuden lipun alla?
Marxilaisia vallankumouksia on toki ollut, mutta valtaosa itsenäisyysliikkeistä on ollut vähintään
nationalistien kannattamia, monet myös puhtaan nationalistisia. Yleensä liberaalit ovat näissä olleet joko enemmän nationalistien ("valkoisten") kuin marxistien ("punaisten") riveissä. Vrt. Suomen vapaussota ja nuorsuomalaisten asemoituminen siinä. Liberaalit ovat harvoin lämmenneet autoritääriselle keskusvallalle ja komentotaloudelle missään.
Tässä Suomen vapaussodassa muuten vasemmistolaiset sotivat nimenomaan liittääkseen Suomen bolshevikkien neuvostomaahan (Neuvostoliitoksi sitä alettiin kutsua vasta 1922). Ei oikein kuulosta itsenäisyysliikkeeltä.
Mitä tulee käännettyyn kysymykseen. Vastaus on helppo. Kommunismi. Tunnet varmaan termin "kaikki maailman työläiset yhtykää"? Alkuperäinen kommunismi oli nimenomaan nationalismin vastainen suuntaus ja tavoite oli maailmanlaajuinen vallankumous (josta ajatuksesta synti esim. Komintern). Ja tämä oli nimenomaan imperialismin ja kolonialismin vastainen liike. Täytyy muistaa, että kommunismi syntyi osittain WWI:n seurauksena ja monet pitivät ja edelleen pitävät tämän sodan syinä nationalismia ja imperialismia. Kommunismin alkuajatuksena ei ole mikään maailmanvalta vaan kansasta lähtevä liike. Sellaisen kutsuminen imperialismiksi on mielestäni virhe. Se, miten homma käytännössä menisi on toki eri asia samoin kuin se, että kommunistinen maa voi olla imperialistinen. Mutta me puhumme vasemmistosta, emme kommunismista.
Puhut tässä aika suoraan kommunistisesta imperialismista, missä pienet kansakunnat oltaisiin alistettu maailmanlaajuisen keskuskomitean vallan alle. Ei tällä ole mitään tekemistä imperialismin vastustamisen kautta kuin välillisesti: voidakseen korvata brittiläinen imperiumi kommunistisella, tulee brittiläinen ensin kaataa.
Edelleen en näe miten nationalismia ja imperialismia voi pitää toistensa vastaisina ajatuksina. Voin hyväksyä sen, että entisissä siirtomaissa nationalismin nousu auttoi vastustamaan siirtomaavaltaa. Mutta maa voi olla täysin nationalistinen ja silti äärimmäisen imperialistinen. Se, että esim. Espanjassa tai Englannissa on vähemmistöjä joilla on nationalistisia pyrkimyksiä ei ole vähentänyt näiden maiden imperialismia mitenkään. Eikä sen poistaminen ole kuulunut näiden vähemmistöjen agendaan. Juurikin siksi monissa siirtomaissa nationalismi ei ole voinut olla suuri muutoksen käyttövoima koska ne ovat niin etnisesti hajanaisia että termi "nationalismi" ei toimi laajasti. Hyvä esimerkki voisi olla Intia jossa kansa kyllä halusi itsenäisyyttä mutta hajosi sen saatuaan sisäiseen erimielisyyteen ja nationalistisiin pyrkimyksiin.
Ei se ole sen kummempaa, kuin että nationalismi tarkoittaa kansojen itsemääräämisoikeutta ja imperialismi valloittajan määräämisoikeutta. Vastaavasti liberalismi tarkoittaa yksilön määräämisoikeutta ja autoritäärisyys keskusvallan määräämisoikeutta. Voit toki arvostella imperialisteja kansallisaatteeseen pukeutumisesta, mutta silloin olisi oltava rehellinen ja arvosteltava sitä samalla tavalla kuin vasemmistolaisten vapaustastelijoiden kommunismia, jossa kansojen vapaus tarkoitti vapautta alistua keskuskomitean valtaan.
Mitä taas tulee Intiaan, se ei ole kansallisvaltio ja siksi nationalismin on vaikea menestyä siellä. Ei ole olemassa sellaista kansallisuutta kuin intialaisuus, vaan maa koostuu lukuisista kansoista joilla on eri kielet, kulttuurit ja uskonnot, vaikka ehkä jonkinlaisessa viitekehyksessä ovatkin. Samalla lailla eurooppalaisuutta ei ole kansallisuutena olemassa. Ihan yhtä lailla Itävälta-Unkarikin hajosi sisäiseen mahdottomuuteensa, ja mun on vaikea nähdä että Intialla olisi muunlaista tulevaisuutta. Ehkä hajaantumalla EU:n kaltaiseksi puolivaltioksi, jossa osavaltioilla on laaja autonomia, ja sellainen on niin juosten kustu viritelmä, että sekin kaatuu.
Irlantilaiset nationalistit mun käsittääkseni ajoivat englantilaiset ulos maastaan yhtä maakuntaa lukuunottamatta, ja perustivat Irlannin tasavallan. Kyllä se englantilaisten imperiumi lähti lopulta murtumaan, ja 1960-luvulla nationalistinen liikehdintä alusmaissa oli jo erittäin laajaa. Siitä irtautui jopa brittisiirtolaisten Rhodesia. Espanja kärsi samanlaisen krapulan jo yli sata vuotta aiemmin, ja 1930-luvulla hajaantui jopa sisällissotaan (jonka toista osapuolta muuten ei pitäisi nimittää
nationalisteiksi - Franco johti ihan puhtaasti
fasisteja).
.
