Nuorissa on tulevaisuus, mutta että tällainen tulevaisuus.
Aiempaa useampi brittiopiskelija olisi valmis rajoittamaan sananvapautta, ilmenee juhannusviikolla julkistetusta Higher Education Policy Instituten (HEPI)
kyselystä.
Tuloksista voi päätellä, että sananvapaus on menettänyt itseisarvonsa. Monille opiskelijoille on nyt tärkeämpää se, että ketään ei loukata ja että kukaan ei pahoita mieltään.
Peräti kaksi kolmasosaa suhtautuu myönteisesti lisärajoituksiin, kuten erikoisryhmien mielipiteiden kartoitukseen ennen tilaisuuksien järjestämistä. Tämä alkaa muistuttaa jo ennakkosensuuria.
Opiskelijoista 79 prosenttia uskoo, että niiden, jotka tuntevat olonsa jotenkin uhatuksi, pitää aina saada vaatimuksensa täytetyksi. Peräti 61 prosenttia sanoo, että epävarmoissa tilanteissa sananvapauden pitää väistyä sen tieltä, että kaikkia varmasti suojellaan syrjintää vastaan.
Yli kolmannes uskoo, että opiskelijajärjestöjen pitäisi antaa porttikielto kaikille puhujille, jotka loukkaavat joitakin opiskelijoita. Niin ikään yli kolmannes kannattaa potkuja niille opettajille, joiden opetusmateriaali loukkaa syvästi osaa opiskelijoista.
Ja vielä tämäkin: jo lähes kolmannes ajattelee, että sukupuolierottelu virallisissa tilaisuuksissa pitäisi hyväksyä. Aiemmin tätä ovat ajaneet tietyt uskonnolliset ryhmät.
Asenteet ovat muuttuneet kuudessa vuodessa entistä enemmän sananvapauden vastaisiksi, kirjoittaa HEPI:n johtaja Nick Hillman. Osittain kyseessä voi olla huolenpito kanssaopiskelijoista, ja se on sinänsä hyvä asia.
Selvää on kuitenkin, että nykyopiskelijoiden kanta sananvapauteen on toinen kuin aiempien ikäluokkien: ei sillä niin väliä.
Kehitys on huolestuttavaa, eikä sen toivoisi rantautuvan Suomeen.
Sananvapaus on yksi vapaan yhteiskunnan kulmakivistä. Jos sanan- ja ilmaisunvapaudesta aletaan tinkiä, rapauttaa se muitakin oikeuksia. Mitkään oikeudet eivät ole läntisissä demokratioissakaan kiveen hakattuja, kuten Yhdysvaltojen aborttipäätöksestä on juuri opittu.
Sananvapautta ei ole olemassa, ellei joku joskus loukkaannu. Loukkaantumista ei voi koskaan täysin kitkeä, sillä se subjektiivinen kokemus.
Sananvapauden rajoittaminen voi myös iskeä omaan nilkkaan. Se joka tänään rajoittaa muiden ajattelua ja sanomisia, voi jo huomenna joutua pölkylle omine mielipiteineen.