Onneksi en oo ollu viinamäen miehiä oikeen koskaan. Keskaria mennyt sitten sitäkin enempi ja takaan että tollakin aineella ihan riittävät vapinat ja henkisen ahdistuksen saa päälle 2-3 päivän rännillä.
En tiedä onko tuo onneksi kuitenkaan. Mitä puhtaampaa alkoholia, sitä varmemmin välttyy pahoinvoinnilta, varsinkin rapulalta.
Itse juon vain latoviinaa ja votkaa ja rapulaa ei meinaa koskaan tulla. Sen yhden kerran kun olen juonut selvästi liikaa (tiesin jo juodessa, että nyt menee vituiksi) ja filmi katkennut, on kunnon (sormilla autetun) ylenannon jälkeenkin olo sitten ollut jo siedettävä.
Keskikaljan vapautuksen jälkeenhän syntyi varsinainen keppana-alkkarien sukupolvi - toisin sanoen Suomessa 'eurooppalaisten juomatapojen', siis tissuttelun lipunkantajaporukka. Tätähän meille on paremmat ihmiset halunneet, mutta ilmeisesti hienompien juomien kuin kaljan kera.
Tällä yritän tuoda julki sen ajatuksen, että ainakaan itselle ei vaan tule morkkista ja katumusta, kun ei tule huonoa oloakaan. Kolmen päivän putki on myös pisin mihin olen pystynyt, sen jälkeen ei vaan enää huvita ja mieli kaipaa takaisin suht liikunnalliseen arkeen (poljen reilu 40km joka arkipäivä, teen reilun tunnin lihasliikkeitä ja kävelen korvessa viidestä kymmeneen kilometriä).
Mutta jos jokaisen juopottelukerran jälkeen tekee mieli mennä isiensä tykö, niin kyllä meininkejä pitää lähteä muuttamaan. Kuten arvon nimimerkki Talvela kirjoittikin, niin riippuvuus kannattaa vaihtaa toiseen, vähemmän haitalliseen, nimittäin urheiluun (tosin sekin riippuvuuteena törmää ennen pitkää seinään ja sitten koko homma jää myös sikseen ja tulee todennäköisesti palattua aikaisemman riippuvuuden pariin).
Ei se kuitenkaan mahdotonta ole siirtyä viinamäen miehestä - sellaisesta joka on myös työmaalla kännissä - kohtuukäyttäjäksi. Itsellä on ollut kaksi tällaista työtoveria ja molemmat menneet tolkuttomasta juopottelusta sekoiluineen hurskaan ristikansan puuhasteluihin, voiden kuitenkin toisinaan kiskaista kossupullon ilman, että mopo karkaa käsistä.
Voi tietenkin olla, että en vaan käsitä näitä asioita. Itse olen vaan sen huomannut, että absoluuttiset päätökset lähes poikkeuksetta karahtavat karille.
Joskus kauan sitten asetin päivämäärän, jonka jälkeen en polta tupakkaa ollenkaan. Ei pitänyt.
Mutta sitten en ole tehnyt mitään lupauksia ja niin vaan välillä tulee oltua kuukausia, muutaman kerran parikin vuotta tupakoimatta (toisaalta en koskaan mikään himosavuttaja ole ollutkaan; ei tulisi mieleenkään aloittaa päivää nysälllisellä tai pöllillä).
Toisien sanoen kun tekee kieltäymisestä työtä, niin se rupeaa maistumaan puulta ja epäonnistuu.