AA-ryhmä

Varmaan suurkuluttajalle, mutta alkoholisti ei oikeastaan enää nauti muutenkaan juomisestaan vaikka se on jo pakkkomielle. Minusta koko homman clue on tilanteen määrittelyssä. Yleensä ihmisen on helpompi lopettaa kokonaan, jos hän hyväksyy sen, että on alkoholisti. Jos hän ajattelee, että hän ei ole, hän etsii kaikkia - siis kaikkia - muita teitä. On antabuksia ja on naltreksonia. Hän voi mennä psykiatrille ja liittyä kohtuujuovien ystäviin ja tehdä epätoivoisia kokeiluja. Hän voi yrittää juoda vain olutta ja viiniä. Mutta lopulta hän on humalassa kuin käki ja ihan väärään aikaan. Niin se vain menee.

Oikeastaan kaikki tätä asiaa tuntevat ovat ehdottoman varmasti huomanneet yhden asian. Alkoholisti ei koskaan enää parane eikä muutu kohtuujuojaksi. Suolakurkusta ei tule tuoretta kurkkua. Ei millään. Mutta hän voi toipua täysin ennalleen, jos pysyy täysraittiina.

Se vaatii vain psyykkistä työtä ja itse asiassa jos hän on yhtään järkevä tai edes riittävän lopussa, hän menee sinne AA:han ja hakee tukea.
Pääasia on, että hakee tukea.
 
Epäluterilainen hengessä, mutta ei aineessa. Luther oli avioliiton satamaan astuttuaan mitä suurin keppanan ystävä. Jumalan miehelle ei tietysti ongelmia synny.

Juu, ei kaljoittelu ja juopottelu mikään ihan uusi asia ole ja siinä ovat kunnostautuneet niin herrat kuin narritkin. Jos lutterus ei ollut ihan leipäpappi, niin on hänelläkin varmasti ollut morkkiksensa ja krapulahan ei katso hengellistä tilaa ollenkaan.
 
Lutherin aikaan ja ennen (ja jälkeenkin) juotiin olutta koska se oli puhtaampaa kuin vesi. Ei se ollut pelkästään känniä varten.
 
Totta, vedenpuhdistuslaitokset ovat tärkeä käännekohta Euroopan historiassa. Afrikassa tuo ihme (merkittävässä mittakaavassa ja tummien poikien itse hoitamana ja entisten isäntien rakennuttamien asutuskeskusten ulkopuolella) vielä odottaa tapahtumistaan.
Kuten myös monin paikoin manner-Kiinassa, Intiassa ja varmasti muuallakin.

Limunaatit hiilihappoineen ovat korvanneet oluen tuossa tarkoituksessa pitkälti noissa kehittymättömissä ja kuivissa maankolkissa.
 
Varmaan suurkuluttajalle, mutta alkoholisti ei oikeastaan enää nauti muutenkaan juomisestaan vaikka se on jo pakkkomielle. Minusta koko homman clue on tilanteen määrittelyssä. Yleensä ihmisen on helpompi lopettaa kokonaan, jos hän hyväksyy sen, että on alkoholisti. Jos hän ajattelee, että hän ei ole, hän etsii kaikkia - siis kaikkia - muita teitä. On antabuksia ja on naltreksonia. Hän voi mennä psykiatrille ja liittyä kohtuujuovien ystäviin ja tehdä epätoivoisia kokeiluja. Hän voi yrittää juoda vain olutta ja viiniä. Mutta lopulta hän on humalassa kuin käki ja ihan väärään aikaan. Niin se vain menee.

Oikeastaan kaikki tätä asiaa tuntevat ovat ehdottoman varmasti huomanneet yhden asian. Alkoholisti ei koskaan enää parane eikä muutu kohtuujuojaksi. Suolakurkusta ei tule tuoretta kurkkua. Ei millään. Mutta hän voi toipua täysin ennalleen, jos pysyy täysraittiina.

Se vaatii vain psyykkistä työtä ja itse asiassa jos hän on yhtään järkevä tai edes riittävän lopussa, hän menee sinne AA:han ja hakee tukea.
Allekirjoitan jokaisen sanan. Erityisesti huvittava on yhdistelmä viina ja Naltrekson lääke josta sanotaan: "ota lääke ja juot vähemmän", 3 drinkkia 5 sijasta :LOL: yhtä hassulta kuulostaa" piikitta mutta vähentää määrät 1/3:lla", kun otst tämän ihmesineen naltrexon, ei ne viinat mahtuu niin vaudilla, eikä humalakaan enää tuntuu miltä, ihminen tulee juomaan kuitenkin saadaksen humalan ja lähinnä turhautuu moisesta.
Sitten alkoholisti istuu juomaan, v:lle itselleen ja koko naltreksonille "mikä ihme tämä on, missä taivallinen nousuhumala/unohdus/känni". Lähtee baarista pettyneenä ja vihaisena, sekunda luokan humalan takia ja viisastuu - juo ilman naltreksoneita seuraavan kerran ja ottaa omansa takaisin.

Naltrekson sopii korkeintain edustustehtävissä oleville esim. liikemiehille eli alkoholisteille jotka eivät halua perseilla jossain tärkeässä tapahtumassa.
Toisaalta juomista ns osaavien ei tarvitsee ottaa koko naltreksonia. Ja pahinkin ei-alkoholisti juoppo suurkuluttaja, luulisin, osaa jarruttaa silloin kun pitää. Mutta jos naltreksonia suositellaan alkoholistille ja yllytetään juomaan..o_O vaikka jörkki sanoo että parasta hänelle olisi juomattomuus.
 
Viimeksi muokattu:
Probleemahan on siinä että järki sanoo että pitäs olla juomatta mutta sitten taas se viinanpiru istuu olkapäälle kuiskaamaan hae kaljaa hae kaljaa ilman kaljaa ei aika kulu eikä oo mukavaa. Jokaikinen solu mussa sanoo että juomatta pitäs olla. Mulle siitä ei ole mitään hyvää, enää. Ehkä joskus oli? Silti on pakko juoda. Vaikee selittää tätä asiaa, ehkäpä joku sellanen henkilö ymmärtää joka painii saman asian parissa.

Sinulla se on geeneissä, itse olin suurkuluttaja nuorempana mutta se oli vain elämänvaihe, silloin jo näki kellä homma voisi jäädä päällekin.
Eli armollisuus tulee siitä että sinulla on syntymässä saatu geneettinen alttius, nyt kun tiedostat sen aloitat vain asianmukaisen hoidon kuten muidenkin mahdollisten sairauksien kohdalla.
Jos saisit siirrettyä riippuvuutta liikuntaan ja ulkoiluun se olisi erittäin hyvä henkisesti sekä fyysisesti toipumisen kannalta.
 
Olen myös alkoholin suurkuluttaja. Vaikka ajatukset ovatkin usein seuraavassa kännistä tulevassa hyvänolon tunteessa, niin pystyn myös olemaan välillä juomatta liikoja.

Samalla tavalla aloitin 20v...ja kyllä se on vuosikymmenten varrella vaikuttanut niin työpaikkoihin kuin ihmissuhteisiin. Mutta enimmäkseen meno on tissuttelua nykyisin, luovuin taannoin tiukasta viinasta kokonaan ja siirryin täysin mietoihin. Alkoi nimittäin jo tulla vapinoita tms.

Tuota naltreksonia kannattaa kokeilla, jos ei halua kokonaan luopu juomisesta.
 
Olen myös alkoholin suurkuluttaja. Vaikka ajatukset ovatkin usein seuraavassa kännistä tulevassa hyvänolon tunteessa, niin pystyn myös olemaan välillä juomatta liikoja.

Samalla tavalla aloitin 20v...ja kyllä se on vuosikymmenten varrella vaikuttanut niin työpaikkoihin kuin ihmissuhteisiin. Mutta enimmäkseen meno on tissuttelua nykyisin, luovuin taannoin tiukasta viinasta kokonaan ja siirryin täysin mietoihin. Alkoi nimittäin jo tulla vapinoita tms.

Tuota naltreksonia kannattaa kokeilla, jos ei halua kokonaan luopu juomisesta.

Lakkaa sinäkin ja laita itsesi elämäsi kuntoon viidessä vuodessa, tässä on vielä paljon ihmeteltävää hullussa maailmassa.
 
Onneksi en oo ollu viinamäen miehiä oikeen koskaan. Keskaria mennyt sitten sitäkin enempi ja takaan että tollakin aineella ihan riittävät vapinat ja henkisen ahdistuksen saa päälle 2-3 päivän rännillä. Nyt tuli flunssan takia paripäivää saikkua joka yleensä tarkottanut kaljakuuria mutta nyt mennään selvänä.
 
Onneksi en oo ollu viinamäen miehiä oikeen koskaan. Keskaria mennyt sitten sitäkin enempi ja takaan että tollakin aineella ihan riittävät vapinat ja henkisen ahdistuksen saa päälle 2-3 päivän rännillä.
En tiedä onko tuo onneksi kuitenkaan. Mitä puhtaampaa alkoholia, sitä varmemmin välttyy pahoinvoinnilta, varsinkin rapulalta.
Itse juon vain latoviinaa ja votkaa ja rapulaa ei meinaa koskaan tulla. Sen yhden kerran kun olen juonut selvästi liikaa (tiesin jo juodessa, että nyt menee vituiksi) ja filmi katkennut, on kunnon (sormilla autetun) ylenannon jälkeenkin olo sitten ollut jo siedettävä.

Keskikaljan vapautuksen jälkeenhän syntyi varsinainen keppana-alkkarien sukupolvi - toisin sanoen Suomessa 'eurooppalaisten juomatapojen', siis tissuttelun lipunkantajaporukka. Tätähän meille on paremmat ihmiset halunneet, mutta ilmeisesti hienompien juomien kuin kaljan kera.

Tällä yritän tuoda julki sen ajatuksen, että ainakaan itselle ei vaan tule morkkista ja katumusta, kun ei tule huonoa oloakaan. Kolmen päivän putki on myös pisin mihin olen pystynyt, sen jälkeen ei vaan enää huvita ja mieli kaipaa takaisin suht liikunnalliseen arkeen (poljen reilu 40km joka arkipäivä, teen reilun tunnin lihasliikkeitä ja kävelen korvessa viidestä kymmeneen kilometriä).

Mutta jos jokaisen juopottelukerran jälkeen tekee mieli mennä isiensä tykö, niin kyllä meininkejä pitää lähteä muuttamaan. Kuten arvon nimimerkki Talvela kirjoittikin, niin riippuvuus kannattaa vaihtaa toiseen, vähemmän haitalliseen, nimittäin urheiluun (tosin sekin riippuvuuteena törmää ennen pitkää seinään ja sitten koko homma jää myös sikseen ja tulee todennäköisesti palattua aikaisemman riippuvuuden pariin).

Ei se kuitenkaan mahdotonta ole siirtyä viinamäen miehestä - sellaisesta joka on myös työmaalla kännissä - kohtuukäyttäjäksi. Itsellä on ollut kaksi tällaista työtoveria ja molemmat menneet tolkuttomasta juopottelusta sekoiluineen hurskaan ristikansan puuhasteluihin, voiden kuitenkin toisinaan kiskaista kossupullon ilman, että mopo karkaa käsistä.

Voi tietenkin olla, että en vaan käsitä näitä asioita. Itse olen vaan sen huomannut, että absoluuttiset päätökset lähes poikkeuksetta karahtavat karille.
Joskus kauan sitten asetin päivämäärän, jonka jälkeen en polta tupakkaa ollenkaan. Ei pitänyt.
Mutta sitten en ole tehnyt mitään lupauksia ja niin vaan välillä tulee oltua kuukausia, muutaman kerran parikin vuotta tupakoimatta (toisaalta en koskaan mikään himosavuttaja ole ollutkaan; ei tulisi mieleenkään aloittaa päivää nysälllisellä tai pöllillä).
Toisien sanoen kun tekee kieltäymisestä työtä, niin se rupeaa maistumaan puulta ja epäonnistuu.
 
Ite ajattelen että parempi lopettaa sillon kun voi vielä juoda. Siinävaiheessa kun sisuskalut on kaput ja lääkäri sanoo seuraavan ryypyn johtavan hautaan on pakko lopettaa. Tai sitten mennä sinne hautaan. Mun ei tarvitse juoda, en mä tota paskaa mihinkään tarvitse, näin mä haluan ajatella. Tänään selvänä. Parikertaa päivän mittaan rupes aivot keksimään (teko)syitä juomiselle ja kyllähän juoppo syyn juomiseen löytää. Tänään ei löytänyt ja toivon mukaan ei huomennakaan.
 
Hei, voit päättää tänään, että teet saman uudestaan huomenna. Mutta päätä vain huomisesta.
 
Toisien sanoen kun tekee kieltäymisestä työtä, niin se rupeaa maistumaan puulta ja epäonnistuu.

Aivan varmasti. Mutta pakkomielle katoaa ihan luonnostaan, kun on päivän kerrallaan ja sitten niitä päivä kertyy peräkkäin eikä tarvitse enää manata pirua esiin. Kyllä se sieltä alkoholistille tulee ihan yhdellä ryypyllä.

Suurkuluttajan ja alkkiksen ero on merkittävämpi kuin monet tajuavat. Suurkuluttaja voi vähentää juomistaan, mutta alkoholistin kehitys on jotain muuta. Siinä voi korkeintaan tulla hämääviä osavoittoja: pari kertaa menee hyvin mutta sitten taas ei menekään vaan on kuset ja paskat housussa ja putka huudettu tai muuta yhtä hauskaa.

Eivät kaikki ole täysverisiä nikotinistejakaan. Moni lopettanut (varsinkin naiset) polttaa juhlissa pari kevytsavuketta. Maanantaina eivät taas polta. Meikäläinen kun vetäisee tupakan, kohta on sätkä molemmissa sieraimissa eikä kolme rasiaa päivässä piisaa.

Kaikkein vaarallisinta oikein alan miehelle on yrittää opettaa oikein kaikin viisauksin, miten ottaa vähän vähemmän. Se on ihan sama kuin tarjoaisi allergiselle ihan vähän pähkinää.
 
Aivan varmasti. Mutta pakkomielle katoaa ihan luonnostaan, kun on päivän kerrallaan ja sitten niitä päivä kertyy peräkkäin eikä tarvitse enää manata pirua esiin. Kyllä se sieltä alkoholistille tulee ihan yhdellä ryypyllä.
Pakkomielle katoa ihan varmasti. Itse joskus ajattelin etten pysty ikinä lopettaa tupakointia, inhosin sitä, vihasin sitä, mutta poltin. Olen tehnyt ainakin tuhat tyhjä lupausta. Olen käynyt hypnoosissa, laittoin korviin akupusteiden kohtiin napit, käytin lastareita ja vaikka mitä. Turhaan kaikki.

Mutta lopetin pakon edessä. Ja yllätyin, miten itse asiassa helpoa oli. Sain osastolta yhden levyn nikotiinipurukumia. Eka kerta mieli polttaa tehnyt heti osastolla, joten otin puolikas purukumista ja jauhoin. Toisitin aina kun tehnyt mieli, mutta oli tarvetta vasta seuraavana päivänä. Kun tupakka taas pyörinyt mielessä ja kotiin päästyään, lohkesin 1/3 osa purkasta ja jauhoin. Sitten 1/4 osa, sitten 1/5, lopulta otin sellaisia mikropaloja sitä. Tälläistä on ollut korkeintain pari-kolme päivässä. Jokaisen mielitekoon en ottanut, Kaikken kaikkea minulla mennyt parissa viikossa alle puolet levyä, kun huomasin että pärjän ilman. Annoin loput levystä tuttavalle. Enemmään en joutunut ostamaan.
Tupakan mieliteko mekanismi on seuraava; se syttyy ja sammuu, sitä voi rauhassa ulkopuolisena seurata, alusta 6 kertaa päivässä, sitten viis kertaa, sitten neljä, jne. Eikä se kestää kovin kauan. 10-15 min. Kun se iskee ,seuraat vaan "että ahaa, taas tuli tämä..no nyt katsotan kelloa ja lasketaan minuutit..voi nuosta, venytella, juoda vettaa..10 minuttia on etöisyyden ottamista varten. Sitten se menee ohi. Kerran huomasin etten koko päivänä tullut mieleen, se oli sellainen mukava havainto. Sitten se ilmestyi vain kerran viikossa, sitten kerran kuukaudessa.
Kun saavuttanut tila jolloin en reagoi mitenkään mielitekoon, vaan kuuntelin ajatusta ja odotin että se lähtee. Ei se kovin monta minuuttia päällä ollut yllättävän lyhyt muistutus.

Lupulta ei enää ajattellut sitä lainkaan. Ihana oli huomata kun tupakka ei käynyt mielessä edes kovassa stressissa. Silloin tunsin että olen vapauttumassa sitä.

Eivät kaikki ole täysverisiä nikotinistejakaan. Moni lopettanut (varsinkin naiset) polttaa juhlissa pari kevytsavuketta. Maanantaina eivät taas polta. Meikäläinen kun vetäisee tupakan, kohta on sätkä molemmissa sieraimissa eikä kolme rasiaa päivässä piisaa.

Jotkut ihmiset vain eivät ole luotuja käyttämään päihteitä ja tupakka kohtuudella. Se ei ole hyvä eikä paha asia, vaan se on elimiston ominaisuus. Jos näin on, pitää hyväksyä tosiasiat ja silloin eletään raittina ja savuttomana, eikä surra turhia. Ehän esimerkiksi mansikalle allerginen itkee ja rakvoa ettei voi syödä mansikkaa. Siksi tähän pitää shtautua samalla, en voi ottaa/tupakoida, olen eriläinen, mutta voi nauttia kaikesta muusta hyvästä mitä maailmassa on. Kun loppu orjuttava käyttö, on sekin on aikamoinen vapaus, rahakin säästyy muuhuun kivaa. Maailma on täynnä nautintoja, jotkut ovat jopa ihan ilmaisia, kuten esim. oleskelu puhtaassa ja raikassa ulkoimassa, metsässä.
 
Viimeksi muokattu:
Kaikkein idioottimaisinta (ellei sairainta) mitä olen ihmisen suusta kuullut että hän ei luota ihmiseen joka ei juo. Ilmeisesti sellainen henkilö on itse alkoholisti joka ei voi olla juomatta.
 
Kaikkein idioottimaisinta (ellei sairainta) mitä olen ihmisen suusta kuullut että hän ei luota ihmiseen joka ei juo. Ilmeisesti sellainen henkilö on itse alkoholisti joka ei voi olla juomatta.
Jos hän on alkoholisti niin hänen pitää tietää että juuri alkohoistiin ei voi luottaa. Minä en lainasi rahaa juovalle alkoholistille eikä peliriippuvaiselle.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top