Aarne "Marokon kauhu" Juutilainen

Kent Uranium kirjoitti:
Isoisä oli JR9:lle alistetussa Pinnassa. Oli Kauhu hyökkäysvaiheessa tullut katsomaan joen rantaan pysähtynyttä etenemistä, kun toisella rannalla sillan takana oli tankki, eikä kärkijoukolla ollut pst-aseistusta, vaan ihan kivääri, kp-varustus. Oli näyttänyt Kauhulle tilannetta. Ennen joen rantaa, oli neuvonut, että tästä kannattaa edetä matalana. Kauhu oli jatkanut pystyssä vähän matkaa, kunnes vanja oli havainnut vaunustaan liikettä ja ampui kk:lla. Meni vain hitusen Kauhusta yli, joka löi maihin. Jatkoi myös rantaan munat turpeessa..

Oli kerran haetuttanut jonkun taistelussa kunnostautuneen Pinnan au:n jututettavakseen. Kauhu oli ollut kännissä ja miehet pitivät sitä kännissä arvaamattomana. Au oli halunnut muualle. Kauhun kysyessä, "miten käyttelet kp:tä", oli au ottanut kp:n selästään ja ampunut kaaren Kauhun yläruumiin ympäri. Hämääntynyt Kauhu oli päästänyt au:n lähtemään.

Ja sitten 7D. aikoina asemasodassa oli ryypännyt ja pitänyt itsellään "jotain naista", jota oli istuttanut deliriumissa paljainpersein hangessa tms. Muuta sekoilua, joka päättyi siihen tunnettuun upseeritoverin ampumiseen jalkaan.

Sitten Kauhu katosikin 7.D vaikutuspiiristä. Viina taisi olla se suurin ongelma?
Klikkaa laajentaaksesi...
Puhuiko isoisä mitään Pinnan päälliköstä?
 
Puh
JR49 kirjoitti:
Puhuiko isoisä mitään Pinnan päälliköstä?
Klikkaa laajentaaksesi...

Puhui. Niillä meni jossain vaiheessa ns. sukset ristiin. Saattoi olla, että "käski" Keinosen teltasta "palautekeskusteluun", jossa porukka odotti hetken levossa ennen hyökkäykseen lähtöä, ja päällikkö listasi samaan aikaan ääneen kirjurinsa kanssa siihen mennessä kaatuneita ja haavoittuneita, joita Pinnassa piisasi.
Oli ollut yleinen ja yhteinen hyväksyntä teltassa poistaa päällikkö ulos listaamasta kaatuneita ääneen. Isoisä vaan joutui sen keskustelun toteuttamaan.

Oli keskustelun myötä avautunut hieman päällikön toiminnan vaikutuksesta teltassa miehiin sekä mielialaan ja muutenkin toimintamallista, jossa tappioita ei koeteltu vältellä tavoitteisiin pyrittäessä ja Keinonen tavoitteen saavutettuaan sipsutti esikuntaan esittelemään "saavutuksiaan", jotka oli hankittu miesten nahoista. Ja jotain lie pyrkyryydestäkin mainittu? Kai jotenkin siihen malliin: "Meidän eromme lie on se, että pyrin tavoitteisiin mahdollisimman pienin tappioin ja sinä taas .."

No Keinosen ura eteni Pinnan jälkeen reserviupseerista kadikseen, Mannerheimin ristiin ja PV:n komentajuuteen. Riskien ottaminen Pinnalla "kannatti" hänelle. Puhevälit eivät herrojen välille juuri palautuneet, vaikka isoisä oli sodan jälkeen hommissa, joissa tapaaminen myöhemmin oli lie mahdollista.

Isoisä sai siirron muihin haastaviin itsenäisiin pääosin tiedusteluhommiin 7.D esikunnan alaisuudessa.
 
Viimeksi muokattu:
Kent Uranium kirjoitti:
Puh

Puhui. Niillä meni jossain vaiheessa ns. sukset ristiin. Saattoi olla, että "käski" Keinosen teltasta "palautekeskusteluun", jossa porukka odotti hetken levossa ennen hyökkäykseen lähtöä, ja päällikkö listasi samaan aikaan ääneen kirjurinsa kanssa siihen mennessä kaatuneita ja haavoittuneita, joita Pinnassa piisasi.
Oli ollut yleinen ja yhteinen hyväksyntä teltassa poistaa päällikkö ulos listaamasta kaatuneita ääneen. Isoisä vaan joutui sen keskustelun toteuttamaan.

Oli keskustelun myötä avautunut hieman päällikön toiminnan vaikutuksesta teltassa miehiin sekä mielialaan ja muutenkin toimintamallista, jossa tappioita ei koeteltu vältellä tavoitteisiin pyrittäessä ja Keinonen tavoitteen saavutettuaan sipsutti esikuntaan esittelemään "saavutuksiaan", jotka oli hankittu miesten nahoista. Ja jotain lie pyrkyryydestäkin mainittu? Kai jotenkin siihen malliin: "Meidän eromme lie on se, että pyrin tavoitteisiin mahdollisimman pienin tappioin ja sinä taas .."

No Keinosen ura eteni Pinnan jälkeen reserviupseerista kadikseen, Mannerheimin ristiin ja PV:n komentajuuteen. Riskien ottaminen Pinnalla "kannatti" hänelle. Puhevälit eivät herrojen välille juuri palautuneet, vaikka isoisä oli sodan jälkeen hommissa, joissa tapaaminen myöhemmin oli lie mahdollista.

Isoisä sai siirron muihin haastaviin itsenäisiin pääosin tiedusteluhommiin 7.D esikunnan alaisuudessa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä on sangen mielenkiintoinen aihe!
Pinnalla oli tosiaan suuret tappiot, se tulee ilmi jo Keinosen kirjastakin.
Onkohan näistä saatavilla tilastotietoa?
Kirjassa komppania on äärimmäisen tehokas ja taitava, niin toistuuko tämä myös isoisäni käsityksissä?
 
Olihan Pinna tehokas. Eivät hirveästi kämmentäneet, mutta porukkaa heitettiin kovista paikoista koviin, Keinosen usein ilmoittaessa komppaniansa "vapaaehtoiseksi".
Samoin Keinosen toimintamalli oli kai "tappioita sietävä". Isoisältä oli jo kerran palanut käpy, kun oli hyppyytetty kiireellä miehineen johonkin tehtävään. Siis alimiehittynä ja alitulivoimaisena ottamaan taistelukontaktia viholliseen, jolla oli jokunen panssari ja ottamaan haltuun jonkin tavoitteet, ilmeisesti siksi, että Keinonen pääsee käymään divisioonan komentopaikalla kertomassa "saavuttaneensa tavoitteen ensimmäisenä".
Siis otatettiin miehillä iso riski hyvin turhan takia, koska mitään erityistä oikeaa kiirettä tai tarvetta ei ollut pistää alivoimaista porukkaa sinne. Vähällä lisäajalla olisivat saaneet vahvemman yksikön ja pst-aseistusta. Ja pienemmän hengenmenoriskin.

Siis johtotapana oli kovien riskien ottamista, joista realisoitui välillä koviakin tappioita.
 
Kent Uranium kirjoitti:
Olihan Pinna tehokas. Eivät hirveästi kämmentäneet, mutta porukkaa heitettiin kovista paikoista koviin, Keinosen usein ilmoittaessa komppaniansa "vapaaehtoiseksi".
Samoin Keinosen toimintamalli oli kai "tappioita sietävä". Isoisältä oli jo kerran palanut käpy, kun oli hyppyytetty kiireellä miehineen johonkin tehtävään. Siis alimiehittynä ja alitulivoimaisena ottamaan taistelukontaktia viholliseen, jolla oli jokunen panssari ja ottamaan haltuun jonkin tavoitteet, ilmeisesti siksi, että Keinonen pääsee käymään divisioonan komentopaikalla kertomassa "saavuttaneensa tavoitteen ensimmäisenä".
Siis otatettiin miehillä iso riski hyvin turhan takia, koska mitään erityistä oikeaa kiirettä tai tarvetta ei ollut pistää alivoimaista porukkaa sinne. Vähällä lisäajalla olisivat saaneet vahvemman yksikön ja pst-aseistusta. Ja pienemmän hengenmenoriskin.

Siis johtotapana oli kovien riskien ottamista, joista realisoitui välillä koviakin tappioita.
Klikkaa laajentaaksesi...
Taisi Keinosella olla mielessä risti kaulalle, se nyt niin haitannut vaikka muille tuli puiset versiot...
 
JR49 kirjoitti:
Tämä on sangen mielenkiintoinen aihe!
Pinnalla oli tosiaan suuret tappiot, se tulee ilmi jo Keinosen kirjastakin.
Onkohan näistä saatavilla tilastotietoa?
Kirjassa komppania on äärimmäisen tehokas ja taitava, niin toistuuko tämä myös isoisäni käsityksissä?
Klikkaa laajentaaksesi...
Saatan nyt muistaa ihan väärinkin, mutta mielestäni joku oli Keinosta tutkiessaan tarkastellut samalla myös Pinnan tappiolukuja. Hänen mukaansa alkuperäisestä porukasta jopa yli 90 prosenttia oli kaatunut tai haavoittunut. Mutta tiedä sitten, ei ole lähdettä laittaa.
 
Tarina kertoo, oliko elämänkerrassa vai missä, että Juutilainen hallitsi motivoinnin jalon taidon monipuolisesti.
Yksikköönsä oli tuotu täydennysmiehiä, joista kaksi ilmoitti, etteivät kanna asetta. Tarinan mukaan Juutilainen oli todennut, että aseen kantaminen on vapaaehtoista, mutta vartiovuorot jaetaan tasapuolisesti. Tulijat pääsevät levänneinä miehinä heti yövartioon. Tässä kohtaa itsesuojeluvaisto oli painanut aseistakieltäytymistä enemmän.
 
Nyt en muista miehen nimeä, joka kirjoitti kirjaa Juutilaisen komppaniasta. Oli perannut pieteetillä kaiken aineiston ja haastatellut elossa olevia veteraaneja. Niitä 15-20 vuotta sitten oli vielä haastateltavissa. Juutilainen oli niin vihattu, että kolmeen otteeseen olivat miehet olleet tappamassa sitä talvisodan aikana. Kerran oli ollut pantuna puuta vasten puukko kurkulla. Sodan jälkeen oli pitäjästä koottu joukkoa, joka olisi lähtenyt Helsinkiin, jossa Juutilainen ilmeisesti silloin asui. Tarkoitus oli hakata hänet joukolla kiitokseksi siitä miesten tapattamisesta ja jatkuvasta juovuksissa riehumisesta. Varma tieto minulla on tapauksesta, jossa Juutilainen uhkasi ampua komennossaan olleen pioneeriosaston päällikön. Tämä oli avannut oman pistoolikotelonsa vastannut, että ase on hänelläkin. Etulinjan päälliköille oli helppo saada viinaa. Haastattelin aikanaan yhtä joukkueenjohtajaa, joka sanoi pataljoonan komentajansa olleen päissään ison osan aikaa. Pataljoonan komentajat olivat talvisodassa rauhanajan komppanianpäälliköitä, kapteeneita sotilasarvoltaan useimmat. Kantahenkilökunnan alkoholinkäyttö oli varuskunnissa aika rankkaa. Kirjan julkaisutarina loppui jotenkin siihen, että nimekäs kustantaja olisi halunnut muuttaa kertomuksen Juutilaisen sankaritarinaksi, myyntimielessä tietysti. Kirjoittaja kuunneltuaan komppanian miesten kertomuksia, oli laittanut kustannussopimukselle stopin. Että tämmöinen tarina tästä sankarista. Mitä Marokossa teki, siihen en ota kantaa.
 
Hämeen hanki kirjoitti:
Tarina kertoo, oliko elämänkerrassa vai missä, että Juutilainen hallitsi motivoinnin jalon taidon monipuolisesti.
Yksikköönsä oli tuotu täydennysmiehiä, joista kaksi ilmoitti, etteivät kanna asetta. Tarinan mukaan Juutilainen oli todennut, että aseen kantaminen on vapaaehtoista, mutta vartiovuorot jaetaan tasapuolisesti. Tulijat pääsevät levänneinä miehinä heti yövartioon. Tässä kohtaa itsesuojeluvaisto oli painanut aseistakieltäytymistä enemmän.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ihan jo Kollaa kestää -teoksesta löytyy tämä.
 
Wäiski57 kirjoitti:
Nyt en muista miehen nimeä, joka kirjoitti kirjaa Juutilaisen komppaniasta. Oli perannut pieteetillä kaiken aineiston ja haastatellut elossa olevia veteraaneja. Niitä 15-20 vuotta sitten oli vielä haastateltavissa. Juutilainen oli niin vihattu, että kolmeen otteeseen olivat miehet olleet tappamassa sitä talvisodan aikana. Kerran oli ollut pantuna puuta vasten puukko kurkulla. Sodan jälkeen oli pitäjästä koottu joukkoa, joka olisi lähtenyt Helsinkiin, jossa Juutilainen ilmeisesti silloin asui. Tarkoitus oli hakata hänet joukolla kiitokseksi siitä miesten tapattamisesta ja jatkuvasta juovuksissa riehumisesta. Varma tieto minulla on tapauksesta, jossa Juutilainen uhkasi ampua komennossaan olleen pioneeriosaston päällikön. Tämä oli avannut oman pistoolikotelonsa vastannut, että ase on hänelläkin. Etulinjan päälliköille oli helppo saada viinaa. Haastattelin aikanaan yhtä joukkueenjohtajaa, joka sanoi pataljoonan komentajansa olleen päissään ison osan aikaa. Pataljoonan komentajat olivat talvisodassa rauhanajan komppanianpäälliköitä, kapteeneita sotilasarvoltaan useimmat. Kantahenkilökunnan alkoholinkäyttö oli varuskunnissa aika rankkaa. Kirjan julkaisutarina loppui jotenkin siihen, että nimekäs kustantaja olisi halunnut muuttaa kertomuksen Juutilaisen sankaritarinaksi, myyntimielessä tietysti. Kirjoittaja kuunneltuaan komppanian miesten kertomuksia, oli laittanut kustannussopimukselle stopin. Että tämmöinen tarina tästä sankarista. Mitä Marokossa teki, siihen en ota kantaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuo puukko kurkulle -tarina muistaakseni kerrotaan ainakin tässä. Ilmestyi 2017 ja kirjoittaja käytti veteraanien haastatteluja lähteinä.

9529392605.jpg
 
Wäiski57 kirjoitti:
Nyt en muista miehen nimeä, joka kirjoitti kirjaa Juutilaisen komppaniasta. Oli perannut pieteetillä kaiken aineiston ja haastatellut elossa olevia veteraaneja. Niitä 15-20 vuotta sitten oli vielä haastateltavissa. Juutilainen oli niin vihattu, että kolmeen otteeseen olivat miehet olleet tappamassa sitä talvisodan aikana. Kerran oli ollut pantuna puuta vasten puukko kurkulla. Sodan jälkeen oli pitäjästä koottu joukkoa, joka olisi lähtenyt Helsinkiin, jossa Juutilainen ilmeisesti silloin asui. Tarkoitus oli hakata hänet joukolla kiitokseksi siitä miesten tapattamisesta ja jatkuvasta juovuksissa riehumisesta. Varma tieto minulla on tapauksesta, jossa Juutilainen uhkasi ampua komennossaan olleen pioneeriosaston päällikön. Tämä oli avannut oman pistoolikotelonsa vastannut, että ase on hänelläkin. Etulinjan päälliköille oli helppo saada viinaa. Haastattelin aikanaan yhtä joukkueenjohtajaa, joka sanoi pataljoonan komentajansa olleen päissään ison osan aikaa. Pataljoonan komentajat olivat talvisodassa rauhanajan komppanianpäälliköitä, kapteeneita sotilasarvoltaan useimmat. Kantahenkilökunnan alkoholinkäyttö oli varuskunnissa aika rankkaa. Kirjan julkaisutarina loppui jotenkin siihen, että nimekäs kustantaja olisi halunnut muuttaa kertomuksen Juutilaisen sankaritarinaksi, myyntimielessä tietysti. Kirjoittaja kuunneltuaan komppanian miesten kertomuksia, oli laittanut kustannussopimukselle stopin. Että tämmöinen tarina tästä sankarista. Mitä Marokossa teki, siihen en ota kantaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mitähän viina maksoi tuohon aikaan.

Maassa ei ollut montaa Alkoa tuolloin.


En epäile juopottelua. Mutta mietin että tänään kun viinaa sa joka nurkalta, niin jatkuva ränni on helppo
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Mitähän viina maksoi tuohon aikaan.

Maassa ei ollut montaa Alkoa tuolloin.


En epäile juopottelua. Mutta mietin että tänään kun viinaa sa joka nurkalta, niin jatkuva ränni on helppo
Klikkaa laajentaaksesi...
Alkon myymälöitä oli viitisenkymmentä, kaupungeissa ja taajamissa. Maaseudulla alkoholin myyntiä rajoitti laki. Myöskin sotilaille myynti oli rajoitettu, mutta se ei koskenut upseereita.
 
Erkki kirjoitti:
Alkon myymälöitä oli viitisenkymmentä, kaupungeissa ja taajamissa. Maaseudulla alkoholin myyntiä rajoitti laki. Myöskin sotilaille myynti oli rajoitettu, mutta se ei koskenut upseereita.
Klikkaa laajentaaksesi...

Alkojen määrää on muistanut. Kiitos.

Mietin tuota, että onko kulttuuri ollut erilainen tuolloin. Miten on käsitetty jatkuvasti humalassa olo. Kerran viikossa kännit. Vai kuten tänään, että 25/7
 
Norppa kirjoitti:
Tuohon aikaan korpikuusetkin kyynelehti vielä hyvää tahtia, eli ns. yksityissektorin täydentävä tarjonta oli kunnossa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joo, viinan salakauppa oli yleistä. Kotipolttoisen ja Alkon lisäksi sitä hankittiin saksalaisilta, joilla sitä oli paljon tarjolla.
 
viinakset taisi olla tuohon aikaan enemmän salaattiin ja jälkiruokaan verrattavissa oleva osa ruokavaliota, lähinnä voiteluaine? Toki luokkaerot tässäkin varmasti näkyivät - jos varaa oli ja ei silminnähden humaltunut, kulmakarvat ei nousseet koska upseeriherrain tavat oli rahvasta paremmat?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top