.
Demokratia vientituotteena on tainnut kelvata vain silloin, kun kohde on ensin pommitettu vuoteen nolla. Japani ja Saksa tulevat mieleen ensinnä. Ja niissäkin valtio oli sentään SE, oli pohja mille taikoa demokratiaprosessi. Heimoyhteiskunnat eivät ole lainkaan sama asia ja näitäkin piisaa maailmalla. Aasiassa ja Afrikassa useampia.
Nyt paljastui raadollisesti se, että raha ja varusteet eivät tae millekään, jos henkinen ja moraalinen pohja on kehno. 300 k palkkaa nauttivaa varustettua ja koulutettua soturia ei tarkoittanut oikeastaan muuta kuin että Taliban kerää omiin luolastoihinsa siististä pinosta huitsisti varusteita. Kenties löytää jotain, jonka myy linjalle Rus-Chi? Tai Iran? Niimpä. Teknologiaa ja tietoa?
Muistan liian elävästi kuinka minua lyötiin mielipiteistäni kuin vierasta sikaa perinneforumilla. Ja kuitenkin yhtäkaikki, melkein kaikki tuolloiset harhaoppini ovat toteutuneet kirjaimellisesti. Kun koalitio ei halunnut ryhtyä tappioita aiheuttavaan vuoristosotaan, ei kouluttaa ja käyttää sotilaitaan tavoilla, jotka tuottavat tappioita myös omille, niin tässä sitä nyt ollaan. Kuten jotkut kenties muistavat, en uskonut alkuunkaan sitä, että teknologiakeinoin pelkästään vastarinta nujerretaan. Ihmettelin harhaoppisesti sitä, että Pakistan pelasi koko ajan kahdella olkapäällä, samoin saudit. Miten liittouma sen salli, sitä en tiedä. Isojen poikien peliliikkeet ovat tuntemattomat.
Talibanin nujertaminen olisi vaatinut lännen asevoiman irtautumista omista dogmeistaan tavoilla, jotka olivat ylitsepääsemättömiä. Poliittinen ohjaus vaati, että tappioita ei kovin paljon saa syntyä ns. omille.
Lännen on otettava lusikka käteen uudella tavalla, jos näitä pahissotia aiotaan voittaa. Jos taas nyt nähty riittää saavutukseksi, niin siitä vaan. Lienee parempi pysyä pois tuollaisesta niin kauan, kun voittaminen on ihan hänessä.
Samaa mieltä.
Ilman mitään suurempaa intoa käsien pesuun, voisi kuitenkin joitakin selkeitä nimittäjiä tälle prosessille osoittaa.
Tähän liittyen Suomen ja muiden meidän kaltaisten valtioiden tulisi ottaa lusikka käteen ja miettiä tarkkaan sitä, miksi ollaan mukana - ei siinä mitään vikaa ole että ollaan mukana, kunhan oikeasti ymmärretään ne syyt; ja hyväksytään ne, sekä muistetaan sitten myös pitkin matkaa.
Ainahan voi myös tehdä välitilinpäätöksen ja tarkastella, onko alkuperäiset motiivit vielä voimassa.
Tämä koskee kaikkia meidän rauhanturvatehtäviä. Ja tyypillisesti ruohonjuuritason ilmentymänä edellämainitun puuttumisesta eräänä seurauksena on se, että boots-on-ground porukalla on hyvin erilainen tilannekuva, ja käsitys siitä mitä tehtävä koskee, kuin esim. poliittisella johdolla ja mahdollisesti tavallisella suomalaisella äänestäjällä.
Mutta kyllä tässä(kin) on ystävällämme USA :lla ollut se täysin ratkaiseva rooli, jo siksi että he kuitenkin olivat nykyprosessin isät(ja äidit .. ei unohdeta äitejä
), mutta myös omalla potentiaalillaan melko varmasti dominoineeet strategista päätöksentekoa.
On kuitenkin ilmeistä, myös jenkkien oman itsekritiikin perusteella, että he ovat päällepäsmäröineet itsensä rooleihin, joihin heillä ei oikeastaan ole minkäänlaista etumatkaa muihin - pikemminkin päinvastoin.
Yksi tämmöinen esimerkiksi on poliisien organisoiminen ja kouluttaminen; ei heillä ole kansallista poliisilaitosta eikä mitään omia rakenteita/osaamista sellaisen pystyttämiseen tuhkasta. Eurooppalaisilla kumppaneilla sen sijaan on ja olisi ollut huomattavasti osaamista. Toki onhan suomalaisetkin olleet tässä mukana, mutta roolit olisi pitänyt jakaa aivan toisin, kuin nyt jenkkivetoisesti on tehty.
Sama mitä ilmeisimmin liittyy sotaväen koulutukseen ja organisointiin. Amerikkailaisilta jäi alakatveeseen sellaiset simppelit asiat, kuten hallinnon ja hallintokulttuurin kehittäminen afghaaniarmeijalle, ylenemiseen ja johtajakoulutukseen liittyvä säännöstö yms.
Ja sitten tämä ymmärrys siitä että:
- talonpoikaisarmeija, kuten Taleban, on helvetin vaarallinen vastustaja. Se on ollut pelottava vastustaja aina, kun se on saatu ajoissa ja tehokkaasti organisoitua.
- kun miekkaan tarttuu niin on varsin todennäköistä että miekkaan hukkuu, tai ainakin vereen. Ei siinä mitään. Mutta sodasta tulee tappioita ja ne on tuossa edellä mainitsemassani "lusikka käteen" kohdassa käydä läpi, ymmärtää, ja jos siltä että näyttää että homma on hyvä, niin sitten hyväksyä. Sodassa tehdään karmeita asioita, ja niitä tekee jokainen. Myös se on hyväksyttävä. Siis, että omat menee ja surmaa vastustajia, siinä tulee oheistappioita (kuolee lapsia -- jopa naisia, ehkä peräti muun sukupuolisia) ja omia otetaan vastaan sinkkiarkuissa, eriasteisesti vammautuneina ja päiväkodin tätien on ymmärrettävä että perheen isällä/äidillä saattaa joskus olla synkkiä päiviä.
samnytt.se
www.hs.fi
