Eiköhän ainakin nuo SU-25 ja -24 koneet ole melko vankkatakoisia kun katselee niiden laskutelineitä. SU-24:ssä on paripyörät joka telineessä ja SU-25:n telineet lienevät nekin vahvaa tekoa vaikka paripyöriä ei olekaan.
Niillä tuskin on ongelmaa operoida vaikka pommikraaterit täytettäisiin soralla ja matoilla.
Pelkkä sohaisu täsmä-aseilla naapurin lentotukikohdan kiitorataa vastaan on tuskin järkevää ainakaan meidän resursseilla vaikka jonkin verran JASSM / TAURUS ohjuksia saataisiinkin. Pitää muistaa että edes NATO ei pystynyt estämään ekan kk:n aikana Libyan ilmavoimia operoimasta yksin lentokenttiä pommittamalla, vaikka halitsi täysin ilmasotaa. Senverran laajoja ja syheröisiä ovat sikäläiset kiitoratakompleksit.
Järkevintä olisi juuri Mursun ehdottama, hyvään tiedusteluun ja etukäteissuunnitteluun pohjautuva ja oikea-aikaisesti ajoitettu ohjushyökkäys lentotukikohtiin joissa koneet ovat kiitoradoilla joko valmistautumassa, operoimassa tai palaamassa hyökkäyksestä. Esim. isku koneiden ollessa kiitoradalla laskeutumassa käyttäen herätteisesti ohjelmoituja- (airburst) tai rypälepommeja, olisi tehokas vaihtoehto. Samaan syssyyn kentällä on todennäköisesti odottamassa laveteilla uusi kuorma pommeja ja ohjuksia sekä poltto-ainerekkoja, jotka olisivat messevä lisäteho meikäläisille taistelukärjille.
Näin saataisiiin vaikeasti korvattavaa sotakalustoa pois muonavahvuudesta mukaan lukien ehkä joitakin etulinjan pilotteja. Paljon hyödyllisempää kuin kiven ja soran moukaroiminen jota naapurissa sitten riittää (kuten meilläkin).
Pelkkä naapurin kiitoradan tai kahden hetkellinen vaurioittaminen ei tuo pitkä-aikaista helpotusta ilmapuolustuksellemme.
Toinen tapa olisi tiedustella (mm. SIGINT) hyökkäykseen lähtevien rynnäkkö-osastojen tukikohdat ja ajoittaa ohjus-iskut niin että kiitotiet tehdään hetkellisesti toimintakyvyttömäksi ohjuksilla juuri ennen koneiden paluuta, jos mahdollista. Näin hyvällä todennäköisyydellä rynnäkkö-osastot joutuvat valta-osin pakkolaskuun tai miehistöt hyppäämään koska niiden poltto-ainekuorma ei salli siirtolentoja muille kentille. Useiden tukikohtien yhtä-aikainen pommittaminen suhteellisen pienilläkin ohjusmäärillä tekisi hetkellisesti tukikohdista toimintakyvyttömiä koska täsmä-aseilla iskut ovat kirurgisen tarkkoja.
Vaikka kiitoradat pystytään korjaamaan muutamien tuntien aikana, se ei riitä jos kymmenittäin koneita on tulossa laskuun ja poltto-ainetta on vaikka max. 30 min. ajaksi.
Paras vaihtoehto olisi ehkä yhdistelmä noista iskuista kahtena peräkkäisenä aaltona. Se edellyttää tietysti että HN-kalustoa, ohjuksia ja tietoa on tarpeeksi käytössä tuossa vaiheessa....
[/quote
Telineet varmaan kestääkin, mutta moottorit ei. Kenttää josta on pinnoite rikottu, ei todellakaan korjata muutamassa tunnissa niin hyvin että sitä voidaan turvallisesti käyttää. Tai edes jotenkin järkevästi.
Ainakin Suomessa laskuun tulevilla hävittäjillä on hyvin tyypillisesti polttoainetta 3 min lentoon 30 min sijaan. Tuskin itänaapurikaan pommittajiinsa polttoainetta lastaa pommien sijaan...