Ajatusleikki: Puolustusvoimat Venäjän romahduksen jälkeen

#1
Oletetaan, että esimerkiksi ensi vuonna kauan odotettu skenaario tapahtuu - Venäjän talous sakkaa täysin ja samalla maan sisäinen valtakamppailu halvaannuttaa päätöksentekojärjestelmän. Lopputuloksena kesällä 2018 valtaan astuu Putinin tapaturmaisen kuoleman jälkeen Kremlin oligarkian sisäpiirin ulkopuolta edustava it-moguli X. Jossain spekuloidaan, että koko prosessi oli suunniteltu GRU:n, FSB:n ja asevoimien syvärakenteiden suojelemiseksi.

Joka tapauksessa, X:n johdolla suhteet länsimaihin normalisoidaan, Krimistä tulee autonominen Ukrainan itsehallintoalue ja Ukrainan itäosat integroidaan YK:n ja ETYJ:n prosessissa takaisin osaksi Ukrainaa jonka hallinnossa näyttää tapahtuvan myös muutos parempaan.

Vaikka Venäjän kaaos on lievempää kuin 1990-luvun alkuvuosina on selvää, että valtio on kokenut ison mullistuksen jonka myötä myös asevoimien toimintakyky on ottanut ison askeleen - taaksepäin. Aseteollisuus on entistä pahemmissa ongelmissa ja 2020 on selvää, että Venäjän paluu voimapolitiikan käyttäjäksi vaatisi jälleen vuosikausien rakentamisprosessin mihin maalla näyttäisi olevan entistä huonommat mahdollisuudet maan talouden ollessa edelleen kehittymätön, väestön supistuessa ja öljyn hinnan todennäköisesti laskiessa.

Mitä tässä tilanteessa kannattaisi Suomen maanpuolustuksen kehittämisen kannalta tehdä lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä? Ettei tultaisi yllätetyksi housut kintuissa kuten 1991? Oletetaan taustamuuttujana että mahdollinen talouslama ei vaikuttaisi Suomeen idänkaupan nykyisen vähäisyyden vuoksi. Toisena taustaolettamuksena on puolustusmenojen supistuminen, mutta hallitusti.

Oma visioni olisi, että 1990-luvusta poiketen kannattaisi panostaa ehkä enemmän terävyyteen laajuuden sijaan, ts. 1990-luvulla romutettiin paljon kylmän sodan välittömän valmiuden rakenteita joita on polkaistu ylös muutaman viime vuoden aikana. Kyky nopeaan reagointiin pitäisi säilyttää - vaikka sitten määriä leikkaamalla. Tätä voitanee perustella myös mahdollisilla odottamattomilla uhilla, massapakolaisuudella tms.

Omasta puolestani toivon, että pv:ssä / plm:ssä joku olisi ajatustyötä tämän eteen jo tehnyt. Rakenteiden supistaminen on aina hankalampaa kuin kasvattaminen, historiallisina esimerkkeinä vaikkapa USA:n asevoimat 1945-1950 tai Royal Navy ja Royal Air Force 1945-2017. Pahimmassa tapauksessa output on minimaalinen vaikka input olisi ihan vaikuttava.
 
Viimeksi muokattu:

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
#2
Politiikassa vastuullisin tavoin toimittaessa pitää huomata, että tuossa sinunkin skenaariossa on eräs tekijä: Venäjähän ei edelleenkään hävinnyt tuosta tontinrajalta mihinkään? Pahankin kompuroinnin jälkeen saattaa mennä neljännes miehen iästä ja siinä se taas meloo suht agressiivisesti vieläpä.

Jos se milloin ensi kerran nyrskähtää vähän polvilleen niin silloin avautunee se eräs aikaikkuna, joka pitänee varsin huolella käyttää hyväksi.
 

kertakenttään

Ylipäällikkö
#3
KARJALA TAKAISIN!!!
 
Tykkäykset: PSS
#4
Politiikassa vastuullisin tavoin toimittaessa pitää huomata, että tuossa sinunkin skenaariossa on eräs tekijä: Venäjähän ei edelleenkään hävinnyt tuosta tontinrajalta mihinkään? Pahankin kompuroinnin jälkeen saattaa mennä neljännes miehen iästä ja siinä se taas meloo suht agressiivisesti vieläpä.

Jos se milloin ensi kerran nyrskähtää vähän polvilleen niin silloin avautunee se eräs aikaikkuna, joka pitänee varsin huolella käyttää hyväksi.
Aivan totta. Miten käyttää aikaikkuna parhaimmalla tavalla hyväksi tilanteessa jossa puolustusbudjetti satavarmasti laskee - mutta toisalta uhka uudesta noususta on olemassa - aivan kuten kävi vuosina 1991-2008.

Itse näkisin suurimpana uhkana sen, että pyritään pitämään kiinni kaikesta ilman että uskalletaan tehdä poisvalintoja. Suomessa näin tietyssä mielessä kävikin - Ruotsissa taas poisvalintoja tehtiin ilman kunnon visiota tulevaisuudesta.
 
Viimeksi muokattu:
#5
Kannattaa varoa mitä toivoo. Eivät taitaisi pelimerkkimme riittää luovutettujen alueiden jälleenrakentamiseen ja väestön elintason nostamiseen muun Suomen tasolle kovin nopeasti, vaikka Karjalassa suuria metsiä humiseekin. Valtava projekti se joka tapauksessa olisi.

Tällaisia ajatuksia päässä, vaikka äidinpuoleinen sukuni tuli evakkona Helsinkiin jostain Viipurin suunnalta.
 

kertakenttään

Ylipäällikkö
#7
Kannattaa varoa mitä toivoo. Eivät taitaisi pelimerkkimme riittää luovutettujen alueiden jälleenrakentamiseen ja väestön elintason nostamiseen muun Suomen tasolle kovin nopeasti, vaikka Karjalassa suuria metsiä humiseekin. Valtava projekti se joka tapauksessa olisi.

Tällaisia ajatuksia päässä, vaikka äidinpuoleinen sukuni tuli evakkona Helsinkiin jostain Viipurin suunnalta.
Siitä saatais oikein iso luonnonvarainen luonnonsuojelualue.
 

Benelli

Ylipäällikkö
#8
Jihadistien vastainen taistelu saisi suuremman painotuksen, asevelvollisuudesta ei luovuttaisi koska emme pystyisi muuten miehittämään konfliktialueita pitkiä jaksoja mutta asejärjestelmissä suosittaisiin kirurgisempia kuten luultavasti tulisi aseistettuja lennokkeja pienillä ohjatuilla pommeilla.
 
#11
Kuitenkin sullakin varmaan itsenäisyyspäivä vapaapäivä niin suotakoon näin tänä ajankohtana kyseiset ajatukset.
 

StepanRudanskij

Eversti
Lahjoittaja
#13

StepanRudanskij

Eversti
Lahjoittaja
#14
Kannattaa varoa mitä toivoo. Eivät taitaisi pelimerkkimme riittää luovutettujen alueiden jälleenrakentamiseen ja väestön elintason nostamiseen muun Suomen tasolle kovin nopeasti, vaikka Karjalassa suuria metsiä humiseekin. Valtava projekti se joka tapauksessa olisi.
Asioiden tekeminen on elämää. Muualta tuotetun miehitysväestön tilanne olisi tietysti vaikea.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
#15
Veikkaanpa, että mentäisiin helpointa tietä, eli Nato-jäsenyys sekä HX- ja LV2020-hankkeiden rahoituksen osittainen leikkaaminen, jotta rahaa riittää SOTE:n pyörittämiseen. Asevelvollisuus säilytettäisiin ainakin alkuun, koska uhka ei katoa välittömästi ja koska asevelvollisuus toimii hyvänä rekrykanavana kv-operaatioihin.

Ei mitenkään optimaalinen tilanne, mutta kaipa sen kanssa voisi elää.
 
#16
Oletetaan, että esimerkiksi ensi vuonna kauan odotettu skenaario tapahtuu - Venäjän talous sakkaa täysin ja samalla maan sisäinen valtakamppailu halvaannuttaa päätöksentekojärjestelmän. Lopputuloksena kesällä 2018 valtaan astuu Putinin tapaturmaisen kuoleman jälkeen Kremlin oligarkian sisäpiirin ulkopuolta edustava it-moguli X. Jossain spekuloidaan, että koko prosessi oli suunniteltu GRU:n, FSB:n ja asevoimien syvärakenteiden suojelemiseksi.

Joka tapauksessa, X:n johdolla suhteet länsimaihin normalisoidaan, Krimistä tulee autonominen Ukrainan itsehallintoalue ja Ukrainan itäosat integroidaan YK:n ja ETYJ:n prosessissa takaisin osaksi Ukrainaa jonka hallinnossa näyttää tapahtuvan myös muutos parempaan.

Vaikka Venäjän kaaos on lievempää kuin 1990-luvun alkuvuosina on selvää, että valtio on kokenut ison mullistuksen jonka myötä myös asevoimien toimintakyky on ottanut ison askeleen - taaksepäin. Aseteollisuus on entistä pahemmissa ongelmissa ja 2020 on selvää, että Venäjän paluu voimapolitiikan käyttäjäksi vaatisi jälleen vuosikausien rakentamisprosessin mihin maalla näyttäisi olevan entistä huonommat mahdollisuudet maan talouden ollessa edelleen kehittymätön, väestön supistuessa ja öljyn hinnan todennäköisesti laskiessa.

Mitä tässä tilanteessa kannattaisi Suomen maanpuolustuksen kehittämisen kannalta tehdä lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä? Ettei tultaisi yllätetyksi housut kintuissa kuten 1991? Oletetaan taustamuuttujana että mahdollinen talouslama ei vaikuttaisi Suomeen idänkaupan nykyisen vähäisyyden vuoksi. Toisena taustaolettamuksena on puolustusmenojen supistuminen, mutta hallitusti.

Oma visioni olisi, että 1990-luvusta poiketen kannattaisi panostaa ehkä enemmän terävyyteen laajuuden sijaan, ts. 1990-luvulla romutettiin paljon kylmän sodan välittömän valmiuden rakenteita joita on polkaistu ylös muutaman viime vuoden aikana. Kyky nopeaan reagointiin pitäisi säilyttää - vaikka sitten määriä leikkaamalla. Tätä voitanee perustella myös mahdollisilla odottamattomilla uhilla, massapakolaisuudella tms.

Omasta puolestani toivon, että pv:ssä / plm:ssä joku olisi ajatustyötä tämän eteen jo tehnyt. Rakenteiden supistaminen on aina hankalampaa kuin kasvattaminen, historiallisina esimerkkeinä vaikkapa USA:n asevoimat 1945-1950 tai Royal Navy ja Royal Air Force 1945-2017. Pahimmassa tapauksessa output on minimaalinen vaikka input olisi ihan vaikuttava.
Aika-akkuna (2018...2020) on aika lyhyt aika kovin radikaaleihin muutoksiin. Pistintä ehkä ehtisi hioa tai puikkojen kärkiä terävöittää, mutta isoja hankkeita (kuten HX- ja Laivue 2020) saataisiin odotella pitkälle 2020-luvulle.

Johtamisjärjestelmät, ohjelmistoradiot, tiedustelulaki, ELSO-koneet, kaukovalvonta, kyber- ja hybridiuhkakeskus, mikrosatelliitit ja erikoisjoukot soisi saatavan iskuun seuraavan kolmen vuoden kuluessa.

Mielenkiintoisempi ikkuna avautuu Nato-jäsenyyteen. Jos ja kun Niinistö valitaaan presidentiksi toiselle kaudelle, hänelle aukeaa historiallinen tilaisuus viedä Suomi Natoon, meneepä se sitten syteen taikka saveen.
 
#17
Veikkaanpa, että mentäisiin helpointa tietä, eli Nato-jäsenyys sekä HX- ja LV2020-hankkeiden rahoituksen osittainen leikkaaminen, jotta rahaa riittää SOTE:n pyörittämiseen. Asevelvollisuus säilytettäisiin ainakin alkuun, koska uhka ei katoa välittömästi ja koska asevelvollisuus toimii hyvänä rekrykanavana kv-operaatioihin.

Ei mitenkään optimaalinen tilanne, mutta kaipa sen kanssa voisi elää.
Venäjän uhan heikkeneminen on aina hyvä juttu, puolustusvoimat ei ole itsetarkoitus vaan väline.

Mutta mistä voimme vielä säästää, voiko mäyräkoiran luontoon päästää - eli mistä pitäisi leikata kun Venäjän uhan heikkenemisen takia tuleva leikkauskierros tulee esiin? Kun puolustusbudjetti laskisi sinne n. 1% BKT:sta? Tulisiko leikkaukset tehdä valmiuteen vai vahvuuksiin?

Jos asevelvollisuus halutaan säilyttää, tulisi sitä varmaankin lyhentää ja käyttää ensisijaisesti rekrytointialustana valmiusyksiköille joihin sijoitettaville sitten reilu korvaus kuluvasta lisäajasta. Ilmavoimien osalta varmaankin supistaminen yhteen lennostoon (eli leikataan tuleva hävittäjähankinta nyt suunnitteilla olevasta n. 40 koneesta jonnekin 25 koneeseen.) . Merivoimien osalta kaksi neljästä korvetista varustettuna miinalaivatasolle - tai meriliikenteen suojaaminen pois Merivoimien tehtävistä ja supistaminen aluevalvontatasolle.

Pahin skenaariohan on kaikkien sota kaikkia vastaan ja kynsin hampain kiinnipitäminen toimintakyvyistä.
 
Viimeksi muokattu:

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
#18
Mutta mistä voimme vielä säästää, voiko mäyräkoiran luontoon päästää - eli mistä pitäisi leikata kun Venäjän uhan heikkenemisen takia tuleva leikkauskierros tulee esiin? Kun puolustusbudjetti laskisi sinne n. 1% BKT:sta? Tulisiko leikkaukset tehdä valmiuteen vai vahvuuksiin?
Rakenteisiin. Niitä ei ole leikattu aikoihin. Kuten itsekin taisit joskus kirjoittaa, niin rakenteita on aina helpompi luoda kuin purkaa.
 
#19
Rakenteisiin. Niitä ei ole leikattu aikoihin. Kuten itsekin taisit joskus kirjoittaa, niin rakenteita on aina helpompi luoda kuin purkaa.
Mitähän rakenteita voisi olla ensimmäisenä leikkauslistalla? Näkisin itse kuvatun kaltaisessa tilanteessa Merivoimien tehtävien laskun ensimmäisenä listalla. Toiseksi Ilmavoimat, kolmanneksi vasta Maavoimat. Johtuen mahdollisesta epävakaasta Venäjän tilanteesta joka saattaisi jatkua pitkään tulisi valmiusyksiköt säilyttää ja ehkä jopa laajentaakin.