Aktiivireservin erikoisukkelit

RPG83

Soome Majori
Ulkomaisina esimerkkeinä erikoisemmista reservin tehtävistä mainittakoon Yhdysvalloissa Air National Guardissa lentäjän vakanssit ja Norjassa kodinturvajoukoissa HV-016:n operaattorit. Entäpä jos Suomessakin olisi vastaavia toimenkuvia?

Suomessa on ymmärtääkseni jonkinasteista SPOL-toimintaa mm. maakuntajoukoissa, mutta muuten homma on ilmeisesti varsin tasapaksua. Rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, että meillä tuskin tulee koskaan olemaan varaa esimerkiksi reservipilotteihin (ja -koneisiin). Silti perinteisempään erikoisjoukkotoimintaan erikoistuneet yksiköt olisivat luultavasti tehtävissä. Nyt joku voi todeta, että "onhan meillä laskuvarjojääkäreitä". On on, mutta säilyvätkö kaikki tarpeelliset taidot hyvässä terässä, jos kertausharjoitusvuorokausia saa kertyä korkeintaan 100? Kymmenen päivän kertaus kerran vuodessa kymmenen vuoden ajan höystettynä MPKK:n kursseilla. Säilyykö taitotaso kertauksilla ja MPKK:n kursseilla yhtä hyvänä verrattuna tuollaiseen reservin erikoisjoukkoyksikkössä (HV-016) palvelevaan?


Voidaanko suomalaisia reserviläisiä kouluttaa vaativiin tehtäviin vai ovatko ne ammattilaisten heiniä?
 
Voidaanko suomalaisia reserviläisiä kouluttaa vaativiin tehtäviin vai ovatko ne ammattilaisten heiniä?
Mielestäni kyllä voi, tosin harjotteita täytyy olla runsaasti, vähintään 3 x vuodessa (esim viikonloppuja) tosin erilaiset tarvittavat voimankäyttövälineiden yms. "lisenssien" ylläpito vie harjoittelusta luvattoman paljon aikaa/rahaa/voimvaroja.
Ja mikä mielestäni on erittäin tärkeä asia, henkilöstö täytyy olla oikein perustein valittua esim. harrastuneisuus jne.
Mutta näillä mennään...
 
...mutta säilyvätkö kaikki tarpeelliset taidot hyvässä terässä, jos kertausharjoitusvuorokausia saa kertyä korkeintaan 100? Kymmenen päivän kertaus kerran vuodessa kymmenen vuoden ajan höystettynä MPKK:n kursseilla.

Tuskin se 100 mikään showstopperi on jos taistelijalla itsellään on intoa.
 
Eikä se 100 päivää ole ehdoton raja. Niiden täytyttyä ei vaan ole pakko tulla paikalle. Olen jutellut harjoitukissa kaverin kanssa jolla päiviä oli kuulemma pitkästi toista sataa. Po. vanhempi vänrikki oli tehtäväänsä sitoutunut ja oli suostuvainen tulemaan paikalle "vapaaehtoisesti". Kertoili vielä ettei kaikkia päiviä merkitty kantakorttiin ettei tuo satanen täyttyisi virallisissa dokumenteissä. Hänellekään ei tuossa vaiheessa ollut enää tuolla kertauspäivien määrällä merkitystä.
 
säilyvätkö kaikki tarpeelliset taidot hyvässä terässä, jos kertausharjoitusvuorokausia saa kertyä korkeintaan 100?

Rajan täytyttyä voidaan kertauttaa 20 khvrk / vuosi asevelvollisen ja hänen työnantajansa suostumuksella. "VPK-hengessä". Tietyissä työpaikoissa tuntuu olevan hyvin maanpuolustusmyönteinen meininki, mm. niin että kh-päiviltä maksetaan täyttä palkkaa.
 
Tietyissä työpaikoissa tuntuu olevan hyvin maanpuolustusmyönteinen meininki, mm. niin että kh-päiviltä maksetaan täyttä palkkaa.
Itse olen joutunut tekemään työnantajan kanssa päin vastaisen diilin. Jaa miksikö, kh-päiviä on tullut jo yli.... riittävästi.
 
Viimeksi muokattu:
Suomessa on yleinen asevelvollisuus ja jokainen suomalaismies on asevelvollinen siihen ja siihen ikään saakka jne. Minusta työnantajalla ei tarvitse olla mitään sanomista siihen, jos ukko käy kertaamassa piste. Aika usein harjoitukset ovat vielä senlaatuisia, että viikonlopun yhteyteen tarvii päivän pari, jos firma ei sitä kestä, niin ei se kestä enää paljon muutakaan.

Suomessa pitää herätä vähitellen käsittämään uudelleen Maanpuolustusasia.
 
Seuraavaksi hieman tyhmä ja taatusti hämmentävä kysymys, mutta mikä ihme on "aktiivireservi"? Sellaista käsitettä ei asevelvollisuuslaista löydy eikä sillä siten ole erityisasemaa, saati erikoismiehiä.

Ihminen on oppivainen ja lähes kuka tahansa voidaan halutessa kouluttaa mihin tahansa. Kysymys on lopulta vain resursseista ja ennen kaikkea tahdosta.
 
@Laamanator - saattaa tulla yllätyksenä, mutta lain ja muun normiston - jopa ohjeistuksen ulkopuolella voi olla käsitteitä... No, asiaan. Aktiivireservin vedenjakaja löytyy hyvin helposti. Hakeutuuko henkilö vapaaehtoisesti varusmiespalveluksen jälkeen harjoittelemaan sotilaallisia taitoja vai ei. Jos kyllä, kuuluu aktiivireserviin. Näin surkeasti asia on tänä päivänä. Vaikkapa suojeluskuntien aikaan harrastetuntikirjanpidossa ei monien nykyisten "aktiivien" tunneilla kovin kummoisiin sijoituksiin päässyt. Sama koskee monen muun maan viikonloppusotilaita nykyäänkin.

Sen sijaan erikoismiehiä ja -naisia kyllä löytyy jos jonkinlaisilta erikoisaloilta. Jotkut jopa sotilaallisilta.
 
Valitettavasti Suomessa ns. "suojeluskuntatoiminta" on niin kuuma peruna vuoden 1944 jälkeen, että "aktiivireservin" laajentaminen on melko vaikeaa.
 
Valitettavasti Suomessa ns. "suojeluskuntatoiminta" on niin kuuma peruna vuoden 1944 jälkeen, että "aktiivireservin" laajentaminen on melko vaikeaa.

Hyvinhän tuo on laajentunut, vaikka suojeluskunta-nimeä ei käytetäkään. Minä lisäisin reservin kertausharjoituksia nuoremmille ikäluokille.
 
Hyvinhän tuo on laajentunut, vaikka suojeluskunta-nimeä ei käytetäkään. Minä lisäisin reservin kertausharjoituksia nuoremmille ikäluokille.

Totta, mutta ei olla ollenkaan siinä laajuudessa, mitä itse pitäisin suotavana. Toisaalta tottunut maahan jossa jos joku tuttu ei ole reservipalveluksessa niin se on ainakin sinne menossa. Tuskin Suomessa vielä moiseen on tarvetta.

Kertausharjoitusten lisäämiseen on Suomessa todellakin luja tarve.
 
@Laamanator - saattaa tulla yllätyksenä, mutta lain ja muun normiston - jopa ohjeistuksen ulkopuolella voi olla käsitteitä... No, asiaan. Aktiivireservin vedenjakaja löytyy hyvin helposti. Hakeutuuko henkilö vapaaehtoisesti varusmiespalveluksen jälkeen harjoittelemaan sotilaallisia taitoja vai ei. Jos kyllä, kuuluu aktiivireserviin. Näin surkeasti asia on tänä päivänä. Vaikkapa suojeluskuntien aikaan harrastetuntikirjanpidossa ei monien nykyisten "aktiivien" tunneilla kovin kummoisiin sijoituksiin päässyt. Sama koskee monen muun maan viikonloppusotilaita nykyäänkin.

Sen sijaan erikoismiehiä ja -naisia kyllä löytyy jos jonkinlaisilta erikoisaloilta. Jotkut jopa sotilaallisilta.

Tästä päästäänkin siihen kovaan ytimeen ja tosiasiaan, että "aktiivireservi" ja "aktiivireserviläinen" ovat vain jotain kansan suussa kulkevia epämääräisen marginaalisia underground-hömpötyksiä ilman sen tähdellisempää merkitystä. Niillä ei ole sijaa PV normiston käsitteissä eikä niiden merkitystä, sisältöä tai vaatimuksia ole millään tavalla määritelty. Toisinsanoen ns. "aktiivireserviä" ei virallisesti ole olemassa eikä sillä ole virallisesti tunnistettua, saati tunnustettua "erityisasemaa", joka sille vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja uuden paikallisjoukkokonseptin kehittämisen nimissä olisi mahdollisesti varsin perusteltua jyvittää. Niin kauan kuin tunnistettu ja tunnustettu status puuttuvat, ei varsinaista kehitystä tapahdu muualla kuin juhlapuheissa.

Järjestelmä on kankea, mutta taipuu kuitenkin hitaasti uusiin asentoihin ja toisinaan jopa ulottuvuuksiin. Ehkä jo heti ensi vuonna tai seuraavalla vuosikymmenellä.
 
Suojeluskunnat keräsivät paljon toimijoita ajassa, jossa ei ollut telkkaria, pelikonsoleita, jäähalleja, sählykenttiä jne. Maaseutuvaltainen, lapsista rikas nuori valtio oli kiitollinen pohja perustaa koottu harrastuspaletti illoiksi ja viikonlopuiksi.

Miettikääs, miten suuren vaihtoehtoistekemisen kanssa suojeluskunta tänään kisaisi. Ei siitä enää olisi miksikään suureksi, isoja lkm kerääväksi sapluunaksi. sk-malli istui omaan aikaansa, kooten alleen kaikenlaista toimintaa. Ja vähän monessa pitäjässä se oli ainoa väylä päästä saatanan pienestä mökistä tekemään jotain mielekästä.....ja hörppäämään kahvia ja ruokaa viikonlopuksi. Ylen vaikea on kuvitella mitään sk-toisintoa.

Yli kaksikymmentä vuotta on puuhattu vapaaehtoispohjalta kaikenlaista pv:n helmoissa. Laamanator väittää, että hitaasti iso laiva muuttaa kurssia. -Hitaasti- on lievästi sanottu.
 
Elämme hyvinvointivaltiossa kohtuullisen mukavia päiviä. Vapaaehtoisreservin osuus on jokseenkin luonnollisessa koossa. Jonkin verran Euroopan kireä tunnelma on lisännyt kiinnostusta. Laiva on muuttanut kymmenessä vuodessa kurssia parempaan.
 
Alkuperäisaiheeseen: reservissä on luonnollisesti laajaa osaamista eri asioihin. Ammattiautoilijoita, viestinnän eksperttejä, lääkäreitä, huippuhiihtäjiä, ammattilaivureita, tietosuojaeksperttejä ym...
 
Sotaväessä 5-10 vuotta on vielä lyhyt aika ja vanhan sanonnan mukaan työn tulokset näkee useinmiten vasta evp-miehenä lehdestä lukemalla. Muutoksia ja kehitystä odotellessa ei kannata malttamattomana ryhtyä henkeä ajan kuluksi pidättelemään.

Vaikka 90-luvun alun yrityksistä huolimatta SK-järjestön uudelleen perustaminen ei onnistunutkaan, niin reserviläiskoulutus ja -toiminta ovat kaikesta huolimatta reilun parin kymmenen vuoden aikana ottaneet merkittäviä kukonaskelia eteenpäin. Jo pelkästään 90-luvun alun nollasta vuosituhannen vaihteen tasolle ja edelleen nykytilanteeseen on ollut pitkä matka ja ennen näkemätön kehitys. Koska vain muutos on pysyvää, niin kehitys tulee jatkumaan vastaisuudessakin. Hitaasti, mutta tasaisen epävarmasti.

SK-järjestöllä oli aikanaan varsinkin maaseudulla käytännössä monopoliasema kaikenlaiseen harrastustoimintaan, minkä ansiosta sen jäsenten rekrytointi oli onnistunutta. Nykyaikana tällaisen monopoliaseman saavuttaminen ei ole enää mahdollista, vaan kaiken harrastustoiminnan on kilpailtava jäsenistä muun harrastustarjonnan kanssa. Usein samoilla kalkkiviivoilla ja samoista ihmisistä.
 
...kovaan ytimeen ja tosiasiaan... ...kansan suussa kulkevia epämääräisen marginaalisia underground-hömpötyksiä ilman sen tähdellisempää merkitystä... ...ei ole sijaa PV normiston käsitteissä... ...Toisinsanoen ns. "aktiivireserviä" ei virallisesti ole olemassa... ...Niin kauan kuin tunnistettu ja tunnustettu status puuttuvat, ei varsinaista kehitystä tapahdu muualla kuin juhlapuheissa...

H.v., kuulostat Neuvostoliitolta.

Olen samaa mieltä siitä että ylätasolla merkittävä kehitys tapahtuu sukupolvisesti eikä kvartaalisesti. Olen täysin, absoluuttisesti eri mieltä onko normiohjaus ja terssiaskeltaminen ainoa ajuri ja kehityksen rytmittäjä. Jopa kampittaisin näkemystä, joka perustuu virkamiesmäistymiseen ja rauhan ajan armeijan rämettymiseen. Ei ollut kevään -44 armeija samassa kuosissa kuin -39 syksyllä - ja ylidramatisoimattakin, vahvat kehitysaskeleet on moneen otteeseen koettu ilman sankarivainajiakin. @Vonka näkemys "aktiivireservin" asettumisesta luonnolliseen kokoonsa on minusta selkein näkemys asiasta, ja yhtä vahvasti olen sitä mieltä että dynamiikka on paljon PV tai edes poliittisen ohjauksen vaikutusta monimuotoisempi.

Asian ytimessa ovat yhteiskunnassa koetun ulkoisen uhan määrä sekä viranomaisten valmius hyväksyä muutakin kuin omaan napaan tuijottaminen. Jälkimmäisen suhteen voin kertoa kampanjoineeni jo viitisentoista vuotta eri hallinnonaloilla, milloin PPP- (public-private partnership)-hengessä, milloin yksittäisissä prosesseissa. MPK asemoitiin pienen hakuvaiheen jälkeen siihen puolijäykkään asentoon jossa se nyt on, mutta yleistä yhteiskunnan dynamiikkaa katsoen samalla hukattiin julmettu määrä potentiaalia.

Olen antanut kertoa itselleni lukuisista kehitysaihioista ja valituista suunnista, jotka tulevina vuosina mahdollistavat pientä parannusta asiaan. Tervehdin tietenkin kaikkea ilolla. Samaan hengenvetoon väitän, että jos kenttäarmeijan kärkikolmanneksen suorituskyvyn ylläpitämistä ja kehittämistä pidettäisiin elintärkeänä turvallisuuspoliittisesti, olisi Siilasmaan ryhmän jälkeen ponnistettu radikaalisti eri tahtiin ja paljon korkeammalle kuin nyt on tehty. Resurssimielessä ei tarvita satojen miljoonien lisäpanostuksia, edelleenkään, vaan käyttämällä dynaamisia vaikutuksia niin verkostoissa kuin kehittämisessäkin näyttäytyisi reserviläisenä oleminen - ja ammattisotilaana joukon osana toimiminen! - varsin toisenlaiselta kuin nyt.

Onneksemme läheskään kaikki hiljainen työ, jota hyvät miehet ja naiset sodan ajan suorituskykyjen hyväksi tekevät, ei ole näkyvää. Riittäviä viitteitä ja todisteita siitä kuitenkin on nähtävissä, jotta veltostuneeseen katsantoon ei ole syytä.

Mutta @Laamanator , H.v. - tämä purkaus ei kohdistu sinuun vaan samalta kuulostavien sanojen taakse verhoutuviin yhteiskunnan mätisäkkeihin. Omasta työstäsi asian puolesta en tiedä mitään sellaista että voisin sitä arvioida.
 
H.v., kuulostat Neuvostoliitolta.

Höpöhöpö. Neuvostoliittoon tai Lenin-museoon asti ei tarvitse lähteä, vaan riittää pysytteleminen vuoden 2014 Suomessa.

Puolustusvoimat on viranomainen, jonka toiminta sekä toimivaltuudet perustuvat lakeihin ja asetuksiin. Näiden velvoitteiden toimeenpanoa johdetaan muun muassa sillä normiohjauksella ja terssirumballa. Iso laiva kääntyy hitaasti eikä sen komentosillaksi riitä esson baarin parkkipaikka. Kehitys kuitenkin kehittyy askel askeleelta parempaan ja lopulta edessä siintää lähes saavuttamattomaksi kuviteltu satama kaikkine syntisine houkutuksineen.
 
Erinomaista kehitysoptimismia, vaikka askelten tiheydestä ja ketteryyden määrästä vallitseekin eroavia näkemyksiä. Viranomaiskeskeisyydestäkin voisi jotain irvailla, vaan ei liene tarpeen. Ja sitten hyvillä mielin takaisin SA-joukon koulutussuunnittelun pariin.
 
Back
Top