Olisi mielenkiintoinen kuulla onko täällä kenelläkään kokemuksia tuosta Minnesota-hoidosta.
Minulla on avomyllyhoidosta. Tästä on kauan, yli 20 sitten.
Tulin ensin AA-ryhmään, kun sisimmillään tiesin, että minulle kävi jotenkin huonosti, en vain tiennyt että tulin riippuvaiseksi. En juonut putkissa kuitenkaan, enkä ottanut heti aamusta mitään, vaikka kuulin jonkun sanoneen että aamujuominen on merkki alkoholismista, en usko tähän. Yritin pitkään hallita juomista,vaihtelevin tuloksiin alussa, sitten alkoi tulla pettymys Itseään. Vietin muutenkin normaalia elämä, kuntoilin, joogasin, tarttuin kaikkeen uuteen. Päältä päin ei näkynyt mitään. Joskus hallitsin mutta usein ei. Hävetti seuraavana päivänä usein, ja sattunutkin joskus kaikenlaista ikäviä, hukkasin lompakon mm ja muuta ikävä, en vitsi edes kertoa. Ja tämä jatkunut ihan kylläsymiseen asti.
AA:sta kuulin sattumalta, ja kiinnostui heti. Kokeilin sitä, olin 1 kk raittina, ja sitten join illallisella, ja kaikki meni hyvin. Olin helpottunut että saan juoda, kerroin tukihenkilölle ilouutinen, hän onnitteli.
Toisella kerta join taas yli suunniteltun, ja taas heräsin ihan sairaana. Yksi silloinen miesystävä, ei-alkoholisti, vaan normaali juoja, hänen kanssa matkusteltiin ja käytiin paljon ulkona syömässä, ihmetellyt minun huolta juomisesta, ja hän
oli sitä mieltä ettei minun tarvitse lopeta. Olin hänen mielestä hauska seura juovana varsinkin, hän uskoi että voisin ottaa hallitusti ja katsoi vinosti koko AA:ta. Me erosimme sitten myöhemmin, hänen olisi pitänyt tukea minua, sen sijan että katselisi kuinka sairastelen "hauskana". Mutta en tuomitse häntä, koska ei hän tiennyt mitään riippuvuudesta.
Sitten myöhemmin 5 v aikana sain täyttä varmuutta että olen addikti (tai alkoholisti). Mitään ei muuttunut paremmaksi, vain päinvastoin. Joten taas hakeutuin AA:n. Tällä kerta en enää kyseenalaistanut mitään.
Kävin myös A-kliniikassa, ennen tätä kerran, sitten yksi tukihenkilö AA:sta, neuvoi kenen luo siellä piti mennä, kun siellä kuulemma eivät kaikki ymmärttäneet. Ja näin pääsin Avomyllyyn , joka oli Pasilassa. Ei mitään paha muistettava. Ihan mukavia terapeutteja, Tuula ja Riitta, muistan nimetkin. Mietytti jopa yhdessä vaiheessa tarvitsenko sitä ylipäänsä, kun kävin säännöllisesti ryhmissä, mutta aina välillä retkahdelin, siksi kai, päätin käydä loppuun, kun kerran pääsin. Avomyllyssä on hyväkuntoisia ns ongelmajuojia ja käyttäjiä, oli yksi kallilla mersulla tullut johtaja, joka vähätteli juomista, ja vastusti terapeutteja, mutta hänet kai passitettiin sinne, hänelle tuli kerran vähän kovemmin sanomisia, yhdellä nuorella naiskäyttäjällä olivat kitkat terapeuttien kanssa, mutta näin selvästi että hänellä oli huoli lapsesta, jota uhkailtiin ottaa huostaan. Muut muistaakseni tiedostaneet hyvin ongelman. Ilmapiiri oli ihan OK. Minua kukaan ei loukkanut. Eikä muistakseeni ketään. Jospa se oli silloin kun en nähnyt.
Oli yksi miesystäväni läheisten tapaamisessa, 1 istunto,joka kyllä yritti antaa negatiivista palautetta meidän riitelystä, ja jopa valehteli. Silloin se paljasti vain itsensä.Muuten hän tuki minua.
Tällainen ihminen voi periaatteessa opetella kohtuukäytön. Sitä kuinka monelle se onnistuu en tiedä, mutta tiedän useita joille se on onnistunut niin alkon kuin kannabiksenkin osalta.
Itse en edes kokeile enää, riitti näitä kokeiluja Elän raittina ja tykkään, olen niin tottunut ettei alkoholia ole elämässäni, vaikka ruoan laitossa käytän viinejä joskus kastikkeissa. Voin olla juovien seuraassa, mutta ei liika. En koe elämäni tylsäksi, päinvastoin ja juominen ei käynyt mielessäni ei edes kun elämä lyönyt todella luja. Samaten tupakan kanssa. Sekin jäi.
Ryhmissä käyn todella harvoin, joskus jopa vuosien taukko, kerran unohdin jopa miten siellä pitää puhua ja olla. Kerran n.9 v sitten pettyneenä, ahdistuneena jalan teloittuna (liukastunut) otin huikan konjakkia, ja sen tunnin muistan kauhulla. Heti syntyi halua tupakoida, hyvin voimakkaana. Ja halu ottaa lisää syntyi myös voimakkaana, mutta selvisin säihkähdyksellä. Ja se jäi siihen. Ruksinut itselleni tapahtuman ja päivän että näin kävi.
