Alokkaat yllättyivät armeijan rennosta tunnelmasta: "Voiko ihanammin päivä enää alkaa"

Old Boy

Ylipäällikkö


Tämä kappale oli myös aikanaan suosittu aamuherätyksen väline. Henkilökunta pyrki tapaa karsimaan mutta eihän paikalla yleensä ollut heistä ketään. Vähän aikaansaavampi PU (nykyisiä ammattispol-johtoisia vartiostoja ei silloin vielä ollu) sitten kuunteli joskus klo 6.00 portaikossa, jonka jälkeen ryhmänjohtajien "ryhmäpalaute" tapahtui päällikön toimistossa.
 

PSS

Ylipäällikkö


Tämä kappale oli myös aikanaan suosittu aamuherätyksen väline. Henkilökunta pyrki tapaa karsimaan mutta eihän paikalla yleensä ollut heistä ketään. Vähän aikaansaavampi PU (nykyisiä ammattispol-johtoisia vartiostoja ei silloin vielä ollu) sitten kuunteli joskus klo 6.00 portaikossa, jonka jälkeen ryhmänjohtajien "ryhmäpalaute" tapahtui päällikön toimistossa.
Tähän minäkin Hallissa heräsin 12.6.-85. :)
 

Stagideus

Majuri
Lahjoittaja


Tämä kappale oli myös aikanaan suosittu aamuherätyksen väline. Henkilökunta pyrki tapaa karsimaan mutta eihän paikalla yleensä ollut heistä ketään. Vähän aikaansaavampi PU (nykyisiä ammattispol-johtoisia vartiostoja ei silloin vielä ollu) sitten kuunteli joskus klo 6.00 portaikossa, jonka jälkeen ryhmänjohtajien "ryhmäpalaute" tapahtui päällikön toimistossa.
Tämähän on näihin päiviin asti säilynyt perinne, joka ihan kuuluu asiaan ja raikanee vieläkin perusyksiköissä ympäri maata ensimmäisenä aamuna. Ihan siis kantahenkilökunnan valvovan silmän alla.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Tämähän on näihin päiviin asti säilynyt perinne, joka ihan kuuluu asiaan ja raikanee vieläkin perusyksiköissä ympäri maata ensimmäisenä aamuna. Ihan siis kantahenkilökunnan valvovan silmän alla.
Ekasta aamusta en puhunut! Silloinhan kantahenkilökuntaa oli aina paikalla jo siitäkin syystä, että usein joku ei enää aamulla halunnutkaan laittaa (silloin) harmaita vaatteita ylleen. Meillä ei ekan aamun musiikkiperinnettä ollu syystä tai toisesta. Toisen asiallinen on toisen tiukkapipoinen! Varusmiesjohtajat pyrki siis joskus korjaamaan asiaa myöhemmin omatoimisesti....
 

Sarek1

Kenraali
Oma ensiherätys oli oven äkillisesti avatuessa palosireeniäänellä huudettu ”komppaniassa herätys” pitkine aamutoimiin valmistautumisaikoineen. Jotkut ilmeisesti viehättyivät kauniista komentoäänestään. Kun asetelmassa on perseilyn makua, hommat kusevat ja kierre alkaa. Palvelukseen meneville ja siellä oleville annan vinkin: katkaiskaa perseilyn ja simputuksen siivet viimeistään silloin, kun olette itse varusmiesesimiehiä. Kun hoidatte hommat fiksusti, tulette yllättäen niin kappareiden kuin varusveijareitten kanssa paremmin toimeen. Toiminnallisia vapauksiakin saattaa siunaantua enemmän.

Hmm. Kun silloin aikanaan oma vuoro tuli ottaa alokkaat vastaan, herätys tehtiin ”perinteestä” poiketen.
Tupiin mentiin sisälle, toivotettiin normaalilla puheäänellä hyvää huomenta ja ryhdyttiin opastamaan opetuslapsia aamutoimiin valmistautumiseen. Apua tarvitsevia autettiin ja neuvottiin oikeassa varustautumisessa sekä punkan laittamisessa tiptop -kuntoon. Kahden viikon ajan koulutettiin kärsivällisesti ja progressiivisesti vaatimustasoa pikkuhiljaa nostaen. Ääntä ei kuitenkaan korotettu tappiin saakka (jenkkikasarmihuuto) eikä ylipitkiä valmiusasennossa istumisia komennettu; kohtuus kaikessa ja asialliset hommat asiallisina. Entiset opetuslapset eivät ole pahalla muistelleet jos heihin on sattumalta törmännyt.
 

JR49

Respected Leader
Lahjoittaja
Keskustelin tässä melko tuoreen res-aliupseerin kanssa, kotiutunut Karjalan Prikaatista. Hän oli ollut sijoitettuna miehistön kanssa samaan tupaa, kaksi au:ta siis tuvassa.
Sanoi heti, että auktoriteetti kärsi miehistön suuntaan.
Mikä ikävintä, niin sanottu johtajatupa oli suhtautunut huonosti ja ylimielisesti miehistön kanssa samoihin tupiin majoitettuihin aliupseereihin. Pitäneet ”kurana” ja suhtautuneet ”kuin miehistöön”. Pyrkineet koko ajan joukolla sekaantumaan johtamiseen ja huudelleet sivusta yms. Mikä kaikki oli sitten johtanut he vs. me -asenteeseen, jossa osa varusmiesjohtajista oli eri puolilla kuin johtajatuvassa majoittuvat. Tämä oli heijastunut siten, että osapuolet käyttivät mahdollisuudet ns. näyttää valtaansa toisilleen esim. jossain tarkastuksissa.

Homma menee reisille! Tuo kaveruus miehistön suuntaan oli ennustettavissa, mutta että johtajat alkavat nokitella keskenään, niin ei hyvältä kuulosta :mad:
 

Osasto 31

Kapteeni
Keskustelin tässä melko tuoreen res-aliupseerin kanssa, kotiutunut Karjalan Prikaatista. Hän oli ollut sijoitettuna miehistön kanssa samaan tupaa, kaksi au:ta siis tuvassa.
Sanoi heti, että auktoriteetti kärsi miehistön suuntaan.
Mikä ikävintä, niin sanottu johtajatupa oli suhtautunut huonosti ja ylimielisesti miehistön kanssa samoihin tupiin majoitettuihin aliupseereihin. Pitäneet ”kurana” ja suhtautuneet ”kuin miehistöön”. Pyrkineet koko ajan joukolla sekaantumaan johtamiseen ja huudelleet sivusta yms. Mikä kaikki oli sitten johtanut he vs. me -asenteeseen, jossa osa varusmiesjohtajista oli eri puolilla kuin johtajatuvassa majoittuvat. Tämä oli heijastunut siten, että osapuolet käyttivät mahdollisuudet ns. näyttää valtaansa toisilleen esim. jossain tarkastuksissa.

Homma menee reisille! Tuo kaveruus miehistön suuntaan oli ennustettavissa, mutta että johtajat alkavat nokitella keskenään, niin ei hyvältä kuulosta :mad:
Eri porukoilta kysyessä tätä ollut olemassa ikiajoista saakka, pari esimerkkiä jotka tiedän: Jotkut tupien johtajat ovat oppineet yksiselitteisesti vihaamaan toisiaan, eikä toisilla ole asiaa "omia" miehiä komentamaan ja jos näin kävi asia kostautui. Toinen esimerkki oli vielä Kaartin 1. JK:n syvä halveksunta sotilaspoliiseja kohtaan ja tunne oli molemminpuolinen. AU:n komennot marssia suoraan "koirien" muodostelman läpi ei aiheuttanut erityistä hilpeyttä kenessäkään.
 

JR49

Respected Leader
Lahjoittaja
Eri porukoilta kysyessä tätä ollut olemassa ikiajoista saakka, pari esimerkkiä jotka tiedän: Jotkut tupien johtajat ovat oppineet yksiselitteisesti vihaamaan toisiaan, eikä toisilla ole asiaa "omia" miehiä komentamaan ja jos näin kävi asia kostautui. Toinen esimerkki oli vielä Kaartin 1. JK:n syvä halveksunta sotilaspoliiseja kohtaan ja tunne oli molemminpuolinen. AU:n komennot marssia suoraan "koirien" muodostelman läpi ei aiheuttanut erityistä hilpeyttä kenessäkään.
Aselajien ja koulutushaarojen välistä kissanhännänvetoa nyt on ollut aina, samoin henkilökemiat eivät aina kohtaa.
Mutta kertomassani oli kyllä minusta ihan toisesta ilmiöstä kyse. Kyllä meillä johtajat piti yhtä, ja ei olisi tullut mieleenkään alkaa halveksimaan jotain aliupseeriryhmää sen vuoksi, että heidät on määrätty tehtävään eli tässä tapauksessa majoittumaan miehistön pariin. Typerä ja lapsellinen ilmiö. Ja jos oletetaan, että jokaisessa komppanian tuvassa on kaksi au:ta, niin onhan se koskenut melko isoa prosenttia johtajista.
 

Stagideus

Majuri
Lahjoittaja
Aselajien ja koulutushaarojen välistä kissanhännänvetoa nyt on ollut aina, samoin henkilökemiat eivät aina kohtaa.
Mutta kertomassani oli kyllä minusta ihan toisesta ilmiöstä kyse. Kyllä meillä johtajat piti yhtä, ja ei olisi tullut mieleenkään alkaa halveksimaan jotain aliupseeriryhmää sen vuoksi, että heidät on määrätty tehtävään eli tässä tapauksessa majoittumaan miehistön pariin. Typerä ja lapsellinen ilmiö. Ja jos oletetaan, että jokaisessa komppanian tuvassa on kaksi au:ta, niin onhan se koskenut melko isoa prosenttia johtajista.
Tämän takia onkin ihan saatanan hyvä, että meillä on reserviläisarmeija. Palveluksen jälkeinen reservissä vietetty aika on se, mikä tuo ison siivun siihen hyvän sotilaan piirakkaan. Maalaisjärki ja ihmisten kanssa työskentely ympäristössä, jossa ei voi käyttäytyä ihan miten vaan tuo aimo annoksen järkeä touhuun.
 
Top