Alokkaat yllättyivät armeijan rennosta tunnelmasta: "Voiko ihanammin päivä enää alkaa"

[Umkhonto]

Alokkaat yllättyivät armeijan rennosta tunnelmasta: "Voiko ihanammin päivä enää alkaa"
Aamuherätykset ja kova huutaminen. Ne olivat Niklas Riipan ja Joonatan Tuuralan pahimmat pelot juuri ennen armeijan harmaisiin astumista. Jo ensimmäisen viikon aikana he huomasivat, että kavereiden pelottelupuheissa ei olekaan perää – ainakaan enää.

17.1.2018 klo 19:12

Mari Kahila / Yle

Viime viikon maanantaina Porin katuja pitkin käyskenteli kaksi jännittynyttä nuorta miestä. He olivat juuri lähdössä kohti Kankaanpään Niinisaloa. Porin prikaatin tuoreet alokkaat eivät vielä tienneet, mitä vastassa on.
Kavereiden puheiden perusteella armeijassa olisi lähinnä kiire odottamaan, siellä huudettaisiin paljon ja varsinkin aamuherätykset olisivat kamalia.
– Aamuherätykset ovat varmaan pahoja. Inhoan aikaisin heräämistä. Jos joku komentaa ylös huutamalla, on se hirveintä, Niklas Riippa kauhistelee.

Mari Kahila / Yle
Joonatan Tuurala on valmistautunut huutamiseen paremmin. Hän kokee sen kuuluvan armeijaelämään.
– Huutaminen on se juttu armeijassa. Siellä on vähän sellaiset ankarat olot ja tiukat ihmiset. En pelkää simputtamistakaan, koska uskon, että sitä tapahtuu ja olen valmis siihen.

Päivä alkaa iskelmällä
Kun ensimmäiset päivät armeijassa olivat takana, oli ääni kellossa muuttunut – odotukset eivät vastanneetkaan todellisuutta. Hyvä niin.
– Herätys ei olekaan niin kamala. Kaiuttimista kuuluu, että patteri ylös ja sen jälkeen alkaa soida rauhallinen aamumusiikki. Jotain iskelmää se varmaan on, Niklas Riippa arvelee viisi päivää myöhemmin.
Hetkessä kappaleen nimikin muistuu mieleen. Se on Voiko ihanammin päivä enää alkaa.
Huutamista odottanut Joonatan Tuuralakin myöntää, että tällaisen herätyksen saattelemana päivä alkaa varsin ihanasti.

Huuto on mennyttä aikaa
Aina aamut eivät ole olleet yhtä ihania. Sitä ei kiistä edes Porin prikaatin komentaja, eversti Rami Saari.
– Tuvissa huutaminen ja punkkiin potkiminen ovat nyt kuitenkin mennyttä aikaa.
Nykyään sallittua on vain herätyshuuto, jota voisi verrata herätyskellon ääneen. Sen jälkeen aamutoimet sujuvat vähän kuin kotonakin.

Aika rauhallisia nämä aamut ovat.
Niklas Riippa​

Toki armeijan aamutoimissa pitää edelleen noudattaa tiettyä kaavaa. Aamupesun jälkeen hypätään varusteisiin ja valmistaudutaan aamupalalle jämptissä järjestyksessä – mutta ilman huutoa.
– Aika rauhallisia nämä aamut ovat. Silloin ei ole kiire mihinkään, Niklas Riippa toteaa.

Kaikille kykyjä vastaavat tehtävät
Komentaja Rami Saari tyrmää samalla loputkin alokkaiden ennakkoluuloista. Moni kokee, että armeijassa on vain kiire odottamaan. Niin on ehkä aiemmin ollutkin, mutta Saari on ajanut joustavampaa mallia alokasajan koulutukseen jo toista vuotta. Pikku hiljaa työ alkaa tuottaa tulosta.
– Ehkä meillä vielä vuosi sitten kiirehti 150 ihmistä johonkin ja 149 odotti, kun yhtä palveltiin. Nyt esimerkiksi varusteet noudetaan 5-15 ihmisen osastoissa. Turhasta odottamisesta on pyritty pois.
Alokkaiden pelko simputtamisestakin on Saaren mukaan turha. Sille on armeijassa nollatoleranssi. Joku voi tietenkin kokea kovan koulutuksen simputtamiseksi, mutta nykymallissa sitä pelkäävä tuskin enää päätyy kovimpaan koulutukseen.
Tämä on yksi Saaren ajaman uudistuksen kulmakivistä.
– Jos joskus armeijassa ajateltiin, että ei täällä heikkoja tarvita ja niiden kuuluukin karsiutua pois, on tästä jo luovuttu. Kaikille yritetään löytää kykyjä vastaava tehtävä.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että osa varusmiehistä saa kovimman luokan sotilaskoulutuksen, osa valikoituu tukitehtäviin.

Samassa tuvassa esimiehen kanssa
Valikoituminen erilaisiin palvelusajan tehtäviin on nykyään hyvin paljon alokkaasta itsestään kiinni. Ainakin Porin prikaatissa alokkaita kannustetaan avaamaan suunsa silloin, kun siltä tuntuu.
Jotta vuorovaikutus esimiesten kanssa olisi helpompaa, nukkuvat ryhmänjohtajat alokkaiden kanssa samassa tuvassa.

Monelta ongelmalta voi välttyä, kun uskaltaa vain kysyä.
Matti Peltomäki​

– Tupaan voi tulla tiettyä jäykkyyttä, kun esimies on paikalla, mutta toisaalta johtaja tulee alokkaille silloin paljon läheisemmäksi. Monelta ongelmalta voi välttyä, kun uskaltaa vain kysyä. Kynnys siihen madaltuu samassa tuvassa, kertoo luutnantti Matti Peltomäki.
Täysin kaverilinjalle ei esimies tuvassa silti heittäydy. Keskustelut alokkaiden kanssa auttavat häntä tekemään jokaiselle sopivan koulutussuunnitelman.
– Lähetin ryhmänjohtajat alokkaiden kanssa samoihin tupiin, koska siellä he pystyvät tutustumaan yksilöihin ja tunnistamaan, kuka sopii mihinkin rooliin, komentaja Rami Saari kertoo.

Vähemmän keskeytyksiä
Mahdollisuus kevyempään koulutukseen on vähentänyt palveluksensa keskeyttäneiden määrää ainakin muutamalla prosentilla viimeisen vuoden aikana. Komentaja Rami Saari uskoo, että ylipäätään kevyempi alku koko armeijataipaleelle saa monet jaksamaan pidempään.
Hänen mukaansa suurin merkitys lienee juuri ensimmäisillä päivillä.
– Alku on erityisen tärkeää niille, jotka pelkäävät, miten he tulevat täällä pärjäämään. Käsitykseni mukaan luovuttamisen kynnys on matalimmillaan ensimmäisen viikon aikana. Jos paikka koetaan älyttömäksi, on keskeyttäminen helppoa.
Kun armeijassa keskitytään nykyään enemmän sodan ajan suorituskyvyn opettamiseen kuin päiväpeitteiden viikkaamiseen, on ilmapiiri kaiken kaikkiaan ottanut Saaren mukaan harppauksen parempaan suuntaan.

Maanpuolustus on vakava asia
Vaikka armeijan harmaisiin astuminen jännittikin Niklas Riippaa ja Joonatan Tuuralaa, ei luovuttaminen ole käynyt mielessäkään. Nuoret miehet puhkuvat nyt intoa.
– Olemme opetelleet pari päivää aseen kokoamista, purkamista, putsaamista, käsittelyä ja tähtäämistä. Saimme laittaa taisteluvarustuksen päälle ja lähdimme metsään harjoittelemaan. Se oli tosi hienoa, Riippa kertoo.

Ei kuulemma naurata, sillä maanpuolustus on vakava asia.
Joonatan Tuurala​

Hauskaa tuntuu porukassa olevan muutenkin. Joonatan Tuuralan mukaan armeijan suurimmaksi haasteeksi onkin tähän mennessä osoittautunut pokan pitäminen.

Mari Kahila / Yle
– Kerran jo tuli sanomista. Ei kuulemma naurata, sillä maanpuolustus on vakava asia.
Sitähän se onkin, mutta ehkä hivenen rennommalla otteella kuin aiempina vuosina.

https://yle.fi/uutiset/3-10026477

 

[Vonka]

Olen vähän kahdella mielellä. Jos ei pientä ääntä kestä, miten ihmeessä kestää sen, että pahimmassa tapauksessa pitää pysyä lujana paikassa, jossa voi tulla suolet syliin ja olla äkkiä silmä puun oksalla? Eikö silloin tule oikeat miehet jo muualta?

ylipäätään kevyempi alku koko armeijataipaleelle saa monet jaksamaan pidempään.

Loppuun asti vai vain jonkin verran pidempään siitä muutenkin lyhyestä ajasta?

Pitää miettiä.

 

[Deleted member 2762]

No en nyt usko, että se kurkku suorana huuto aamusta oikein palvelee mitään tarkoitusta. Nostaa vaan turhaan v-käyrää. Itse ainakin pidin ohjattuja aamu ja iltatoimia alikessukuoron karjuessa ihan turhana. Koksuna ei kiinnostanut sellaisten huvitusten pito lainkaan. Kai aikaset ihmiset hampaansa pesee huutamatta?

 

[jokuvaan]

Vai ei saa enää potkia paikkoja, meillä roikkui vuosituhannen vaihteessa banaanin kuori tuvan kattovalaisimessa, kun alikessu potkaisi roskista.

Ennen oli shokki-aloitus, että heikot ja tai henkisesti muuten epävakaat yksilöt tippuisivat pois, sekä haluttiin ottaa kuri haltuun. Huutaminen(tai suoranainen rääkyminen) lähinnä huvitti, koska tiesi etteivät saaneet käydä alokkaisiin käsiksi, joten huuto jäi pääasialliseksi vaikuttamiskeinoksi.

 

[Vonka]

Olen vähän kahdella mielellä. Jos ei pientä ääntä kestä, miten ihmeessä kestää sen, että pahimmassa tapauksessa pitää pysyä lujana paikassa, jossa voi tulla suolet syliin ja olla äkkiä silmä puun oksalla? Eikö silloin tule oikeat miehet jo muualta?

ylipäätään kevyempi alku koko armeijataipaleelle saa monet jaksamaan pidempään.

Loppuun asti vai vain jonkin verran pidempään siitä muutenkin lyhyestä ajasta?

Pitää miettiä.

Ei se minustakaan mitään edusta. Itse olin jo silloin aikanaan asiamies ilman mitään tehostuksia. Mutta siis tuo periaate, että tippuu pois, jos ei ole tarpeeksi hellyyttä. Se vähän askarruttaa.

 

[Stagideus]

No henkilökohtaisesti epäilen, että tällä isketään niihin, jotka eivät siihenastisessa elämässään ole katsoneet mitään loppuun ja antaneet aina periksi kun on vähän vaikeempaa, tai joilla on teiniangsteissaan kovinkin negatiivinen asenne järjestelmää kohtaan. Tavallaan annetaan heille mahdollisuus kehittyä henkisesti ja saavuttaa se vaadittu taso. Ottakaa nämä artikkelit nyt hyvät, hmm... kokeneemmat toverit hieman hyppysellisellä suolaa. Ei tässä ole tapahtunut mitään yhtäkkistä askelta teräksestä pullamössöön.

 

[Sardaukar]

No henkilökohtaisesti epäilen, että tällä isketään niihin, jotka eivät siihenastisessa elämässään ole katsoneet mitään loppuun ja antaneet aina periksi kun on vähän vaikeempaa, tai joilla on teiniangsteissaan kovinkin negatiivinen asenne järjestelmää kohtaan. Tavallaan annetaan heille mahdollisuus kehittyä henkisesti ja saavuttaa se vaadittu taso. Ottakaa nämä artikkelit nyt hyvät, hmm... kokeneemmat toverit hieman hyppysellisellä suolaa. Ei tässä ole tapahtunut mitään yhtäkkistä askelta teräksestä pullamössöön.

Tali-Ihantala-elokuvaa siteerakseni. "Nyt kelpaa mies kuin mies, kunhan se paikkansa täyttää".

 

[KymJP2K]

Vai ei saa enää potkia paikkoja, meillä roikkui vuosituhannen vaihteessa banaanin kuori tuvan kattovalaisimessa, kun alikessu potkaisi roskista.

Ennen oli shokki-aloitus, että heikot ja tai henkisesti muuten epävakaat yksilöt tippuisivat pois, sekä haluttiin ottaa kuri haltuun. Huutaminen(tai suoranainen rääkyminen) lähinnä huvitti, koska tiesi etteivät saaneet käydä alokkaisiin käsiksi, joten huuto jäi pääasialliseksi vaikuttamiskeinoksi.

Nykyisin alkaa olla prosessin hyöysuhde ongelmaa. Alle 70% pääsee kutsunnoista palvelukseen ja luovuttajat lisäksi. Kunto- ja lihaskunto-ongelmat lisäksi.

Toisaalta nykyjunnut ei tappele ja sekoile, joten kurinpidon tarvekin on eritasolla.

 

[StmSvejk]

No en nyt usko, että se kurkku suorana huuto aamusta oikein palvelee mitään tarkoitusta. Nostaa vaan turhaan v-käyrää. Itse ainakin pidin ohjattuja aamu ja iltatoimia alikessukuoron karjuessa ihan turhana. Koksuna ei kiinnostanut sellaisten huvitusten pito lainkaan. Kai aikaset ihmiset hampaansa pesee huutamatta?

Omana varusmiesaikana pidin tuota pelleilyä suurimpana motivaatiota laskevana seikkana. Varuskunnassa missä olin, oli tuollainen simputuksen kulttuuri. Omalla johtajakaudella saattoikin havaita mielenkiintoisen korrelaation - oman saapumiserän kasarmisankarialikessut ja jopa yksi kessu olivat juuri niitä jotka hakeutuivat ahkerimmin varuskuntasairaalaan pitkien harjoitusten uhatessa.

Niin, varusmiehille pitää aiheuttaa stressiä. Sitä saa aikaiseksi kovalla, mahdollisiman realistisella harjoittelulla jossa tulee fyysistä ja henkistä painetta riittämiin. Kuri taas saa ja pitääkin olla kova, mutta asiallinen. Jos asiat ovat muuttuneet tuohon suuntaan parissa kymmenessä vuodessa hyvä niin.

 

[OXPAHA]

Terveeseen suuntaanhan tuossa on menty. Ei se tee hyvää esimiehellekään että pääsee/joutuu huutamaan ikäisilleen kun on sattunut syntymään puoli vuotta aikaisemmin. "Sotilaallisuus" johon huutamisella ja nipottamisella tähdätään on preussilaisen alistumisen ja ihmisen koneellistumisen merkki, ei osoitus tehokkuudesta taistelutehtävissä. "Kunnioitus" jota haetaan pelkän esimiesaseman/senioriteetin kautta ei ole tätä päivää. Jos on kapulle oikeaa asiaa, se pitää pystyä toimittamaan asiallisesti, mies esimiehelle, eikä teräsjousen lailla sinkoillen, huitoen ja jäykästi artikuloiden. Varusmiesjohtajan taas pitäisi voittaa kunnioitus ja luottamus osaamisensa ja tietämyksensä kautta. Puoli vuotta sitten riviin astunut alikessu on kuin pidemmälle edennyt luokkakaveri tai isoveli, ei suuri johtaja. Jos haluaa nykynuorelta tottelemista, pitää olla selvä syy käskeä. Kuten: teidän pitää tämä oppia, joten nyt tehdään näin.

Ammattiarmeijoiden, massa-tykinruoka-talonpoikaisarmeijoiden ja preussilaisuuden perintöä ei tarvitse säilyttää. Paras asepalvelus on sellainen jonka suorittaminen kunnialla on itsessään motivoivaa, ja jonka missaaminen tai keskeyttäminen harmittaa. Häpeää keskeyttämiseen ei tarvitse liittää, yhteisöään voi palvella muillakin tavoilla.

 

[VLF]

Ite koitin nähdä työsuorituksena koko reissun, ammattia vastaavassa tehtävässä kun palvelin. Sielä oltiin palvelemassa maata, ei itseä. Se oli mielestäni ihan hyvä lähestymistapa. Sitten tietysti ne osat mistä ei ole kenellekkään mitään hyötyä tuntuu turhalta, kiire odottamaan jne. Mutta vastaavasti tehtäväkohtainen osaaminen oli hyvää tai kiitettävää ja siihen oli helppo motivoitua. Taisin kyllä saada aika paljon erityiskoulutusta, vapauksia ja vastuuta ammattitutkinnon vuoksi. Että siinä mielessä en kyllä paljoa perus mortin elämästä tiedäkkään.

 

[Helikopteri]

Kun omaa varusmiespalveluksen alkua muistelen, niin epäasiallinen kohtelu ja alikkien ja koksujen yleinen perseily oli kyllä kaikenlaisen motivaation tehokkaasti tappava juttu. Kapparit oli asiallista porukkaa, mitä kyllä arvostin.

Tiukka kuri oli kyllä ok, mutta perseily ei.

Kova kuri on itsestään selvyys. Tiukka kuri ja käskyjen noudattaminen on ollut kautta aikain absoluuttinen pakko jokaisen toimivan valtion sotajoukoissa. Ensinnäkin se on ollut välttämätöntä, siksi että suurin osa miehistä on yleensäkin saatu tappamaan toisia ihmisiä. Ja toisekseen, jos osa yhteiskunnan jäsenistä opetetaan tappamaan, niin heidät on samalla paras opettaa tekemään se vain ja ainoastaan käskystä.

Kun hiukan laajemmin asiaa ajattelee, niin ei ole mikään ihme että moniin sotilaskulttuureihin on tahattomasti pesiytynyt simputtamisen perinnettä. Asiaa ei ole tietenkään osattu ajatella, mutta osaltaan tuo on ollut yksi keino aiheuttaa sotilaille stressiä, joka on omalla tavallaan valmistanut taistelukentän stressiin.

Rehellisesti sanoen tuo on vain erittäin paska tapa tuottaa tarpeellinen stressi. Kova ja realistinen harjoittelu on paljon parempi tapa, koska tällöin stressiin totuttaminen saadaan kohdistumaan oikeanlaiseen tilanteeseen.

Lisäksi juttu on siinä, että oikeasti suuret sotapäälliköt ovat kautta aikojen olleet niitä, joiden mukana sotilaat ovat olleet menemään vaikka mihin. Eivät pelosta, vaan silkasta kunnioituksesta ja syvästä luottamuksesta siihen, että heistä pidetään huolta.
Sun Tzu:
”Kohtele sotilaitasi kuten lapsiasi, ja he seuraavat sinua syvimpiin laaksoihin; Katso heitä kuten omia rakastettuja poikiasi, ja se seisovat vierelläsi kuolemaan saakka."

Ihmisluonto ei ole noista päivistä muuttunut yhtään mihinkään.

Kun puolet komppaniasta on riekaleina puiden oksilla, niin kurkku suorana huutaminen ei enään auta. Sen sijaan tarpeeksi syvä luottamus siihen, että "kyllä kapu hoitaa", on vienyt läpi tuollaisistakin paikoista.

Joka-ainoan varusmiesjohtajan pitäisi ymmärtää että juuri ne alokkaat siinä rivissä on niitä miehiä jotka kantavat hänet JSP:lle, kun sattuu kohdalle. Tai sitten eivät.

 

[Herman30]

Valioluokan kusipää voi jopa saada luodin takaapäin omilta.

 

[Vonka]

Omana varusmiesaikana pidin tuota pelleilyä suurimpana motivaatiota laskevana seikkana. Varuskunnassa missä olin, oli tuollainen simputuksen kulttuuri. Omalla johtajakaudella saattoikin havaita mielenkiintoisen korrelaation - oman saapumiserän kasarmisankarialikessut ja jopa yksi kessu olivat juuri niitä jotka hakeutuivat ahkerimmin varuskuntasairaalaan pitkien harjoitusten uhatessa.

Niin, varusmiehille pitää aiheuttaa stressiä. Sitä saa aikaiseksi kovalla, mahdollisiman realistisella harjoittelulla jossa tulee fyysistä ja henkistä painetta riittämiin. Kuri taas saa ja pitääkin olla kova, mutta asiallinen. Jos asiat ovat muuttuneet tuohon suuntaan parissa kymmenessä vuodessa hyvä niin.

Tässä on paljon perää. Muistan alokasaikana olleeni hyvin pettynyt. Ja pettymys on aina jossain suhteessa odotuksiin. Alokasmälväys ei vastannut omaa ennakko-odotustani sotilaskoulutuksesta. Onneksi huomasin seassa olevan joitakin hyviä soluja, ja sain myös hyviä malleja. Saman havainnon tein sitten maastossa: simputtajakakarat olivat "jänkhällä" enemmän kujalla kuin asiamiehet.

Toivotaan, että kokeilu onnistuu ja antaa hyvää havaintomateriaalia uusien sukupolvien kouluttamiseen.

 

[Deleted member 2762]

Tässä on paljon perää. Muistan alokasaikana olleeni hyvin pettynyt. Ja pettymys on aina jossain suhteessa odotuksiin. Alokasmälväys ei vastannut omaa ennakko-odotustani sotilaskoulutuksesta. Onneksi huomasin seassa olevan joitakin hyviä soluja, ja sain myös hyviä malleja. Saman havainnon tein sitten maastossa: simputtajakakarat olivat "jänkhällä" enemmän kujalla kuin asiamiehet.

Toivotaan, että kokeilu onnistuu ja antaa hyvää havaintomateriaalia uusien sukupolvien kouluttamiseen.

Itseä huvitti kun nuoremmat alikit ja koksut yritti olla topakoina ja jakaa kovuutta Tietysti se 4 vuoden ikäero vaikutti ja elämänkokemus, siihen mennessä oli jo nähnyt ja kokenut sen verran monenmoista, että ei siinä nyt yksi finninaamainen alikki paljoa hievauttanut Mutta tietysti toteltiin, ei sitä nyt sinne perseilemään menty. Mutta oppipa itse ainakin, että miten asioita ei tarvitse tehdä. Eikä se sen aikainen simputuskaan itselle mitään traumoja aiheuttanut, suurin ongelma oli olla nauramatta kun harrastettiin "daaltoneita" sun muuta hauskaa höperehtimistä. Kerto tietty porukasta ja porukan hyvästä hengestä paljon kun oman saapumiserän tykkimiehet/ohjusmiehet halus vielä loppuaikoina pikkasen "simputusta", oli kuulemma niin hauskaa piti sitten ihan henkilökunnan luvalla järkätä sitä vapaaehtoisille Ei siinä muuta sitten kun leikittiin porukalla kaikkia älyttömyyksiä mitä oli keksitty ja naurettiin porukalla

 

[Talvela]

Niin, varusmiehille pitää aiheuttaa stressiä. Sitä saa aikaiseksi kovalla, mahdollisiman realistisella harjoittelulla jossa tulee fyysistä ja henkistä painetta riittämiin. Kuri taas saa ja pitääkin olla kova, mutta asiallinen. Jos asiat ovat muuttuneet tuohon suuntaan parissa kymmenessä vuodessa hyvä niin.

Alokkaille ei voi juuri aiheuttaa stressiä muuten kuin psykologisilla tempuilla koska eivät aluksi saa edes juosta.
Valasta alkoi ennen vanhaan se itse asia ja henkistä mutteria ei ollut enään tarpeen simuloiden kiristää ja kasarmi oli se koti jossa huollettiin ja levättiin.

En ymmärrä miksi toimivaa systeemiä olisi tarpeen muuttaa, pian voi olla myös vaikeuksia löytää vapaaehtoisia palvelemaan vuotta jos alijohtajat tungetaan samoihin tupiin.

 

[Talvela]

Itseä huvitti kun nuoremmat alikit ja koksut yritti olla topakoina ja jakaa kovuutta Tietysti se 4 vuoden ikäero vaikutti ja elämänkokemus, siihen mennessä oli jo nähnyt ja kokenut sen verran monenmoista, että ei siinä nyt yksi finninaamainen alikki paljoa hievauttanut Mutta tietysti toteltiin, ei sitä nyt sinne perseilemään menty. Mutta oppipa itse ainakin, että miten asioita ei tarvitse tehdä. Eikä se sen aikainen simputuskaan itselle mitään traumoja aiheuttanut, suurin ongelma oli olla nauramatta kun harrastettiin "daaltoneita" sun muuta hauskaa höperehtimistä. Kerto tietty porukasta ja porukan hyvästä hengestä paljon kun oman saapumiserän tykkimiehet/ohjusmiehet halus vielä loppuaikoina pikkasen "simputusta", oli kuulemma niin hauskaa piti sitten ihan henkilökunnan luvalla järkätä sitä vapaaehtoisille Ei siinä muuta sitten kun leikittiin porukalla kaikkia älyttömyyksiä mitä oli keksitty ja naurettiin porukalla

Nyt laitetaankin vielä ne alikit ja kessut piereskelemään samoihin tupiin ja revitään kulissit alas heti alusta, sitten voidaan yhdessä odottaa myyttisiä kokelaita saapuvaksi, toivottavasti he vastaavat niitä odotuksia sitten kun Haminassa ehkä vielä jotain perinteistä on jäljellä.

 

[StmSvejk]

Alokkaille ei voi juuri aiheuttaa stressiä muuten kuin psykologisilla tempuilla koska eivät aluksi saa edes juosta.
Valasta alkoi ennen vanhaan se itse asia ja henkistä mutteria ei ollut enään tarpeen simuloiden kiristää ja kasarmi oli se koti jossa huollettiin ja levättiin.

En ymmärrä miksi toimivaa systeemiä olisi tarpeen muuttaa, pian voi olla myös vaikeuksia löytää vapaaehtoisia palvelemaan vuotta jos alijohtajat tungetaan samoihin tupiin.

Kyse on mielikuvituksen puutteesta. Lisäksi, onko aiempi systeemi toiminut hyvin? Millä perusteella? Mihin verrattuna? Pahimmat latvatapauksethan ja fyysiset tapaukset pitää karsia läpi kutsunnoissa ja alkutarkastuksissa ja siihen kai pyritäänkin kun karsintaprosentti ennen palvelusta on kohonnut.

Miksi kuntotestit tehdään vasta armeijassa? Miksi niitä ei voisi tehdä amiksen tai lukion lopussa? Porkkanana vaikka ylimääräinen loma, jos testit on tehty hyväksyttävästi etukäteen.

Jos jolla kulla menee pupu pöksyyn siitä, että joutuu nukkumaan alaisten kanssa niin riittääkö stressinsietokyky sa-johtajan kohtuu vaativaan hommaan? Toki pitää olla sitten omia "kerhotiloja" ilman muuta! Lisäksi meillähän on erittäin laajalti joukkoja joissa au:t ja kokelaat ovat astuneet palvelukseen samaan aikaan miehistön kanssa.

 

[Helikopteri]

Alokkaille ei voi juuri aiheuttaa stressiä muuten kuin psykologisilla tempuilla koska eivät aluksi saa edes juosta.
Valasta alkoi ennen vanhaan se itse asia ja henkistä mutteria ei ollut enään tarpeen simuloiden kiristää ja kasarmi oli se koti jossa huollettiin ja levättiin.

En ymmärrä miksi toimivaa systeemiä olisi tarpeen muuttaa, pian voi olla myös vaikeuksia löytää vapaaehtoisia palvelemaan vuotta jos alijohtajat tungetaan samoihin tupiin.

Koska se sama vanha systeemi ei enään toimi. Nykyajan fiksut, omilla aivoillaan ajatelevat nuoret haistattavat paskat tuollaiselle. Eikä se vanha systeemi koskaan ollutkaan toimiva kuin vahingossa ja puoliksi.

Mietitäänpä nyt hiukkasen minkä vuoksi sitä stressiä pitää aiheuttaa. Ei sitä pelkästä räyhäämisen riemusta tuoteta; se tehdään sen vuoksi, että porukkaa totutetaan taistelustressiin.

Millä helvetin tavalla pinkan räjäyttäminen ja taaksepoistattaminen vastaavat ihmisten tappamista, sinut tappamaan tulleen vihollisen kohtaamista silmästä silmään tai vaikka sitä kun kaverit silpoutuu ympärillä?
Miten se ehdollistaa oikeaan toimintaan tilanteessa?

Psykologisia temppuja tarvitaan, mutta ihan muunlaisia.

Jo kymmeniä vuosia on esimerkiksi RBSD(reality based self defence)-lajeissa on ymmärretty, että se mitä tarvitaan on realistisen stressitilanteen tuottaminen ja siihen oikealla tavalla vastaamisen ehdollistaminen.

Lisäksi sotilaalle pitää luoda sellainen alitajuinen ajatusmalli, että "kun toimin niin kuin on koulutettu ja käsketty, niin tilanne helpottaa".

Ei siis riitä stressiä tuotetaan, se pitää liittää realistiseen tilanteeseen ja tilanteen pitää laueta sillä, että toiminta on tilanteen mukaista.

 

[StmSvejk]

Tässä yhteydessä olisi mielenkiintoista tietää, millä tavoin nykyään momeen muuhun sangen stressaavaan työhön koulutetaan? Kuuluuko ensihoitajaksi opiskeluun rättisulkeisia? Entäpä pelastajan? Hätäkeskuspäivystäjän? Poliisin? Lennonjohtajan?