Muistelen että jostain olisi löydetty vieläkin vanhempia piirtokirjoituksia missä manataan nuorison rappiota, mutta enpäs nyt äkkiä löytänyt että mistä.
Mutta uudesta ilmiöstä ei ole kyse.
Kaksi vanhaa tukkijätkää istuu tummetessa illan.
Uitto hiljaa on ja tuntuu tuoksu herkkä niittyvillan.
Toinen polttaa piippunysää, jolla ikää paljon lienee.
Toinen puree mälliänsä. Muistot nuoruutehen vienee.
Muistatkos - kosket ne hurjimmat ennen, laskettiin pölkyllä vaan
Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa:
nyt ei ne nuoret nyt ei ne nuoret, kestä lautallakaan.
Kaksi vanhaa tukkijätkää, jätkää vain, ei mitään muuta
Jostain soitta soi - se harmonikkaa on ja elokuuta
Tikku siinä leimahdellen loistaa hetken - sammuu virtaan
Lempi sammuu joskus myöskin. Muisto jää vain elon pirtaan
Muistatkos - tytöt ne kauneimmat ennen, hurmattiin polkalla vaan
Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa:
Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret, pysty valssaamaankaan.
Kaksi vanhaa tukkijätkää. Lyyssin päällä pihkanuttu
Työtä tehty on - ja paljon. Niin on - työ on jätkän tuttu
Virta kulki, markka kulki. Jotkut siitä kyllä hankki.
Jätkä heilui, keksi heilui. Jätkän suu on jätkän pankki.
Muistatkos - lautat ne suurimmat ennen, varpattiin harteilla vaan?
Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa:
Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret pärjää koneillakaan.
Kaksi vanhaa tukkijätkää istuu. Yöksi ilta vaihtuu.
Usva hiipii virtaa pitkin, niittyvillan tuoksu haihtuu.
Puomi pysyy paikallansa, orpo tukki painuu uomaan.
Jätkä on kuin tukki: kaiken heittää kohtalonsa huomaan.
"Muistatkos silloin, kun päätimme, että vuos, pari uitolla vaan . . . ?"
Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa:
"Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret kestä ees vuottakaan.
@
Tapio Rautavaara ja Reino Helismaa
