Alokkaat yllättyivät armeijan rennosta tunnelmasta: "Voiko ihanammin päivä enää alkaa"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Umkhonto
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kapiainen kirjoitti:
Miksiköhän muuten vapaaehtoisiin reserviläistouhuihin ei tahdo miehistöä riittää?
Olisiko heitä enemmän jos pääkopassa ei yhdistyisi mielikuva joutavista räkyttävästä alikersantista ja armeijan touhuista?
Nähtäväksi jää..
Klikkaa laajentaaksesi...
Onhan tuo nähty. Kukapa nöyryytetty haluaisi koskaan tulla uudelleen nöyryytettäväksi joukon edessä? Kannattaa muistaa T.V. Viljasen toiminta JR1:n henkilöstöä kohtaan, hän ei ammuttanut yhtään karkuria ja kiitti jokaisen panoksesta lähtiessään. Savonjousi sitten seurajaana heti uhosi ampumisilla, vaikka ei tuntenut joukkoa eikä sen vaiheita.
Toisaalta eipä sota yhtä miestä kaipaa on osunut ja uponnut liian syvälle. Sotahan kaipaa yhden miehen ja naisen kerrallaan. Kaikille löytyy tekemistä, sanoi eversti Saari. Maksajana en ole eri mieltä, jokainen menetetty resurssi on tuhlausta.
 
Vonka kirjoitti:
Monta asiaa nämä osaavat paremmin. Laulaakin. Meillä se oli sellaista sonnilauman mölinää. Mutta nämä ovatkin musiikkimiehiä. Tässä huippuluokan kotiinpaluu-video:

Klikkaa laajentaaksesi...
Tässä RUK:n kuoro, jossa siis ei ollut näitä heppuja silloin, valitettavasti. Uudella videolla todella hyvä itse tehty biisi moderneihin tarpeisiin, Fremen lauloi kakkos-bassoa (vähiten vaihtelua, helpoin äänilaji jos olet Suomen Jonhny Cash) kuorossa @JR49:n jälkeisellä kurssilla samassa komppaniassa (Kirves!) ja samassa tuvassa (Ykkönen!) vielä asustaneena... mutta siirrytään musaan.
Meillä oli keikat lähinnä veteraaneille, vanhainkoteihin ja pariin lastentarhaan/ ala-asteeseen alueella. Kuntsareita tuli muistaakseni 3kpl jos veti kaikki keikat eikä hötkyillyt (livahtanut hiivalle ympyräkaupunkiin kun olis pitänyt mennä päärakennukseen nukkumaan...).
Sain kolme. Lepo :).

 
Viimeksi muokattu:
Kapiainen kirjoitti:
T
Alokaskaudella huutamalla ja räyhäämällä, vaatimalla pikkumaisuuksia ja kaiken oleellisen kannalta täysin toisarvoisia asioita, ei tehdä nuorisosta sotilaita lähellekään parhaalla mahdollisella tavalla. Ei tehdä nyt, eikä tehty 80-luvulla.




Rajajääkäri:
Kieltämättä, kun muistelen vuotta -82 ja alkukuukausia RVL:ssä, kirosin monet, monet kerrat, että miksi helvetissä täällä kitketään miehestä motivaatio ja innostus pois. Se oli jotain, mitä en käsittänyt. Eräs syy oli yksi ainoa luonnevikainen kessuksi jopa loppuvaiheessa ylennettu alik. Häntä ärsytti ilmeisesti minussa se, että aisti, ettei pystynyt minua henkisesti alistamaan koiran asteelle.
Noh, sen selvitin armeijan jälkeen kyllä, kun osuin pienessä humalatilassa, samaan kapakkajonoon toisessa kaupungissa. Ei siitä sen enempää.
Ymmärrän kyllä, että kuri pitää olla ja rangaistukset, ei se homma muuten toimi, mutta toivottavasti nykyään luonnevikaiset saadaan karsittua pois tai puututaan tiukasti heidän toimintaan.
Alokaskauden jälkeen RVL:ssä sisäkuri poistui olemattomiin, koska varmaan kapiaiset ymmärsivät, että todella rankka koulutus riittää ja antoivat miesten kasarmilla huoltaa ja levätä.

Tuohon 80-luvun aikaan puhuttiin , ettei RVL:ssa ole sisäkuri lähellekkään niin tiukka, kuin puolustusvoimien laitoksissa, joten jotain siellä oli iisimpää.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Fremen kirjoitti:
Tässä RUK:n kuoro, jossa siis ei ollut näitä heppuja silloin, valitettavasti. Uudella videolla todella hyvä itse tehty biisi moderneihin tarpeisiin, Fremen lauloi kakkos-bassoa (vähiten vaihtelua, helpoin äänilaji jos olet Suomen Jonhny Cash) kuorossa @JR49:n jälkeisellä kurssilla samassa komppaniassa (Kärki!) ja samassa tuvassa (Ykkönen!) vielä asustaneena... mutta siirrytään musaan.
Meillä oli keikat lähinnä veteraaneille, vanhainkoteihin ja pariin lastentarhaan/ ala-asteeseen alueella. Kuntsareita tuli muistaakseni 3kpl jos veti kaikki keikat eikä hötkyillyt (livahtanut hiivalle ympyräkaupunkiin kun olis pitänyt mennä päärakennukseen nukkumaan...).
Sain kolme. Lepo :).

Klikkaa laajentaaksesi...
Tältä muuten kuulostaa kun kolme meidän noin tusinasta laulajasta meni Espoon Otaniemeen (Fremen meni Vallilaan) laulamaan Polille, todella suuri ero kun on enemmän aikaa ja paljon enemmän miehiä... samat taidot siis, siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut.

Jollet osaa yli parikymppisenä laulaa, rupee vaik virkkaa.

 
polkovnik kirjoitti:
Onhan tuo nähty. Kukapa nöyryytetty haluaisi koskaan tulla uudelleen nöyryytettäväksi joukon edessä? Kannattaa muistaa T.V. Viljasen toiminta JR1:n henkilöstöä kohtaan, hän ei ammuttanut yhtään karkuria ja kiitti jokaisen panoksesta lähtiessään. Savonjousi sitten seurajaana heti uhosi ampumisilla, vaikka ei tuntenut joukkoa eikä sen vaiheita.
Toisaalta eipä sota yhtä miestä kaipaa on osunut ja uponnut liian syvälle. Sotahan kaipaa yhden miehen ja naisen kerrallaan. Kaikille löytyy tekemistä, sanoi eversti Saari. Maksajana en ole eri mieltä, jokainen menetetty resurssi on tuhlausta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Savonjousi ei ollut mikään hullu, mutta aikalainen, siis rivissä ollut, on antanut todistuksen, että eversti sai 10. D:n porukkaa pysähtymään taas tappelemaan ja puhe tuntui kuulemma "varpaissa asti".

Sanat menivät aikalaiskuvauksen mukaan näin:

"Tästä ei sitten peräännytä, ei nimittäin voida. Siellä on seuraavassa linjassa äitimme, siskomme, lapsemme ja vanhempamme, koko avoin Suomen sydän. Tähän kuollaan. Minä olen tullut tänne kuolemaan. Juoksut on juostu, hyvät veljet. Nyt on aika olla taas suomalainen maanpuolustaja. Jos tästä joku pakenee, minä olen itse pidättämässä, näin on minun osani ja arpani."
 
@Fremen

Vaasassa oli kuulemma vaativa kuoronjohtaja, joka sanoi aina viimeisissä harjoituksissa (seuraavana päivänä konsertti), että kukaan ei saa ottaa illalla viinaa - paitsi toinen basso.
 
Vonka kirjoitti:
@Fremen

Vaasassa oli kuulemma vaativa kuoronjohtaja, joka sanoi aina viimeisissä harjoituksissa (seuraavana päivänä konsertti), että kukaan ei saa ottaa illalla viinaa - paitsi toinen basso.
Klikkaa laajentaaksesi...
Pitää muuten paikkansa!!! Meikäläiselle (kakkosbassona) ilmoitettiin että kakkosbasso on kuoron äänen pyöveli, jos niitä on vain yksi tai yli kaksi. Eli kahdella laulettiin noita stemmoja yms, mitä nyt kakkos-basisti tekee (kuoronkin tyhmin jätkä :)).
Kuoron johtajan ohje meille oli yleensä seuraava: "yrittäkää nyt päätyä lopussa edes lähelle samaa säveltä kuin muu kuoro"
Vihasin.
 
Mielestäni se on niin että jos jostain juuri sitä syyllistä lähdetään etsimään niin kyllä ne on kotiolot jotka lapsista häiriöisiä kasvattaa. Omakin parempi puolisko on erityisopetusalalla töissä, ja tälläinen hauska anekdootti sieltä että erityisluokan kaikki oppilaat olivat avioeroperheistä joissa biologiset vanhemmat asuivat erillään.
 
Kyse on aika pitkälle vanhemmuuden kriisistä.

Huostaanotettujen määrähän on aivan hirveä. Lapset saattavat välillä olla jopa nälkiintyneitä: vanhemmilla ei ole aikaa huolehtia lastensa ruuansaannista, kun he rämpivät omissa ongelmissaan. Vanhempien välinpitämättömyyttä jälkeläistensä perustarpeista on nähty myös kouluissa ja päiväkodeissa, kun maanantaisin paikalle ilmestyy lapsia, jotka eivät ole saaneet viikonloppuna lämmintä ruokaa ollenkaan.

Sitten ovat normiperheissäkin nuo työkiireet, lapset pääsevät huomaamatta vierimään aika kauas eikä kenelläkään ole energiaa asetella rajoja. Työelämän huonontumisen lyhyt historia näkyy siinä aika tehokkaasti. Joidenkin mielestä globaalissa hyperkilpailussa ei ole huonoa johtamista, mutta välillä sellaistakin tuntua tulee, kun porukoita seuraa.

Todella suuri hyppäys huostanotoissa nähtiin tilastoissa 2004 - 2006 eli niihin aikoihin, jolloin alkoholin ja etenkin väkevän viinan hintaa alennettiin tuntuvasti. Tätäkin laskua vielä maksetaan, mutta siitä ei liiemmin enää puhuta.

Minä olen tehnyt voitavani. Opetin tyttäreni ja kaksi poikaani kalastamaan, ajamaan polkupyörää, hiihtämään, luistelemaan ja uimaan. Tyttäreni vein tallille ja ratsastamaan. Olin kahdessa jääkiekkojoukkueessa huoltajana kuusi vuotta. Kuljin Riiat, Ruotsit, Kanadat, kotimaan leirit, tuhansia tunteja jäähallissa, tuhansia luistinpareja, vammojen hoitamista, kuljetuksia, muonituksia, poikien suruja ja iloja.

Keräsin sitten vielä lähiöni ostarilla pyörivistä nuorista jalkapallojoukkueen, huolehdin heille pelipassit ja harjoitukset ja pistin kahtena talvena futsal-sarjasta ja kahtena kesänä jalkapallosarjasta läpi. Paljon tunteja ja paljon bensaa paloi. En ottanut mitään korvausta, mutta hankin parille varattomalle sponsorit. Olimme kerran lohkomme voittajat. Itse asiassa joukkue toimii vieläkin, mutta koska pojat alkavat olla täysi-ikäisiä, siirsin jojovastuun yhdelle pojista ja seurailen näkymättömänä "kummisetänä" taustalta.

Nuorisotyössä palkkamiehenä minulla on ollut ilo vaikuttaa omalta pieneltä osaltani ehkä 3000:n nuoren elämään.

Oli se sitten miten tahansa tulevaisuudessa, mutta tuon asiallisesti otettavan vanhemmuuden kautta pystyisi rakentamaan paljon myös PV:lle.
 
Vonka kirjoitti:
Kyse on aika pitkälle vanhemmuuden kriisistä.

Huostaanotettujen määrähän on aivan hirveä. Lapset saattavat välillä olla jopa nälkiintyneitä: vanhemmilla ei ole aikaa huolehtia lastensa ruuansaannista, kun he rämpivät omissa ongelmissaan. Vanhempien välinpitämättömyyttä jälkeläistensä perustarpeista on nähty myös kouluissa ja päiväkodeissa, kun maanantaisin paikalle ilmestyy lapsia, jotka eivät ole saaneet viikonloppuna lämmintä ruokaa ollenkaan.

Sitten ovat normiperheissäkin nuo työkiireet, lapset pääsevät huomaamatta vierimään aika kauas eikä kenelläkään ole energiaa asetella rajoja. Työelämän huonontumisen lyhyt historia näkyy siinä aika tehokkaasti. Joidenkin mielestä globaalissa hyperkilpailussa ei ole huonoa johtamista, mutta välillä sellaistakin tuntua tulee, kun porukoita seuraa.

Todella suuri hyppäys huostanotoissa nähtiin tilastoissa 2004 - 2006 eli niihin aikoihin, jolloin alkoholin ja etenkin väkevän viinan hintaa alennettiin tuntuvasti. Tätäkin laskua vielä maksetaan, mutta siitä ei liiemmin enää puhuta.

Minä olen tehnyt voitavani. Opetin tyttäreni ja kaksi poikaani kalastamaan, ajamaan polkupyörää, hiihtämään, luistelemaan ja uimaan. Tyttäreni vein tallille ja ratsastamaan. Olin kahdessa jääkiekkojoukkueessa huoltajana kuusi vuotta. Kuljin Riiat, Ruotsit, Kanadat, kotimaan leirit, tuhansia tunteja jäähallissa, tuhansia luistinpareja, vammojen hoitamista, kuljetuksia, muonituksia, poikien suruja ja iloja.

Keräsin sitten vielä lähiöni ostarilla pyörivistä nuorista jalkapallojoukkueen, huolehdin heille pelipassit ja harjoitukset ja pistin kahtena talvena futsal-sarjasta ja kahtena kesänä jalkapallosarjasta läpi. Paljon tunteja ja paljon bensaa paloi. En ottanut mitään korvausta, mutta hankin parille varattomalle sponsorit. Olimme kerran lohkomme voittajat. Itse asiassa joukkue toimii vieläkin, mutta koska pojat alkavat olla täysi-ikäisiä, siirsin jojovastuun yhdelle pojista ja seurailen näkymättömänä "kummisetänä" taustalta.

Nuorisotyössä palkkamiehenä minulla on ollut ilo vaikuttaa omalta pieneltä osaltani ehkä 3000:n nuoren elämään.

Oli se sitten miten tahansa tulevaisuudessa, mutta tuon asiallisesti otettavan vanhemmuuden kautta pystyisi rakentamaan paljon myös PV:lle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ansaitsisit tulla palkituksi työstäsi, itse haluan myös tulevaisuudessa tehdä jotain vastaavaa mutta tuskin tuohon pääsen.
 
Täällä on paljon puhuttu siitä, että armeija on ensimmäinen paikka missä ei on kanssa ei, ja määräyksiä kans totellaan.
Tulee mieleen, ettei ole yksi eikä kaksi perhettä, joissa isä tai äiti katsoo avuttomana vierestä, kun kiukutteleva lapsi määrää kaapin paikan. Eli ei esimerkiksi halua pukea ja lähteä pois päiväkodista. Tätä sitten isä tsuumailee ja ehdottelee, että voisitko pukea, ja höh kun pikku vesseli ei halua pukea, niin ei sitten. Tiettävästi kerran mennyt 30 minuuttiakin. Toki henkilöitä en tiedä, mutta tapahtumia kyllä. Ongelmat vain kertautuvat koulussa.
Että tuollaisen kasvatustyylin vesat raakataan jo kutsunnoissa pois, ja pitääkin. Ja noita on kuulkaa tulossa iso lauma tulevaisuudessa. Tulee sekin aika, että tekee tiukkaa saavuttaa nykyiset vahvuudet. Tyttöjä on otettava tilalle enenevissä määrin.
 
JR49 kirjoitti:
Täällä on paljon puhuttu siitä, että armeija on ensimmäinen paikka missä ei on kanssa ei, ja määräyksiä kans totellaan.
Tulee mieleen, ettei ole yksi eikä kaksi perhettä, joissa isä tai äiti katsoo avuttomana vierestä, kun kiukutteleva lapsi määrää kaapin paikan. Eli ei esimerkiksi halua pukea ja lähteä pois päiväkodista. Tätä sitten isä tsuumailee ja ehdottelee, että voisitko pukea, ja höh kun pikku vesseli ei halua pukea, niin ei sitten. Tiettävästi kerran mennyt 30 minuuttiakin. Toki henkilöitä en tiedä, mutta tapahtumia kyllä. Ongelmat vain kertautuvat koulussa.
Että tuollaisen kasvatustyylin vesat raakataan jo kutsunnoissa pois, ja pitääkin. Ja noita on kuulkaa tulossa iso lauma tulevaisuudessa. Tulee sekin aika, että tekee tiukkaa saavuttaa nykyiset vahvuudet. Tyttöjä on otettava tilalle enenevissä määrin.
Klikkaa laajentaaksesi...



Jos ihmiselle/lapselle/nuorelle ei laiteta kasvatettaessa mitään rajoja, hän on aikuisenakin täysin hukassa. Siinä vaiheessa lohtua saatetaan alkaa hakea päihteistä ja ne toivotut rajat asettaa sitten poliisit ja vankeinhoito.
 
JR49 kirjoitti:
Täällä on paljon puhuttu siitä, että armeija on ensimmäinen paikka missä ei on kanssa ei, ja määräyksiä kans totellaan.
Tulee mieleen, ettei ole yksi eikä kaksi perhettä, joissa isä tai äiti katsoo avuttomana vierestä, kun kiukutteleva lapsi määrää kaapin paikan. Eli ei esimerkiksi halua pukea ja lähteä pois päiväkodista. Tätä sitten isä tsuumailee ja ehdottelee, että voisitko pukea, ja höh kun pikku vesseli ei halua pukea, niin ei sitten. Tiettävästi kerran mennyt 30 minuuttiakin. Toki henkilöitä en tiedä, mutta tapahtumia kyllä. Ongelmat vain kertautuvat koulussa.
Että tuollaisen kasvatustyylin vesat raakataan jo kutsunnoissa pois, ja pitääkin. Ja noita on kuulkaa tulossa iso lauma tulevaisuudessa. Tulee sekin aika, että tekee tiukkaa saavuttaa nykyiset vahvuudet. Tyttöjä on otettava tilalle enenevissä määrin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Talleilla ja harjoituksissa olen minäkin viettänyt aikaani ihan tarpeeksi. Pettymyksiäkin on monesti koettu ja niistä päästy yli ja kasvettu. Ja kyllä meilläkin on lapset joskus olleet joissakin asioissa kovastikin poikkiteloin. Siinä on sitten yritetty puhua järkeä, neuvotella jne. Yleensä on auttanut vaikka joskus sitten olen turvautunut siihen kuuluisaan niska-perseotteeseen ja "saattanut" huoneeseen miettimään käytöstään kun ei ole puhe auttanut. Sitten on joskus huudettu ja raivottu että "Et sä voi käydä käsiksi, mä kerron opettajalle, soitan poliisille" jne. Mutta vapaalla jalalla ollaan edelleeen ja hyviä teinejä niistä on tullut. Esikoinen on jo kohta aikuinen ja pitää ajoittain kovasti tomeria kasvatuskeskusteluja välillä pikkuveljelleen, tai muuten vaan marmattaa sotkuisesta huoneesta. Äitiinsä tullut :love:
 
Umkhonto kirjoitti:
Talleilla ja harjoituksissa olen minäkin viettänyt aikaani ihan tarpeeksi. Pettymyksiäkin on monesti koettu ja niistä päästy yli ja kasvettu. Ja kyllä meilläkin on lapset joskus olleet joissakin asioissa kovastikin poikkiteloin. Siinä on sitten yritetty puhua järkeä, neuvotella jne. Yleensä on auttanut vaikka joskus sitten olen turvautunut siihen kuuluisaan niska-perseotteeseen ja "saattanut" huoneeseen miettimään käytöstään kun ei ole puhe auttanut. Sitten on joskus huudettu ja raivottu että "Et sä voi käydä käsiksi, mä kerron opettajalle, soitan poliisille" jne. Mutta vapaalla jalalla ollaan edelleeen ja hyviä teinejä niistä on tullut. Esikoinen on jo kohta aikuinen ja pitää ajoittain kovasti tomeria kasvatuskeskusteluja välillä pikkuveljelleen, tai muuten vaan marmattaa sotkuisesta huoneesta. Äitiinsä tullut :love:
Klikkaa laajentaaksesi...

Heheh, nykyajan lapsi/nuori tietää oikeutensa, hyvä etteivät heti soita asianajajalleen. :D
 
Jäsen Kapiainen tapansa mukaan antoi taas pointteja purtavaksi. :cool: Ihan kaikkea hän ei taaskaan kirjoittanut siitä, mihin -käsittääkseni- osittain perustuvat tietyt uudistukset vm-res-"kohtelussa". Tapani mukaan otan vapauden tulkita:

Motivaatio. Osaaminen ja pystyminen. Tuossa on sotilaan perusaineet. Ja tuossa järjestyksessä paketti syntyy, jos on syntyäkseen. Ja sitten on tiedostettu jo aikaa sitten eräs alati kasvava tekijä: henkilön lojaliteetti organisaatiota kohtaan. Lojaliteetti. Informaatio-ym. vaikuttaminen ei lopu tänään, ei, se vain lisääntyy. On ymmärretty, että jätkien ja tyttöjen lojaliteetista ON HUOLEHDITTAVA. Se ei tänään voi syntyä pelosta omaa organisaatiota kohtaan, kuolemanrangaistus nyt vaan ei hevin enää tule käyttöön. Vankila....lepokoti vs. vaativat taistelut.

Nuoriso ei ole samanlaista kuin mitä me UKKaikoina kasvaneet olemme ja olimme. Ei parempaa tai huonompaa, erilaista vaan.

Pv pistää aliupseerit kirjaimellisesti tulikokeeseen, kun majoittaa heidät alaistensa kanssa samoihin korsuihin. Jyvät erottuvat akanoista, kuten on tarkoituskin. Kaikki eivät onnistu tehtävässään, se on selvä. Ja osasta kuoriutuu oikeasti tehtävän hallitsevia aliupseereita, joille voi ryhmän uskoa, kun velli palaa pohjaan.

On ihan selvä, että minä pidän pv:a hyvin taitavana kouluttajana, oikeastaan hämmästyttävän taitavana. Kouluttaminen on takuulla pv:n ydinosaamista. Luotan siihen, että tämäkin asia on huolella tuumittu ja kokeiltu. Menetelmä siinä missä mikä muu tahansa.
 
Veli @baikal summasi asian hyvin! Kyllä kai me kaikki vilkkaaseen keskusteluun osallistuneet olemme samaa mieltä näistä ekojen viikkojen päiväpeiton ruuduista sekä eksoottisten arvomerkkien opettelusta sotkuun pääsyn ehtona. Muustahan tässä langassa ei ollu kysymyskään.

Kun multa joku kysyi mitä osasin ite/mitä osasivat paremmin 1900-luvun nuoret verrattuna 2018 varusmieheen, niin lista olisi pitkä. En rupea kuitenkaan sitä tähän purkamaan, koska off-tpic.
 
Kyllähän se on niinkin että tietyt asiat on ja pysyy.
Kerron esimerkin.
Eräs paljon kovinta sotaa jalkaväessä vuosia nähnyt ja parhaalla mahdollisella tavalla menestynyt sotilas, jonka kanssa olen saanut tuntikausia jutustella kahden kaikenlaista sodasta ja sen vierestä jutteli joskus näin: kun hän oli nuori, puhuivat vanhemmat ikäpolvet "ei noista nykynuorista oikein ole..liian helpolla ovat päässeet.."

Niin on meistäkin puhuttu, niin puhumme me nykynuorista ja niin puhuvat hekin aikanaan nuorista.

Sama vanha sotilas kuitenkin jokunen vuosi sitten, seurattuaan varusmiesten toimintaa, kuitenkin sanoi: "hienoja nuoria sotilaita".
Varmaan siinä kohteliaisuuttakin seassa oli, hyvin tahdikas herrasmies kun on, mutta pääosin uskon hänen vilpittömästi tarkoittaneen mitä sanoi.

Tuskin armeija nytkään onnistuu nuorisoa pilaamaan :)
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top