Alokkaat yllättyivät armeijan rennosta tunnelmasta: "Voiko ihanammin päivä enää alkaa"

[Vonka]

Olenko minä aktiivinen keskustelija?

Nykysysteemi on parempi. Jos joku ei kertakaikkiaan sopeudu tms. niin eikun kotiin. Ennen wanhaan palvella örhelsivät kaikki ja osa oli kyllä intin, itsensä ja isänmaan kannalta siellä aivan turhaan. Osa oli alkoholisteja, osa mt-potilaita nykykatsannossa ja osa ei todellakaan täyttänyt määritelmää penaalin terävin kynä. Olipa joukossa ihan ammatti-taparikollinenkin. Ja tämä vain omassa pienessä saapumiserässä.

Kajaanissa palveli aikoinaan sellainen varusmies, joka sai nimen häkki-einari. Istui häkissä suunnilleen aina. Palveli sukulaismiehen kanssa samaan aikaan, tai palveli ja palveli. Lähinnä istui. Mitä hittoa näitä tällaisia pyörittelee rullissa?

Jos olisin keisari H. niin valikoisin vielä nykyistäkin rankemmalla kädellä.

Se oli systeemi. Minun yliopistoaikainen tutorini kertoi, että hän sai 19 vrk putkaa, kun levytti siivouspalvelun aikana. Tämä siis vuonna 1979. Mutta ihan hyvä soturi hän oli ja on vieläkin.

Old Boy sen sanoi. Häkki-Einarit olivat sen vuoksi, että meillä oli asevelvollisuus. Jos kuka vaan saa lähteä kun huvittaa, se tekee muiden tehtävän eettisesti mielenkiintoiseksi. Kylmän sodan aikana joka poika teoriassa tarvittiin sinkojen kera urien varteen linnustamaan, ei mitään armoa ja hellyyttä.

Jatkosodassa Goran taistelujen aikana kaksi halutonta ammuttiin, koska niin pienellä armeijalla kuin meillä oli, "ei ollut varaa leikinlaskuun". Divisioonassa oli silloin 345 kirkkomiestä (kortti väärinpäin pakassa) ja epidemia uhkasi levitä. He olettivat pääsevänsä linnaan. Siksi Antero Svensson ratkaisi tilanteen ja näytti, ettei täältä mihinkään linnaan lähdetä. Sen jälkeen ei lohkolla enää kirkkomiehiä näkynyt. Se loppui siihen se epidemia.

Nykymaailmassa yksi juttu on selkeä. Enää ei ole aikaa käyttää vaikeisiin tapauksiin. Nyt on jo jossain määrin valikoiva asevelvollisuus, pieni mutta vanhaa kenttäarmeijaa paremmin varustetut joukot ja hajautettu taistelutapa, jolla viholliselle kuulemma tuotetaan tappioita. Tappioita tuottava varusmies, jolle ei saa huutaa, ettei hän lähde kotiin, vastaa ryhmänsä kanssa itsenäisesti jostain isohkosta maastonkohdasta ja pahimmassa tapauksessa myös huoltaa itsensä aika pitkälle. Tämä vähän huolettaa minua, mutta mitäpä siitä. Toiminta on aina jossain suhteessa varustuksen ja kaluston, koko sodankäynnin kehittymiseen ja kulloisiin uhkakuviin. Varusmiesten kohtelu taas suhteessa yhteiskuntaan ja johtamismallien kehittymiseen.

Me varauduimme miesmassoihin, jotka tulevat moottoroituina mutta eivät kaikki hirveän vahvassa kuoressa. Nyt oletettu uhkakin on jonkinlaisessa prikaatijärjestelmässä ja on selkeä tieto, mitä se voisi maailman palaessa tänne kulmalle laittaa.

Varusmiehet sitä myöten. Nämä ovat aina kokonaisuuksia. Yhteiskunta, sen ihmiset jne. Jos on mahdollista kouluttaa kunnon miehiä ottaen heidät yksilöinä huomioon, mikäs siinä.

Keskeyttäminen on vain niin helppoa nykyään. Ilmoitustaululla voi olla jo numero, että jos vituttaa, niin soita tuohon. On vaihtoehto. Ketä ei koskaan vituta? Luulen että tuo on se, mikä muuttaa pohjaa eniten.

Ehkä on ajateltu vain rauhaa. Mitä nimittäin Olli miettii lähtiessään soturin kuoleman tielle, jos ei naapurin Mikonkaan tarvitse, kun sitä nyt sattui silloin vituttamaan ja ymmärsi keskeyttää.

 

[Vonka]

Monta asiaa nämä osaavat paremmin. Laulaakin. Meillä se oli sellaista sonnilauman mölinää. Mutta nämä ovatkin musiikkimiehiä. Tässä huippuluokan kotiinpaluu-video:

 

[Old Boy]

jos vituttaa, niin soita tuohon. On vaihtoehto. Ketä ei koskaan vituta? Luulen että tuo on se, mikä muuttaa pohjaa eniten.

Ehkä on ajateltu vain rauhaa. Mitä nimittäin Olli miettii lähtiessään soturin kuoleman tielle, jos ei naapurin Mikonkaan tarvitse, kun sitä nyt sattui silloin vituttamaan ja ymmärsi keskeyttää.

Ammuimme itse itseämme jalkaan, kun tähän vapaaehtoiseen vm-palvelukseen mentiin. Tositilanteessa veli @Vonka n karmeat esimerkit ovat täyttä totta. Ite mietin kun tätä uutta taistelutapaa esiteltiin, miten AUK-koulutuksella ja nykyajan kaverijohtajuudellla olisin saanu ryhmäni pysymään siellä tien varressa, kun takana taistelun äänet siirtyy yhä kauemmas. Tosin mulla ei olisi ollut jo vm-palveluksessa yhteen hitsautunutta ryhmäää, josta heikot lenkit ovat lähteneet kotiin; näin siis ainakin teoriassa.

yliopistoaikainen tutorini kertoi, että hän sai 19 vrk putkaa, kun levytti siivouspalvelun aikana. Tämä siis vuonna 1979.

Kaikella kunnioituksella, veli @Vonka kin levittää tahtomattaan joskus sotilashuhuja! Joukko-osaston komentaja sai määrätä muistaakseni 14 vrk putkaa mutta haluaisin nähdä sen päällikön, joka veisi palveluksesta laistamisen omassa punkassa nukkumalla komentajalle asti. Punttaamisestakaan ei tuollaisia rangaistuksia jaettu. Normiseuraus vuonna 1979 esim 2-3 ylimääräistä apupässivuoroa klo2-5.45 jolloin ei voi nukkua kun päivystäjä herättäisi eikä tupakaveri.

On myös erittäin epäreilua verrata laulutaidoissa erikoisupseereina palvelevia musiikkimiehiä normivarusmiehiin. Kyllä meidän viestilinjamme lauloi kauniisti AUK issä, kun laulun lähteitä joutuivat hakemaan metsään poistumalla riittävän monta kertaa. Simputustako? Ei toki; kaikki oli silloin koulutusta! Simputus keksittiin vasta myöhemmin. Tällaista ei tietysti kukaan kaipaa. Ite en siitä kärsinyt, mutta niin kuumana jotkut kävivät, että meidänkin santsarimme olisivat saaneet sodassa katsella yhtä paljon taakse kun vihollisen suuntaan.

 

[Vonka]

Kaikella kunnioituksella, veli @Vonka kin levittää tahtomattaan joskus sotilashuhuja! Joukko-osaston komentaja sai määrätä muistaakseni 14 vrk putkaa mutta haluaisin nähdä sen päällikön, joka veisi palveluksesta laistamisen omassa punkassa nukkumalla komentajalle asti. Punttaamisestakaan ei tuollaisia rangaistuksia jaettu. Normiseuraus vuonna 1979 esim 2-3 ylimääräistä apupässivuoroa klo2-5.45 jolloin ei voi nukkua kun päivystäjä herättäisi eikä tupakaveri.
.

Olen ollut aina kriittinen hänen kertomukseensa, mutta oletan hänen kyllä olleen putkassa: mahdollisesti kuitenkin lyhyemmän ajan (esim 9 vrk) ja mahdollisesti eri syystä. Hän nimittäin osasi kuvata sen päivärutiinin ja "kävelyretken" pienessä neliössä ym. hyvin. Minäkin sitä päävartiossa näin, tosin sieltä vartiomiespuolelta.

Myös oma muistini 25 vuotta sitten kalaretkellä kuultuun tarinaan tekee oman säväyksensä. Oikeastaan tekisi mieleni soittaa hänelle ja kysyä, että miten se meni se historia. Hän ei ole mikään suuri luukuttaja, mutta oli äreä nuorukainen. Hänhän on voinut vaikka lyödä jotakuta.

 

[Kapiainen]

Ehkä on ajateltu vain rauhaa. Mitä nimittäin Olli miettii lähtiessään soturin kuoleman tielle, jos ei naapurin Mikonkaan tarvitse

Tässä on ajateltu vain sotaa. 80-luvulla, 90-luvulla ja 2000-luvun alussa on tosiasiassa ajateltu vain rauhaa ja menty tietoisella ja osin alitajuisellakin "ei sotaa ikinä meidän aikanamme tule - asenteella" - sen pystyy huomaamaan hyvin monestakin asiasta, joita en tässä lähde julkisesti erittelemään tarkemmin.
Tällä hetkellä hommia tehdään enemmän sotaa varten kuin todennäköisesti kertaakaan edellisen sodan jälkeen. Varusmiehetkin ymmärtävät että sota on vaihtoehto, joka on oikeasti mahdollinen, sen kyllä heistä huomaa.
Alokaskaudella huutamalla ja räyhäämällä, vaatimalla pikkumaisuuksia ja kaiken oleellisen kannalta täysin toisarvoisia asioita, ei tehdä nuorisosta sotilaita lähellekään parhaalla mahdollisella tavalla. Ei tehdä nyt, eikä tehty 80-luvulla.

Kuri ei ole poistunut, sotilaskurinpitolaki on sellaisenaan voimassa, samoin yleinen palvelusohjesääntö - MIKÄÄN noista ei ole lakannut olemasta, eikä niistä jätetä jotakin kohtia noudattamatta.

Kannattaa käyttää jokaisen pieni hetki sen miettimiseen mitä esimerkiksi kuri tarkoittaa. Se ei ole mielivaltaa, eikä sitä ylläpidetä nuoren, johtamista harjoittelevan johtajakoulutettavan räyhäämisellä.

Kyllä tässä keskustelussa vilahtelee sävy, joka kertoo siitä ettei joko ymmärretä mitä tarkoittaa esimerkiksi kuri tai mikä on olennaista sotilaan koulutuksessa ja mikä on toisarvoista.

Tietysti voi olla vaikea myöntää että on itse punnertanut pääosin toisarvoisten asioiden parissa läpi oman koulutusaikansa.
Minä olen niin tehnyt ja teettänyt niitä toisarvoisia asioita muille uskoen että ne olivat tärkeitä juttuja - eivät ne olleet.

Mitä sitten tulee Olliin ja Mikkoon, niin motivoitumattoman sotilaan käyttöarvo on olematon. Ei sellaisella juuri mitään tee. Paljonko sillä ylipäätään siis on väliä jos Ollikaan ei lähde kun syy on se ettei Mikkokaan lähtenyt??
Olli kyllä lähtee Mikosta välittämättä jos Olli kokee hänellä olevan jotakin puolustettavaa. Jos hänellä ei ole, on parempi ettei Ollikaan lähde.

 

[JR49]

Tällä hetkellä hommia tehdään enemmän sotaa varten kuin todennäköisesti kertaakaan edellisen sodan jälkeen. Varusmiehetkin ymmärtävät että sota on vaihtoehto, joka on oikeasti mahdollinen, sen kyllä heistä huomaa.

Näin sen reserviläinenkin on tulkinnut. Tosin, kun reserviläinen on tätä mieltä, niin vastaanväittäjiä kyllä riittää.

 

[Old Boy]

Virassa parhaillaan palveleva toki tietää miten hommat ovat. Jäsen @Kapiainen vielä jaksaa perustella asiallisesti sekä myös monipuolisesti meille epäileville Tuomaillekin. Mutta mikä on nykymenossa sýytä ja mikä seurausta? Sillä kyllä jo ennen peruskoulua tiesimme kouluttajina, ettei nuorilta koulumaailmasta saanut enää vaatia paljon mitään. Peruskoulun tultua vaatimustaso laski kouluissa entisestään. Silloin tuleen tälle sukupolvelle intti vastaan ekäna paikkana, jossa ei tarkoittaa sitä eikä ole neuvottelukysymys.

Sota ja sen vaatimukset on myös yhä kaukaisempi asia. Epäsymmetrinen kriha A-maassa ei korvaa alivoimaisen karuja taistelukokemuksia. Nykyisen kaikesta säästävän koulutuksen rasituksetkin ovat suhteellisia: kerran kysyin ampumaleirivierailulla leirin lopussa upseerioppilailta, kuinka näytätte noin freeseiltä niinkuin olisitte eilen tulleet. Vastaus kuului: "Niin me tultiinkin." Oma kurssini vietti Pahkiksella viikon..

Mennäänkö kohti naapurimaan käytäntöjä, jossa sota oli jo viime vuosisadalla 150 v päässä. Oltiin kerran vierailulla, jossa poikkeuksellisesti ei ollutkaan taisteluammuntaa ym normaalia äänekästä näytöstä vaan ihan tavalliset sulkeiset. Tai piti olla mutta ne peruttiin sateen vuoksi. Eikä johtunu meistä vierailijoista, koska olimme varustautunet asiallisesti.

 

[Kapiainen]

No, jos sulkeiset tai ihan mikä tahansa muu koulutus on peruttu sateen vuoksi, niin uskallan olla hyvin vahvasti sitä mieltä että tosiasiassa syy on ollut jokin muu kuin sade.

RUK:n ampumaharjoituksessa osa varusmiehistä on muutaman päivän siksi, ettei heille ole siellä muutamaa päivää enempää järkevää tekemistä. Ampuvat joukkueen puolustuksen ja joukkueen hyökkäyksen = harjoitteluineen kaikkineen max 6h/ammunta. Ei siellä kannata olla tekemässä "leiritöitä" 5:ttä vuorokautta tuon lisäksi. Henkilökunta kun on kuitenkin kiinni ammunnoissa.

Toistan taas (koska armeijassa toistokoulutuskin on edelleen käytössä )

Kuri ei ole poistunut, sotilaskurinpitolaki on voimassa sellaisenaan. Palveluksen kokonaiskuormitusta ei olla keventämässä ja tarkoitus on tehdä vähintään entisen veroisia sotilaita.
Tarkoitus on karsia kaikenlaisia hullutuksia ja epäolennaisuuksia ja keskittyä olennaiseen epäolennaisen sijaan.

Minusta tässä keskustelussa keskitytään nyt hiukan epäolennaiseen, nimittäin mehän pyörimme nyt käytännössä palveluksen muutaman ensimmäisen viikon ympärillä, josta on myös jätetty joitakin hullutuksia vähän vähemmälle.

 

[Suutari]

Kertokaa minulle mitä tämä myyttinen "alokkailta vaatiminen" oikein käytännössä on? Mitä nykyään ei saa vaatia alokkailta jota Wanhoina Cunnon Päiwinä (tm) sai?

Onko se sitä että ei voida pakottaa motivoitumattomia yksilöitä väkivallan ja vankeuden uhalla roikkumaan siellä yksikössä täyttä palvelusaikaa syömässä muiden palvelusintoa?

 

[Kapiainen]

Miksiköhän muuten vapaaehtoisiin reserviläistouhuihin ei tahdo miehistöä riittää?
Olisiko heitä enemmän jos pääkopassa ei yhdistyisi mielikuva joutavista räkyttävästä alikersantista ja armeijan touhuista?
Nähtäväksi jää..

 

[Vonka]

Alokaskaudella huutamalla ja räyhäämällä, vaatimalla pikkumaisuuksia ja kaiken oleellisen kannalta täysin toisarvoisia asioita, ei tehdä nuorisosta sotilaita lähellekään parhaalla mahdollisella tavalla. Ei tehdä nyt, eikä tehty 80-luvulla.

Kuri ei ole poistunut, sotilaskurinpitolaki on sellaisenaan voimassa, samoin yleinen palvelusohjesääntö - MIKÄÄN noista ei ole lakannut olemasta, eikä niistä jätetä jotakin kohtia noudattamatta.

Kannattaa käyttää jokaisen pieni hetki sen miettimiseen mitä esimerkiksi kuri tarkoittaa. Se ei ole mielivaltaa, eikä sitä ylläpidetä nuoren, johtamista harjoittelevan johtajakoulutettavan räyhäämisellä.

Kyllä tässä keskustelussa vilahtelee sävy, joka kertoo siitä ettei joko ymmärretä mitä tarkoittaa esimerkiksi kuri tai mikä on olennaista sotilaan koulutuksessa ja mikä on toisarvoista.

Tietysti voi olla vaikea myöntää että on itse punnertanut pääosin toisarvoisten asioiden parissa läpi oman koulutusaikansa.
Minä olen niin tehnyt ja teettänyt niitä toisarvoisia asioita muille uskoen että ne olivat tärkeitä juttuja - eivät ne olleet.
.

Käymme jotenkin eri keskustelua. Kirjoitin keskeyttämisen helppoudesta. Täällä ei kukaan ole ollut missään vaiheessa sen kannalla, että pitäisi teettää jotain ylimääräistä ja typerää. Kukaan ei ole puhunut räyhäämisestä. En edes usko, että täällä on sellaisia tyyppejäkään; itse sain pojilta kiitoksia kansanomaisesta johtamisesta, jolla auktoriteetti riitti pelkällä rauhallisella olemuksella ja osaamisella. Tuo motivoitumattoman hyödyttömyys on myös kiinnostava asia, jota voi miettiä.

Miksiköhän muuten vapaaehtoisiin reserviläistouhuihin ei tahdo miehistöä riittää?
Olisiko heitä enemmän jos pääkopassa ei yhdistyisi mielikuva joutavista räkyttävästä alikersantista ja armeijan touhuista?
Nähtäväksi jää..

Sitä voisi tiedustella. Ainakin yhden kerran olen kuullut (tosin mukaan tulleelta siis) että häntä "viivytti" juuri se.

 

[Kapiainen]

Keskeyttämisen helppous on hyvä kysymys. On hyvin tiedossa että merkittävästi totutusta eroava uusi ympäristö on ihmiselle voimakas stressitekijä. Sopeutuminen vie joitakin viikkoja.
Sille sopeutumiselle tässä pyritään antamaan mahdollisuus.

Keskeyttäminen on kieltämättä helpompaa kuin esim. silloin kun itse olin varusmiehenä. Emme me silloin edes tienneet että keskeyttäminen ylipäätään oli mahdollista.

Kuten aiemmin totesin, tänä päivänä mahdollisuus joutua sotaan on todellinen ja se myös sellaiseksi koetaan. Puolustusvoimat pyrkii tuottamaan sotaan kelvollisia joukkoja. Osa nuorista ei yksinkertaisesti ole siihen (sotaan) soveltuvia. Heitä on turha roikottaa mukana. Kutsunnoissa karsitaan väkeä, osa tulee palvelukseen esikarsinnasta huolimatta. Armeija haluaa kouluttaa jokaisen joka palvelukseen tulee, ei kuitenkaan takertua pitkäksi aikaa heihin joista ei koulutettaviksi ole.
Tästä tässä on mielestäni kyse.

 

[Deeiii]

Mitä olen sivusta seurannut niin nykyään sotaväessä on nähdäkseni justiinsa sitä oikeaa meininkiä, eli maanpuolustamisen opettelua yksilöt ja tilanteet mahdollisuuksien mukaan huomioiden, eikä mitään Preussin armeijasta kopioitua perseilyä toisarvoisten hupatusten kanssa. Ei se äkseeraus ole ikänä suomalaisille sopinut, vaikka silläkin paikkansa on, nykyään sen tunnustan. Ja ihmisten kohteleminen inhimillisesti on johtajuutta eikä mitään "pehmoilua."

Tosi iso käsi PV:n väelle täältä vanhenevasta reservistä: oon aina luottanut kantahenkilökuntaan ainakin jossain määrin, ja nykyään kun oman ikäiset alkaa pikkuhiljaa olla siellä esiupseeritasolla ja tunnen sieltä väkeä, niin vielä enemmän. Tuun sitten lajittelemaan rättejä jos nuoret polvet joutuvat tosissaan ottelemaan, ja luotan kuin kallioon siihen, että he ovat saaneet viikatetyöhön parhaan koulutuksen mitä näillä resursseilla on mahdollista antaa.

Ja nuorille kans iso käsi. Oon joskus ollut tekemisissä nuorten ressujen kanssa ja ovat kyllä semmoista porukkaa - ja niin hyvin treenattuja - että ottavat kyllä senkkaa nenästä ihan keneltä vaan vastaantulijalta. Mekin oltiin 2000-luvun alussa hyviä, mutta nykyiset on hitokseen parempia.

 

[Deeiii]

Keskeyttäminen on vain niin helppoa nykyään. Ilmoitustaululla voi olla jo numero, että jos vituttaa, niin soita tuohon. On vaihtoehto. Ketä ei koskaan vituta? Luulen että tuo on se, mikä muuttaa pohjaa eniten.

Ehkä on ajateltu vain rauhaa. Mitä nimittäin Olli miettii lähtiessään soturin kuoleman tielle, jos ei naapurin Mikonkaan tarvitse, kun sitä nyt sattui silloin vituttamaan ja ymmärsi keskeyttää.

Silloin kun II/2000 ei kotiutunut koskaan, niin ihan samalla tavalla sieltä sotaväestä pääsi kotiin kun ilmoittautui ettei enää huvita. Jotain karankulaatioita siinä epäilemättä oli, mutta jos vaan sanoi että nyt pitää päästä niin sitten päästettiin.

Omasta yksiköstäni ketään ei lopettanut. Päinvastoin kisattiin sillä, että kenellä on vähiten vapautuksia palveluksesta.

En mä usko että se on ukinkaan aikoihin ihan älyttömän paljon eri tavalla mennyt. Enkä ole kuullut, että Talvisodassa olisi pahemmin joutunut kurinpitotoimia harjoittamaan haluttomuuden vuoksi, yksittäistapauksia tietty huomioimatta.

Jatkosodassa oli näitä motivaatio-ongelmia ja ihan aiheesta, kun lähdettiin omien rajojen taakse ryöstöretkelle. (Olkoonkin että sotilaallisia perusteitakin oli.) Toivottavasti se on opettanut, miten asevelvollisuusarmeijaa pitää käyttää ja mihin se sopii: oman maan puolustamiseen.

 

[Vonka]

Fokus.

Tahdon minäkin kannustaa nuoria mutta en halua mitään harhakuvitelmia.

Tässä puhutaan siitä, että saataisiin alokkaasta jääkäri ja jaksamaan esimerkiksi kuusi kuukautta rauhan ajan palvelusta.

Luetaanpa edellinen virke uudelleen ihan ajatuksen kanssa.

Tässä puhutaan siitä, että saataisiin alokkaasta jääkäri ja jaksamaan esimerkiksi kuusi kuukautta rauhan ajan palvelusta. Se on 165 vuorokautta. Lomineen.

Tausta? Palveluksen keskeyttää hiukan alle kymmenen prosenttia. Saman verran (tai prosentin, pari enemmän) saa vapautuksen. Yleensä kyseessä on tuki- ja liikuntaelinsairaus tai mielenterveydellinen syy.

Suurin osa tekee päätöksen kahden ensimmäisen viikon aikana.

Varusmiesjohtajien lapsellisuudet jos saa pois alokasajasta, se auttaisi kovasti; esimerkiksi kokeilussa majoitetaan alokasryhmänjohtaja ryhmänsä yhteyteen, mikä voi vaikuttaa myönteisellä tavalla juuri tähän. Sotilaskotiin voi mennä vaikka ensimmäisenä iltana. Miksi ei?

Kaikki ovat jo kiitelleet tätä suuntausta. Kannattaa yrittää, jos homma toimii.

Mutta sitten on toinen keskustelunaihe, joka tuntuu olevan hyvin vaikea nielaista. Sanon sen suoraan, koska en osta mitään paikkansa pitämätöntä myöskään. Uudet sukupolvet eivät ole kunnoltaan, pettymyksensiedoltaan ja keskittymiskyvyltään a priori hirveän helposti käsiteltävää ainesta. Vaikeimmat eli syvällisimmin millenniaalit ovat vasta tulossa. Toisaalta seassa on myös hyvää ja urheilullista porukkaa: jako harrastaviin ja ajelehtiviin / peliriippuvaisiin on yhä jyrkempi ja näkyy jo kouluissa.

Oppimistulokset kääntyivät laskuun 2006, liikuntakestävyys kääntyi laskuun jo aiemmin. Mikään indikaattori ei todellakaan puhu sen puolesta, että nyt olisi taivaasta pullahtanut keskimäärin parempaa ainesta kuin koskaan aikaisemmin. Se että 20% siivoutuu pois, on tilanteen korjaaja, mitä tasoon tulee. Siinä koko juttu. Mutta ei ole järkevää luovuttaa, jos muutama ratkaiseva viikko alussa on tehtävissä sellaiseksi, että tilannetta voi parantaa. Aikaa on vähän ja kyse on oikeastaan yhteiskunnan ongelmasta, joka rakentuu paljon alempana. Kyse on syvimmältään vanhemmuudesta, perheen katoamisesta yhteiskunnallisena yksikkönä ym.

Ennennäkemättömän haastavia ikäluokkia on tulossa 4-5 vuoden kuluttua. Jos olen vielä palstalla ja Tomppa pitää saittia eikä taivas ole pudonnut niskaan, käyn nostamassa tämän viestin esiin ja kysyn, oliko näin vai ei.

Niin että mistäkö tiedän? Se on syvä salaisuus, mutta tiedänpä vain.

 

[TomiDude]

4-5 vuoden päästä kutsuntaikään tulevat uuden opetussuunnitelman mukaan opiskelleet nuoret. Heillä ei enää ollutkaan opettajia, vaan oppimisen valmentajia. Heidän koulunsa on ollut mielenkiintoisempaa ja hauskempaa. He itse ovat aktiivisia tiedon etsijöitä, jotka ottavat itse selvää asioista...

*Sotilaallista naurua*

 

[JR49]

Fokus.

Tahdon minäkin kannustaa nuoria mutta en halua mitään harhakuvitelmia.

Tässä puhutaan siitä, että saataisiin alokkaasta jääkäri ja jaksamaan esimerkiksi kuusi kuukautta rauhan ajan palvelusta.

Luetaanpa edellinen virke uudelleen ihan ajatuksen kanssa.

Tässä puhutaan siitä, että saataisiin alokkaasta jääkäri ja jaksamaan esimerkiksi kuusi kuukautta rauhan ajan palvelusta. Se on 165 vuorokautta. Lomineen.

Tausta? Palveluksen keskeyttää hiukan alle kymmenen prosenttia. Saman verran (tai prosentin, pari enemmän) saa vapautuksen. Yleensä kyseessä on tuki- ja liikuntaelinsairaus tai mielenterveydellinen syy.

Suurin osa tekee päätöksen kahden ensimmäisen viikon aikana.

Varusmiesjohtajien lapsellisuudet jos saa pois alokasajasta, se auttaisi kovasti; esimerkiksi kokeilussa majoitetaan alokasryhmänjohtaja ryhmänsä yhteyteen, mikä voi vaikuttaa myönteisellä tavalla juuri tähän. Sotilaskotiin voi mennä vaikka ensimmäisenä iltana. Miksi ei?

Kaikki ovat jo kiitelleet tätä suuntausta. Kannattaa yrittää, jos homma toimii.

Mutta sitten on toinen keskustelunaihe, joka tuntuu olevan hyvin vaikea nielaista. Sanon sen suoraan, koska en osta mitään paikkansa pitämätöntä myöskään. Uudet sukupolvet eivät ole kunnoltaan, pettymyksensiedoltaan ja keskittymiskyvyltään a priori hirveän helposti käsiteltävää ainesta. Vaikeimmat eli syvällisimmin millenniaalit ovat vasta tulossa. Toisaalta seassa on myös hyvää ja urheilullista porukkaa: jako harrastaviin ja ajelehtiviin / peliriippuvaisiin on yhä jyrkempi ja näkyy jo kouluissa.

Oppimistulokset kääntyivät laskuun 2006, liikuntakestävyys kääntyi laskuun jo aiemmin. Mikään indikaattori ei todellakaan puhu sen puolesta, että nyt olisi taivaasta pullahtanut keskimäärin parempaa ainesta kuin koskaan aikaisemmin. Se että 20% siivoutuu pois, on tilanteen korjaaja, mitä tasoon tulee. Siinä koko juttu. Mutta ei ole järkevää luovuttaa, jos muutama ratkaiseva viikko alussa on tehtävissä sellaiseksi, että tilannetta voi parantaa. Aikaa on vähän ja kyse on oikeastaan yhteiskunnan ongelmasta, joka rakentuu paljon alempana. Kyse on syvimmältään vanhemmuudesta, perheen katoamisesta yhteiskunnallisena yksikkönä ym.

Ennennäkemättömän haastavia ikäluokkia on tulossa 4-5 vuoden kuluttua. Jos olen vielä palstalla ja Tomppa pitää saittia eikä taivas ole pudonnut niskaan, käyn nostamassa tämän viestin esiin ja kysyn, oliko näin vai ei.

Niin että mistäkö tiedän? Se on syvä salaisuus, mutta tiedänpä vain.

Jätän tän vaan tähän, kun aiheeseen liittyy.
Vaimo on päiväkodissa, ja siellä on jo pitkään ihmetelty, miksi tuntuu, että lähes jokaisella lapsella on jotain häiriöitä. Kyllä. pahimmat ajat, ylivoimaisesti pahimmat ajat, ovat vielä tulossa.
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005537367.html

 

[polkovnik]

Yöpyihän vänrikki Koskelakin miestensä kanssa samassa paikassa ja oli hyvin arvostettu miestensä ja esimiestensä keskuudessa.

No eipä yöpynyt Koskela koulutuskeskuksessa mokujen tuvassa. Meni paloaukealla huusholliaan purkamaan ja jätti aliupseerit valvomaan lähtöä. Sodan aikana oli sitten joukkueensa mukana.
Rokka vastaavasti intoili Äänislinnan kasarmimajoituksen aikaan asuvansa Suen Tassun kanssa samassa tuvassa. Ellei se olisi käynyt olisi Tassu tullut aliupseertuppaa. Sitä mallia nyt kokeillaan vaikka Rokankin mielestä se oli sopimatonta.

 

[Deleted member 2762]

Jätän tän vaan tähän, kun aiheeseen liittyy.
Vaimo on päiväkodissa, ja siellä on jo pitkään ihmetelty, miksi tuntuu, että lähes jokaisella lapsella on jotain häiriöitä. Kyllä. pahimmat ajat, ylivoimaisesti pahimmat ajat, ovat vielä tulossa.
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005537367.html

Katso liite: 19033

Oman vaimon terveiset alakoulun puolelta on samanmoiset.

 

[polkovnik]

Se olisi vähän niinkuin tarkoitus, muttei ensimmäisten viikkojen aikana. Silloin nykynuori on ihan riittävän kovilla muutenkin.

Olennaista olisi huomata, ettei tässä ole kyse mistään pullamössöilystä, vaan tarkoitus on tehdä kelvollisia sotilaita edelleen. Yhteiskunnan muuttuessa nuoriso muuttuu ja silloin on joskus myös muutettava keinoja sotilaiden koulutuksessakin.

Vakavasti puhuen, uskon että nykykeinoilla olisi tehty parempia sotilaita jo 80-luvulla ja ennen sitäkin.
Ei se omakaan alokasaika ja muu palvelusaika ja omat ja ikätovereiden puuhat joskus nuorena kouluttajanakaan tainneet ihan parhaalla tavalla perimmäistä tavoitetta edistää.Vilpittömästi toki uskoimme tekevämme oikein ja parhaalla mahdollisella tavalla jne - nyt kehtaan sanoa: ei me tehty

Eipä ole ollut tulosvastuuta eikä siitä siitä ole mitään maksettu. Eri asia olisi kun joku lähtee joukkueesta kesken kaiken ja samalla prosentit palkasta. Koulutus tähtää joukkotuotantoon ja nolo saavutus on jos joukosta puuttuu kuudennes. Kuka vitsinvääntäjä ja kotiin passittaja luulee tekevänsä ne hommat ennenkuin vihulainen on ehtinyt edes pyssyään ladata?