Alokkaat yllättyivät armeijan rennosta tunnelmasta: "Voiko ihanammin päivä enää alkaa"

[Talvela]

Kasarmien siisteydestä on jo toistakymmentä vuotta vastanneet ammattilaiset. Varusmiesten siivouspalvelun merkitys siinä suhteessa on olematon ja siivous lähinnä symbolista.

Tarkoitus on tehdä entistä parempia sotilaita. Karsia epäolennaista pois, kuormittaa koulutettavia nousujohteisesti ja tarkoituksenmukaisesti ja saada heistä enemmän irti huomioiden se että maailma on muuttunut ja nuoriso sen mukana.

Maailma on todellakin muuttunut, me olemme menossa kohti aikaa jolloin maailmassa taistellaan olemassaolosta, resursseista ja satoja miljoonia/miljardeja tulee kuolemaan.

 

[Vonka]

Siivouksen ammattilaiset... Kasarmit ovat monin paikoin törkyisessä kunnossa ja varuskunnissa on tavattu jo luteita. Kun siitä sana kulkee koteihin enemmän, ollaan taas mielenkiintoisen paikan edessä.

Myös ulkoalueet ovat välillä roisissa kunnossa.

Mutta joo nyt menee aiheen vierestä.

 

[Kapiainen]

Siivouksen ammattilaiset... Kasarmit ovat monin paikoin törkyisessä kunnossa ja varuskunnissa on tavattu jo luteita. Kun siitä sana kulkee koteihin enemmän, ollaan taas mielenkiintoisen paikan edessä.

Myös ulkoalueet ovat välillä roisissa kunnossa.

Mutta joo nyt menee aiheen vierestä.

No, miten vain mutta sisätilat kyllä siivoaa ammattisiivoojat. Eroja työn laadussa varmaan on, mutta kyllä meillä ainakin siivousfirman esimiehet syynäävät paikat musta vihko käsissään tiukemmin kuin pahin alikessu
Ulkoalueet jää enemmän varusmiesten vastuulle.
Sisätilat kuitenkin siivoaa ammattisiivoojat ja ihan hyvä niin. Ei siivoaminenkaan ole "osaahan sen nyt kuka tahansa" - minä en ainakaan lähde vähättelemään yhdenkään ammattiryhmän työtä.

 

[Sardaukar]

Paljon hyviä ajatuksia tuossa edellä.
Paineensietokykyyn ja sen koulimiseen on myös useampi tuossa edellä viitannut, siksi pari ajatusta siitä:
Kun ympäristö muuttuu, on se ihmiselle aina merkittävä stressiä aiheuttava tekijä. Mitä suurempi muutos, sitä suurempi stressi.
2010-luvun nuorelle armeijan olosuhteet ovat hyvin suuri muutos useimmille. Näin myös stressitaso nousee varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana useimmilla merkittävästi. Sopeutuminen tapahtuu muutamissa viikoissa ja stressitason lasku sen myötä.
Taitaa vain olla kylmä tosiasia että 2010-luvun nuori on tottunut niin väljään elämään, että tulo armeijaan on jo sellaisenaan, perussääntöineen, iso muutos. Herätään tiettyyn aikaan, syödään tiettyyn aikaan, koulutuksessa on oltava sekunnilleen tietyssä paikassa käsketyssä varustuksessa jne jne. Ihan peruselämä on siis ylhäältä käskettyä ja valvottua.
Väitän että tämä peruselämä luo aivan riittävän stressitason. Ei sitä ole tarpeen enää lisätä "ylimääräisellä" siitä mikä se jo jokatapauksessa on.
Turha laittaa alokas äärirajoilleen jo kolmen ensimmäisen viikon aikana. Mieluummin lisätään sitä (henkistä ja fyysistä) kuormaa palveluksen edetessä.
Nuoriso tulee tyystin toisista oloista kuin 100 vuotta sitten tai edes 80-luvulla.
Turha armeijan on tässä takertua 100 vuotiaisiin tai edes 30 vuoden takaisiin kuvioihin. Nyt on kohta 2020-luku ja siihen meidän on reagoitava, ei jämähtää 1920-luvulle.

Tähän voin lisätä oman kokemukseni alokkaana vuodelta 1991. Itse olin 24v. kun menin suoritamaan asevelvollisuutta ja tuvassa oli porukkaa väliltä 18v-27v. Komppaniassa oli paljon sellaisia, jotka olivat suurin piirtein ensimmäisen kerran pois kotoa. Samoin monille tuotti ongelmia nukkua samassa tuvassa 9-10 kaverin kanssa.

Komppaniassa oli myös aika tiukka ns. sisäkuri. Se varmasti heijastui siihen, että aloittaneista 92 alokkaasta oli parin viikon jälkeen jäljellä 75. Osa (yleensä nuoremmista) ei vain pystynyt sopeutumaan stressiin. Jotkut eivät pystyneet esim. nukkumaan ollenkaan.

Itse huomasin, että vuosikaudet pois kotoa asuneena oli aivan toisenlainen vitutuksen sietokyky kuin esim. 18-19v. ikäisellä jolle karikoidusti oli tuotu aamiainenkin vuoteeseen siihen asti. Joten voin kuvitella millainen stressi jo yksistään ympäristön muutos oli.

Omassa tuvassa oli aivan uskomattoman hyvä henki. Se taas varmasti vaikutti siihen, että meistä tuvan 10 alokkaasta 7 lähti AUKiin ja 4 jatkoi RUKhon. Toiset piruillessaan kutsuivat meitä "SS-tuvaksi". Kyse ei ollut mistään "natsahtavuudesta" vaan siitä, että 9 sukunimi tuvassa alkoi kirjaimella S. Se ainoa T-alkuinen on muuten tällä hetkellä Brysselissä aika korkea-arvoinen EU-virkamies. "Member at Cabinet of High Representative/Vice-President Federica Mogherini" Se 27v. oli golf-seuran toiminnanjohtaja. Meiltä olisi lähtenyt 8 AUKiin, mutta sillä viimeisellä oli jostain ilmeisesti Indonesiasta saatu silmäsairaus, joka aiheutti hajataittoisuutta. Sitä ei voitu korjata laseilla, joten palvelus keskeytyi. Oli asunut siellä vanhempien kanssa kun isä oli joku metsäpuolen pomo. Sitä vitutti kuin pientä apinaa, kun meillä kaikilla oli motivaatiota.

Varusmiespalveluksessa oli erittäin antoisaa jälkeenpäin, että siellä tapaa myös ihmisiä, joita ei takuuvarmasti muuten koskaan milloinkaan tapaisi.

 

[Rajajääkäri]

Kasarmien siisteydestä on jo toistakymmentä vuotta vastanneet ammattilaiset. Varusmiesten siivouspalvelun merkitys siinä suhteessa on olematon ja siivous lähinnä symbolista.

Tarkoitus on tehdä entistä parempia sotilaita. Karsia epäolennaista pois, kuormittaa koulutettavia nousujohteisesti ja tarkoituksenmukaisesti ja saada heistä enemmän irti huomioiden se että maailma on muuttunut ja nuoriso sen mukana.

Ei kai tämän päivän palvelusajan pituudetkaan, ainakaan 6 kk osalta , riitä enää muuhun, kuin itse asiaan.

 

[Sardaukar]

Lisään vielä, että omalla kokelaskaudella alokkaiden kerroksen käytävän päässä jokaisen alikessun ja kokelaan nimellä varustetut vihkot, joihin alokkaat saivat vapaa-ajallaan anonyymisti kirjoittaa palautetta. Perhana kun se oma ei ole enää tallessa, siellä oli ihan hyvää settiä. Muutenkin hyvä ajatus.

Ainoa tapaus, missä näin simputusta oli AUK:n aikana, jossa yksi santsari-alik. juoksutti oppilasta hieman liikaa. Siihen sitten henkilökunta puuttui ja ko. alik. sai siitä asiaankuuluvan kurinpitorangaistuksen (eikä ollut ihan pelkkää pään silitystä).

 

[Kapiainen]

Tuli mieleen - aika rento meininkihän se on reserviläishommissakin, oli kyse MAAKK:sta, MPK:n kursseista tai kertausharjoituksista. Miksi varusmiespalveluksen täytyisi merkittävästi erota siitä? Siihen ympäristöönhän PV niitä tyyppejä kouluttaa.

 

[Vonka]

Tuli mieleen - aika rento meininkihän se on reserviläishommissakin, oli kyse MAAKK:sta, MPK:n kursseista tai kertausharjoituksista. Miksi varusmiespalveluksen täytyisi merkittävästi erota siitä? Siihen ympäristöönhän PV niitä tyyppejä kouluttaa.

Näin se on. Mitään muuta eroa ei ole kuin se, että 19-20-vuotias ei ole tänä päivänä varsinkaan mikään nuori mies vielä vaan jotain muuta. Heidän pettymysten sietokykynsä voi olla vielä heikko. Sitä puolta helpottaa, jos joku on vähän niin kuin kädestä pitäen auttamassa, Kunhan saavat rj:t myös aikaa olla keskenään.

Tuo oli hyvä vertaus tuo kurssihomma. Olenpa joskus ollut monta kertaa pukuhuoneessa kertomassa, miten nykyvermeet laitetaan, mihin tulee mikäkin tasku ja että muistakaa nyt ottaa vettä pulloon, koska sitä saa vasta illalla teltalla jne.

 

[Talvela]

Tuli mieleen - aika rento meininkihän se on reserviläishommissakin, oli kyse MAAKK:sta, MPK:n kursseista tai kertausharjoituksista. Miksi varusmiespalveluksen täytyisi merkittävästi erota siitä? Siihen ympäristöönhän PV niitä tyyppejä kouluttaa.

Eikö siinä joku sellainen ajatus ole ollut että alokkaat ansaitsevat paikkansa ja saavat siitä itseluottamusta sekä luottamusta toisiinsa selvitä tiukoista paikoista.
Toki jos alokkaille voidaan järjestää tiukkoja paikkoja maastossa niin se olisi hyvä mutta miten se onnistuisi on minulle mysteeri kun muistelen viikon ohjelmia.

 

[Talvela]

Näin se on. Mitään muuta eroa ei ole kuin se, että 19-20-vuotias ei ole tänä päivänä varsinkaan mikään nuori mies vielä vaan jotain muuta. Heidän pettymysten sietokykynsä voi olla vielä heikko. Sitä puolta helpottaa, jos joku on vähän niin kuin kädestä pitäen auttamassa, Kunhan saavat rj:t myös aikaa olla keskenään.

Tuo oli hyvä vertaus tuo kurssihomma. Olenpa joskus ollut monta kertaa pukuhuoneessa kertomassa, miten nykyvermeet laitetaan, mihin tulee mikäkin tasku ja että muistakaa nyt ottaa vettä pulloon, koska sitä saa vasta illalla teltalla jne.

Ehkä se siedätyshoito pitäisi aloittaa jossain muualla kuin varusmiespalveluksessa, olen huolissani yhteiskunnan tilasta jossa lapset kasvatetaan pumpulissa ja joille tarhasta lähtien tädit syöttää pehmeitä arvojaan.

 

[Kapiainen]

Toki jos alokkaille voidaan järjestää tiukkoja paikkoja maastossa niin se olisi hyvä mutta miten se onnistuisi on minulle mysteeri kun muistelen viikon ohjelmia.

Se olisi vähän niinkuin tarkoitus, muttei ensimmäisten viikkojen aikana. Silloin nykynuori on ihan riittävän kovilla muutenkin.

Olennaista olisi huomata, ettei tässä ole kyse mistään pullamössöilystä, vaan tarkoitus on tehdä kelvollisia sotilaita edelleen. Yhteiskunnan muuttuessa nuoriso muuttuu ja silloin on joskus myös muutettava keinoja sotilaiden koulutuksessakin.

Vakavasti puhuen, uskon että nykykeinoilla olisi tehty parempia sotilaita jo 80-luvulla ja ennen sitäkin.
Ei se omakaan alokasaika ja muu palvelusaika ja omat ja ikätovereiden puuhat joskus nuorena kouluttajanakaan tainneet ihan parhaalla tavalla perimmäistä tavoitetta edistää.
Vilpittömästi toki uskoimme tekevämme oikein ja parhaalla mahdollisella tavalla jne - nyt kehtaan sanoa: ei me tehty

 

[Talvela]

Se olisi vähän niinkuin tarkoitus, muttei ensimmäisten viikkojen aikana. Silloin nykynuori on ihan riittävän kovilla muutenkin.

Olennaista olisi huomata, ettei tässä ole kyse mistään pullamössöilystä, vaan tarkoitus on tehdä kelvollisia sotilaita edelleen. Yhteiskunnan muuttuessa nuoriso muuttuu ja silloin on joskus myös muutettava keinoja sotilaiden koulutuksessakin.

Vakavasti puhuen, uskon että nykykeinoilla olisi tehty parempia sotilaita jo 80-luvulla ja ennen sitäkin.
Ei se omakaan alokasaika ja muu palvelusaika ja omat ja ikätovereiden puuhat joskus nuorena kouluttajanakaan tainneet ihan parhaalla tavalla perimmäistä tavoitetta edistää.
Vilpittömästi toki uskoimme tekevämme oikein ja parhaalla mahdollisella tavalla jne - nyt kehtaan sanoa: ei me tehty

Toivoisin silti että heti alkuun tehdään selväksi että laitoksessa ei ole eikä tule toimimaan minkään muotoinen demokratia ja että ensimmäistä kertaa he ovat paikassa jossa heillä on enemmän velvollisuuksia kuin oikeuksia.

Ovi pitäisi pitää auki keskeyttää, voi kertoa senkin että reservissä on jo nyt enemmän kuin tarvitaan.

Itse tutkisin mahdollisuutta laajentaa vapaaehtoisia koulutuksia, voisi riittää ilmoitus kutsunnoissa, esimerkiksi kiväärilinjan, pst ja pioneerien osalta.

 

[Kapiainen]

Toivoisin silti että heti alkuun tehdään selväksi että laitoksessa ei ole eikä tule toimimaan minkään muotoinen demokratia ja että ensimmäistä kertaa he ovat paikassa jossa heillä on enemmän velvollisuuksia kuin oikeuksia

Ei sotilaskurinpitolaki ole mihinkään muuttunut, sitä noudatetaan samalla tavalla kuin ennenkin. Myös yleinen palvelusohjesääntö jne jne ovat kaikki voimassa.

 

[JR49]

Tosikeissi loppuvuodesta 1993. Miten toimitte, ja helpottaako ketjun aloituksen tapa ratkaisua?

Olette kokelaana tai ryhmänjohtajana, (tässä tapauksessa todellisuudessa alokasjoukkueen johtajana).
Alokkaat olleet noin viikon rivissä.
Alokas kieltäytyy tekemästä käskettyä sisäkuriin liittyvää ns. normaaliin päiväjärjestykseen liittyvää asiaa, ilmaisee itseään alatyylillä. (Todellisuudessa ei halunnut jäkittää jakkaralla)
Palvellut kuitenkin muuten asiallisesti, tosin tuntuma on, että suhtautuu hommaan pilkallisesti.
Ensimmäinen kerta, kun nousee avoimesti varusmiesjohtajia vastaan.

 

[Talvela]

Tosikeissi loppuvuodesta 1993. Miten toimitte, ja helpottaako ketjun aloituksen tapa ratkaisua?

Olette kokelaana tai ryhmänjohtajana, (tässä tapauksessa todellisuudessa alokasjoukkueen johtajana).
Alokkaat olleet noin viikon rivissä.
Alokas kieltäytyy tekemästä käskettyä sisäkuriin liittyvää ns. normaaliin päiväjärjestykseen liittyvää asiaa, ilmaisee itseään alatyylillä. (Todellisuudessa ei halunnut jäkittää jakkaralla)
Palvellut kuitenkin muuten asiallisesti, tosin tuntuma on, että suhtautuu hommaan pilkallisesti.
Ensimmäinen kerta, kun nousee avoimesti varusmiesjohtajia vastaan.

Itse olisin käskenyt johtajien tupaan ja jos ei siellä puhe auta niin eteenpäin kantahenkilökunnalle kertomaan murheensa.
Kuitenkin heti erotettava muista ja mielellään esimerkkinä ulos pikana niin että muut eivät näe lähtöä jos kyseessä joku itsekeskeinen kapinajohtaja.

 

[Ingsoc]

Meinaatko että sotilaiden taso laskee jos/kun P-kaudella toimitaan joissakin asioissa toisin kuin on aikaisemmin toimittu?
Tavoite nimittäin on päinvastainen ja - ihme kyllä - näihin uudistuksiin päädytään nykyisin ihan oikean selvitystyön, tutkimustiedon hyödyntämisen ja harkinnan kautta.
Se ei toki ole automaattinen tae onnistumiselle, muttei myöskään ihan musta tuntuu uudistus.

Ammattiarmeijassa on puolensa. Toisinaan minäkin kiistatta kaipaan sitä. Koska silloin voisi jättää loputkin noista noin 100v vanhoihin juttuihin perustuvista hommista pois ja keskittyä pelkästään olennaiseen - kuten nyt yritetään varusmiespalveluksessakin tehdä.

Epäilen, että näissä keskusteluissa osittain ongelmana on kirjoittajan oman yhteyden katkeaminen puolustusvoimiin.

Vuonna 2017 olin kertausharjoituksissa 13 vuorokautta ja uskallan sen sekä aikaisempien vuosien kokemuksen perusteella sanoa jotain puolustusvoimien nykytilasta.

Asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Esimerkiksi kouluttajat ovat huomattavasti parempia kuin vaikka "kultaisella" 90-luvulla. Nykyajan kouluttajista näkee kyllä, että heillä on syvällistä tietämystä opettamistaan asioista. Jos kouluttajalta kysyy jotain, niin vastauksena hyvin perusteltu ja asiantunteva vastaus. Toki "oikeassa armeijassa" kouluttajathan pitivät kysymistä lähinnä kouluttajan kyseenalaistamisena ja vittuiluna. Tuloksena oli joillakin kouluttajilla sellainen ryöpytys, että tuskin jäi edes vähälahjaisilta ymmärtämättä mikä on pelin henki, varsinkin kun ryöpytys loppui sanoihin "Kun sanon, että onko kysyttävää. Se ei tarkoita sitä, että joku vitun idiootti saa aukaista suunsa!".

Kouluttajat pystyvät myös nykyisin hyväksymään oppikirjaratkaisusta poikkeavat soveltamiset. Suurin ongelma näyttää olevan joillakin vanhemmilla reserviläisillä joiden käsitys kouluttamisesta on vieläkin se, että heidän tapansa on tehdä asioita on jotain suunnattoman hienoa ja koulutettavien suorituksesta täytyy väen vängällä löytää jotain arvosteltavaa, joka pitää sitten repostella suureen ääneen koko joukon edessä. Usein näiden "osaajien" pitämät koulutukset jäävät junnaamaan johonkin epäolennaiseen lillukanvarteen ja ei puhettakaan, että osattaisiin selittää miksi asioita pitäisi tehdä jollain tietyllä tavalla.

Mistään kurin höltymisestä ei myöskään minkäänlaisia merkkejä varuskunnissa. Voi jopa sanoa, että joissakin asioissa kuri on jopa kovempi kuin omana aikana.

Lisäksi täytyy sanoa, että tunnen näitä nuorempia reserviläisiä jotka ovat palvelleet esimerkiksi Afganistanissa ja aika hyvin heillä on sujunut vaikka paskaa ei ole väännetty V-8 vessassa, kauluslaattoja ei ole revitty aamu viiteen asti irti kauluksista ja suorituksia on arvioitu sotilaallisin perustein, eikä esimerkiksi kouluttajan mielialan mukaan.

Kun vaikka miettii hajautettua taistelutapaa, niin on aika selvä, että tarvitsemme aloitekykyisiä ja omilla aivoilla ajattelevia sotilaita. Ja niitä tarvitaan myös sinne miehistöön. Aloitteellisuus, arviointikyky ja muut tuollaisessa sodankäynnissä tarvittavat ominaisuudet harvemmin versovat sokeasta tottelemisesta tai siitä, että juostaan kasarmin ympäri munasillaan kun palohälyttimen kuoren liitoskohdasta löytyi pölyä.

 

[OXPAHA]

^Aika kauas historiaan menee. Silloinhan äijiä ei millään olisi laskettu ulos.

Kiukuttelijan (täysi-ikäisen) kanssa pitää vedota järkeen: "tämä on tapa jolla tämä asia tehdään täällä, ja sen ovat hyväksyneet myös nykyiset varusmiesjohtajat, kuten minä. Olet ollut vasta viikon. Opit kyllä vielä, vaikka nyt harmittaisi. Kannattaa tehdä nyt niin kuin sanotaan." Sitten pieni hetki aikaa miettiä ja uusi käsky. Jos tottelee, asia on selvä. Asenne ja kieltäytyminen on silti saatettava kantahenkilökunnan tietoon, niillä voi olla eri ohjeistus ja toleranssit. Mitä jos kiukuttelee seuraavan kerran ampumaradalla?

Jos ei tottele harkittuaan, ymmärtävä katse ja nyökkäys, ja kiukuttelija aamulla kapun eteen kuulemaan tuomionsa. Kapulle sentään maksetaan kiukuttelijoiden käsittelemisestä. Sillä että yksi mies kieltäytyy tottelemasta ei ole minkäänlainen rapauttava vaikutus yleiseen kuriin jos käyttäytymisestä seuraa selvä ja johdonmukainen seuraamus. Eskalointi viikon vanhan alokkaan kanssa johtaa sen sijaan tuhoon. Jos lähtee vaatimusten tielle, se päättyy siihen että niskuroija on pakko raahata putkaan. Pienempi riesa jne.

Peruskoulupsykologiaa, lehmän hermot, silkkiin verhottu teräsnyrkki ja selvä takaraja perseilylle. Viisikymppiselle pedagogille helppo sanoa, mutta parikymppinen alikeisari voi olla neuvottomana.

 

[Kapiainen]

Tosikeissi loppuvuodesta 1993. Miten toimitte, ja helpottaako ketjun aloituksen tapa ratkaisua?

Olette kokelaana tai ryhmänjohtajana, (tässä tapauksessa todellisuudessa alokasjoukkueen johtajana).
Alokkaat olleet noin viikon rivissä.
Alokas kieltäytyy tekemästä käskettyä sisäkuriin liittyvää ns. normaaliin päiväjärjestykseen liittyvää asiaa, ilmaisee itseään alatyylillä. (Todellisuudessa ei halunnut jäkittää jakkaralla)
Palvellut kuitenkin muuten asiallisesti, tosin tuntuma on, että suhtautuu hommaan pilkallisesti.
Ensimmäinen kerta, kun nousee avoimesti varusmiesjohtajia vastaan.

Koksu käskee kerran, jos ei tehoa, antaa olla ja menee henkilökuntaan kuuluvan esimiehensä luokse. Hän hoitaa asian. Jos tapahtuma on virka-ajan ulkopuolella ja henkilö aiheuttaa ongelmia, yhteys vartiostoon ja kenttäjohtaja hoitaa asian.
Ei varusmiesesimiesten tarvitse, eikä pidä näiden kanssa punnertaa - tavallaan kohtuutonkin vaatimus nuorelle, johtamista vasta harjoittelevalle ihmiselle.
Kokelaat ja alikersantit/kersantit ovat itsekin koulutuksessa olevia henkilöitä, johtajia he ovat vasta kotiuduttuaan.

 

[Vonka]

Epäilen, että näissä keskusteluissa osittain ongelmana on kirjoittajan oman yhteyden katkeaminen puolustusvoimiin.
.

Koska minä olin se leukailija, johon Kapiainen vastasi, voin todeta, että jos sinulla on enemmän reserviläisen rauhanajan kokemusta tai ns. "sotakokemusta", tuntisin sinut ja olisimme nukkuneet samoissa tuvissa.

Nyt puhuttiin siitä, pitääkö rj:n olla majoittuneena alokastupaan ja miten "varusmiesyksilö kohdataan". Koska kokeilu alkoi 2017, en ole vielä päässyt tekemään vertailevaa tutkimusta, miten juuri Niinisalon pehmeästi vastaanotettu uuspoika pärjää hiekkamaassa.

Kouluttajista en osaa mainita muuta kuin että Panssariprikaatissa oli hyvät kouluttajat. Kurivertailua en oikein osaa tehdä, vaikka muutaman yön olin kasarmilla vielä syksylläkin (osassa tuvista varusveijareita). Aika veltot muodot näillä oli ruokalaan mennessä mutta toisaalta keskimäärin hyväluontoisia poikia, joten mahtavatko mitään ihmeellisempää "kuria" tarvitakaan.

Meillähän ei taas muotoa ollut minkäänlaista.

Kukaan ei kuitenkaan keskustelussa ole ollut sitä mieltä, että ylimäräistä ja tarpeetonta pitää teettää. Varusmiespalveluksen yleinen kehittyminen on varmaan pantu merkille. Keskeyttämiset ovat kasvaneet vuosi vuodelta ja jonkinlainen suffelialku on yksi tie jälleen kerran yrittää korjata asiat ja saada keskeyttämiset laskuun.

Siitähän tässä on kuitenkin kyse, raa´asti sanoen.

 

[Kapiainen]

Muistutan keskustelijoita vielä siitä, ettei tämä ole mikään uusi juttu tai ensikokeilu. Ensimmäiset kokeilut olivat kymmenisen vuotta sitten. Omakohtaisesti törmäsin tähän 2007, jolloin toteutettiin käytännössä nuo samat jutut. Alikersantit päätimme sillä kertaa majoittaa omaan tupaansa ja kokelaat omaansa. Aikaisemmin oli jo useampaan kertaan alikersantit majoittuneet ryhmiensä mukana. Aamutoimet, vahvuuslaskennat jne jne toteutettiin jo ennen tuota "pehmeästi" jne.
Eli ei tämä ole ensimmäinen yritys, vaan ennemminkin lopputulos, johon on päädytty kokemusten kautta.