Tuntuuko siltä, että uusi taistelutapa ei nsiltään istu kansalliseen rakenteeseen? Mennään alkusyyhyn.
Maasotataktiikan asiantuntija Simo Antikainen kirjoitti tästä kadettikunnan lehdessä. Referoin vähän. Yhdysvaltain Sodankäynti 2030 -konseptin tavoitteena on lamauttaa yhteisoperaatioilla vastustajan sotilaallisen voiman lähde (Center of Gravity, COG), termi joka on tänä vuonna otettu myös suomalaisessa operaatiotaidossa käyttöön. Konseptiin liittyy käsite verkostosodankäynti tai verkostoavusteinen sodankäynti (puolustus) (NetworkEnabled Defence, NED). Everstiluutnantti Laari, (joka innokkaimmin on juossut Amerikan-ajatusten perässä ja helikopterihullutuksen arkkitehtinä/ tämä on minun mielipiteeni, ei Antikaisen), käyttää käsitettä verkostoavusteinen sodankäynti.
Yhdysvaltalaisnäkemyksen mukaan sodankäynti on tulevaisuudessa kaikkien puolustushaarojen ja
muiden valtiollisten järjestöjen yhteissotatoimi. Yhdysvaltalaisessa maasodankäynnin kuvauksessa ei käsitellä paljonkaan puolustusta, vaan näkökulma on hyökkäyspainotteinen. Aktiivisuutta ja aloitteellisuutta painotetaankaikilla tasoilla. Puolustus on siten vain olotila, josta siirrytään hyökkäykseen mahdollisimman nopeasti.
Perusajatuksena on vähenevien joukkojen ja aselavettien maksimaalinen hyödyntäminen käyttämällä niitä verkottuneesti yhteisoperaatioissa. Avainasemassa on epätietoisuuden
hälventäminen taistelukentältä informaatioylivoiman avulla. Samalla verkottuminen lyhentää dramaattisesti kohteen havaitsemisesta sen tuhoamiseen tarvittavaa aikaa erityisesti päätöksentekoprosessin osalta ja siten kiihdytetään maasodankäynnin tempoa.
Merijalkaväessä jokainen sotilas on ensi sijassa kiväärimies, vasta sitten jotain muuta.
Toinen usein viljelty on ajatus strategisesta korpraalista. Tällä tarkoitetaan sitä, että partion johtajana toimivan korpraalin toimilla on usein taisteluteknisen vaikutuksen lisäksi suoranainen
vaikutus strategiseen tasoon. Tämän konseptin perusteella aliupseerien koulutustasoa on nostettava ja heidän on kyettävä itsenäiseen toimintaan annettujen suuntaviivojen mukaisesti apunaan digitaalinen tilannekuva. (Tähän voisi huomauttaa, että meillä reserviupseerikoulutuksen tuottamat joukkueenjohtajat vastasivat tähän tarpeeseen jo 70 vuotta sitten!)
Suomessa on haluttu apinoida ainakin sen, että aktiivisella toiminnalla pyritään tempaamaan kaikilla tasoilla aloite itselle ja pakottamaan vihollinen reagoivaan johtamiseen. Operaation ja taistelujen kaikissa vaiheissa on haettava ja itse luotava tilaisuuksia aktiiviseen toimintaan. Puolustuksessakin taistelu viedään defensiivisen aseman etupuolelle. Se on hyvä juttu.
Maavoimien uusi taistelutapa on Nato-yhteensopivaa mutta myös muuta.
Juhani Kaskeala totesi viitisen vuotta sitten, että meillä on kaksi erityistä teemaa, joissa olemme muita maita edellä. Ensimmäinen on muun yhteiskunnan korkeaosaamisen hyödyntäminen verkostoavusteisen puolustuksen suunnittelussa ja valmistelussa. Toinen on koko yhteiskunnassamme toteutetut perusteelliset valmistelut yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi poikkeusoloissa.
Meillä on siis verkottumisen perusteet kunnossa.
Eräs erittäin lahjakas kapteeni sanoi: "Yhteensopivuuden kehittämisen haaste voi muodostua ongelmalliseksi, jos alueellista puolustusjärjestelmäämme ja kykyä kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ei kehitetä kokonaisuutena. Länsimaisen sotataidon kopioiminen ilman omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamista ei muodosta eheää sotataidollista kokonaisuutta."
Kyllä meillä ne kansalliset jutut mukana kulkevat.