Amerikkalainen sotataito

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja late347
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kenraali evp. Fred Franks on pitkän linjan panssarimies. Komensi 1991 Persianlahdella 7. armeijakuntaa. Oli uransa aikana kokemassa omakohtaisesti sen mitenkä US Army uudisti itsensä Vietnamin sodan jälkeen.


 
Viimeksi muokattu:

Yhdysvaltojen maavoimien sotataidon muutos kylmän sodan päättymisestä 2010-luvulle

Mäkinen, Tuomas (2020)
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Yhdysvaltojen maavoimien sotataito on muuttunut kylmän sodan jälkeen. Muutosta tarkastellaan sotataidollisesta näkökulmasta ja lähestytään maavoimien operatiivisen doktriinin, ...


Yhdysvaltojen merijalkaväen kehitysnäkymät ja haasteet 2020-luvulla

Markkanen, Aleksanteri (2020)
Kansainvälinen turvallisuusympäristö on kokenut kolme suurta muutosta viimeisen 30 vuoden aikana: Neuvostoliiton romahtaminen ja kylmän sodan päättyminen, kansainvälisen terrorismin nousu sotilaalliseksi uhkakuvaksi ...
 
Merijalkaväki ottaa käyttöön uuden ampumatestin kiväärille. Matkat alkaa 500 jardista ja tulee aina 15 jaardiin. 200 jaardista ammutaan liikkuvaan maaliin ja 26 jaardissa kaksi rintaan ja yksi päähän.

MARINE CORPS RIFLE QUALIFICATION IS GETTING ITS FIRST MAJOR OVERHAUL IN MORE THAN 100 YEARS​

Read the original article on Military.com. Follow Military.com on Twitter.
Marine Corps marksmanship officials this week rolled out the final version of a new, more realistic rifle qualification course that will force Marines to put lethal hits on stationary and moving targets the same as they would in combat.

Beginning Oct. 1, all active-duty Marines and sailors assigned to Fleet Marine Force will qualify with the demanding new Annual Rifle Qualification, or ARQ — a course of fire designed to assess how shooters use fundamental marksmanship principles to apply lethal force on modern targets with lethal zones marked on the chest and head.

“We are trying to replicate an operational environment where Marines are wearing their kit and they have to hit a human-sized and shaped target in an area that’s going to have lethal effects on it,” Col. Mark Liston, commander of Weapons Training Battalion at Quantico, Virginia, told reporters Tuesday.

Marines have previously used the Annual Rifle Training, or ART, qualification course, which was created in 1907 and has Marines engage the standard, fixed-table, dog and B-modified targets at ranges of 200, 300 and 500 yards from the sitting, kneeling, standing and prone positions.

marines rifle qualifications
Marines with Weapons Training Battalion conduct the Annual Rifle Qualification train-the-trainer course on Marine Corps Base Quantico, Va., Feb. 17, 2021. The ARQ is replacing the current Annual Rifle Training to increase lethality by creating a more operationally realistic training environment which will be implemented service-wide by fiscal year 2022. Photo by Petty Officer 2nd Class Rachael A Treon/US Marine Corps, courtesy of DVIDS.

Enlisted Marine recruits and officer candidates in entry-level training will continue to go through the ART qualification course, Liston said.
From there, Marines in the operational force will qualify once a year on the ARQ course, which has Marines engage targets at distances ranging from 500 yards down to 15 yards, all while wearing helmet, body armor and load-bearing equipment.

“We have the Marines engage from far to near to foster a more offensive mindset as they are closing in on the enemy targets,” said Gunner John Costa, director of the Marksmanship Program Management Section at the Weapons Training Battalion.

Unlike the ART course which takes 10-14 days to complete, Marines will complete the ARQ in three days. Day One is for zeroing and working out the point of aim on targets when using the Rifle Combat Optic or the new Squad Common Optic, Costa said. Day Two is for prequalification training and day three is for qualifying.

Read Next: What It Means To Be a Marine Corps Scout Sniper, According to 5 Scout Snipers

The course consists of 50 destroy targets with lethal zones marked in the chest and face area. There are also drill targets that put Marines through a sequenced scenario involving an enemy at close range.

“The biggest difference between destroys and drills is they both require lethal shots … but the drills also require that drill to be executed properly,” Costa said.

There is a 25-yard failure-to-stop drill which requires Marines to put two shots to the head and one to the face.

This is “mimicking the enemy threat wearing body armor, so the two shots to the chest, he just absorbed it and took it like a champ, so you’ve got to put one in the brain box to drop him,” Costa said.

marines rifle qualifications
Marines with Weapons Training Battalion conduct the Annual Rifle Qualification train-the-trainer course on Marine Corps Base Quantico, Va., Feb. 17, 2021. The ARQ is replacing the current Annual Rifle Training to increase lethality by creating a more operationally realistic training environment which will be implemented service-wide by fiscal year 2022. Photo by Petty Officer 2nd Class Rachael A Treon/US Marine Corps, courtesy of DVIDS.

The 25-yard box drill is similar to the failure to stop drill but features two targets, requiring the Marine to “two in the chest in the first target, two to the chest in the second target, one to the brain box on the second target and come back over to the first one to put another one in the brain box,” Costa said.

The third drill is a failure-to-stop drill that requires the Marine to engage it while moving from the 25-yard line to the 15-yard line, Costa said.
Marines will also have to engage moving targets from 200 yards that move from left to right at four miles per hour across a 16-foot span, then turn around and come back, moving from right to left.

The ARQ course of fire also encourages Marines to use available objects for support for more stable firing positions, Liston said. Marines have the option to use barricades placed at the 100 and the 200-yard lines, as well as their own equipment.

“We are allowing them to use things that are issued, as far as bipods, being able to rest their magazines on the deck or use items such as their assault pack for support,” Liston said.

PLANNING THE CHANGE​

The Marine Corps marksmanship community began discussing the need for a more realistic qualification course back in 2016, and drafted the ARQ course of fire at the annual Combat Marksmanship Symposium in October 2018.

The initial concept for the ARQ included a night-fire portion, but Marine officials decided not to include it because many Marine units do not have night vision gear or need it for their primary missions, Costa said.

“What we want to do is further study the feasibility to create a night-fire portion,” he said.

Moving forward, the Marksmanship Training Company at Quantico will train the trainers at Camp Lejeune, North Carolina in early March and then train instructors at Camp Pendleton, California the ARQ in late March, Liston said, adding that a final course will be held at Quantico in June.
Marine units will start evaluating active-duty Marines on the ARQ no later than Oct. 1, and Marine Reserve units will transition to the new course of fire in fiscal year 2022, Liston said.

“Also, we are looking at our program of instruction of how we train our combat marksmanship coach and our combat marksmanship trainers,” Liston said, describing the current method as very prescriptive and rigid on how Marines use firing positions.

“This is much more, I look at it as a permissive environment where we give them their left and right limits and they have the latitude to engage the targets as they would in combat.”

 
The Marines are looking for a few older people—at least, a few years older than typical recruits. That’s because the Corps will need troops with new combinations of tech skills and mature judgment to meet the challenges and threats expected by 2030, according to the service’s trainer-in-chief.

“If we think about what the commandant is asking us to do as part of the inside force—a force that will live, compete, contest, and then have to possibly transition to crisis and conflict later on—we need very, very intelligent Marines,” Lt. Gen. Kevin Iiams, who leads the Marine Corps’ Training and Education Command, said during Defense One’s State of Defense event Thursday.

This new level of critical thinking is needed to meet Gen. David Berger’s Force Design 2030 vision, which seeks to reorient the Corps toward expeditionary and distributed maritime operations. Iiams said these concepts will require Marines who can operate on their own in remote locations, thinking strategically as well as tactically.

“Have we trained that individual properly to understand the ramifications of ‘do I pull the trigger? Do I not pull the trigger?’ Do I know what I need to know to execute mission-type orders and carry out the nation's bidding based on what I have seen and what I think is going to happen?,’” he said.

Iiams said the Corps would be looking at ways to bring current Marines up to speed. But part of the solution may be simply to bring on people who have a bit more life experience. The average leatherneck is younger than troops in other services.

“We need them to be older to make these mature decisions. What I would tell you is, that is one answer that could cost us quite a bit of money as we pay higher salaries for more senior Marines, unless we can figure out a way to train young Marines better, stronger, faster from the outset,” he said.

Hyvä päätös, ehkä. Ehkä näitä hieman varttuneempia ukkoja voisi laittaa sitten tukiampujan rooliin, kuin ovienpotkijoiksi. Mutta en ihan pelkästään laittaisi suoraan toimintaan vaan myös cyberpuolelle. Tosin näitä ihmisiä ei ole paljoa. Ehkä siksi rajoitteinen haku varttuneemmille, koskee myös naisia, erityisesti kun ne on pääseet lapsien tekemisestä irti. "Joo, äiti käy nyt kuurmoottamassa pahiksia. Nähdään kahden kuukauden päästä."
 

The overarching scenario emphasized operations in contested environments of the kind that would be encountered during a conflict with a peer or near-peer adversary. In these kinds of campaigns, Reserve and Guard units would be expected to operate seamlessly alongside their active-duty counterparts as a vital contributor to ensure ‘strategic depth’ — enough aircraft, where required, to meet combat commanders’ demands.

“The Rally in the Rockies exercise ensures the Air Force Reserve and National Guard can provide an instantaneous surge capacity across most mission sets to strengthen our active-duty counterparts,” explained Major Nick Hainsfurther, a pilot with the 913th Operations Support Squadron and lead exercise planner.

Above all, the exercise playbook envisaged that access to normal runways would be strictly limited.

 

Hyvä päätös, ehkä. Ehkä näitä hieman varttuneempia ukkoja voisi laittaa sitten tukiampujan rooliin, kuin ovienpotkijoiksi. Mutta en ihan pelkästään laittaisi suoraan toimintaan vaan myös cyberpuolelle. Tosin näitä ihmisiä ei ole paljoa. Ehkä siksi rajoitteinen haku varttuneemmille, koskee myös naisia, erityisesti kun ne on pääseet lapsien tekemisestä irti. "Joo, äiti käy nyt kuurmoottamassa pahiksia. Nähdään kahden kuukauden päästä."
Olen kuullut argumentteja sen puolesta, että Drone-operaattorit sijoitettaisiin myös lähemmäs sotatoimialuetta kuukausien pituisiin komennuksiin sen sijasta, että päivätyönä vaikka jossakin Texasissa drone-operaattori ajaa tukikohtaan ja tekee siellä 8 tunnin vuoron ja palaa kotia. Katsoin joskus vuosia sitten haastattelun drone-operaattorilta, että se on rankkaa pääkopalle lähteä töistä suoraan kotia sen jälkeen kun on päivän räjäytellyt ihmisiä kappaleiksi. Kuulemma se helpottaisi, jos pääsisi muiden operaattorien kanssa ihan lähelle sotatoimialuetta kuukausien komennukselle, kun saisi kunnolla pääkopan siihen, että nyt ollaan sodassa-moodiin eikä olisi tällaista puolivillaista että ollaan sodassa mutta ei olla sodassa, mikä tekee pääkopalle homman vaikeaksi, kun tulee kotiin.
 
Olen kuullut argumentteja sen puolesta, että Drone-operaattorit sijoitettaisiin myös lähemmäs sotatoimialuetta kuukausien pituisiin komennuksiin sen sijasta, että päivätyönä vaikka jossakin Texasissa drone-operaattori ajaa tukikohtaan ja tekee siellä 8 tunnin vuoron ja palaa kotia. Katsoin joskus vuosia sitten haastattelun drone-operaattorilta, että se on rankkaa pääkopalle lähteä töistä suoraan kotia sen jälkeen kun on päivän räjäytellyt ihmisiä kappaleiksi. Kuulemma se helpottaisi, jos pääsisi muiden operaattorien kanssa ihan lähelle sotatoimialuetta kuukausien komennukselle, kun saisi kunnolla pääkopan siihen, että nyt ollaan sodassa-moodiin eikä olisi tällaista puolivillaista että ollaan sodassa mutta ei olla sodassa, mikä tekee pääkopalle homman vaikeaksi, kun tulee kotiin.

Tuo saattaisi lisätä herkkyyttä avata tuli, kun jälkeenpäin saa palautteen naamatusten suoraan operaattoreilta. Toisaalta, tuo naamatusten annettu palaute voi myös palvella muita tarkoituksia.
 

Yhdysvalloissa Maavoimat saattavat prikaatejaan (eli Brigade Combat Team heidän nimityksillään) saattohoitoon valmistautuessaan siirtymisessä Lähi-Idästä Kiinan ja Venäjän uhkaan ja konventionaaliseen sodankäyntiin vertaisen vastustajan kanssa ja täten siirtymässä takaisin divisioonaan perusyhtymänä.
 

WHAT THE NEW VISION FOR US SPECIAL OPERATIONS GETS RIGHT—AND WRONG​


What’s New?

The strategy declares that the vision for special operations forces over the next ten years is to “create strategic, asymmetric advantages for the Nation in integrated deterrence, crisis, and conflict.” It articulates four components to this vision: a balanced force employment and readiness for integrated deterrence, crisis, and conflict; a sustainable counterterrorism approach; modernized formations, concepts, and capabilities that leverage emerging technologies; and a resilient enterprise capable of conducting integrated all-domain special operations.

There are many unsurprising aspects of the strategy. These include a continued goal that special operations forces should be the premier force within DoD; the maintenance of a substantial global posture; an emphasis on relationships with partners, allies, the intelligence community, and the State Department; and a renewed focus on the care of special operators and their families. Stated areas of increased investment—for example, data management, artificial intelligence, and quantum computing—are in keeping with previous statements from SOF leaders.

There are, however, five aspects of the strategy that are new, noteworthy, and already making waves across the SOF enterprise.

The first of these is the strategy’s mention of “retaining Deploy for Purpose forces to provide flexibility and agility in support of emerging requirements” and SOCOM’s intent to “discipline our force employment and allocation processes.” For at least the past fifteen years, SOF units have been operating in a near-continuous cycle—prepare to deploy, deploy, redeploy, rest, and prepare to deploy again—often with additional short- or no-notice deployments being squeezed into the rest-and-refit portion of this cycle. The idea that, going forward, some SOF units will perform their individual and unit training and then not immediately deploy, or—barring any emergent requirement—not deploy at all, marks a notable shift in SOF’s force employment practices. Anecdotally, this shift has received mixed reviews from special operators. While it may allow more time at home with families, it also portends fewer of the deployment opportunities that many special operators sought when they joined the force. A similar dynamic exists for support personnel: the strategy envisions that more of them will provide operational support from within the continental United States, as opposed to deploying forward.

Second is the strategy’s focus on developing a “sustainable approach” to counterterrorism. While SOCOM was tasked with developing such an approach as part of the 2018 NDS, its initial response was lethargic. The new strategy clearly downgrades the goals of counterterrorism efforts to disrupting groups “capable of conducting external operations” while leveraging the capabilities of partner forces to reduce the burden on US SOF. This guidance has substantial implications for those parts of the SOF enterprise that have been dedicated to global counterterrorism missions for the past two decades. For example, it likely presages a lower operational tempo for those units, which may create retention issues for those operators who want to be in the fight against terrorist groups. It may also, however, allow those units to exercise and experiment with capabilities more suited to competition and conflict with state adversaries.

Third, the strategy emphasizes strengthening capabilities that SOF leaders believe will contribute to the 2022 NDS’s goal of integrated deterrence. Specifically, the new strategy calls out “foreign internal defense, security force assistance, and counter-threat finance,” as well as electromagnetic warfare, information, cyber, and space capabilities, as areas for SOF expansion. And it clearly places SOF as a supporting element to the joint conventional force in the context of major combat operations against the likes of China or Russia—a sharp departure from the past two decades in which SOF have either been the supported force or one that operates largely in parallel to conventional forces. In line with this emphasis, the strategy also states an intent to reinvigorate SOF participation in training and exercises with conventional forces and to integrate its modernization efforts with the military services.

Fourth, the strategy acknowledges that—unlike the past two decades of sharply increasing SOCOM budgets and personnel numbers—the future is likely to see budget reductions. In light of this, the strategy states that SOCOM “will seek divestiture opportunities across the enterprise with emphasis on legacy equipment, platforms designed solely for permissive environments, and capabilities that conventional forces can provide in lieu of SOF.” The idea that SOF will be divesting capabilities represents one of the sharpest departures of the strategy from prior trends.

Finally, the strategy incorporates elements from SOCOM’s Diversity and Inclusion Strategic Plan, stating a desire to increase “the diversity of ethnicities, races, beliefs, perspectives, and experiences in our formation to meet the complex challenges facing the nation.” And it refers to the findings and ongoing efforts of SOCOM’s 2020 Comprehensive Review—initiated in the wake of a series of episodes of misconduct, including allegations of sexual assault and unlawful killings—committing to “correcting lapses in leadership, accountability, and discipline” across the SOF enterprise.

 
The comments follow a warning he gave graduating cadets at the U.S. Military Academy at West Point last week that the military’s technological edge is in danger. No longer the unchallenged global power, America is being tested in Europe by Russian aggression and in Asia by China’s dramatic economic and military growth.

“We’re going to have to really think hard about fundamental shifts to our military,” Milley said in London. “The country that maximizes development of these technologies with their doctrines and organizations, in the time we have available, could be decisive in the next conflict ... I would suggest, in 10 to 15 years, you have to do these fundamental changes.”

The Pentagon has been trumpeting its stepped up investments in emerging technologies and last week made its latest tech-focused organizational move. An Emerging Capabilities Policy Office will help integrate autonomous systems, hypersonic tech, directed-energy weapons, and other innovations into the department strategy, planning guidance and budget processes.
 
Onkohan täällä kenelläkään tietoa tästä hankkeesta, puhumattakaan siitä, miten se etenee?

Tuossa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla keskustelin pariinkin kertaan erään siviilipuolen tutkijan ja kertaalleen MPKK:n opettajien kanssa jenkkien tuolloisesta hankkeesta. Siinä kuulemma amerikkalaisilla oli laatia tietokanta/uhkakuvakirjasto, jonka avulla tietokone pystyisi antamaan välittömästi oikean ratkaisun kaikkiin (tai siis "kaikkiin") taistelukentällä ilmeneviin tilanteisiin. Eli siis kun merijalkaväen kärkiryhmä ilmoittaa, että 150 metrin päässä yksittäinen AK-47 -taistelija ampui kolme laukausta meitä kohti palmupuun taakse suojautuneena, tietokone kertoo mitä tehdä (siis esim. puolet ryhmästä sitoo tulella ja puolet koukkaa sivustaan). Tai puolustukseen ryhmittynyt jalkaväkipataljoonan komentaja ilmoittaa, että arviolta kahden pataljoonan vahvuinen mekanisoitu vihollisosasto ryhmittyy hyökkäykseen maaston suojissa, tietokone kertoo mitä tehdä. Jne. Ja siis tämän piti olla ihan oikea hanke ja sen piti ihan oikeasti kattaa kaikki mahdolliset tilanteet, joita taistelukentällä voi ilmetä. Tarkoituksena oli nopeuttaa päätöksentekoa, jolloin toiminta on joustavampaa. Lisäksi tavoitteena oli minimoida inhimilliset virheet.

Omaan korvaan tuo kuulosti mahdottomalta, koska koneen pitäisi pystyä esim. tulkitsemaan maastoa todella hyvin ja koska lisäksi koska asiaan liittyy muutenkin aivan järkyttävä määrä eri muuttujia, joita mielestäni ei koskaan saada riittävän kattavasti katettua. Esim. tuossa ensimmäisessä esimerkissä, entäpä jos se vihollinen onkin seisaallaan keskellä aukeaa tai entäpä jos se ei olekaan palmun vaan pensaan takana tai entäpä jos... Lisäksi rohkenin epäillä, että tuollaisella systeemillä lienee taipumusta tappaa aloitekyky, kun odotetaan sähköaivojen ohjeistusta. Ja saako ohjeistuksesta ylipäänsä poiketa? Mutta niin minulle vain kerrottiin, että tuommoista siellä lännen kultamaassa suunniteltiin tuolloin ihan vakavissaan.
 
Mutta niin minulle vain kerrottiin, että tuommoista siellä lännen kultamaassa suunniteltiin tuolloin ihan vakavissaan.

Ehkä tämä metodi ja tekniikka toimii osassa tehtäviä.....ehkei sitä ole tarkoituskaan soveltaa kaikkiin juttuihin? Kehitys kehittyy ja varmasti tämän -uudistuksen- myötä tst-kentälle tulee ja ilmestyy uusia kilkkeitäkin, joita ja joiden ominaisuuksia emme osaa edes arvailla. Jos ja kun tällainen uudistus aikanaan esitellään ja pannaan toimintavormuun, niin takuulla tst-kentällä on entistä vähemmän sitä ihmislihaa.

Koneiden ja tekoälyjen säälimättömyys on omaa luokkaansa, mitään inhimillistä ei tarvitse odottaa tulevaisuuden tst-kentältä. Kyllä siellä se lihaihminen on kuin torakka moottoritiellä.
 
Omaan korvaan tuo kuulosti mahdottomalta, koska koneen pitäisi pystyä esim. tulkitsemaan maastoa todella hyvin ja koska lisäksi koska asiaan liittyy muutenkin aivan järkyttävä määrä eri muuttujia, joita mielestäni ei koskaan saada riittävän kattavasti katettua. Esim. tuossa ensimmäisessä esimerkissä, entäpä jos se vihollinen onkin seisaallaan keskellä aukeaa tai entäpä jos se ei olekaan palmun vaan pensaan takana tai entäpä jos...

Amerikkalaisten kehitysohjelmasta ei minulla ole tietoa, mutta ei tuo missään nimessä yllättäisi. Kyllähän noissa värkeissä on yhä lisääntyvä määrä erinäköistä tekoälyä, jolla pyritään mahdollistamaan nopea reagointi ilman ihmistä päätöksenteon osana. Esimerkkinä vaikkapa Phalanx CIWS.

Teknisestihän tuollaisen laajemman päätöksentekoautomaation tekeminen olisi tänä päivänä kohtalaisen suoraviivaista ja "helppoa". Kone varmasti tekisi esimerkiksi tuon maaston tulkinnan huomattavasti paremmin, nopeammin ja kattavammin (eri skenaariot) kuin ihminen. Ainoastaan datan saatavuus nousee helposti esteeksi - eli kuinka tehdä järkeviä päätöksiä puutteelliseen dataan perustuen. Ja toki myös aito luovuus jää puuttumaan.

Pikaisella googlauksella löytyi esimerkki tuosta "maaston tulkinnan" kyvykkyydestä viestiverkkojen osalta - tämä (ranskalainen) järjestelmä näyttäisi analysoivan ja optimoivan erityyppiset viestiverkot ja elektronisen sodankäynnin toimet hyvinkin kattavasti. Mielestäni tämä on hyvä esimerkki sellaisesta datan prosessoinnista ja analysoinnista, mitä ihmisvoimin olisi mahdotonta tehdä järjellisestä ajassa kattavasti. Sivun alalaidan kuvakaappaukset antavat ymmärrystä kyvykkyyksistä: https://atdi.com/products-and-solutions/htz-warfare/
 
Amerikkalaisten kehitysohjelmasta ei minulla ole tietoa, mutta ei tuo missään nimessä yllättäisi. Kyllähän noissa värkeissä on yhä lisääntyvä määrä erinäköistä tekoälyä, jolla pyritään mahdollistamaan nopea reagointi ilman ihmistä päätöksenteon osana. Esimerkkinä vaikkapa Phalanx CIWS.

Teknisestihän tuollaisen laajemman päätöksentekoautomaation tekeminen olisi tänä päivänä kohtalaisen suoraviivaista ja "helppoa". Kone varmasti tekisi esimerkiksi tuon maaston tulkinnan huomattavasti paremmin, nopeammin ja kattavammin (eri skenaariot) kuin ihminen. Ainoastaan datan saatavuus nousee helposti esteeksi - eli kuinka tehdä järkeviä päätöksiä puutteelliseen dataan perustuen. Ja toki myös aito luovuus jää puuttumaan.

Pikaisella googlauksella löytyi esimerkki tuosta "maaston tulkinnan" kyvykkyydestä viestiverkkojen osalta - tämä (ranskalainen) järjestelmä näyttäisi analysoivan ja optimoivan erityyppiset viestiverkot ja elektronisen sodankäynnin toimet hyvinkin kattavasti. Mielestäni tämä on hyvä esimerkki sellaisesta datan prosessoinnista ja analysoinnista, mitä ihmisvoimin olisi mahdotonta tehdä järjellisestä ajassa kattavasti. Sivun alalaidan kuvakaappaukset antavat ymmärrystä kyvykkyyksistä: https://atdi.com/products-and-solutions/htz-warfare/
Tässä on nyt vähän rikkinäistä puhelinta, koska aikaa keskusteluista on jo vuosia ja koska en voi tietää varmaksi, mitä kertojat olivat käsittäneet väärin ja mitä minä käsitin väärin.

Kuitenkin minulle kerrottiin asia hieman erilaisena kuin se, miten ymmärsin sinun viestisi. Eli siis minulle jäi se käsitys, että pyrittiin poistamaan inhimillinen tekijä päätöksen teosta kaikissa maataistelun tilanteissa. Minulle korostettiin, että tavoitteena olisi luoda kattava uhkakuvakirjasto, josta kone sitten valitsisi mielestään oikean toimintatavan, jonka henkilöstö sitten toteuttaisi. Eli siis tuolloin jenkkien maavoimilla oli paikanninlaitteet ja reaaliaikainen yhteys ylöspäin. Kun siis se kärkivaunu ajaa varamiinoitteeseen ja siitä lähtee tieto ylöspäin, tietokone kertoisi, mitä loppu osasto tekee. Avataanko tuli vai vetäydytäänkö vai mitä tehdään. Ja ajatuksena oli, että tietokone osaa aina valita sen parhaan vaihtoehdon jokaiseen tilanteeseen.

Tietysti nykyään tekoäly suoriutuu noista jo paremmin, mutta silti. Mitäpä jos esim. se koneen käyttämä kartta/ilmakuva tms. onkin vähän puutteellinen? Tai entäpä jos ollaan esim. Ukrainan kaltaisessa totaalisessa sodassa? Missä vaiheessa nuo "Mitä nyt tehdään?" -kyselyt ruuhkauttaa verkon, kun vaikkapa prikaati matsaa kolmea BTG:tä vastaan? Ja jos sotilaat tottuvat vain noudattamaan koneen ohjeita, ilman omaa ajattelua? Tätähän oli jossain määrin havaittavissa jenkeillä jo toisen maailmansodan aikana, kun tyydyttiin lähinnä täyttämään käskyt. Saksalaisten toiminta oli huomattavasti joustavampaa. Mitäs sitten, kun niitä koneen ohjeita ei tulekaan?

Tosin jos se toteutettaisiin tuommoisena uhkakirjastona, niin silloin toisaalta kovin kummia vempeleitä ei tarvittaisi. Tavallisen mil-specsatun tietokoneen kovalevyllä olisi vain se tietokanta, johon tulisi haku "Ryssän RPG-mies korkeassa polviasennossa 150 metriä IFV:stä suuntaan 050 - Ammutaan kohdetta kaikilla niillä aseilla, joilla voidaan - Ensimmäisen ja toisen vaunun pikatykki ja kk - TUL-TA"
 
Jotenkin veikkaisin että tuollainen järjestelmä tuottaisi vastauksen lähinnä voimankäyttösäädösten tulkintaan nopeassa tilanteessa. En jaksa oikein uskoa että koneälyyn ja sen saaman datan kykyyn luotettaisiin noin paljon.
Eikä ihmistä saada eliminoitua vielä prosessista jos suorittaja on vielä homo sapiens.
 
Back
Top