Miten järeä kiväärin pitäisi olla, jotta se olisi todella hyödyllinen ja missä olisi hyvä tasapaino tehon, käytettävyyden ja liikulteltavuuden välillä?
Mitä maksaisivat raskaat kiväärit ja niillä ampuminen?
Pointti on juuri tuossa, että kentällä on yhtä jos toista, mikä ei ole lujalla panssarilla suojattua. Joko niin, että panssarissa on arkoja paikkoja, joihin voi osua tarkalla kiväärillä, tai suojaus on suunniteltu sirpaleita ja keveitä käsiaseita vastaan, mistä mennään raskaalla kiväärillä kevyesti läpi. Harvassa kumipyörillä kulkevassa ajokissa on kovin tukevaa panssaria.
Raskaammat kiväärit voisivat olla hyödyllisiä etenkin aluepuolustuksessa tai muuten sivummalla, missä ei odoteta suoria panssarioperaatioita. Raskaalla kiväärillä pitäisi pystyä vaikuttamaan 500-1000 metriin, jolloin ampujan sijaintia alkaa olla vaikeaa määrittää, eikä ainakaan tavallisilla käsiaseilla ammuta tarkasti takaisin.
Joku .338LM-kivääri voisi olla kiva joka ryhmän lisä?
Toisaalta toisesta ääripäästä löytyy kertalaukaistavia 20 mm Hispano-patruunaa ampuvia kannettavia/raahattavia (20-30 kg) kivääreitä. Ammuksen paino on jo yli 100 grammaa ja siinä voi olla tehosteena esim. 6 g pentyyliä. Lähtöenergiaa yli 40000 J. --
Jos ryhmään lisätään raskas kivääri, niin mistä se on pois? Sellainen on raskas pideltävä, sillä on kova rekyyli ja siten se on hankala ammuttava pystyasennosta. Kaikki ovat huonoja ominaisuuksia esimerkiksi lyhyeltä etäisyydeltä metsämaastossa tai rakennetulla alueella käytävään kivääritaisteluun. Ainakin puolituumainen on täysin käyttökelvoton, mutta .338 LM voisi olla vielä varauksin käyttökelpoinen, sehän on aika samaa luokkaa kuin monet norsupyssyt. Lisäksi nyt on tulossa se 7.62 NATO DMR-kivääri ryhmään. Korvaisiko raskaampi "pst-kivääri" tämän DMR-kiväärin, rynkyn vaiko konekiväärin?
Sinänsä uudet vaikutusmahdollisuudet kevyesti panssaroituihin ajoneuvoihin olisivat varmasti tervetulleita. KES on yksi laukaus ja osuma tai ohi, eikä tehokas kantama ole kovinkaan pitkä. Toisaalta tässä olisi hyvä huomioida myös se, että Venäjälläkin kehityssuunta näkyy olevan raskaammin panssaroituihin ajoneuvoihin. Kakkosbemareita ja mätiläppiä ei ehkä tule vastaan ikuisuuksia. Varauduttaisiinko menneeseen sotaan? (Toki kyvylle voisi varmasti löytää muutakin käyttöä esim. seinämateriaalien läpäisyssä, ihan oikeassa tarkka-ammunnassa sekä esim. maahanlaskulle alttiiden aukeiden suojaamisessa. Ja onhan noita erilaisia kevyemmin panssaroituja pyöräajoneuvoja.)
Mitä siihen prismojen ampumiseen tulee... Se että se on joskus opetettu hätäaputekniikkana asemiin vyöryviä vaunuja vastaan ei tee siitä relevanttia taktiikkaa. Maali on pieni, luultavasti liikkeessä, ja kiväärin perän takana on vähän ampumakokemusta omaava varusmies/reserviläinen... Ei tule kesää.
Eri kaliberien patruunoiden läpäisyominaisuuksia voi kuitenkin katsella vaikkapa Nammon sivuilta. Sehän lienisi meillekin todennäköisin tai yksi todennäköisimpiä patruunatoimittajia. 7.62 NATO läpäisee 7 mm RHA 600 metriltä, .338 LM yli 12 mm HB 400 -teräslaatua 550 metriltä, 12,7 mm 22 mm RHA 700 metriltä.
www.nammo.com
www.nammo.com
www.nammo.com
www.nammo.com
www.nammo.com
Rahallisesti vaikkapa itselataava .338 kivääri ei välttämättä olisi kohtuuttoman kallis. Esimerkiksi
tämä ja
tämä amerikkalaisyritys tekevät sellaisia, hinnat alkaen -mallit lähtevät 5450 ja 5800 dollarista, kumpaisellakin. Jälkimmäinen kehuu suunnitelleensa aseen Emma-pikakiväärin toimintamekanismin pohjalle ja luotettavuuden olevan huippua niin erittäin kuumissa kuin kylmissäkin olosuhteissa. Miten sitten lie. Patruunat (tarkkuuslataukset) noin kolme kertaa 7.62 NATO:n verran, noin nopeasti siviilimarkkinoilta katsottuna. Eli jotain ~7 euroa versus 2+ euroa. Tosin ampumakoulutushan voidaan järjestää enimmäkseen muilla aseilla, jos tarkoitus on osata ampua välttävästi isoihin maaleihin hieman tavanomaisia kiväärietäisyyksiä pidemmälle eikä harjoittaa tarkka-ammuntaa 1500 metriin.
Jään kuitenkin miettimään, riittääkö yksittäisten laukausten ampuminen esimerkiksi ajoneuvon lamauttamiseen nopeasti ja luotettavasti silloinkaan kun panssarista päästään läpi. Luulen, että ei riitä. Mutta itsehän kaavailin hiljattain pitkälti juuri tätä tarkoitusta silmällä pitäen ryhmän toisen konekiväärin vaihtamista järeämpään (esim. Sig MG 338) ja toisen kevyempään (kaliberissa 5.56 NATO). Kevyempi konekivääreistä voisi vastata tulen volyymista ja raskaammalla voisi keskittyä ampumaan raskaammin suojautunutta vihollisen jalkaväkeä ja esim. kevyehköjä ajoneuvoja.