APRS ..yms. radioamatööritoimintaa

KorpiSISSI

Kenraali
RADIOTIETOKONE

Softaradioita amatöörikäyttöön: http://www.flex-radio.com/

Koodaa oma radio >> http://www.flex-radio.com/Products.aspx?topic=PowerSDRv2
 

KorpiSISSI

Kenraali
KUISKAUKSIA RADIOAALLOILLA
(heikon signaalin ilmaisu ja matalatasoisen radioliikenteen analysointi PC:llä)

>>
 
Last edited by a moderator:

KIM

Majuri
Millos korpisissi kuunnellaan yks cd? Mulla on tallennettuna vajaa tunti radioliikennetta edellisestä ryssän hyökkäyssodasta. Kuunneltu ja nauhoitettu Suomessa ressuvehkeillä. En oo jaksanu käännättää sitä vieläkään.
 

KorpiSISSI

Kenraali
KIM kirjoitti:
Millos korpisissi kuunnellaan yks cd? Mulla on tallennettuna vajaa tunti radioliikennetta edellisestä ryssän hyökkäyssodasta. Kuunneltu ja nauhoitettu Suomessa ressuvehkeillä. En oo jaksanu käännättää sitä vieläkään.
Eihän siitä selvää saa jos ei kieltä ymmärrä :a-rolleyes:
 

KorpiSISSI

Kenraali
Riihimäellä DEMOTAAN APRS-johtamisjärjestelmää 29.8.

Riihimäen Kolmosten järjestämässä SRAL kevätpäivässä nähtävänä ollut APRS-tilannekuvademonstraatio on nähtävillä keskiviikon 29.8. kerhoillassa klo 18:30 alkaen. Sakari Liimatainen esittelee miten viranomaisten paikannustietoa voidaan siirtää APRS-verkkoon ja miten APRS-verkosta voidaan siirtää radioamatöörien paikannustietoja viranomaispuolelle. Asiasta voi olla saatavissa esimerkiksi VAPEPA-hyötykäyttöä tulevaisuudessa.
 

KorpiSISSI

Kenraali
Nostellaanpa tätä ylöspäin.

Pelastuspalvelun kenttäjohtoon olisi tarkotus tilannekuvaa saada jalkapartioista.

Hommasin itselleni Kenwood TH-D72 GPS/APRS Dualband 2m/70cm käsikapulan ja samalla Raspberry Pi uudemman version. Tarkoituksena tehdä tuosta "TikkurasiaRaspi" (TM) APRS-sanomaserveri. Onko kellään läsnäolevalla hamssilla kokemusta tuon tyyppisestä virittelystä? Projektin on vielä vaiheessa kun ei ole löytynyt 42" tauluteeveetä pienempää näyttöä (HDMI)

Kenwood TH-D72 >> http://www.rxtx-tuote.fi/index.php?valikko=ham_kenwoodham&sivu=ham.thd72e&tuote=Y

Raspberry Pi >> http://www.elektrolinna.fi/kauppa/index.php?ryhma=N0160A451&infosivukoodi=RASPBERRY-PI&ID=1366833613-1752

Rasbian käyttis (Raspberry&Debian) >> http://www.raspbian.org/FrontPage

APRS/Raspberry & XASTIR (esim)>> http://m0hpj.wordpress.com/2012/11/16/aprs-on-raspberry-pi-with-xastir/
Raspi APRS-digipiitterinä >> https://www.thecraag.com/Raspberry_Pi_APRS_Digipeater

WIKIPEDIASSA >> http://fi.wikipedia.org/wiki/Raspberry_Pi

Tuossa luento (kevät 2012) >>
Toinen kiintoisa luento >>

Projektista kiinostuneet >> YV

Tuosta voisi saada edullisen näytön (A/V in&out) ja hieman virittelemällä jopa vastaanottimen
http://www.verkkokauppa.com/fi/product/9414/dcmrn/ProCaster-DTV-009-Widescreen-9-digi-TV-akulla#tab-product-description

Arvio >> http://www.mattimattila.fi/comments/procaster_dtv_009

YLLÄPIDOLLE Tiedoksi: Jos tekstini/linkkini on mainostamiseksi luokitettavaa eikä sovellu tähän foorumiin, poistakaa.
ihan vaan amatööriksi opiskelleena ammattilaisena näitä kirjoittelen, enkä oe muussa kuin asiakassuhteessa em. firmoihin.
 
Last edited by a moderator:

JHartikka

Luutnantti
Reserviläisten ja amatöörien varaverkkoryhmä Pohjois-Karjalassa toimii yhdessä PV:n ja pelastuslaitosten kanssa

VHF- ja HF- digimodet, APRS- ja pakettiverkko adhoc-nodeineen, sekä pitkän kantaman WLAN ovat olleet kokeilussa ja koekäytössäkin lähinnä reserviläishamsseista ja SPR- ja MPK-aktiiveista koostuvan turva- eli varaverkkoporukan kokeiluissa. Tarkoituksena on kehittää ja rakentaa ainakin tekstisanomille, tai jopa sähköpostille liitetiedostoineen soveltuva riippumaton, omalla sähköllään toimiva varaverkko, johon saa yhteyden koko maakunnan alueelta.

Tarvittavat koko maakunnan kattavat yhteysetäisyydet näyttäisivät toteutuvan varmimmin joko kannettavin tavanomaisin hamssirigein VHF-bandeilla, eli käytännössä 2 m ja 6 m. Tähän asti toimintavarmimmaksi pitkien (koko maakunta) ja keskipitkien (n. 20 - 60 km) maakuntayhteyksien sanomaliikenteen välittämiseen on kokeiltu tavallinen pakettiradioverkko itsereittävine Thenet-nodeineen ja tietsikan äänikortilla workkivine, tai G8BPQ-softilla toteutettuine kotiasemineen. Tällainen verkko on edelleenkin hamssien digimodeista ainoa yhteyksiä automaattisesti digipiittaamaan eli välittämään kykenevä vaihtoehto.

Pystytetty koeverkko onkin toiminut jo useita vuosia luotettavasti 2m bandilla 1k2 nopeudella, myös syysmyrskyjen sähkökatkojen aikana. Pisimpiin maakuntayhteyksiin on alettu kokeilla myös 6 m bandia, joka on osoittautunut niin lupaavaksi, että sitä pyritään laajentamaan PV:n radiokaluston avulla. Pohjois-Karjalan ja Kouvolan seudun pakettiradioverkkoihin pääsee myös netin kautta, Tommin OH7JJT, ja Joukon OH5RM G8BPQ-gateway:en välityksellä.

Alle 20 km matkoille, maaston salliessa, on kokeiltu ns. pitkän matkan WLAN-reitttimiä, jolloin verkkoon tietenkin pääsee liittymään aivan tavanomaisin läppäritietsikoin tai älypuhelimin WLAN:in kautta. Pitkiä WiFi-yhteyksiä on alettu tutkia ja kokeilla viime syksystä alkaen. Näillä voidaan kattaa verkon lyhyitä ja ruuhkaisia jänteitä, sekä käyttää niitä liityntänä verkossa olevan hamssiaseman ja lähimmän pelastuslaitoksen välillä. Näin vähälukuiset hamssirigit voidaan keskittää sinne, missä niitä tarvitaan, eli pitkien ja keskipitkien maakuntayhteyksien toteuttamiseen, ja pelastusasemilta sekä kuntakeskuksista päästään verkkoon tutulla ja tavanomaisella WLAN-kalustolla.


Linkkejä varaverkkokokeiluihin P-K:ssa:

Itä-Suomessa kokeillaan digimodeja - http://www.oh7ab.fi/foorumi/viewtopic.php?f=15&t=225
Pitkän matkan WLAN-yhteyskokeiluja - http://www.oh7ab.fi/foorumi/viewtopic.php?f=21&t=429&sid=c4083489ce6943622a59c6e7ecff8e86&start=10#p1141
Sydäntalvi -harjoituksen järjestelyjä - http://www.oh7ab.fi/foorumi/viewtopic.php?f=36&t=374

T: - Juha -

Harrin OH7KGW esitelmä SRAL syyspäivillä: WLAN Turva-käyttöön - toisin kuin tavallisesti



Kuva: Matti OH7FQP ja Apo OH7VL välittämässä evakuointiviestejä Sydäntalvi-harjoituksessa Joensuusta, yleisistä viestiverkoista riippumattoman 2 m pakettiverkon kautta Helsinkiin SPR:n päämajaan. Kaikki viestit menivät perille.




Kuva: APRS:n kautta nähtiin hamssien turva-asemien sijainteja ja liikkeitä. Sitä sekä SPR:n puhekanavien kuuntelua hoitivat tällä asemalla pikkuiset kiinalaiset käsikapulat, väliaikaisiin ulkoantenneihin kytkettyinä.




Kuva: Yhtenä automaattisista 2 m pakettiverkon välitysasemista oli 'Sanomatraktori' eli SanTra -autonode rigeineen, autonomisine sähköineen ja pakettinodeineen, jonka takakonttiin tässä kurkistus.

 
Viimeksi muokattu:

KorpiSISSI

Kenraali
Kiitos JHartikka Linkeistä. Tässä vilä johdantoluento tuohon yllä olevaan Varaverkkoon
 

JHartikka

Luutnantti
Miten saada viestit kulkemaan myrskytuhojen aiheuttamille yhteyskatkosalueille? Kysymys varayhteyksistä on ollut eräänlainen kuuma peruna, jota ei mikään virallinen taho, palveluntarjoaja eikä yritys ole halunnut ottaa riesoikseen. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, varayhteysverkon ylläpitäminenhän vaatii jatkuvaa työtä ja kunnossapitoa, jolla ei saa tehtyä kannattavaa bisnestä.

Niin pitkään, kun onni on myötä ja varayhteyksiä ei tarvita, on hyvä jos varayhteyksien ylläpitäjä edes tulee huomatuksi, saati että saisi toiminnastaan kiitosta. Jos taas myrskytuhot ruuhkauttavat vielä toimivat viestiyhteydet, hätäviestinnästä vastaavat ihmiset tavallisesti saavat vahvaa jälkikritiikkiä siitä, etteivät yhteydet toimineet joko tarpeeksi hyvin, tai ollenkaan.

Näistä syistä varaviestiverkkoa rakentamaan ei todellakaan ole tunkua halukkaista. Niinpä onkin ymmärrettävää, että vapaaehtoisuuteen perustuvia ratkaisuja on kiinnostuneina kuunneltu. Tässä kokemuksia parhaillaan meneillään olevasta, pääasiassa vapaaehtoistyöhön perustuvasta varaverkkokokeilusta.


Varaverkko talkootyönä

Yksikseen jätettynähän varaviestiverkon tapaiset, harvoin tarvitut hätävarajärjestelyt jäävät ajan mittaan ilman huomiota ja kunnossapitoa, sitten unohtuvat, ja lopuksi poistetaan toimimattomina. Kaupallisesti toteutettuihin verkkoihin nähden poikkeavaa ratkaisua varaviestiverkko-ongelmaan on nyt muutamia vuosia kokeiltu pienen, mutta toimivan verkon avulla Itä-Suomessa vapaaehtoispohjalta, PV:n, MPK:n, pelastuslaitosten ja radioamatöörien yhteistyönä.

Kokeiltavana olevan varaviestiverkon ylläpitotapa on seuraavanlainen: Radioamatöörit rakentavat viestiverkkoa oma-aloitteisesti, ylläpitäen ja testaten sen toimintaa omien keskinäisten yhteyksiensä avulla kotiasemiltaan käsin, ja järjestäen liittymät tekstisanomaliikennettä varten pelastuslaitoksille, kuntakeskuksille, ja muille varaviestintää mahdollisesti tarvitseville tahoille.

Koska nyt kokeiltava varaverkko on perinteisestä nukkuvan varajärjestelmän mallista poiketen jatkuvasti radioamatöörien keskinäisessä käytössä, sen toimintaa ylläpidetään niin pitkään, kuin verkolla on harrastekäyttäjiä. Mukana olevat PV ja viranomaistahot rohkaisevat vapaaehtoisia radioharrastajia pitämään verkkoa yllä mm. pienin laite-, varuste- ja tilasponsoroinnein.


Mistä riittävästi ylläpitäjiä?

Kuten talkootöissä yleensä, myöskään varaverkon rakentamisen edistyminen ei ole niinkään kiinni rahoituksesta, kuin halukkaiden vapaaehtoisten määrästä.

Työhön tarvitaan verkonrakentajia, sen ylläpitäjiä, ja etenkin sellaisia kotiasemia ja liikkuvia asemia, jotka ovat valmiita hoitamaan joko oman paikkakuntansa varaverkkoyhteyksiä, tai nopeasti siirtymään viestikatkosalueelle. Radioamatöörejä eli hamsseja on yksinkertaisesti liian vähän, ja liian harvassa.

Nythän varaverkon käyttäjät on rajattu pykälien puolesta hamsseiksi. Laki kuitenkin sallii hätäliikenteessä hamssiasemien käytön myös ei-radioamatööreille. Jatkossa voi tulla harkittavaksi, millä edellytyksillä määräysten ja rajoitusten puitteissa on mahdollista sallia esimerkiksi viestinnästä kiinnostuneiden reserviläisten ja kotuaktiivien olla mukana ylläpitämässä paikkakuntiensa varaverkkovalmiutta.


Vaatimuksena laaja kantama

Miten sitten kokeellista verkkoa on tähän mennessä saatujen kokemusten perusteella käytännössä toteutettu? Harjoituskokemusten perusteella vuosien mittaan vähän kerrassaan rakennettu, hamssibandeilla toimiva pitkien maakuntayhteyksien varaverkko on sopiva yksinkertaisen tekstimuotoisen sanomaliikenteen ja paikkatiedon välittämiseen sähkökatkosten tai luonnonkatastrofien aiheuttamissa yhteyskatkostilanteissa, joissa automaattisesti viestejä välittävät varaverkon asemat kykenevät toimimaan pienen tehonkulutuksensa ansiosta useita vuorokausia akkuvarmistuksen voimalla.

Myrskytuhojen aiheuttamien yhteyskatkosten sijaintia ja laajuutta on mahdotonta etukäteen ennustaa, joten varaverkon asemien kantaman ja peiton maakuntaan on oltava mahdollisimman laajan. Jokseenkin missä tahansa maakunnassa sijaitsevalta yhteyskatkosalueelta on oltava mahdollista saada tilapäisantennein 12 V akkuvoimalla sanomayhteys lähimmän varaverkon aseman kautta maailmalle. Kaikille radioasemille ei riitä Sentraali-Santroja viestinvälitystehtäviin harvaan asutussa laajassa maassamme, joten automaattista viestinvälityskykyä tarvitaan. Digimodeista pakettiradio on osoittautunut toimivimmaksi yleismodeksi, koska sen jokainen miehittämätönkin asema välittää liikennettä joko digipiitterinä, nodena tai gatewaynä.

Riittävän pitkä kantama ja peittoalue maakuntaan hamssirigeillä ja -antenneilla siis onnistuu. Kantaman sijaan rajana on nopeus. 1k2 nopeammat yhteydet eivät valitettavasti toteudu hamssirigeillä yhtaikaa pitkän kantaman ja laajan maakuntapeiton kanssa. Tyttökalenterit, elävät kuvat, ja muut multimediaviestit jäävät toimittamatta. Ne on lähetettävä totuttuun tapaan laajakaistaisen internetin kautta, silloin kun se vielä toimii.


Maakuntakusoihin sopivat hamssibandit

Kokemusten mukaan 6 m kantaa vaakapolarisaatiossa VHF-bandeistamme parhaiten metsien ja mäkienkin yli, ja se on myös hyvin kelivarma bandi, joka on maakuntakusoihin käytännössä aina auki. Vain satunnaiset Es- ja aurorakelit nostavat ajoittaisia häiriöitä, mutta niidenkin lomasta löytyy aina vapaita jaksoja. 10 m bandi käyttäytyy samaan tapaan, ja se on yhtä käyttökelpoinen maakuntayhteyksiin, etenkin niillä hamssiasemilla, joilla on kympin jagi mastossa.

6 m ja 10 m bandeilla saadaan parhaat kantamat murtomaastoon, koska ne taipuvat mäkienkin taakse, mutta myös 2 m etenee metsämaastossa varsin hyvin. 2 m jageja on korkeissa mastoissa useimmilla hamssiasemilla, joten se on tällä hetkellä ehkä käytetyin varaverkkobandi.

Perinteisillä HF-alabandeilla, kuten 40 m, 80 m ja 160 m, täydennetään verkkoa tilanteen vaatiessa. HF:n käyttö tietenkin vaatii kelivaihteluiden johdosta asemille osaavat operaattorit, joten alabandien käyttö sanomien välittämiseen sopii käytännössä vain jatkuvasti miehitetyille hamssiasemille. Harjoituksissa on havaittu myös, että voimakkasti lisääntyneet sähkö-, digitaali- ja kodinkonehäiriöt rajoittavat HF-yhteyksien käytön asutuskeskusten ulkopuolelle.


Yhteydet häiriöisistä taajamista

Toisin kuin edelliset, 70 cm bandi on osoittautunut täällä Itä-Suomen mäkisessä ja peitteisessä maastossa liian lyhytkantamaiseksi maakunnan kattavaan varaverkkokäyttöön. Sensijaan se voisi hyvinkin soveltua WLAN:in tapaan esimerkiksi varaverkon hamssiasemien ja paikallisten pelastuslaitosten liittymäyhteyksiin siellä, missä avoin maasto sallii lähes näköyhteyden.

Vaikkeivät 70 cm bandin yhteydet sovellukaan pitkiin maakuntayhteyksiin murtomaastossa, niin kaupungeissa tämä UHF-bandi on käyttökelpoinen, koska se etenee kohtalaisesti pystysuorien rakennusheijastusten ansiosta, ja etenkin koska kaupunkien häiriötaso on 70 cm bandilla alempia bandeja merkittävästi matalampi.

Kaupunkiympäristö on 10 metrillä, 6 metrillä ja vielä 2 metrilläkin haittaavan häiriöinen. Pelastuslaitokset sijaitsevat useimmiten juuri tällaisessa häiriöisessä taajamassa, joten ne eivät useinkaan sovellu pitkän kantaman maakuntaverkon radioasemiksi. Siksi onkin yleensä järkevää liittää paikkakunnan pelastusasema verkkoon lähimmän pitkän kantaman verkon workkimiseen soveltuvan hamssiaseman välityksellä.

Kun nodeantenneille löytyy paikka riittävän korkealta, kaupunkikeskustojen ulkopuolella haja-asutusalueilla olevilta hamssiasemilta, niin häiriöistä päästään eroon. Lähiyhteyksiä ajatellen esim. 6m/2m varaverkon kotinodeaseman ja läheisen kuntakeskuksen pelastusaseman välille on viime syksynä kokeiltu hamssiporukalla pitkän matkan WLAN-reitittimiä. Weelanin kantamakokeilujen tuloksia löytyy säikeestä http://www.oh7ab.fi/foorumi/viewtopic.php?f=21&t=429


Varaverkkoa kokeilemaan netin kautta

Pakettiverkon kantamassa oleva pääsee tietenkin liittymään bandilta omalla hamssikoolilla, mutta netin kautta liittymiseen tarvitaan käyttäjätunnus. Sen voi pyytää Tommilta OH7JJT tai Joukolta OH5RM, yhteys vaikka sähköpostilla, sral-muodossa. BPQTermTCP on yksinkertainen pääteohjelma varven workkimiseen netin kautta. Ohjelma ei tarvitse asennusta, vaan se toimii suoraan kansiosta, johon se on laitettu.

Täältä BPQTermTCP-softa löytyy: https://dl.dropboxusercontent.com/u/32143987/BPQTermTCP.exe
Pääteohjelman asetuksista ja varaverkon asematunnuksista kerrotaan lisää säikeessä: http://www.oh7ab.fi/foorumi/viewtopic.php?f=15&t=225&start=10#p1232

Jos pääteohjelmaa ei voi käyttää, niin on toinenkin tapa liittyä netin kautta kokeelliseen varaverkkoon, eli lyhennettynä VARVE:en. Se tapahtuu surffaamalla varveen tavallisella nettiselaimella. Tähänkin tarvitaan käyttäjätunnus, kuten yleensä netin kautta liityttäessä. Samat tunnukset käyvät sekä BPQTerm:illä, että selaimella netin kautta varvea workittaessa.

Nettiselaimella pääsee Tommin tai Joukon VARVE-gateway:ille, jotka toimivat kotiasemilla akkuvarmistetuilla pienivirtaisilla Raspberry-tietsikoilla LinBPQ-softalla, näillä URL-osoitteilla:
http://oh7jjt.no-ip.org:2222/Node/Terminal.html
http://oh5rm.no-ip.org:8080/Node/Terminal.html


Varaverkkotapaamisia ja -kursseja

Seuraavat suunnittelu-, ideointi- ja toteutustapaamiset varaverkon tiimoilta ovat MPK:n kurssien muodossa 21.-22.2. ja 11.-12.4. sekä 3.-4.10.2014 Ylämyllyllä.

Kurssit ilmaantuvat aikanaan MPK:n Pohjois-Karjalan koulutuskalenteriin: https://www.mpk.fi/Default.aspx?tabid=942

Mikäli käyntiä sattuu Itä-Suomen suuntaan, niin radio-, kokeilu- ja maanpuolustushenkiset vierailijat ovat tietenkin myös muista maakunnista tervetulleita tapaamisiin tutustumaan, vaihtamaan kokemuksia, ja suunnittelemaan verkon laajentamista omalle kotiseudulleen!


T: - Juha -
 
Viimeksi muokattu:

hessukessu

Kenraali
Lahjoittaja
En edellenkään tajua, miksi kehitysyhteistyöhön tungetaan mielipuolisesti rahaa, mutta tälläistä todella tärkeätä, vapaaehtoisvoimin pidettävää touhua ei ole varaa tukea muka yhtään? Siis nerokasta, että tuohon touhuun löytyy yhä väkeä, sääli, että valtiovallalta ei ole esittää mitään rahallista tukea ko. hommaan. Ei tuo paljon vaatisi, että olisi riittävä määrä riittävälle porukalle hyviä välineitä ja systeemeitä. Mutta kun ei niin ei.
 

Tetra

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 2.0
 

JHartikka

Luutnantti
LILA - Ratkaisu viestiverkkojen yhdistämiseen

"Viestiyhteydet eivät toimineet", on aivan liian usein kuultu palaute sekä katastrofiharjoituksista, että käytännön myrskytuhoista. Kun pitkäaikainen sähkökatko on hiljentänyt puhelin- ja dataverkot, niin sekä myrskytuhoalueen pelastuslaitokset, että asukkaat ovat pahimmissa tilanteissa jääneet ilman korjaus-, raivaus- ja pelastustyön järjestämiseen välttämättömiä toimivia viestiyhteyksiä. Kuten tunnettua, pelastustoimen, viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen viestiverkkojen yhdistämiseen ei ole ollut käytettävissä sen enempää tekniikkaa, kuin halukkaitakaan. Ainakaan ennenkuin nyt.


Liityntälaite LILA:n kehittäjät vierailivat pitämässä laitteesta oppitunnit MPK:n ja radioamatöörien P-K:n varaverkkoryhmän viestiharjoituksessa Ylämyllyllä 21.-22.2.2014. Oma-aloitteisesti kehitetty LILA on aivan tavallisista tietsikkaosista ja linuksin yleisistä viestintäsoftista koottu liityntälaite, joka osaa lähes itsestään muodostaa ja yhdistää sekä data-, että puheviestiverkkoja.

Laite voi yhdistää paitsi katastrofiviestinnän varaviestiverkot, myös maanpuolustuksen ja reserviläisjärjestöjen, pelastustoimen, hallintoviranomaisten, kuntakeskusten, ensiavun, SPR:n ja muiden vapaaehtoisyhdistysten, ja yleensä kaikkien kriisitilanteissa yhteistoimintaa edellyttävien tahojen viestiverkot. LILA-laitteiden käyttöä ei tarvitse tietenkään rajoittaa pelkkään kriisi- tai harjoitusviestintään, koska ne toimivat myös tavallisessa arkipäiväisessä yhteydenpidossa.


Viestikeskus konfiguroi itsensä

LILA:n sieluna ovat Tomin OH1GEO kirjoittamat skriptin, jotka asentavat järjestelmän toimintavalmiiksi compact flash -muistikortilta. Vain muutamaan kysymykseen vastaamalla se myös automaattisesti konfiguroi sekä tietsikan, että sen liitäntäkortit, viestiyhteydet, ja yhteyksien kautta liitetyt muut LILAt toimiviksi viestiverkoiksi. Komennot ovat kansainvälistä käyttöä ajatellen englanninkieliset.

'Konffausrobottinsa' avulla kukin LILA tunnistaa siihen liitetyt viestilaitteet ja viestintätavat aina lankapuhelimista tietsikoihin, ja kuituyhteyksistä WiFi-linkkeihin, ja osaa myös automaattisesti konffata ne käyttöön. Työläiden laitteistokokoonpano- tietoverkkokonfigurointien kanssa päivätolkulla puurtaneille LILA-esitys näytti aivan siltä, kuin apuna olisi ollut lampun henki..!

Esitellyt kaksi laitetta olivat isot LILA:t, kytkettyinä toisiinsa puhelin- ja LAN-yhteyksiä välittämään. Puhelimiksi kävivät sekä lanka-, että IP-puhelimet, joita LILA:n Debian-linuksissa toimiva asterisk-puhelinkeskus yhdisti verkossa, jonka Tomin konffauskripti oli automaattisesti muodostanut. Äänikortinkin kautta sai puheluyhteyden. Kaikkia niitä puhelin- tai jopa puheradioyhteyksiä voi käyttää, joille on saatavissa tietsikan PCI- ym. yleisiä liitäntäkortteja, ja linuksin viestintäohjelmia.


Yleiset linuxin viestintäsoftat

Hamssien viestintäohjelmia on tietenkin saatavissa paljon linuksiin. Varaverkkomme kannalta näistä yksi kiinnostava on LinBPQ, joka jo nykyisessä pienessä kokeilu-VARVE:ssamme onnistuneesti yhdistää erilaisia yleisistä verkoista riippumattomia datayhteyksiä, kuten winlink, AX25-pakettiverkko, ja APRS-paikkatietoverkko.

Näitä varten LILA:aan asennetaan COM-portteja tarpeeksi kaikille TNC:ille tai radiomodeemeille, joiden kautta paikalliset paketti- ja APRS-verkot kytkeytyvät osaksi LILA-laitteiden isoa verkkoa.

LILA:t muodostavat automaattisesti neljä tietoverkkoa, joista kaksi on tavallisia LAN:eja, toinen haluttaessa internetyhteydellä, ja yksi WLAN paikallisliityntöihin ja/tai WLAN-linkiksi. Näissä kulkee jokseenkin kaikki se, mitä tietoverkoissa on totuttu tietsikoillamme workkimaan, tärkeimpinä yleensä sähköpostit. Automaattisina viestikeskuksina toimivien LILA-laitteiden välisen yhteyksien katketessa laitteet osaavat itse vaihtaa varayhteyteen, jos sellainen on olemassa.


Oman LILA:n voi rakentaa

Koska LILA on tehty yksityisen kehittäjäryhmän voimin, yleisistä ja edullisista osista ja softista, se on hyvin kokeilijaystävällinen. Yksi tapa lähteä kokeilemaan LILA:a on rakentaa sellainen itse. Tietsikaksi käy tavallinen koti-PC, jossa tarpeeksi korttipaikkoja. Koska LILA käyttää tekstipohjaista debianlinuksia, se on varsin varmatoiminen, eikä vaadi kummoista suorituskykyä tietsikalta. LILA pyörii tavallisissa vaatimattomissa peruspentiumeissa, jotka yleensä mielletään SER-roskistavaraksi. Kovalevyäkään ei tarvita, jollei sitten käytä koneella sähköpostiserveriä, tms. varastotilaa tarvitsevaa palvelua.

Laiteliityntöjä lisätään oman tarpeen mukaan tavallisina tietsikan kortteina, tai USB-palikoina tms. Erikoisemmat liityntäkortit ovat vähemmän yleistä tavaraa, joten niitä voi joutua ostamaan. CF-kortinlukija tarvitaan PCI-väylään käyttistä varten. LILA:n käyttissielua CF-muistikortilla voi kysyä Tomilta OH1GEO, Tomi.Viikari ät kopteri.net, samoin hankintavihjeitä korteista, osista ja liityntälaitteista, kuten IP-puhelimista. Res-LILA:n CF-kortiksi sopii pienin saatavissa oleva, esim. Kingston 4G (CF/4GB), joka maksaa noin kympin. Sähkökatkon kestoa vaadittaessa PC:n osista koottu iso LILA sopii niille viestiasemille, joilla on oma varavoima. Generaattorin käynnistysviiveen ajaksi sen voi varmistaa UPS:illa.

Jos varavoimaa ei ole, niin pitkää sähkökatkoa varmistamaan on Tomilla kehitteillä kenttäkelpoinen 12 voltilla toimiva Raspberry-tietsikalla eli 'piirakalla' toimiva pikku-LILA. Näitä edullisia pikkutietsikoitahan on jo hamssiverkon VARVE-operaattoreillamme ennestään LinBPQ-asemina, joten koti-LILA:n saa periaatteessa aikaiseksi päivittämällä oman 'raspinsa'. Liitäntämahdollisuuksia on tietenkin vähemmän, mutta onneksi viestilaiteliitäntöjä ei kenttä- ja kotikäytössä kovin useita tarvita.


Linkit

Pohjois-Karjalan koulutus ja tukiyksikkö / MPK: https://www.facebook.com/pohjoisarjalankotumpk

LILA-esitelmästä löytyy pätkiä tältä videolta: "2014-02-22 MPK - Koulutustapahtuma Ylyllä"



Varaverkkoryhmän viestiharjoituksen LILA-esitelmästä on valokuvia alla. Alkuperäiset kuvat ovat teksteineen säikeessä: http://www.oh7ab.fi/foorumi/viewtopic.php?f=15&t=225&p=1243#p1242

T: - Juha -















 
Viimeksi muokattu:

hessukessu

Kenraali
Lahjoittaja
LILA - Ratkaisu viestiverkkojen yhdistämiseen
"Viestiyhteydet eivät toimineet", on aivan liian usein kuultu palaute sekä katastrofiharjoituksista, että käytännön myrskytuhoista. Kun pitkäaikainen sähkökatko on hiljentänyt puhelin- ja dataverkot, niin sekä myrskytuhoalueen pelastuslaitokset, että asukkaat ovat pahimmissa tilanteissa jääneet ilman korjaus-, raivaus- ja pelastustyön järjestämiseen välttämättömiä toimivia viestiyhteyksiä. Kuten tunnettua, pelastustoimen, viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen viestiverkkojen yhdistämiseen ei ole ollut käytettävissä sen enempää tekniikkaa, kuin halukkaitakaan. Ainakaan ennenkuin nyt.
Siis tuohan on aivan fantastinen systeemi! WAU! Miksei tämmöisille anneta mitään valtion tukirahoja tms.? Juuri tuollaisia edullisia ja varmatoimisia COTS-ratkaisuja pitäisi nimenomaan kehittää ja ottaa käyttöön jo nyt. Tuollainen härveli vähän hiottuna (vaikka se RasperryPI-systeemi) ja standardoituna vaan ja ostoksille vaikka muutaman tuhannen kappaleen satsina. Olisi viestiverkkoa jos jonkinmoista sitten mahdollista pistää ja pitää pystyssä ja reittää liikennettä jne. Tuohon vielä jokin perustasoinen radiosysteemi ja antennit kimppaan niin avot! Ja mikähän olisi kokonaiskustannus? Veikkaan, että ehkä jotain tonnin luokkaa per laite, ehkä pari tonnia, jos jokin radiosysteemi tuohon vielä mukaan. Kokonaiskulut muutamia miljoonia euroja ja lopputuloksena aivan loistava, luotettava ja monipuolinen viestijärjestelmä. Perkele kun tommosia ei tueta eikä tuoteta riittäviä määriä eikä riittävällä tarmolla, vaikka niille olisi valtavasti kysyntää ja hinta/laatusuhde on täysin ylivertainen.
 

KorpiSISSI

Kenraali
LILA - Ratkaisu viestiverkkojen yhdistämiseen

"Viestiyhteydet eivät toimineet", on aivan liian usein kuultu palaute sekä katastrofiharjoituksista, että käytännön myrskytuhoista. Kun pitkäaikainen sähkökatko on hiljentänyt puhelin- ja dataverkot, niin sekä myrskytuhoalueen pelastuslaitokset, että asukkaat ovat pahimmissa tilanteissa jääneet ilman korjaus-, raivaus- ja pelastustyön järjestämiseen välttämättömiä toimivia viestiyhteyksiä. Kuten tunnettua, pelastustoimen, viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen viestiverkkojen yhdistämiseen ei ole ollut käytettävissä sen enempää tekniikkaa, kuin halukkaitakaan. Ainakaan ennenkuin nyt.


Liityntälaite LILA:n kehittäjät vierailivat pitämässä laitteesta oppitunnit MPK:n ja radioamatöörien P-K:n varaverkkoryhmän viestiharjoituksessa Ylämyllyllä 21.-22.2.2014. Oma-aloitteisesti kehitetty LILA on aivan tavallisista tietsikkaosista ja linuksin yleisistä viestintäsoftista koottu liityntälaite, joka osaa lähes itsestään muodostaa ja yhdistää sekä data-, että puheviestiverkkoja.

Laite voi yhdistää paitsi katastrofiviestinnän varaviestiverkot, myös maanpuolustuksen ja reserviläisjärjestöjen, pelastustoimen, hallintoviranomaisten, kuntakeskusten, ensiavun, SPR:n ja muiden vapaaehtoisyhdistysten, ja yleensä kaikkien kriisitilanteissa yhteistoimintaa edellyttävien tahojen viestiverkot. LILA-laitteiden käyttöä ei tarvitse tietenkään rajoittaa pelkkään kriisi- tai harjoitusviestintään, koska ne toimivat myös tavallisessa arkipäiväisessä yhteydenpidossa.
Tarttis itekki hieman motivaatiovahvistusta ja aikaa muilta haasteilta niin laittas oman Raspin tulille - Tahtoo mennä aika UNITY 3D -mallinnuksissa todellisista maastokohteista (MML peruskarttojen ja ilmakuvien avustamana) ja "täydennetyn todellisuuden" viritelmäideoinnissa.

TURVAan pitäs satsata ja nuihin varaverkkoviritelmiin huomattava aikapanostus, jotta jotain merkityksellistä ja käyttökelpoista saa aikaan.

HIENOA POIJJAAT !!!

Hessukessu on oikeassa tuossa sponsoriasiassa. Kyllä näitä turvaviritelmiä tekisi kokopäiväisinä projektihommina, jos vaan joku sponsori löytyisi laskuja maksamaan.
Tekijöitä kyllä löytyy, kuten ideoita ratkaistavaksikin... jopa valmiiksi patentoituna.
"OpenProjects" on luonnollisesti nopeimmin laajennettavissa.

Hmm... Tuosta saisi suomalaisen "kickstart-projektin", vaikkapa joukkorahoituksen myötävaikutuksella? (esim HOLVI -alustalle >> https://holvi.com/ )
 

JHartikka

Luutnantti
Tärkein tuki kannustus

Kiitoksia tuesta ja ajatuksista! On hienoa lukea, että ihmiset kokevat tällaisen keksinnön tarpeelliseksi! Kannustuksen osoittaminen kehittäjille voi joskus olla jopa tärkeämpää, kuin rahoitus. Julkisrahoitustavat sopivat kyllä isoille yrityksille. Yksityishenkilöille ja pienyrittäjille julkisrahoitus on paperitöineen, rajoituksineen ja raportointeineen kalliimpaa ja työläämpää, kuin tehdä laitteet mutkattomasti omalla työllä ja taidolla, hankkien osat kirppisperiaatteella.


Omaa työtähän julkiset tuotekehitysrahoitukset eivät korvaa. Osiin ja työkaluihin on mahdollista saada vain osittaista julkista tukea vain uusien osalta, jolloin niihin tietenkin uppoaa enemmän rahaa, kuin kierrätysosista rakennettaessa. Monivaiheinen ja työläs haku- ja hankedokumentointi edellyttää niin erityistä hallinnollista asiantuntemusta, että se yleensä pitää teettää hankerahoituksen erikoisosaajilla ja kirjanpitäjillä, mikä maksaa... Yksityisille ihmisille tarkoitettua tuotekehityksen julkisrahoitusta ei siis ole edelleenkään käytännössä olemassa, vaikka keksijälle stipendin tapaan annettavaksi tarkoitettua ns. 'keksirahaa' onkin jo vuosia sitten ehdotettu.

Myöskään pitkät kehityshankkeet eivät ole julkisrahoitteisina käytännössä mahdollisia. Aikataulut joutuu byrokraattisista syistä rajaamaan pariin vuoteen, mikä kyllä sopii hyvin isojen yritysten tavanomaisiin pieniin tuoteparannushankkeisiin, mutta on aivan liian lyhyt yksityisten kehittäjien tyypillisesti ainakin viisi vuotta kestävälle kehitystyölle. Pelkkä asiakaskunnan muodostuminen aivan uudelle tuotteelle kestää vähintään kaksi vuotta, ja kun lisäksi toimeentulonsa eteen pitää tehdä leipätöitä, niin varsinainen kehitystyö jää tehtäväksi vapaa-ajalla.


Lisäsin artikkeliin videon, jossa on katkelmia LILA-esitelmästä.


T: - Juha -
 
Viimeksi muokattu:

JHartikka

Luutnantti
Varaverkko omalla kustannuksella

... mutta tälläistä todella tärkeätä, vapaaehtoisvoimin pidettävää touhua ei ole varaa tukea muka yhtään? Siis nerokasta, että tuohon touhuun löytyy yhä väkeä, sääli, että valtiovallalta ei ole esittää mitään rahallista tukea ko. hommaan. Ei tuo paljon vaatisi, että olisi riittävä määrä riittävälle porukalle hyviä välineitä ...
Varaverkkoa on tosiaankin rakennettu tähän mennessä jokseenkin ilman sponsoriapua. Heti rakentajien harvalukuisuuden jälkeen, varven rakentamisen seuraavaksi pahin hidaste onkin kaluston, lähinnä radioiden puute. Se ei ole ollut kuitenkaan suoranainen este, koska käytännössä kaikki kalliit varusteet, kuten radiot, kaapelit, WLAN-reitittimet ja antennit on hankittu varvea puuhaavien radioamatöörien omilla rahoilla.

On kuitenkin totta, että jos kalustoa olisi saatavilla, niin nyt vielä minikokoinen varaverkkomme olisi jo rakennettu koko läänin kattavaksi. Varsinkin radiot ovat kalliita. Edes puolustusvoimien varastoissa käyttämättömina laatikoissaan makaavia, varaviestiverkkoihin tarkoitettuja hyvänlaatuisia radioita ei olla saatu kuitattua varvekäyttöön, saati sitten, että julkinen valta osoittaisi kiinnostusta tukea yleishyödyllistä toimintaa.

Joudumme siis välillä tienaamaan kukin tahollamme, että voimme vähitellen hankkia varusteita vapaaehtoisurakkaamme. Aivan samoin, kuin muussakin vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa, yleishyödyllinen toiminta maksetaan varaviestiverkon rakentamisessakin pääasiassa aktiivireserviläisten omasta kukkarosta. Julkiset tahothan paremminkin hillitsevät, kuin tukevat kansalaisten maanpuolustustyötä. Näinhän maamme lakikin määrää.


Kansalaisten maanpuolustustoiminta kielletty

Historiaa tuntevat tietävät, että vapaaehtoisen maanpuolustuksemme siivet on jo vuosikymmeniä sitten katkaistu; maanpuolustusyhdistykset ovat edelleen lailla kiellettyjä maassamme.

Maailmanlaajuisestikin kummastelevaa suomettumisvirnuilua synnyttänyt Suomen takaperoinen 'Maanpuolustuksen kieltolaki' on edelleen voimassa, vaikka lain aiheuttanut pakkotilanne onkin jo historiaa.

Suosituksi ja monipuoliseksi kansalaistoiminnaksi nyt vielä kovin suppea maanpuolustuksen vapaaehtoistyö pääsee kehittymään vasta, jos vapaaehtoinen maanpuolustus saa lainvoimansa takaisin.


Linkkejä:

- Yhdistykset vaikuttavat kertomalla toiminnastaan.

- "Vuonna 1918 Suojeluskuntajärjestön organisaatio ja tehtävät vahvistettiin erityisellä asetuksella ja vuonna 1927 lailla."

- Pariisin rauhansopimus 1947: "Myös puolustusvoimien ulkopuolinen sotataitojen koulutus eli vapaaehtoinen maanpuolustus kiellettiin."

- Keskustelua Pariisin rauhansopimuksesta... :rolleyes:


T: - Juha -
 
Viimeksi muokattu:

JHartikka

Luutnantti
MPK:n varvehamssien ja pelastuslaitosten maakuntaripiitteri

Tekstisanomien välitykseen sopivan pakettiradioverkon lisäksi P-K:n pelastustoimi esitti MPK:n ja radioamatöörien varveryhmälle toivomuksen puheradioyhteyksien varaverkon kehittämisestä. Nykyisten Pohjois-Karjalan paloasemien välisten VHF-varapuheyhteyksien 160 MHz pelastuslaitosbandin kantama sallii kunkin paloaseman olla yhteydessä lähimpiin muihin. Parannuksena tähän, P-K pelastuslaitos toivoi sellaista puheyhteyttä, joka yhdistäisi kaikki maakuntamme keskeiset pelastusasemat yhteiselle puhekanavalle, aina pitkän maakuntamme etelänurkasta sen pohjoispäähän. Tässä tietoja tähänastisesta 'puhe-varven' teknisestä kehitystyöstä, hamsseillekin vielä uudenlaisen toistinradiotekniikan pohjalta.

Tavanomaisten 144 MHz ja 160 MHz eli 2m hamssi- ja paloasemabandeillahan kantama ei tunnetusti riitä koko maakunnan mitassa kaikilta keskeisiltä paloasemilta kaikille muille. Esille onkin noussut vielä useimmille hamsseillekin uusi X-ripiittereihin perustuvas toistinasematekniikka (crossband repeater, fullduplex multiband), jolla maastokelpoisen 6 m bandin hyvän kantaman avulla on mahdollista yhdistää jopa yhdellä hyvälle asemapaikalle sijoitetulla toistinasemalla lähes koko maakunnan pelastuslaitokset.

Arton OH7BD ystävällisesti 6 m kantamatestejä varten kotiasemalleen asentamalla 51.430 MHz FM-papukaijatoistimella pidetyt pitkät maakunnan sisäiset, ja jopa maakuntien väliset yhteydet, ja tähänastiset autoaseman kantamakokeet näyttävät vahvistavan Akin OH7EAH laatimien peittokarttojen paikkansapitävyyden. Tähän koko maakunnan keskeiset pelastuslaitokset kattavan varaverkon yhteisen puhekanavan toivomukseen uusi toistintekniikka vaikuttaa siis tosiaankin sopivan ratkaisuksi.


Uusien mahdollisuuksien toistintekniikka

Koska nämä uudenlaiset toistinradiot ovat virrankulutukseltaan hyvin kohtuullisia, niin toistinasema toimii yhden ylläpitolatauksessa olevan 12 V henkilöauton akun varmistuksella sähkökatkotilanteissa pidempään, kuin katastrofitilanteissa avun perille saamiseksi vaaditut kriittiset 48 tuntia. Toistinradiot eivät myöskään edellytä tähänastisten yhden bandin ripiitterien tapaan tasalämpöistä ympäristöä, joten ne toimivat myös tilojen lämmityksen katketessa, tai jopa kylmiin tiloihin tai laitelaatikoihin sijoitettuina. Lisäksi itse toistinradiot ovat hinnaltaan niin edullisia, että pelkän wanhanaikaisen yhden bandin duplexeritoistimen hinnalla saa hardwaren koko maakunnan kattavaan usean toistimen verkkoon.

Pelastusaseman viestiyhteyshenkilömme piti maakuntatoistimen ajatusta hyvänä, ja ehdotti, että pyrkisimme kattamaan koko maakunnan paloasemineen kolmen toistinaseman verkolla. Keskisen, pohjoisen ja eteläisen toistinaseman verkon laaja kuuluvuuspeitto toisi lisäetuna puheverkon kantamaan myös autoasemat. Tähän astihan varven rakentamisen rahoitus on toiminut vapaaehtoisen maanpuolustuksen yleisen käytännön mukaan ns. ROT-budjetilla, eli 'reserviläisen omasta taskusta'. Nyt varven rakentaminen saisi tähän asti merkittävimmän rahallisen tuen, koska alustavan ehdotuksen mukaan maakuntatoistimien radiot varusteineen kustantaisi pelastuslaitos. Toistimien rakentajia ja ylläpitäjiä olisivat pääasiassa MPK:n varveryhmän radioamatöörit. Verkko toimisi aluksi kokeellisena, mahdollisesti yhden toistimen voimalla, ja laajennettaisiin kokemusten perusteella maakunnan kattavaksi.

Maakunnan yhdistävien toistinten toimintavalmiutta ylläpitävinä päivittäisinä käyttäjinä olisivat sekä hamssit itse omassa kotiasema- ja mobileliikenteessään, että pelastuslaitokset hätä-, harjoitus- ja turvaliikenteessä ja turvayhteyksien ylläpidossa. Toistinverkon ylläpidon tukena ja etsintä- ja pelastuspalvelun yhteyshenkilöinä voisivat olla lisäksi kaikki halukkaat maakuntatoistinhankkeesta kiinnostuneet radioharrastajat ja -ammattilaiset, sekä vapepan, reserviläisten, ja muiden vapaaehtoisjärjestöjen aktiivit.


2m/6m maakuntatoistinten workkiminen

Pitkän kantaman 6 m toistimet yhdistäväksi jaksoksi valittaisiin niille yhteinen häiriötön taajuus, mutta toistimien 2 m jaksot voisivat vaihdella paikallisesti. Workkiminen tapahtuisi kaksisuuntaisen täysdupleksitoistimen tyyliin, eli kummalla tahansa taajuudella sisään, ja toisen bandin jaksolla ulos.

Esimerkiksi haluttaessa kuulua kaikille puhe-varven asemille, workitaan 2 m jaksolla sisään, jolloin maakuntaripiitterit toistavat 6 m välityksellä verkon muille toistimille, joista edelleen 2 metrillä ulos lähiseudun pelastuslaitosten sekä auto- ja hamssiasemien kuultavaksi.

Jos taas workitaankin esimerkiksi kaukana maakunnassa liikkuvasta autosta pitkän kantaman jaksolla 6 m jaksolla sisään, niin vain se tai ne toistimet toistavat yhteyden 2 metrillä ulos, joka tai jotka ovat sisäänmenevän aseman kantamassa. Näin yhteys saadaan 6 m pitkän kantaman ansiosta jopa mobileasemasta lähimmille pelastuslaitoksille. Paikallisasemien välisissä kusoissa taas yhteys voidaan 6 m sisäänmenoa käyttämällä rajoittaa vain tiettyä toistinta lähimpien hamssi- ja paloasemien kuultavaksi.


Anteeksiantavampi täysdupleksin ansiosta

Jos myös itsellä on x-banditoistinradio, niin omansa ja vasta-asemansa äänet voi kuulla puhuessaankin, koska toistimet ovat täysduplekseja. Täysdupleksi antaa myös anteeksi tottumattomien operaattoreiden duplikaatteja, koska useissa tilanteissa voi kaksi asemaa olla äänessä yhtaikaa. Myös verkkoa harvoin käyttävien palomiesten tai vapaaehtoisviestittäjien on helpompi saada yhteys, koska toistimet eivät tarvitse erillistä avauspiippaa. Yhteyden saamiseksi riittää, että osaa puhuessaan puristaa PTT:tä. Ja vaikka 'tankulan' unohtaisi puheenvuoronsa päätteeksi alaspainetuksi, niin täysdupleksirigien ansiosta kuso saattaa siltikin kulkea..!


Tarvittaessa paloasemat ja -autot voivat sulkea pitkästyttävän
hamssiliikenteen pois kuuntelulta, käyttämällä nykyisissä radioissa vakiona olevaa aliäänisalpaa (tone squelch), jolloin vain pelastusasemien keskinäinen liikenne kuuluu toistinasemaverkon pelastustoimen radioihin. Tällä hetkellä läänimme ainoa crossbanditoistimen mallikappale FT-8900 osaa toistaa kokeilujen perusteella ainakin yli 150 Hz aliäänet. Satunnaisten paikallishäiriöiden varalta käännetään päälle toistinradioiden asetuksista 'vahtikoira', joka katkaisee yhtä minuuttia pidemmät lähetykset.

Näin pelastuslaitosten toive koko maakunnan keskeisten pelastusasemien yhteisestä puhekanavasta näyttäisi uuden toistinradiotekniikan myötä toteutuvan. Samalla hamssit saavat käyttöönsä koko maakunnan kattavan, ja hamssiyhteyksissä naapurimaakuntiinkin ulottuvan ripiitteriverkon. Maakuntatoistinverkko toimii näin hieman kuin yhteenkytkettyjen 70 cm ripiitterien R.net, mutta ilman sähkökatkoksissa haavoittuvaisen internetin tarvetta yhteyden välittäjäksi, ja se kattaa pelkkien kaupunkien sijasta myös maakunnan koko laajan maaseudun kuntakeskuskineen. Laaja yhteyspeitto on tarpeen siksi, että esimerkiksi myrskytuhon aiheuttama yhteyskatkosalue voi sijaita missä tahansa.


Pelastuslaitosten ja autojen radiot ja antennit

Jos pelastuslaitokselle riittää vain yhden taajuuden, eli yleensä 2 m yhteys, niin yleensä wanhat 160 MHz tukiantennit workkivat maakuntatoistimille muutoksitta. Jos tukiasemaradio päivitetään täysdupleksiksi, niin paloasemille tarvitaan 2m/6m antennen laitto, eli joko koaksiaalikaapelin veto, tai asennus wanhan antennin kaapeliin palolaitoksille. Oikeasti tehokkaita 2m / 6m tukiasemavertikaaleja ei ole vielä kaupoista löytynyt, joten ainakin P-K maakuntatoistimien ekat vertikaalit on suunniteltu rakennettaviksi itse.

Pelastuslaitoskäyttöön sopivista 2m/6m radioista on siis karsiutunut jäljelle ainoastaan kolme mahdollista. Sopivin ja myös parhaan laatuinen tähän asti kokeilluista sekä pelastuslaitosten tukiasemille, että täysdupleksitoistimiin ja autoihin, on Yaesu FT-9800. Liitännöiltään ja lisälaitteiltaan se sopii yhteen jo olemassaolevan P-K:n PV:n kaikkien bandien radiokaluston kanssa.

Paloasemien mobileyhteyksiä varten käy autoihin joko entisenlainen yhden bandin radio 2 m toistinkanavalla lisättynä, tai täysdupleksia ja pitkää kantamaa haluttaessa samanlainen dupleksiradio, kuin maakuntatoistimilla. Näihin tarvitaan varusteiksi autoasennussarja ja 2m/6m autopiiska, löytyy esim. Wimolta, ja sille iso magneettijalka, että antennin saa irti talliinajoa ja pesua varten.


Linkkejä 2m/6m toistinradioihin

Yaesu FT-8900R on neljän bandin 10m/6m/2m/70cm crossbandiduplexerein varustettu radio. Kanavasetuppien pikavalintanäppäimien ansiosta nämä sopivat myös viranomaiskäyttöön. Tämä on kokeiltu ja hyväksi havaittu rigi, joka toimii myös pakkasessa. Tässä ainakin yksi myyjä EU:n alueella, eli alvia eikä tullia ei tarvitse maksaa. http://www.ebay.de/itm/201039218768?ssPageName=STRK:MEWAX:IT&_trksid=p3984.m1423.l2649

Wouxun KG-UV950P Quad Band Cross Base Mobile Car Two Way Radio Repeater 50W. Nappulatekniikka sopii hamssille, mutta huonommin viranomaiskäyttöön. Edelliseen lisänä tässä on myös LA-bandi. Tästä ei ole vielä käyttökokemuksia. http://www.ebay.de/itm/400601857119?ssPageName=STRK:MEWAX:IT&_trksid=p3984.m1423.l2649

TYT TH-9800 on myös neljän bandin rigi, mutta tämän bandiripiitteritoiminnon olemassaoloa ei vielä saatu varmistettua. On kuitenkin halpa, eikä Englannista tule alvia eikä tullia. Tässä on 50 MHz bandia kavennettu, mutta vastaavasti siihen on lisätty LA-bandi. http://www.ebay.de/itm/261409862631?ssPageName=STRK:MEWAX:IT&_trksid=p3984.m1423.l2649


2m/6m/70cm mobileantennit ja -varusteet

2 m + 6 m puhetoistintyöskentelyyn autoantenniksi sopii joko SG-M911, tai vähän pidempi CR-8900. Edellinen käy paremmin pelastuslaitosten ajoneuvoihin, ja jälkimmäinen lienee kiinnostavampi hamsseille, koska siinä on myös kympin bandi. Liittimeksi mainittu 'PL' tarkoittaa tavallista UHF-liitintä. http://www.wimo.de/mobile-antennas-vhf-diamond_e.html#multiband

Jalaksi näille käynee joko 'Heavy Diamond magnet base' PL- eli UHF-rungolla, tai takaluukkukiinnike 'Diamond K-400' Solid trunk mount + istukka '20016 PL connector' + koaksipiuha '20008'. http://www.wimo.de/mobile-antenna-accessories_e.html#20033

Wihje: Myös monet tavalliset 2 m bandin 5/8-aallon mobilepiiskat kuulevat oikein hyvin 6 m bandilla. Modaamattomina niiden SWR voi olla korkeahko 6m lähetinkäyttöä ajatellen, mutta osaavan hamssin käsissä ne saa virittymään myös hyviksi 2m/6m lähetinantenneiksi.

Lisää säikeessä: http://www.oh7ab.fi/foorumi/viewtopic.php?f=15&t=225&p=1285#p1285


T: - Juha -

Kuvassa yksi Akin OH7EAH tekemistä 6 m kuuluvuuskartoista. Koska 6 m bandi on erittäin maastokelpoinen, eli se taipuu jopa vaarojen taakse, niin kuuluvuusalue korkealta Outokummun Kummunmäeltä peittää jo valtaosan läänistä. 2m/6m maakuntatoistimeen saisi siis yhteyden mobileasemasta kartan näyttämiltä alueilta, ja tukiantennein tai siirrettävin tilapäisin jagiantennein jokseenkin kaikista läänimme kunnista. Hyvillä jageilla tai tukiantenneilla toistin välittäisi yhteyden jopa lähimpiin naapuriläänien kuntakeskuksiin. Juuri tällaista peittoa tarvitaan varveen, että se toimii myrskytuho- ja sähkökatkostilanteissa!

 
Viimeksi muokattu:

JHartikka

Luutnantti
Maakunnan varvetoistimien tavoitelähetysteho 5 ... 10 W

Koska 6 m bandilla toistimen kantama on vaikuttava, niin on mahdollista, että toistimen kantama riittää hyvästä sijainnista 3 ... 6 dB antennilla jo vaatimattomilla 5 W lähetystehoilla. Laajaa kantamaa vaativien poikkeustilanteiden, kuten mykistyneen naapuritoistimen yhteyksien paikkaamista varten, kiinteän maakuntatoistimen jäähdytys on kuitenkin syytä mitoittaa toistinradion suurimman lähetystehon, eli 50 W, kestäväksi.

Kun varvetoistimen antenniin saa oikeaa vahvistusta, mikä siis on aivan eri juttu kuin nuo mielikuvitukselliset 'myyntidesibelit' antennien brosyyreissa, jotka ovat yhtä yliampuvia kuin venäläisvetoiset kansanäänestykset, niin radion lähetystehon voi jopa puolittaa jokaista antennin 3 dB vahvistuksen lisäystä kohden.

Esimerkiksi Tommin OH7JJT sanomavarve, eli 144.675 MHz 1k2 pakettigateway workkii ja kantaa koko tähänastiseen kokeelliseen maakuntaverkkoomme hienosti 4 W lähetysteholla. Tätä alle 10 W teholuokkaahan niin sanoma- kuin puhevarvenkin pakettiradioissa pyritään käyttämään, joskaan ei pelkästään radion jäähdytyssyistä. Varvenhan tulee toimia pitkään akkuvarmistettuna, mihin pyritään minimoimalla virrankulutus.

Pyrkimys pieneen lähetystehoon pätee erikoisesti puhe-varvetoistimiin, joiden virrankulutuksesta leijonanosa syntyy lähetysjaksoista, toisin kuin sanoma-varven pakettiradiolla harvakseen lähtevine sekunnin mittaisine purskeineen. Siis samalla kun sijainti ja antenni kasvattavat varveripiitterin kantamaa, peittoa ja toiminta-aikaa akkukäytöllä, ne myös vähentävät sen jäähdytystarvetta.

Lisää: http://www.oh7ab.fi/foorumi/viewtopic.php?f=15&t=225&sid=a2ddd795ed41878348e720dbc0e3bc1d&start=20#p1291


T: - Juha -
 
Viimeksi muokattu:

hessukessu

Kenraali
Lahjoittaja
Heittäkääpä asiaan perehtyneet jonkinsortin arviota, minkämoiseksi tuollaisen ja tuontyyppisen toiminnan saisi Suomessa, jos valtio lykkäisi tuolle porukalle kalustohankintoihin, koulutuksiin, varavoimalaitteisiin, tiloihin sun muihin vaikka vain 50 miljoonaa euroa vuodessa rahaa? Kiinnostaisi tietää mittaluokka, jossa liikutaan. Kuten sanoin aiemmin, arvelen tuollaisen toiminnan olevan hinta/laatusuhteeltaan täysin ylivertaista ja SHTF-tilannetta ajatellen ainoa toimiva vaihtoehtokin. Mutta mitä tuollaisella summalla rahaa saataisiin aikaan?
 

JHartikka

Luutnantti
Varve yhdistämään olemassaolevat radiopuhelimet
Heittäkääpä asiaan perehtyneet jonkinsortin arviota, minkämoiseksi tuollaisen ja tuontyyppisen toiminnan saisi Suomessa, jos valtio lykkäisi tuolle porukalle kalustohankintoihin, koulutuksiin, varavoimalaitteisiin, tiloihin sun muihin vaikka vain 50 miljoonaa euroa vuodessa rahaa? Kiinnostaisi tietää mittaluokka, jossa liikutaan. Kuten sanoin aiemmin, arvelen tuollaisen toiminnan olevan hinta/laatusuhteeltaan täysin ylivertaista ja SHTF-tilannetta ajatellen ainoa toimiva vaihtoehtokin. Mutta mitä tuollaisella summalla rahaa saataisiin aikaan?
Terve Hessukessu! Luot haavekuvia, mutta hyvä kysymys. Maassamme on jo yllättävän paljon etenkin akkukäyttöistä puheradiokalustoa, ja niitä osaavia käyttäjiä, joten kodinturva-varven onkin luonnosteltu täysin uuden radiokaluston hankkimisen sijasta toimivan yhdistämällä ne radioverkot, joiden käyttäjät ovat valmiiksi harjaantuneita radioidensa käyttöön. Näin jokainen ikävään yhteyskatveeseen joutunut radiopuhelimen käyttäjä muuntautuu tarpeen vaatiessa kodinturvaviestittäjäksi, joka on nopeasti valmis tarttumaan tuttuun radiopuhelimeensa ja kääntämään sen yhdelle varvekanavista.

Ongelmana onkin ollut tähän asti, ettei näillä hajanaisilla paikallisilla radioverkoilla ole sähkökatkon tai luonnonkatastrofin sattuessa yhteyttä mihinkään. Siksi nämäkin radiokapulat tavallisesi heitetään yhteyskatkotilanteessa hyödyttöminä nurkkaan kännyköiden seuraan. Puhe-varven ajatuksena on luoda tämä puuttuva valtakunnallinen kodinturvayhteys hajanaisten harraste-, yhdistys-, yritys- ja viranomaisverkkojen välille, soveltaen verkkoa paikallisesti niille taajuuksille, joilla on kullakin paikkakunnalla eniten aktiivisia käyttäjiä.

Esimerkiksi osassa Suomea on jo kehitelty ajatusta yhdistää toistimilla metsästäjien radiopuhelimet. Tästä on enää lyhyt matka yhdistää tällaiset toistimet maakuntavarveen, tai jopa laajempaan varaverkkoon. Aikaisemmassa viestissä mainitut toistinradioehdokkaatkin on valikoitu nimenomaan kykeneviksi yhdistämään mahdollisimman suuren osan näistä jo olemassaolevista radioverkoista.

Liityntälaite eli LILA on puolestaan yksi niistä uusista, mutta edullisista teknisistä menetelmistä, joiden avulla saadaan maakuntaverkot yhdistettyä valtakunnalliseksi verkoksi, ja samalla merkittävästi parannettua verkon tiedonsiirtokapasiteettia ja kanavamäärää.


Mitä saisi kymmenillä M€uroilla..?

Jos tuollainen hirmuraha todellakin olisi käytettävissä varaverkon kehittämiseen, ilman tavanomaisia käsi ojossa lupamaksujen, vuokrien, raportoinnin, hallintokulujen, kirjanpidon jne. muodossa jaolle pyrkiviä laitoksia ja virastoja, ja jos toiminnan taakse vielä saisi lainturvan, joka rauhoittaisi radiotaajuuksiensa yhteiskäyttöön ylisuojelevasti suhtautuvia, tai verkon toimivaa teknistä toteutusta omilla päämäärillään sotkevia virkamiehiä, niin reserviläisten, radioamatöörien, ja muiden kansalaisjärjestöjen osallistuessa omat radiopuhelinverkkonsa käsittävän varven toteuttamiseen, rahoilla saataisiin ainakin:

1. Sellainen puheyhteyksiä, ja soveltuvin osin tekstisanomia ja paikkatietoa välittämään kykenevä, sähkökatkoja kestävä varaviestiverkko jokseenkin koko maahan, joka hätä-, turva-, harjoitus- ja kokeiluliikennettä varten yhdistäisi toisiinsa tavallisesti täysin erillään toimivat radio- ja puhelinverkot.

Tällaisia kodinturvaviestinnässä käyttökelpoisia radioverkkoja syntyy mm. radioamatöörien, puolustusvoimien, pelastustoimen, kaupunkien, yritysten, metsästäjien, poronhoidon, vesiliikenteen, vapepan ja SPR:n radiopuhelinten, ja jopa yksityisten kansalaisten pienten PMR-puhelinten liittämisestä maakunnan tai valtakunnan laajuiseen varveen. Riippumattomista puhelinverkoista ja tietoverkoista taas on esimerkkinä liityntälaite LILA.

Puhe-varven on myös ajateltu toimivan mahdollisena esikuvana nopeasti ja edullisesti pystytettäville hätäviestintäverkoille suuren maailman katastrofitilanteissa. Kenttäsairaalan lisäksi, maastamme voisi ehkä tulevaisuudessa lähteä myös ensiviestiverkkoryhmä viemään kriisialueille tarvikkeita, tietoa ja taitoa yleisesti saatavasta hyllytavarasta (COTS, Commercial Off The Shelves) nopeasti rakennettavasta varvesta, viestikatkosalueella tapahtuvan kansainvälisen katastrofihallinnan tueksi.


Rahoista riittäisi vielä...

Tässä kohden tuleekin sitten yllättävä ongelma, koska likimain maamme kattava varaviestiverkko olisi kansalaisjärjestöjen yhteistyönä, ja jopa muutamia päätoimisia kunnossapidon ja kehittämisen asiantuntijavakansseja käsittäenkin, ehdottamaasi budjettiin nähden aivan liian edullinen. Rahaa jäisi yli jopa reilusti toinen puolikas. Niinpä pelkän varaviestiverkon sijasta, kyseisen kokoisen budjetin ylijäämällä kehittäisi vielä toisenkin sekä maanpuolustuksellisesti, että turvallisuuden, ja jopa teknologiaviennin kannalta merkittävän aivan uuden järjestelmän:

2. Hajautettu monipaikkatutka ilmavalvontaan ja lennonvarmistukseen on kotimainen uuden teknologian konsepti nykyisiä tutkajärjestelmiä merkittävästi tarkemman ja luotettavamman ilmatilannekuvan ylläpitämiseksi. Tämä onnistuu jopa edullisemmin kustannuksin, kuin tähänastisella tutkatekniikalla.

Tällaisen kehityshankkeeseen loppuraha riitttäisi useiksi vuosiksi eteenpäin. Kaupanpäällisiksi uudenlainen järjestelmä antaa satelliiteista riippumattoman ilmaliikenteen tarkkuusnavigoinnin, ja sekä omille maajoukoille, että ilmapuolustuksemme koneille pimeään ja pilvenkin sisään ympärinäkevät 'ilmasilmät', eli netistä riippumattoman passivisen lähivalvontatutkan, vaikkapa kännykän tai tabletin näytölle. Lisäksi se toisi mukanaan varven tapaan riippumattomia dataviestintäkanavia, ja siinä sivussa vielä ratkaisisi nykyisten ilmavalvontatutkien ristiriidan tuulipuistojen kanssa.

Jos tämä kotimainen konsepti onnekkaasti onnistuu pääsemään vauhtiin, siitä on myös ainesta melkoiseksi työpaikkojen luojaksi maahamme. Tällaisen järjestelmän mahdollisia käyttäjiä ovat jokainen riippumaton valtio, ja lisäksi niin kaupallinen, kuin muukin ilmaliikenne. Konseptia on uutisoitu säikeessä: http://maanpuolustus.net/threads/armeija-uusii-ilmavalvontatutkiaan.2065/#post-97128


T: - Juha -
 
Viimeksi muokattu:
Top