Armenia

Moskovan vastaus on mielenkiintoinen,mutta eihän vielä tiedetä kuka tulee maata johtamaan. . Nyt siellä on paljon sotilaita mielenosoittajien joukossa. Radio free europen kuvissa loistivat maastopuvuissaan.
 
Nyt sitten odottelemaan koska paikalliset kaivosmiehet kaivavat Armatat ja muut lelut "armeijan suojista".
 
Kansainvälisellä rölli-areenalla on syyllisiksi esitetty ainakin jo viimeisen puolen tunnin aikana Soros ja Yhdysvallat. Seurataan tilannetta.
 
sirra kirjoitti:
Kansainvälisellä rölli-areenalla on syyllisiksi esitetty ainakin jo viimeisen puolen tunnin aikana Soros ja Yhdysvallat. Seurataan tilannetta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Soros on oikeasti erittäin paha mies joka pyrkii muokaamaan maailmaa oman ideologiansa pohjalta.
Tuskin vain liittyy mitenkään Armenialaisten kyrpiintymiseen korruptioon, enemmistö on myös erittäin kansallismielisiä mitä taas Soros juuri vastustaa.
 
Kyllähän toi Armenia voi osoittautua kinkkiseksi. Mainioita ja oivallisia naapureita ja kuumat veret ihmisillä....perinteitäkin riittää. Järjestynyt rikollisuuskin hosaa siinä vielä.....soppa mi soppa.
 
Herman30 kirjoitti:
Armenia vanhaa viiniseutua josta tulee ihan laadukasta juomaa, olen ymmärtänyt. Joten ihan senkin takia kannattaa vihertävien miehien lomailla siellä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Armenialainen likööri ja konjamiini ovat oivallisia. Tupakka on kuivaa plaatua, joka vie kielestä nahkat, palaa niin kuumalla liekillä että suhina käy.
 
https://www.facebook.com/jussi.hallaaho?fref=nf
Jussi Halla-aho
38 mins ·

Armeniassa eletään mielenkiintoisia hetkiä. Täytyy ottaa nopeasti kantaa ennen kuin ennusteet vanhenevat.
Armenia on korruptoitunut, yksinvaltainen Venäjän satelliitti, samaan tapaan kuin Georgia oli ennen vuoden 2004-2005 vallankumousta. Korruptio ja itsevaltaisuus liittyvät suurelta osin siihen, että Venäjä pyrkii ylläpitämään itselleen myötämielistä johtoa strategisesti tärkeällä alueella sijaitsevassa maassa.
Ukrainasta oli tulossa samanlainen tapaus Janukovytshin aikana 2010-2014.
Niin Armeniassa kuin aiemmin Georgiassa ja Ukrainassakin protesti kohdistuu ennen kaikkea elintason, vapauksien ja demokratian rapistumiseen, mutta vallankumousten kylkiäisenä on yleensä vaadittu irtautumista Venäjän vaikutuspiiristä ja lähentymistä länsimaailmaan, etenkin EU:hun. Tämä ei tietenkään Venäjälle sovi, ja tästä seurasivat Etelä-Ossetian, Abhasian, Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumat.
Armeniassa on venäläisiä joukkoja. Armenian kautta Venäjällä on maayhteys Turkkiin ja Iraniin, jotka ovat keskenään vihamielisiä mutta Venäjän liittolaisia.
Ylimääräisenä komplikaationa on armenialaisten asuttama ja Armenian Venäjän siunauksella miehittämä, kansainvälisoikeudellisesti Azerbaidzhaniin kuuluva Vuoristo-Karabah. Armenia ja Azerbaidzhan kävivät alueesta sodan vuosina 1988-1994, mutta konflikti ei koskaan ole kokonaan loppunut. Siinä, missä Venäjä tukee Armeniaa geopoliittisten, historiallisten ja kulttuuristen syiden vuoksi, Turkki tukee Azerbaidzhania samoista ja lisäksi uskonnollisista ja kielellisistä syistä.
Jos Armenian tapahtumat yltyvät oikeaksi "värivallankumoukseksi" ja maa omaksuu läntisen suuntauksen ja vaatii venäläisiä poistumaan, huono skenaario on se, että vihreät venäläiset miehet järjestävät vallankaappauksen tai Venäjä sabotoi tapahtumia synnyttämällä jonkin alueellisen konfliktin. Jos venäläiset taas poistuvat maasta suosiolla, Azerbaidzhan (ja Turkki) tietysti näkevät uusia mahdollisuuksia Vuoristo-Karabahin suhteen, eikä Venäjälläkään ole siinä tilanteessa intressiä suojella armenialaisten etuja.
Jotta mielenkiintoista ja huolestuttavaa on.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Kannattaa muistaa, että Armenia on ollut jo hyvän aikaa Venäjän klienttivaltio.

Epäilen, että parhaimmillaan kohdealueelle siirretään sekä tiedustelupalvelun, että armeijan erikoisjoukkojen yksiköitä. Myös Felix Dzerzhinski divisioonan yksiköillä ja sotilaspoliiseilla on varmasti käyttöä.


Friday, 16 December 2016 Russia and Armenia establish joint ground forces

By Eduard Abrahamyan

December 16th, 2016, The CACI Analyst

On November 12, 2016, Vladimir Putin officially approved a government proposal to form a permanent joint Russian-Armenian ground force. This is the second Russian initiative following the establishment of a united Russian-Armenian regional air defense system. As the crisis in Ukraine has expanded, the security thinking of the Russian leadership has undergone important changes regarding the imposition of actionable mechanisms intended to prevent allies such as Armenia from drifting westwards. By reinforcing existing military bases and simultaneously integrating Armenia’s armed forces into its Southern Military District (SMD) framework, Russia seeks to bolster its control over Armenia’s defense strategy and defense policy-making.

BACKGROUND: Whereas these recent developments have primarily concerned the legal status of the joint Armenian-Russian ground forces, the first exercises combining Armenian and Russian troops were conducted as early as 1995 and 1998. The core task of these drills was to enhance collective interoperability with the tactical focus of repelling a simulated enemy assault on Armenia from “the West.” The March 1995 Russian-Armenian strategic agreement on the deployment of a Russian military contingent has long guided the operative-tactical tasks of such joint exercises. Furthermore, in 2000 the allies signed a bilateral accord on joint utilization of available troops in the event of an impending military threat. Moscow and Yerevan then ramped up the process of force unification, conducting various joint drills on a regular basis. A recent large-scale exercise, involving roughly 4,000 troops along with tanks, artillery systems, helicopter gunships, and other military aircraft, took place in September 2014 at the Alagyaz polygon.

Troops from the 102nd Russian base and Armenia’s 5th Army Corps appear to constitute the core of the redesigned joint Russian-Armenian ground force. Moreover, it can be assumed that the recently dispatched Iskander-E short-range ballistic missile systems showcased at the military parade in Yerevan will be drawn into a joint force. It is also reported that the joint force will be reinforced with an air defense component, plausibly by integrating the previously formed Russian-Armenian air defense network.

The joint force is deployed along the border with Turkey and also constitutes a strategic headquarter reserve. Yet, it is structurally subordinated to Russia’s SMD Supreme Command. The formal commander of the combined force is Armenian Maj. Gen. Andranik Manukyan, a former chief of Armenia’s 4th Army Corps who reportedly has a pro-Russian mindset. He was appointed by President Serzh Sargsyan in July 2016, with previous approval from the Russian side.

Armenian and Russian military officials met on multiple occasions in 2015-16, aiming to speed up the institutional integration of the Armenian and Russian armed forces. The united air defense system along with the combined task force now constitute the key components of both the Armenian-Russian security relationship and Armenia’s membership in the Russia-led Collective Security Treaty Organization (CSTO).

IMPLICATIONS: Russia has established a significant influence in almost all dimensions of Armenia’s political-social life. The Armenian leadership long believed it could comprehensively deepen bilateral ties with Russia, and rely heavily on Moscow in national security matters, while simultaneously developing ties with the West. History has invalidated this assumption.

Russia’s coercive diplomacy to keep Armenia firmly within its orbit has contributed to Yerevan’s international isolation and the country’s lasting economic decline. The insecurity of Armenia’s political establishment, facing threats both to the country per se and to their hold on power, has played into the Kremlin’s hands.

Concerned over regime change scenarios, Moscow likely calculates that the joint Russian-Armenian land force emphasizes Russia’s “indispensability” in the eyes of the Armenian public in light of multiple external threats to the country, and it is unlikely that Moscow envisions using the joint force to prevent unrest similar to Ukraine’s Euromaidan. However, against the backdrop of the reinforced anti-Russian moods in Armenia since the April fighting with Azerbaijan – and the seizure of a police station in Yerevan by armed insurgents in July – Moscow appears to hedge its bets. Cluster 1 of the Russian-Armenian agreement founding the joint task force, outlines the role of the joint force as providing security assurance “from external and internal military threats,” thereby echoing Moscow’s apprehensions about the recent and ongoing tensions in Armenia.

The pivotal point, however, lays in regulation III, noting that in case of an “imminent threat of aggression and in wartime the unit will be put under direct command of Russia’s SMD amid Armenia’s formal consent.” This implies that Moscow can potentially apply to use the joint Russian-Armenian force if any incident with NATO in the Black Sea (e.g. involving Turkey or Georgia) is assessed as an “imminent threat of aggression” vis-à-vis Russia.

From Armenia’s perspective, regardless of Yerevan’s setback with Euro-integration in 2013 and amid the enduring Russia-West standoff, the military is a core pillar of the country’s security and sovereignty, which still retains practical and political ties with NATO. Yet if Putin proceeds with his plans for Armenia, the Armenia-NATO partnership almost certainly will run into a dead-end. Even though Armenia is nominally a NATO partner, Moscow could in the foreseeable future benefit from this momentum, using Armenia’s ties with NATO against the Alliance.

Russia’s playbook on Armenia was adapted to fit the logic of confrontation with the West, meaning a point of no return for Armenia’s path towards Euro-integration. As predicted, Russia was deeply involved in the reshuffle of the Prime Minister’s cabinet, which explains the appointment of several former Gazprom functionaries to minister posts. Meanwhile, via local collaborators Moscow promotes the claim that Armenia “has no alternative” to deepening its damaging integration with Russia. Another common feature of Russian propaganda aimed at the Armenian public is the notion of an impending Turkish invasion, necessitating a reinforcement of Armenia’s armed forces with those of Russia.

In fact, the joint command structure represents a practical vehicle for intervention or an actionable lever to undermine Armenia’s MoD reforms, as the joint force requires standardization. Armenian army units, at least those involved in the joint force, should meet Russian standards, hence rolling back NATO-backed reforms in Armenia’s defense sector.

Yet the Kremlin’s increased control of Armenia’s armed forces poses an even more serious risk, for two reasons. First, it will reinforce Armenia’s dependence and subordination to Russia, further undermining Armenia’s ability to make independent policy decisions. Above all, it opens for Russia’s utilization of Armenia’s infrastructure, communications and assets, entailing political and strategic benefits for Russia at the expense of Western interests in South Caucasus.

Second, Russian officials have repeatedly protested Georgia’s aspirations to join NATO, terming the establishment of a NATO training and evaluation center in Georgia a “threat to Russia’s interests and regional security.” Accordingly, the increase of Russian military prowess in Armenia leads to an increased risk of hybrid threats to both Armenia and Georgia. Since the limitations to Russia’s troop deployment in Armenia were abolished by the prolongation in 2010, Russian forces could be used either like in Crimea – threatening Yerevan and Gyumri in case of social unrest; or for an unexpected provocative incursion into Georgia. The joint task force also increases the risk of entangling Armenia into adventurism against Georgia, NATO or in the Middle East. Similar agreements are in force with Belarus as well as with Abkhazia and South Ossetia. Abkhaz, South Ossetian and Armenian joint forces are placed under the supreme command of Russia’s SMD Staff. Thus, the Russian moves in Armenia imply risks for Georgia’s security, by the prospect of a threat from Armenia.

CONCLUSION: Against the backdrop of increasing anti-Russian moods among the Armenian public, fueled by Russia’s “balancing” policy towards the Armenia-Azerbaijan conflict, Moscow has presented both the joint air defense and ground forces as designed to serve Armenia’s security in order to discredit concerned voices. In addition, the disaffection among a wide segment of Armenian society presents an increasing risk to the continued rule of Armenia’s political elite, which is broadly perceived as Russia’s critical client in the region. While the authorities and biased experts in Yerevan spare no efforts to promote the Russian-Armenian joint force, it is obvious that the process aims to eventually “Russify” Armenia’s armed forces, in order to serve Russia’s regional interests.

Due to Armenia’s subservient posture vis-à-vis Russia’s regional interests, Armenia’s credibility as a sovereign state is becoming increasingly questionable. Armenian authorities appear either unable or unwilling to uphold the country’s ability to pursue independent policy, rendering Armenia’s political future fairly bleak.

Therefore, Russia’s efforts to turn Armenia into a proxy should not be underestimated by politicians and experts based in Washington, Brussels and London, as it cannot be ruled out that Armenia could be embroiled in one of Russia’s military adventures in the mid-term future.

AUTHOR’S BIO: Eduard Abrahamyan, is a defense and security analyst and researcher at the University of Leicester, UK. His expertise is on NATO’s strategy evolution and adaptation in the Eastern Europe and Black Sea regions.

https://www.cacianalyst.org/publica...nd-armenia-establish-joint-ground-forces.html
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Voin kuvitella sitä kauhua millä Kremlissa seurattiin Armenian tapahtumia. Mutta jos ne alkavat käyttää venäläistä armeja armenialaisiin, niin tämä perinteisesti ystävällinen Venäjälle kansa alkaa vihata "Ivaneita" ennennäkemättömällä tavalla, ja sitä voi seuraa että A. lakkaa olemasta ystävällinen. Mutta mitä se voi, Armenialla ei ole mitään rikkauksia, ja heitä on vähän..

Kremlin äälijöillä on monia tapoja kiusata armenialaisia. Laittaa kaasu poikki, heittää tuulta Karabahin konfliktiin...voivat keksiä paljonkin,sitä en epäile, kun heidän "ajattelijoilla" riitti älliä anneksoida Krimin ja mm. kieltää Telegram eilen.
 
Viimeksi muokattu:
Saapas nähdä miten tuo etenee. Venäjälle varmasti sietämätön tilanne, jos poliittinen suuntaus muuttuu. Toisaalta Venäjällä on vahva sotilaallinen läsnäolo. Armenia tosin lienee noista kolmesta alueen valtiosta parhaiten varustautunut ja sotilaallisesti kyvykkäin, millä ei ehkä kuitenkaan ole paljon merkitystä..

Turkkilaisprofessorin analyysi:
"It is very unlikely for a prime minister -- who is anti-Russian -- to take the office in Armenia, which is almost entirely dependent on Russia in terms of military security and stability of its very poor economy," Oktay Tanrisever, a professor in the International Relations Department of Turkey’s Middle East Technical University, told Anadolu Agency.
 
Historian ja geopoliittisen tilanteen valossa Venäjän ja Armenian välirikko lienee kaukana. Venäjä näyttäisi olleen kohtalaisen varhainen jäsen Armenian kansanmurhan tunnustavien maiden joukossa. Mikäli Wikipedian tiedot ovat ajantasalla, esimerkiksi Suomi ei ole vielä tunnustanut sitä :censored:.

Halla-aho heitti kirjoituksessaa mutkia aika ronskisti suoriksi linkittäessään Armenian, Ukrainan ja Georgian tapahtumat könttänä EU-lähentymiseen. Ukrainan kohdalla Maidan liittyi eksplisiittisesti kädenvääntöön siitä, tekeekö Janukovich taloussopimuksen EU:n vai Venäjän kanssa (Maidanin ollessa luonnollisesti EU-myönteinen ja Venäjä-vastainen). Georgian kohdalla jo Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien (ja historiallisesti ainakin 100 vuotta?) kyteneiden Ossetian ja Abhasian konfliktien vuoksi Georgian ja Venäjän välillä on ollut vastakkainasettelu. Armenian kohdalla Ukrainan tapainen talouslähentyminen EU:n kanssa ei ole läheskään yhtä relevantti kysymys jo maantieteellisistä syistä (Ukrainahan olisi maantieteellisesti varsin luonteva lisäpalikka EU:n nykyjäsenten jatkoksi kun taas Armenia on kaukainen eristynyt satelliitti), ja sotilaallisten konfliktien näkökulmasta Venäjä on maan liittolainen eikä vastavoima.

Voidakseen irtautua Venäjän etupiiristä Armenia tarvitsisi tilalle jonkun muun sotilaallisen taustatukijan. NATO ei ole vaihtoehto (historiallinen verivihollinen Turkki + kytevä vuoristo-Karabahin konflikti...), kristillisenä maana Armenia tuskin voi Iraniinkaan luottaa (vaikka Iran on sinänsä ystävällismielinen, että on ainakin jollain tasolla tunnustanut Armenian kansanmurhan), joten mitä jää jäljelle? Ehkä realistisin (muttei silti erityisen realistinen) vaihtoehto olisi, jos USA perustaisi maahan vaikkapa pari merkittävää sotilastukikohtaa, jotka pitäisivät jo ennakkopelotteena potentiaaliset aggressorit loitolla.
 
Mortti kirjoitti:
Historian ja geopoliittisen tilanteen valossa Venäjän ja Armenian välirikko lienee kaukana. Venäjä näyttäisi olleen kohtalaisen varhainen jäsen Armenian kansanmurhan tunnustavien maiden joukossa. Mikäli Wikipedian tiedot ovat ajantasalla, esimerkiksi Suomi ei ole vielä tunnustanut sitä :censored:.

Halla-aho heitti kirjoituksessaa mutkia aika ronskisti suoriksi linkittäessään Armenian, Ukrainan ja Georgian tapahtumat könttänä EU-lähentymiseen. Ukrainan kohdalla Maidan liittyi eksplisiittisesti kädenvääntöön siitä, tekeekö Janukovich taloussopimuksen EU:n vai Venäjän kanssa (Maidanin ollessa luonnollisesti EU-myönteinen ja Venäjä-vastainen). Georgian kohdalla jo Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien (ja historiallisesti ainakin 100 vuotta?) kyteneiden Ossetian ja Abhasian konfliktien vuoksi Georgian ja Venäjän välillä on ollut vastakkainasettelu. Armenian kohdalla Ukrainan tapainen talouslähentyminen EU:n kanssa ei ole läheskään yhtä relevantti kysymys jo maantieteellisistä syistä (Ukrainahan olisi maantieteellisesti varsin luonteva lisäpalikka EU:n nykyjäsenten jatkoksi kun taas Armenia on kaukainen eristynyt satelliitti), ja sotilaallisten konfliktien näkökulmasta Venäjä on maan liittolainen eikä vastavoima.

Voidakseen irtautua Venäjän etupiiristä Armenia tarvitsisi tilalle jonkun muun sotilaallisen taustatukijan. NATO ei ole vaihtoehto (historiallinen verivihollinen Turkki + kytevä vuoristo-Karabahin konflikti...), kristillisenä maana Armenia tuskin voi Iraniinkaan luottaa (vaikka Iran on sinänsä ystävällismielinen, että on ainakin jollain tasolla tunnustanut Armenian kansanmurhan), joten mitä jää jäljelle? Ehkä realistisin (muttei silti erityisen realistinen) vaihtoehto olisi, jos USA perustaisi maahan vaikkapa pari merkittävää sotilastukikohtaa, jotka pitäisivät jo ennakkopelotteena potentiaaliset aggressorit loitolla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Aivan näin.
Mielestäni Armenian on tunnustettava omat tosiasiansa, eli heidän kohdallaan Venäjästä ei ihan noin vain voida hankkiutua eroon, sillä Venäjä on Armenian olemassaolon ja nykyisen sotilaallisen etulyöntiaseman takaaja suhteessa Turkkiin ja Azerbaidzaniin (jonka kanssa Armenialla on kiistaa Vuoristo-Karabahista). Käytännössä heidän asemansa on hyvin erilainen kuin Venäjän väkivalloin tai enemmän tai vähemmän kieroilemalla etupiiriinsä sitoneilla mailla - Armenia hyötyy geopoliittisesti Venäjä-suhteestaan niin paljon, että sen katkaisemiseen tai selkeään heikentämiseen ei ole varaa. Tässä Venäjällä on ehkä ainoana maana tällainen USA-asenne, eli taataan jonkun maan turvallisuus ja siten sidotaan se liittolaiseksi (mikä eroaa Venäjän normaalista uhkailutaktiikasta paljon).

Sen sijaan korruptiolle ja raspiloinnille voitaisiin paljonkin, ja se nimenomaan on se, joka armenialaisia näyttää poliitikoissa hiertävän - ja se myös on Kremlin suuri virhe asiassa. Heidän ei pitäisi sallia vasallipoliitikoiltaan selkeää korruptiota, se oli Kremlin suurin virhe myös Ukrainan ja Georgian kohdalla (Ukrainassa kahdesti), ja ajoi kansat hallintoa ja Venäjää vastaan ja vallankumoukseen.

Armenialta viisainta politiikkaa olisi puhdas ja korruptoitumaton politiikka, Venäjän alueellisena liittolaisena, samalla vahvistaen omaa pitkän aikavälin voimaansa geopoliittisten asemiensa vahvistamiseksi, mikäli Venäjä romahtaa joskus. Länttäkin voisi lähestyä, kunhan osoittaisi Kremlille olevansa sitoutunut sotilaalliseen liittoutuneisuuteen Venäjän kanssa - minkä ei pitäisi olla ihan hirveän vaikeaa, kun katselee miten täälläkin YYA-liturgiaa jauhettiin kyllästymiseen asti Kremlin miellyttämiseksi.
 
Viimeksi muokattu:
J0h1F kirjoitti:
Aivan näin.
Mielestäni Armenian on tunnustettava omat tosiasiansa, eli heidän kohdallaan Venäjästä ei ihan noin vain voida hankkiutua eroon, sillä Venäjä on Armenian olemassaolon ja nykyisen sotilaallisen etulyöntiaseman takaaja suhteessa Turkkiin ja Azerbaidzaniin (jonka kanssa Armenialla on kiistaa Vuoristo-Karabahista). Käytännössä heidän asemansa on hyvin erilainen kuin Venäjän väkivalloin tai enemmän tai vähemmän kieroilemalla etupiiriinsä sitoneilla mailla - Armenia hyötyy geopoliittisesti Venäjä-suhteestaan niin paljon, että sen katkaisemiseen tai selkeään heikentämiseen ei ole varaa. Tässä Venäjällä on ehkä ainoana maana tällainen USA-asenne, eli taataan jonkun maan turvallisuus ja siten sidotaan se liittolaiseksi (mikä eroaa Venäjän normaalista uhkailutaktiikasta paljon).

Sen sijaan korruptiolle ja raspiloinnille voitaisiin paljonkin, ja se nimenomaan on se, joka armenialaisia näyttää poliitikoissa hiertävän - ja se myös on Kremlin suuri virhe asiassa. Heidän ei pitäisi sallia vasallipoliitikoiltaan selkeää korruptiota, se oli Kremlin suurin virhe myös Ukrainan ja Georgian kohdalla (Ukrainassa kahdesti), ja ajoi kansat hallintoa ja Venäjää vastaan ja vallankumoukseen.

Armenialta viisainta politiikkaa olisi puhdas ja korruptoitumaton politiikka, Venäjän alueellisena liittolaisena, samalla vahvistaen omaa pitkän aikavälin voimaansa geopoliittisten asemiensa vahvistamiseksi, mikäli Venäjä romahtaa joskus. Länttäkin voisi lähestyä, kunhan osoittaisi Kremlille olevansa sitoutunut sotilaalliseen liittoutuneisuuteen Venäjän kanssa - minkä ei pitäisi olla ihan hirveän vaikeaa, kun katselee miten täälläkin YYA-liturgiaa jauhettiin kyllästymiseen asti Kremlin miellyttämiseksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllä Armenialla on käsittämättömän kusinen geopoliittinen asema. Naapureina on kolme muslimivaltiota joihin ei ole luottamista. Georgia taas on riidoissa ainoan liittolaisen kanssa joten kuljetukset eivät välttämättä onnistu sitäkään kautta.

Armenian omat valinnat eivät välttämättä riitä takaamaan hyviä suhteita sekä Venäjälle että USA:n suuntaan. Esim. löytyi tällainen uutinen:
Citing the U.S. Embassy in Yerevan, the “Haykakan Zhamanak” daily reported this week that Washington told the Armenian government that it will risk U.S. sanctions in case of signing “substantial deals” with Russia’s state-owned defense industry.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.azatutyun.am/a/29041824.html
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top