Arrow 16-harjoitus

Mitä pojat olivat harrastaneet Norjassa oli yöaikaan 12-15 km pituisia partioretkiä hiihtäen. Saman kun suoritat lumikengillä niin... Avot.

Hyva pointti, ladunavaajan perassa hiihtaminen vahentaa energiankulutusta huomattavasti, kun taas muutaman kerran lumikenkia kokeilleena ja itsekin sellaiset kerran maastossa hatajalkineiksi vasanneena niin nakemys on etta toisen jalanjalkiin astuminen on erittain epa-ihanteellista... typeran lumirapylan karki kirraa siihen painanteen etureunaan todella arsyttavasti jos olet kakkosena tai kolmosena.
Noi lumikengat sopivat ehka todella jyrkkaan maastoon, joku Norjan syvat vuonolaaksot ja Kanadan kalliovuoret tulevat mieleen... Suomen metsissa ja melko loivapiirteisilla vaaroilla noilla ei tee mitaan, mita kunnon maastosuksi ei tekisi huomattavasti paremmin.

Plus voi joku koittaa hangessa sitoa haavoittuneen alle pari lumikenkaa ja lahtea vetamaan hanta suojaan... ei toimi!
 
Kyllä sinne eetteriin tulee liikennettä, kun ruuti alkaa palaa ja tilanteet vaihtelevat jatkuvasti, ihan siellä panssarijoukoissakin. Pelkkä kolonnan liikkeellelähtö tuskin on ihan sama asia kuin sodankäyminen vähintään tasapäistä verrokkia vastaan. Tuskin laajassa taistelutilanteessa pelkästään telepatialla ja taskulamppujen heilutuksella pärjää suomalaisetkaan.
Missasit sitten pointin kokonaan? Ja itse asiassa kun Mekanisoitujoukko on taistelussa sitä radiokuria nimeomaan kaivataan...kun taistelut ratkaistaan sekunneissa - minuuteissa ei yksittäinen vaunujohtaja tai ryhmänjohtaja voi verkkoa tukkia päälliköiden ja joukkueenjohtajien tärkeämmiltä viesteiltä. Usein esim. tulikomennot viestitään puheella pelkiin peitepisteisiin sitoen kun ei ole aikaa alkaa vääntämään mitään SANLA viestiä. Ja kas homma toimii!

Esimerkki: Koko PSVK on samalla taajuudella tilannetietoisuuden ja nopeuden säilyttämiseksi. Yksittäisen PSVJ:n siipivaunun vaunujohtaja ei sano verkkoon a) yhtään b) mitään jos kyseessä ei ole a) ilmoitus vihollisesta johon on vaikutettu ("B10-B4, tankki uralla päin. Ammuin. Osuma!") tai b) tähystyshavainto toisen vaunu tulesta ("B10 alhaalla puoli, vasemmalla puoli"). KAIKKI saamansa käskyt "4" kuittaa käsimerkillä ja esim. se että "10" käskee joukkueensa 200m päähän risteykseen asemaan ei todellakaan vaadi yhtään radiokäskyä... täällä lienee pari tankkimiestä jotka vahvistanevat tämän.
 
Viimeksi muokattu:
Onko viestiliikenne suurinpiirtein tämmöistä?
Joo on. Tosin tuossa harjoituksessa höpötetään aivan liikaa koska radioliikenteen ja ilmoitusten tekemisen harjoittelu on osa simulaattoriharjoituksen tavoittetta kyseisessä harjoitteessa...se turha höpöttäminen karsiutuu pois sitten aikaa myöden ja ilmoitukset lyhenevät sekä osa (mm. kuittaukset) korvautuvat käsimerkeillä aikanaan. Ko esitelyvideossa olevat vaunumiehet ovat vasta palveluksen puolivälissä. Sitä paitsi simulaattorissa on vaikeampi näyttää käsimerkkejä kun oikeassa elämässä. ;)
 
https://www.facebook.com/2ndCavalryRegiment/timeline
https://www.army.mil/2cr

Arrow '16 brings 2nd Cavalry Regiment and Finnish Army together
May 6, 2016 https://www.army.mil/article/167472/Arrow__16_brings_2nd_Cavalry_Regiment_and_Finnish_Army_together/

By Staff Sgt. Jennifer Bunn, 2nd Cavalry Regiment Public Affairs
NIINISALO, Finland -- Fox Troop, 2nd Squadron, 2nd Cavalry Regiment, began the force-on-force training portion for exercise Arrow '16 with the Finnish Army, May 4, 2016 at the Niinisalo Training Area.

The Soldiers will spend approximately three weeks participating in Arrow '16, a bilateral exercise in which Fox Troop aims to achieve Dragoon platoon certifications and simultaneously share valuable lessons learned with their Finnish counterparts. This is the first time the U.S. Army has participated in the annual event.

Capt. Kirby Clark, commander for Fox Troop, remarked that the training with the Finnish Army has been going well so far and his Soldiers are looking forward to the remaining couple of weeks.

"Training with the Finnish Army is a great experience over all; it's a very professional military," Clark said. "A lot of different experiences compared to the other (exercises) we've had the last 12 months and the Soldiers are learning a lot from it."

The troop jumped right into training once they arrived in country, eager to progress and build upon past achievements.

"We are always looking to get to the next training objective, so we're really happy to come here and be able to get right into troop level exercises, that is were we are at anyway," said Clark.

Team leader, Spc. Jarrison Perez, and his two Soldiers look forward to more challenges and new experiences in the days ahead. They already had a chance to participate in a mine wire obstacle breach with their Finnish partners who brought their Bangalore and set up the barrier.

"They didn't really use explosives, it was just pretend, but they brought out their equipment," Perez explained. "They breached the obstacle and we crossed it, then we set up security on the other side, we worked together on that."

Clark will lead his Soldiers through a couple more days of force-on-force training and then move on to live-fire exercises.

"Usually we only go through battle drill one which is a squad or platoon attack, like room clearing. It's really rare we do breaching a mine wire obstacle," Perez added.

Another rare moment was the troops chance to take part in a river crossing along side the Finnish Soldiers. Although 2CR units have been conducting river crossing in other countries, this was the first time Fox Troop participated in one.

"It's worked out really well, we're always happy to train and it's especially more so when it's with other nations," said Clark.
 
Joskus muistan kuulleeni hyvän esimerkin radiokurista brittiläisiltä. Harjoituksessa Warriorilla jyrryyttänyt partio törmäsi vihamielisen osapuolen rakentamaan tiesulkuun. Meni suunnilleen näin.

Radiosta kuului "PAPA NINER, CHARLIE TWO, CONTACT, WAIT, OUT."

Sitten kuului parin kilsan päästä 30-millisen Rardenin louskutusta.

Jonka jälkeen, "PAPA NINER, CHARLIE TWO, PROCEEDING TO NICK FOUR ONE, OUT."

Tosin saatiin mekin samassa harjoituksessa kehuja radion käytöstä :rolleyes:.
 
Ohi mennen pakko sanoa että aikoinaan meillä Kainuun prikaatin lääkinnässä oli eräs kovimpia radiokureja joita olen tavannut. Mitään radiota ei annettu. Koska kuulemma emme tarvinneet moista.

Vähentää lörpöttelyä huomattavasti

Mutta miten oli savumerkki- ja kirjekyyhkyskurin laita? :)

Silloin kun olin katapulttipatteriston tulenjohtajana, niin kovasti se kenturio korosti että tulinuolia ei sit ammuta ilmaan turhan päiten vaan vasta sitten kun "on my signal, unleash hell."
 
Mutta miten oli savumerkki- ja kirjekyyhkyskurin laita? :)

Silloin kun olin katapulttipatteriston tulenjohtajana, niin kovasti se kenturio korosti että tulinuolia ei sit ammuta ilmaan turhan päiten vaan vasta sitten kun "on my signal, unleash hell."

Me treenattiin trumpettikuria.

Sooloja sai soittaa vasta taistelun alettua.

Sitä ennen ei saanu paljastaa jspn paikkaa
 
Missasit sitten pointin kokonaan?

Missasin. Mietin vain sitä, että kun ollaan tst-kentällä, siellä on savua, tulipaloja, tappioita, ilmavaaraa, tykistökeskityksiä, miinoitteita, kenties pimeää, sekaannuksia, vihollisen aktviivista toimintaa, eksymisiä, rikkoutumisia, haavoittuneita, yllätyksiä,....ja eetterissä on hiljaista kuin Preussin evankelisluterilaisessa kirkossa v. 1914.....uskoo ken haluaa, minä en. Missaan edelleen pointin. Mutta eipä kuulu tähän topikkiin.
 
Pohjankangas on kyllä vähän turhan helppoa maastoa panssarijoukoille jos verrataan noin yleisesti millaista maasto Suomessa on. Vaihtoehtoja ei nyt kuitenkaan taida paljoa olla?
 
Pohjankangas on kyllä vähän turhan helppoa maastoa panssarijoukoille jos verrataan noin yleisesti millaista maasto Suomessa on. Vaihtoehtoja ei nyt kuitenkaan taida paljoa olla?
Tyypillinen virhekäsitys kun ei ymmäretä mekanisoitujen joukkojen käyttöperiaatteita! Eikä tunneta joukkojen käyttömaastoa tai edes ylipäätään suomalaisista topografiaa.

Pohjankangas kuvaa erittäin hyvin tyypillistä maastoa jossa pyrimme käyttämään mekanisoutuja joukkojamme eli metsäsaarekkeiden rikkomaa aukeavoittoista (pelto)maastoa. Ei ne tankit siellä metsässä puiden seassa taistele!

Vaikka kartalla näyttää että pohjankangas on 20km pitkä tasainen hiekka-aavikko on se kaukana siitä; korkeuseroja ja metsäsaarekkeita löytyy. Reunametsiköt pikku urineen ovat ihanteellisia JV:n nopeisiin koukkauksiin rynnäkkövaunujen tukiessa liikettä. Keskilinjan aukealla voivat taisteluvaunut käyttää tulta ja liikettä maastonmuotoja hyväksi käyttäen.

Maksimi ampuma-etäisyydet täsmäävät erittäin hyvin piip-Suomalaisen peltoalueen tyypillisiin maksimi ametteihin. Ja se joka luulee, että tyypillinen piip-Suomen pelto on tasainen niin kannattaa käydä kävelyllä halvan laser-etäisyysmittarin kanssa sekä todeta itse korkeuserojen ja metsäsaarekkeiden aiheuttama ampumaetäistyksien rajallisuus karttatarkasteluun verrattuna.

Edit: Jännä homma että juuri mekanisoidut joukot ovat vuosikymmeniä harjoitelleet juuri Pohjankankaalla ja mm. käyttäneet omia rahojaan niiden harjoitusfasilitettien kehittämiseen joihin tykistöllä ei ole ollut intressiä...
 
Viimeksi muokattu:
Jännä homma että juuri mekanisoidut joukot ovat vuosikymmeniä harjoitelleet juuri Pohjankankaalla ja mm. käyttäneet omia rahojaan niiden harjoitusfasilitettien kehittämiseen joihin tykistöllä ei ole ollut intressiä...

Voisikohan tämä johtua siitä, että tykistölläkään ei ole ollut liikaa rahoja ja ovat joutuneet käyttämään rahansa Rovajärven kehittämisen. Eteläisemmän Suomen kolme pienempää ampuma-aluettahan eivät niiden
pienuuden johdosta mahdollista täystehoista kovapanosammuntaa.
 
Voisikohan tämä johtua siitä, että tykistölläkään ei ole ollut liikaa rahoja ja ovat joutuneet käyttämään rahansa Rovajärven kehittämisen. Eteläisemmän Suomen kolme pienempää ampuma-aluettahan eivät niiden
pienuuden johdosta mahdollista täystehoista kovapanosammuntaa.
Ei kun johtuu silitä että mekanisoidut joukot ovat arvostaneet Pohjankaan yhdeksi tärkeimmistä harjoitusalueistaan! Niin paljon että kun intressit ovat eronneet niin sitten on investoitu jopa "naapurin" halitsemaan kohteeseen...
 
Tyypillinen virhekäsitys kun ei ymmäretä mekanisoitujen joukkojen käyttöperiaatteita! Eikä tunneta joukkojen käyttömaastoa tai edes ylipäätään suomalaisista topografiaa.

Pohjankangas kuvaa erittäin hyvin tyypillistä maastoa jossa pyrimme käyttämään mekanisoutuja joukkojamme eli metsäsaarekkeiden rikkomaa aukeavoittoista (pelto)maastoa. Ei ne tankit siellä metsässä puiden seassa taistele!

Vaikka kartalla näyttää että pohjankangas on 20km pitkä tasainen hiekka-aavikko on se kaukana siitä; korkeuseroja ja metsäsaarekkeita löytyy. Reunametsiköt pikku urineen ovat ihanteellisia JV:n nopeisiin koukkauksiin rynnäkkövaunujen tukiessa liikettä. Keskilinjan aukealla voivat taisteluvaunut käyttää tulta ja liikettä maastonmuotoja hyväksi käyttäen.

Maksimi ampuma-etäisyydet täsmäävät erittäin hyvin piip-Suomalaisen peltoalueen tyypillisiin maksimi ametteihin. Ja se joka luulee, että tyypillinen piip-Suomen pelto on tasainen niin kannattaa käydä kävelyllä halvan laser-etäisyysmittarin kanssa sekä todeta itse korkeuserojen ja metsäsaarekkeiden aiheuttama ampumaetäistyksien rajallisuus karttatarkasteluun verrattuna.

Edit: Jännä homma että juuri mekanisoidut joukot ovat vuosikymmeniä harjoitelleet juuri Pohjankankaalla ja mm. käyttäneet omia rahojaan niiden harjoitusfasilitettien kehittämiseen joihin tykistöllä ei ole ollut intressiä...
Ajattelin lähinnä maaston kantavuutta muualla se ei ole välttämättä yhtä hyvä, oletan?
 
Ajattelin lähinnä maaston kantavuutta muualla se ei ole välttämättä yhtä hyvä, oletan?
Ei se kantavuus ole tela-ajoneuvoilla ongelma...vanha sääntö pitää yhä paikkansa: se suo mikä kantaa jalkamiehen saappaat jalassa ja reppu selässä kantaa taistelupanssarivaununkin. Poikkeuksiakin on: CV90 on jopa parempi suoisessa maastossa (ja lumessa) kun telojen pintapainelukujen perusteella pitäisi olla. Miksi puhun soista? Jos suollakin voi ajaa, niin kyllä se pelto kantaa vaunun sen about 11 kk vuodesta ja toisaalta onpa Pohjankankaalla olevasta Peijarinnevan suostakin vaunuja jouduttu pois hinaamaan...

Pyörä-ajoneuvot onkin kokonaan toinen luku, mutta eipä sen huolon tarvitse niitä peltoja pitkin tullakaan...
 
Ei se kantavuus ole tela-ajoneuvoilla ongelma...vanha sääntö pitää yhä paikkansa: se suo mikä kantaa jalkamiehen saappaat jalassa ja reppu selässä kantaa taistelupanssarivaununkin. Poikkeuksiakin on: CV90 on jopa parempi suoisessa maastossa (ja lumessa) kun telojen pintapainelukujen perusteella pitäisi olla. Miksi puhun soista? Jos suollakin voi ajaa, niin kyllä se pelto kantaa vaunun sen about 11 kk vuodesta ja toisaalta onpa Pohjankankaalla olevasta Peijarinnevan suostakin vaunuja jouduttu pois hinaamaan...

Pyörä-ajoneuvot onkin kokonaan toinen luku, mutta eipä sen huolon tarvitse niitä peltoja pitkin tullakaan...
Ok. Asiassa ei sitten ole ongelmaa.
 
Kyllä sinne eetteriin tulee liikennettä, kun ruuti alkaa palaa ja tilanteet vaihtelevat jatkuvasti, ihan siellä panssarijoukoissakin. Pelkkä kolonnan liikkeellelähtö tuskin on ihan sama asia kuin sodankäyminen vähintään tasapäistä verrokkia vastaan. Tuskin laajassa taistelutilanteessa pelkästään telepatialla ja taskulamppujen heilutuksella pärjää suomalaisetkaan.

Näin on, kun ruuti palaa voi alkaa jo puhua radioon. Tosin meillä on selvä ero länsimaihin nähden. Meillä panssariyksiköt toimivat yhdessä verkossa, esim jenkeillä on joukkueittain omat radioverkot. Tästä johtuen meillä pidetään radioliikenne taistelutilanteessakin hyvin lyhyenä, muuten ei tule mitään, jos melkein 20 taistelijaa puhuu päällekkäin. Jenkeillä on vain neljä vaunua ja ehkä joku alistettu ryhmä samassa verkossa, jolloin on enemmän puheaikaa. Asettaa melkoisia vaatimuksia joukon kouluttamiseen ja vaarana on tosiaan komentoverkon ruuhkautuminen jos homma ei ole porukalla hanskassa. Yhtenä keinona radioliikenteen vähentämiseen on nimenomaan käsimerkit joilla voi hoitaa radiokuittauksen jne.

Hyvänä puolena meikäläisten ratkaisussa on se, että kaikki kuulevat heti komppanian päällikön käskyt. Tällöin reagointi on paljon nopeampaa kun yksittäiset vaunuryhmät tietävät odottaa joukkueenjohtajan käskyä. Pikatilanteissa päällikkö voi lisäksi käskeä suoraan esim tuhoamistehtävän tai varoittaa ilmauhasta. Jenkeillä menee turha aikaa kun joukkueenjohtaja joutuu ensin kuittaamaan käskyn saaduksi ja sen jälkeen käskee omiaan, jotka eivät kuule päällikön käskyjä.

Olen ollut jo 1990-luvun puolivälissä harjoituksessa missä panssaripataljoona ajoi täydessä radiohiljaisuudessa kosketukseen, pois lukien pari vaunua jotka olivat väärillä taajuuksilla antamassa harhauttavaa viestintää. Kun kosketus saatiin, aloitettiin radioliikenne, mutta yksiköiden taajuudet vaihdettiin tunnin välein. Harjoituksen edetessä taajuuden vaihtoaikaa lyhennettiin jopa 15 minuuttiin, joka alkoi olla jo turhankin lyhyt, puoli tuntia pelitti hyvin. Ei häirintä ehtinyt kauheasti vaikuttamaan.
 
Back
Top