Arrow 16-harjoitus

Lepard

Kapteeni
Juuei, tarkoitin sitä, että tuollainen selkeästi siviilistä nykäisty tyyppi otetaan mukaan tällaiseen harjoitukseen, jossa voisi kuvitella esitettävän maan parasta parasta osaamista. Saattaa olla yllättävää vieraille.
Sitähän tässä esitetäänkin. 3-5 vuotta reservissä marinoitunut taistelija on parhaimmillaan. Muistaa vielä hommat pienen kertaamisen jälkeen hyvin ja itsevarmuus on kasvanut niin, ettei kokoajan odota kapiaisen komentoa.
 

Deeiii

Eversti
Näin on, kun ruuti palaa voi alkaa jo puhua radioon. Tosin meillä on selvä ero länsimaihin nähden. Meillä panssariyksiköt toimivat yhdessä verkossa, esim jenkeillä on joukkueittain omat radioverkot. Tästä johtuen meillä pidetään radioliikenne taistelutilanteessakin hyvin lyhyenä, muuten ei tule mitään, jos melkein 20 taistelijaa puhuu päällekkäin. Jenkeillä on vain neljä vaunua ja ehkä joku alistettu ryhmä samassa verkossa, jolloin on enemmän puheaikaa. Asettaa melkoisia vaatimuksia joukon kouluttamiseen ja vaarana on tosiaan komentoverkon ruuhkautuminen jos homma ei ole porukalla hanskassa. Yhtenä keinona radioliikenteen vähentämiseen on nimenomaan käsimerkit joilla voi hoitaa radiokuittauksen jne.

Hyvänä puolena meikäläisten ratkaisussa on se, että kaikki kuulevat heti komppanian päällikön käskyt. Tällöin reagointi on paljon nopeampaa kun yksittäiset vaunuryhmät tietävät odottaa joukkueenjohtajan käskyä. Pikatilanteissa päällikkö voi lisäksi käskeä suoraan esim tuhoamistehtävän tai varoittaa ilmauhasta. Jenkeillä menee turha aikaa kun joukkueenjohtaja joutuu ensin kuittaamaan käskyn saaduksi ja sen jälkeen käskee omiaan, jotka eivät kuule päällikön käskyjä.
.
Yksi lisäongelma on sit vielä se, että jenkkisysteemissä johtajalta/radioukolta menee välillä aivan hitokseen aikaa eri kanavien tapahtumien seuraamiseen ja sen olennaisen tiedonjyvän poimimiseen sieltä, sekä sitten tosiaan sen oman porukan käskyttämiseen. Kaikki tämä on poissa muusta aivotyöstä tai ympäristön havainnoinnista. Ja oon joskus ollut tästä juontuneen kuuluisan rikkinäisen puhelimen väärässä päässä, Mikä Ei Ole Hyvä Juttu.

Nykyään varmaan on tekniikka kehittynyt, mutta silloin joskus tää vieläpä tarkoitti sitä, että piti olla völjyssä kaksi radiota jos halusi kahta kanavaa kuunnella yhtä aikaa. LV217 sanoo "moi."

Mulla ei noita nappuloita ole koskaan enemmin ollut, mutta pidin yhtä komppaverkkoa ja tiukkaa kuria turhien pulinoiden suhteen siltikin fiksumpana ratkaisuna.
 

Perde

Luutnantti
Kolumni 08.05.2016 03:00
Kansainvälisistä harjoituksista kustannustehokkaasti torjuntakykyä



Jarmo Lindberg

Suomen puolustusvoimilla ei ollut kylmän sodan aikana juuri mitään yhteistyötä muiden maiden puolustusvoimien kanssa. Olimme tyhjiössä. Ainoat yhteydenpidot olivat käytännössä materiaalihankintoihin liittyvät koulutustilaisuudet valmistajamaissa. Muissa maissa kansainväliset harjoitukset olivat jokapäiväistä rutiinia. Ennen toista maailmansotaa kansainvälinen yhteistyö oli luontevaa. Muistan nähneeni kuvan, jossa 1930-luvulla Suomen ilmavoimien majurilla oli kuuden maan ohjaajan lentomerkki. Olimme puolustusvoimissa todennäköisesti 1930-luvulla kansainvälisempiä kuin koko kylmän sodan aikana.

Neuvostoliiton ja Varsovan liiton romahtamisen jälkeen tilanne alkoi muuttua myös Suomen osalta. Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan heti avausvuonna 1994 ja aktivoimme myös Partnership Activity and Review Program (PARP) ohjelman yhteistoimintakykyjemme kehittämiseksi. 1990-luvulla puolustusvoimien kansainvälinen yhteistyö oli käytännössä yksittäisten henkilöiden ja pienryhmien osallistumista seminaareihin, yhteistyötilaisuuksiin ja esikuntaharjoituksiin. Mutta sekin oli uutta verrattuna edellisiin vuosikymmeniin. Merivoimat oli liikkeellä jo 1990-luvulla aktivoiden osallistumisen BALTOPS-harjoituksiin vuosikymmenen puolivälissä. Samaan aikaan taktisen koulutuksen ”piikkinä” voidaan todeta ilmavoimien eri Hornet-ohjaajaryhmien yhteensä kolme vuotta kestänyt tyyppikoulutus ja perusteellinen taktinen koulutus Kaliforniassa ja Nevadassa Yhdysvaltain merivoimien hävittäjälaivueessa.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen kansainvälinen harjoitusyhteistyö alkoi nopeasti muuttua. Kaikkien puolustushaarojen eli maa-, meri- ja ilmavoimien esikuntaupseereiden lisäksi alettiin lähettää yksiköitä Suomen ulkopuolelle harjoituksiin. Ilmavoimien operaatiopäällikkönä seurasin ruotsalaisen lento-osaston tuloa Rovaniemelle ja sen jälkeen ensimmäisen Hornet-osaston lähettämistä 2001 Ronnebyn tukikohtaan Etelä-Ruotsiin. Siitä se lähti eikä paluuta kylmän sodan tyhjiöön ole kaivattu. Tuntuu lähes hämmentävältä ajatella, että kiehuimme omissa rasvoissamme noin puoli vuosisataa. Suomessahan on kaikilla yhteiskunnan aloilla aina korostettu avoimuuden ja kansainvälisen yhteistyön merkitystä - mutta jostain syystä ei puolustusvoimien osalta.

Termodynamiikan toisen lain mukaan suljetussa järjestelmässä epäjärjestys kasvaa kunnes järjestelmä romahtaa. Me elimme suljetussa järjestelmässä kansainvälisen vertailtavuuden suhteen, mutta järjestelmä ei romahtanut. Kehityksen edellytyksenä on avoimuus ja vertailtavuus. Sitä me emme tehneet, koska siihen ei ollut edellytyksiä. Vuosituhannen vaiheen jälkeen tilanne muuttui. Yllättäen puolustusvoimien yksiköt pääsivät vertaamaan (benchmarking) taitotasoaan Euroopan eri joukkojen kanssa. Ammattilaisille oli erittäin mielenkiintoista päästä lopultakin näkemään missä mennään ja miten pärjätään eri maiden yksiköiden kanssa.

Oma näkemykseni uudessa tilanteessa vuosituhannen vaihteessa oli se, että meidän tulee etsiä Euroopasta eri asevoimien parhaat yksiköt ja mennä heidän kanssaan pienillä kustannustehokkailla joukoilla taktisesti vaativiin harjoituksiin, joista kotiutamme saamamme opit kotimaan torjuntakyvyn kehittämiseen. Tätä kantaani en ole muuttanut myöhemmin. Harjoituskokemukset karttuivatkin nopeasti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Suomalaiset yksiköt otettiin hyvin vastaan kansainvälisissä harjoituksissa. Meidät todettiin yhteistyökykyisiksi ammattilaisiksi, minkä seurauksena kutsuja uusiin harjoituksiin alkoi sataa tahdilla, johon ei kyetty vastaamaan. Tärkeää oli se, että ammattitaitoisella toiminnalla joukkomme lisäsivät puolustusvoimien torjuntakyvyn uskottavuutta eri puolilla Eurooppaa. Sanoma kiirii nopeasti ammattilaispiireissä.

Euroopassa kansainvälisissä harjoituksissa käytetään vain Nato-standardeja, koska lähes kaikki maat kuuluvat liittoon eikä muita standardeja ole olemassa. Tämän seurauksena myös liittokunnan ulkopuolisten maiden välisissä harjoituksissa esim Suomen ja Ruotsin välillä käytetään samoja standardeja. Harjoitus harjoitukselta maiden välinen yhteensopivuus ja –toimivuus lisääntyvät ollen tällä hetkellä erinomaisella tasolla.

Puolustusvoimilla on ollut viime vuosina hieman yli 60 kansainvälistä harjoitusta vuosittain. Rahaa harjoituksiin on käytetty noin 5,5 M€ vuodessa. Tänä vuonna harjoituksia on 87, koska kahdenvälisten harjoitusten määrä on kasvanut. Kauas on tultu kylmän sodan vuosista eikä sinne haluta takaisin. Suomi on maa, joka elää kansainvälisestä yhteistoiminnasta. Tämä pätee myös puolustusvoimiin. Meidän pitää olla avoimia, läpinäkyviä ja yhteistoimintakykyisiä. Meidän on hanakasti haettava vertailtavuutta ja oppia kansainvälisistä harjoituksista, jonka jälkeen hyväksi havaitut opit on häpeilemättä kopioitava kotimaan puolustusta tehostamaan. Kaikkein kustannustehokkain tapa tähän on se, että kansainvälisiä harjoituksia järjestetään Suomessa, jolloin vieraat maksavat kaikki osallistumiskustannukset halutessaan tulla kanssamme harjoittelemaan. Me voimme toimia kotitukikohdistamme ilman lisäkustannuksia. Itsekästä, mutta tehokasta.

Kirjoittaja on kenraali ja Suomen Puolustusvoimain komentaja.
 

John Hilly

Kenraali
Kolumni 08.05.2016 03:00
Kansainvälisistä harjoituksista kustannustehokkaasti torjuntakykyä



Jarmo Lindberg

Suomen puolustusvoimilla ei ollut kylmän sodan aikana juuri mitään yhteistyötä muiden maiden puolustusvoimien kanssa. Olimme tyhjiössä. Ainoat yhteydenpidot olivat käytännössä materiaalihankintoihin liittyvät koulutustilaisuudet valmistajamaissa. Muissa maissa kansainväliset harjoitukset olivat jokapäiväistä rutiinia. Ennen toista maailmansotaa kansainvälinen yhteistyö oli luontevaa. Muistan nähneeni kuvan, jossa 1930-luvulla Suomen ilmavoimien majurilla oli kuuden maan ohjaajan lentomerkki. Olimme puolustusvoimissa todennäköisesti 1930-luvulla kansainvälisempiä kuin koko kylmän sodan aikana.

Neuvostoliiton ja Varsovan liiton romahtamisen jälkeen tilanne alkoi muuttua myös Suomen osalta. Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan heti avausvuonna 1994 ja aktivoimme myös Partnership Activity and Review Program (PARP) ohjelman yhteistoimintakykyjemme kehittämiseksi. 1990-luvulla puolustusvoimien kansainvälinen yhteistyö oli käytännössä yksittäisten henkilöiden ja pienryhmien osallistumista seminaareihin, yhteistyötilaisuuksiin ja esikuntaharjoituksiin. Mutta sekin oli uutta verrattuna edellisiin vuosikymmeniin. Merivoimat oli liikkeellä jo 1990-luvulla aktivoiden osallistumisen BALTOPS-harjoituksiin vuosikymmenen puolivälissä. Samaan aikaan taktisen koulutuksen ”piikkinä” voidaan todeta ilmavoimien eri Hornet-ohjaajaryhmien yhteensä kolme vuotta kestänyt tyyppikoulutus ja perusteellinen taktinen koulutus Kaliforniassa ja Nevadassa Yhdysvaltain merivoimien hävittäjälaivueessa.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen kansainvälinen harjoitusyhteistyö alkoi nopeasti muuttua. Kaikkien puolustushaarojen eli maa-, meri- ja ilmavoimien esikuntaupseereiden lisäksi alettiin lähettää yksiköitä Suomen ulkopuolelle harjoituksiin. Ilmavoimien operaatiopäällikkönä seurasin ruotsalaisen lento-osaston tuloa Rovaniemelle ja sen jälkeen ensimmäisen Hornet-osaston lähettämistä 2001 Ronnebyn tukikohtaan Etelä-Ruotsiin. Siitä se lähti eikä paluuta kylmän sodan tyhjiöön ole kaivattu. Tuntuu lähes hämmentävältä ajatella, että kiehuimme omissa rasvoissamme noin puoli vuosisataa. Suomessahan on kaikilla yhteiskunnan aloilla aina korostettu avoimuuden ja kansainvälisen yhteistyön merkitystä - mutta jostain syystä ei puolustusvoimien osalta.

Termodynamiikan toisen lain mukaan suljetussa järjestelmässä epäjärjestys kasvaa kunnes järjestelmä romahtaa. Me elimme suljetussa järjestelmässä kansainvälisen vertailtavuuden suhteen, mutta järjestelmä ei romahtanut. Kehityksen edellytyksenä on avoimuus ja vertailtavuus. Sitä me emme tehneet, koska siihen ei ollut edellytyksiä. Vuosituhannen vaiheen jälkeen tilanne muuttui. Yllättäen puolustusvoimien yksiköt pääsivät vertaamaan (benchmarking) taitotasoaan Euroopan eri joukkojen kanssa. Ammattilaisille oli erittäin mielenkiintoista päästä lopultakin näkemään missä mennään ja miten pärjätään eri maiden yksiköiden kanssa.

Oma näkemykseni uudessa tilanteessa vuosituhannen vaihteessa oli se, että meidän tulee etsiä Euroopasta eri asevoimien parhaat yksiköt ja mennä heidän kanssaan pienillä kustannustehokkailla joukoilla taktisesti vaativiin harjoituksiin, joista kotiutamme saamamme opit kotimaan torjuntakyvyn kehittämiseen. Tätä kantaani en ole muuttanut myöhemmin. Harjoituskokemukset karttuivatkin nopeasti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Suomalaiset yksiköt otettiin hyvin vastaan kansainvälisissä harjoituksissa. Meidät todettiin yhteistyökykyisiksi ammattilaisiksi, minkä seurauksena kutsuja uusiin harjoituksiin alkoi sataa tahdilla, johon ei kyetty vastaamaan. Tärkeää oli se, että ammattitaitoisella toiminnalla joukkomme lisäsivät puolustusvoimien torjuntakyvyn uskottavuutta eri puolilla Eurooppaa. Sanoma kiirii nopeasti ammattilaispiireissä.

Euroopassa kansainvälisissä harjoituksissa käytetään vain Nato-standardeja, koska lähes kaikki maat kuuluvat liittoon eikä muita standardeja ole olemassa. Tämän seurauksena myös liittokunnan ulkopuolisten maiden välisissä harjoituksissa esim Suomen ja Ruotsin välillä käytetään samoja standardeja. Harjoitus harjoitukselta maiden välinen yhteensopivuus ja –toimivuus lisääntyvät ollen tällä hetkellä erinomaisella tasolla.

Puolustusvoimilla on ollut viime vuosina hieman yli 60 kansainvälistä harjoitusta vuosittain. Rahaa harjoituksiin on käytetty noin 5,5 M€ vuodessa. Tänä vuonna harjoituksia on 87, koska kahdenvälisten harjoitusten määrä on kasvanut. Kauas on tultu kylmän sodan vuosista eikä sinne haluta takaisin. Suomi on maa, joka elää kansainvälisestä yhteistoiminnasta. Tämä pätee myös puolustusvoimiin. Meidän pitää olla avoimia, läpinäkyviä ja yhteistoimintakykyisiä. Meidän on hanakasti haettava vertailtavuutta ja oppia kansainvälisistä harjoituksista, jonka jälkeen hyväksi havaitut opit on häpeilemättä kopioitava kotimaan puolustusta tehostamaan. Kaikkein kustannustehokkain tapa tähän on se, että kansainvälisiä harjoituksia järjestetään Suomessa, jolloin vieraat maksavat kaikki osallistumiskustannukset halutessaan tulla kanssamme harjoittelemaan. Me voimme toimia kotitukikohdistamme ilman lisäkustannuksia. Itsekästä, mutta tehokasta.

Kirjoittaja on kenraali ja Suomen Puolustusvoimain komentaja.
@Perde. On aina järkevää mainita tai kopioida lähde, jotta tietäisimme, missä yhteydessä juttu, tai tässä tapauksessa kirjoitus on julkaistu. Sillä on, yllättävää kyllä merkitystä. :rolleyes:

Erinomainen kirjoitus Charlesilta.:salut:
 

miheikki

Respected Leader
"Working with the Finnish has been fantastic. We've learned a lot of different things from them," concluded Lagemann. "The biggest thing is that they give a very clear 'This is what I want you to do' (brief), but they do not give you 'how you should do it'. So, it is very fast paced, think on the go and essentially adapt and over come."
Dragoon Troopers and Finnish Soldiers reach training objective together
May 9, 2016 https://www.army.mil/article/167544/Dragoon_Troopers_and_Finnish_Soldiers_reach_training_objective_together/

By Staff Sgt. Jennifer Bunn, 2nd Cavalry Regiment Public Affairs








NIINISALO, Finland - The early morning sun was just over the horizon May 6, 2016, as both U.S. and Finnish Soldiers prepared their equipment for the culminating attack on a notional enemy in the Niinisalo Training Area.

Troopers assigned to Fox Troop, 2nd Squadron, 2nd Cavalry Regiment, arrived in Finland on May 2nd to participate in Arrow '16, a bilateral exercise that allows the troop to continue Dragoon standard training while sharing and learning techniques and procedures from their Finnish counterparts.

As the two units gathered at the rally point, Capt. Kirby Clark, Fox Troop Commander, expressed his confidence with his Soldier's ability to mesh with their Finnish counterparts and accomplish their mission together.

"Training with the Finnish military has been an eye opening experience. There are many techniques that we have gleaned while working with them (the past few days) that we will implement," Clark said. "The systems are very different but they are compatible, so while we do things differently, we are able to work together and be pretty efficient at it."

With communication checks completed, equipment packed and routes finalized, the Troopers mounted their Stryker Combat Vehicles as Finnish Soldiers loaded up their Leopard 2A4 tanks in preparation to roll out towards their objective.

A kilometer or so down the road they encountered an obstruction that hindered their forward progress. A security formation was established while Finnish engineers were called in to assess the situation and devise a plan.

"Once we set up and linked in with the engineers, I talked to the company commander and platoon leader to set up a signaling plan for when we were ready for the engineers to show up," explained 2nd Lt. Thomas Legamenn, 2nd Platoon Leader.

The engineers brought in a Bangalore torpedo, a long tube filled with explosives, and blew up the obstacle which provided the dismounted Soldiers a narrow path into enemy territory so they could set up forward security for safe passage of the remaining forces.

The engineers also brought in a Leopard 2L Armored Vehicle Launched Bridge, emplaced a stable platform for the vehicles to drive over and continuing with dismounted operations once everyone cleared the breach and bridge.

"We were the follow on reserve force, which quickly changed because of the operational environment," Lagemann said.

As 1st and 3rd platoon continued moving forward, 2nd platoon cleared the eastern flank, which was protected by several enemy forces.

Legamenn ordered his Soldiers out of their Strykers to set up a hasty ambush. The short scrimmage with the platoon size enemy forces was a success but the team got a little turned around.

"It got a little confusing after awhile because there were a lot of different people involved," Lagemann said. "But we ended up linking up with Finnish forward observers and a Finnish mechanized company and continued on and cleared our objective."

By the time the sun reached its apex, all Soldiers were back at the rally point with mission accomplished.

"Working with the Finnish has been fantastic. We've learned a lot of different things from them," concluded Lagemann. "The biggest thing is that they give a very clear 'This is what I want you to do' (brief), but they do not give you 'how you should do it'. So, it is very fast paced, think on the go and essentially adapt and over come."
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
BAN
RÖLLIKKÄ
Termodynamiikan toisen lain mukaan suljetussa järjestelmässä epäjärjestys kasvaa kunnes järjestelmä romahtaa. Me elimme suljetussa järjestelmässä kansainvälisen vertailtavuuden suhteen, mutta järjestelmä ei romahtanut.
Mainio kirjoitus Charlesilta, mutta @fyysikko saattaisi olla jotain huomautettavaa tuohon ;)
 

John Hilly

Kenraali
En muista onko tämä klippi ollut täällä jo, mutta laitetaan nyt kumminkin.

 

John Hilly

Kenraali
Hyvä juttu maavoimien sivuilta: http://maavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/uusia-oppeja-ja-onnistumisen-iloa?_101_INSTANCE_7uajwmrjv01B_languageId=fi_FI


Uusia oppeja ja onnistumisen iloa

11.5.2016 18.47
TIEDOTE

Maavoimien mekanisoidun harjoituksen (Arrow 16) taisteluvaihe päättyi viime perjantaina tyytyväisiin mutta edelleen odottaviin tunnelmiin. Pöly ei Pohjankankaan harjoitusalueella pääse vielä laskeutumaan, sillä viikon kestävä ampumaharjoitusvaihe haastaa joukkoja uusilla tilanteilla ja tehtävillä.

Harjoitusjoukot ovat ensimmäisen viikon ajan harjoitelleet toimintaa mekanisoidun taisteluosaston osana. Erityisesti on keskitytty kohtaamistaisteluun, jossa joukkojen taistelutekniikkaa, johtamis- sekä yhteistoimintakykyä on haastettu. Vauhti harjoituksessa on ollut kiivas ja tehtävän annon jälkeinen think on the go -toimintatapa tullut tutuksi.

Harjoituksen taisteluissa ja palautteenannossa on tehokkaasti käytetty hyödyksi myös KASI-järjestelmän simulaattoreita, joiden avulla taistelutilanteiden analysointi on tarkempaa. Rakentavaa palautetta on annettu johtajista miehistöön ja joukkojen osaaminen on karttunut harjoituksen edetessä.

Kun taistelut ensimmäisen viikon lopuksi taukosivat, joukot siirtyivät pikkuhiljaa leirialueelle huoltamaan niin kalustoa kuin itseään. Tässä vaiheessa leirisotilaskoti ja sauna olivat jokaisen toivelistan kärjessä!

Erilainen harjoitusympäristö haastaa vaunumiehistöjä

Sotilaskodin läheisellä leiripaikalla huolletaan Karjalan prikaatin kalustoon kuuluvia AMOS -vaunuja. Kranaatinheitinpanssariajoneuvon kouluttajana toimiva ylikersantti Sami Rautiainen on varsin tyytyväinen taisteluharjoituksen kokonaisuuteen. Hänen mukaansa haasteita on ollut sopivasti. Rautiainen selvittää, että Karjalan prikaatin omat harjoitusmaastot ovat selkeästi erilaisia kuin Pohjankankaan laajat hiekkakentät ja harvahko puusto, mikä on tuonut vaihtelevuutta joukoille.

AMOS -vaunun luota löytyy alikersantti Smeds, joka on tehtävältään vaununjohtaja. Smeds on tyytyväinen mies.

- Todella hienoa on ollut. Vihdoinkin saa harjoitella omaa sodan ajan tehtävää, mihin on koulutuksen saanut. Alkuun Pohjankankaan maasto tuntui vaikealta mutta nyt pidän siitä paljon!

Smeds toteaa, että harjoituksen alussa vaunumiehistön yhteistoiminnassa oli hänen omasta mielestään parantamisen varaa. Harjoituksen edetessä ja saatua palautetta hyödyntäen on kuitenkin opittu toimimaan kiitettävästi yhdessä. Nyt yhteispeli sujuu jo mallikkaasti.



Harjoituksen tempo on kova

Suomalaisten varusmiesten ja reserviläisten ohella mukana on harjoitellut yhdysvaltalainen moottoroitu jalkaväkikomppania. Yhdysvaltalaiselle harjoitusjoukolle tämä on paitsi ensimmäinen vierailu Suomessa, myös kokonaisuudessaan uusi harjoitustyyppi. Harvat ovat päässeet aikaisemmin harjoittelemaan mekanisoitujen joukkojen kanssa.

Ylikersantti Robison on palvellut 2. ratsuväkirykmentin 2. pataljoonassa vasta muutaman kuukauden. Tämä on Hawajilta Yhdysvaltain Euroopan joukkoihin siirtyneelle Robisonille ensikosketus panssarivaunuihin ja uutta on tullut eteen päivittäin.

- Suomalaisten harjoitusjoukkojen nopeus on todella vaikuttava, samoin suoritustaso, johon nämä varusmiehet yltävät! Tähänastinen harjoittelu on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.

-Nopeat ja vaihtelevat tilanteet tuovat toki haastetta, toteaa Robison. - Mutta emme tulleet tänne lepäämään! Hieno harjoitus kokonaisuudessaan.



Yhdysvaltalaiset ovat ammattisotilaita, joten sieltä tuleva kehu ja kiitos lämmittää varmasti suomalaisen varusmiesjoukon mieliä. Robison kiittelee myös huollon tukea, joka tuottaa esimerkiksi yhdysvaltalaisen joukon muonituksen päivittäin. Suurin yllätys on kuitenkin ollut sää.

- Paras harjoitussää ikinä! nauraa Robison - Odotimme kylmää ja pimeää mutta sää on ollut aivan upea koko ajan.

Taisteluvaiheen loputtua ovat rutiinit niin amerikkalaisten kuin suomalaisten leireissä varsin yhtenevät - nyt huolletaan ja valmistaudutaan ampumavaiheen alkuun. Robisonin joukon ryhmitys on sopivasti leirisaunan lähettyvillä, joten Robisonilta vielä uupuva saunakokemuskin lienee vain ajan kysymys!

Myös suomalaisten leirissä valmistaudutaan iltaan. AMOS -komppanian kouluttaja on kehottanut varusmiehiä rohkeasti tekemään tuttavuutta naapurileirin yhdysvaltalaisten kanssa. Alikersantti Smedsin mukaan Stryker -vaunuun tutustuminen onkin illan ohjelmassa, kunhan oma kalusto on huollettu ja ampumavaiheen valmistelut tehty.

Harjoituksen toisen vaiheen käynnistyessä tunnelmat ovat korkealla. Harjoitusjoukoissa vallalla oleva mieliala vahvistaa sen, että joukon hyvä yhteishenki, haastavat tehtävät ja oikea koulutus nostavat motivaation huippuunsa - itsensä ylittäminen ja onnistumisen kokemukset ovat jokaiselle varusmiehelle harjoituksen parasta antia.
 

miheikki

Respected Leader
Taisteluvaiheen loputtua ovat rutiinit niin amerikkalaisten kuin suomalaisten leireissä varsin yhtenevät - nyt huolletaan ja valmistaudutaan ampumavaiheen alkuun. Robisonin joukon ryhmitys on sopivasti leirisaunan lähettyvillä, joten Robisonilta vielä uupuva saunakokemuskin lienee vain ajan kysymys!
Katoitte varmaan noin ilta-sanomien ja iltalehdenkin videot. Eihän niissä mitään ihmeenpää muuten, mutta onko noitten toimittajien aina saatana kyseltävä mitä pidät Suomesta? meetkö saunaan? Alkaa aina hävettään.
Ilman saunomista ei tästä maasta poistuta, saatana!
 

Tetra

Respected Leader
RK näyttää heti tacticoolimmalta kun se on jenkkisotilaan käsissä. Mutta onhan se oikeastaan aika kivan näköinen rauta.
 

krd

Ylipäällikkö
Hodges: – Haluan treenata suomalaisten sotilaiden kanssa missä ja milloin tahansa, kenraali painotti.
Suomalainenhan voisi tulkita tuon tietysti niinkin, että oltiin niin surkeita, että tahtoo helpon treenin ;)
Yhdysvaltalaiskenraali Ben Hodges on tyytyväinen perjantaina Niinisalossa päättyneeseen Arrow16-harjoitukseen suomalaissotilaiden kanssa.

– Jos suomalaiset kutsuvat meidät ensi vuonna, haluaisin sen olevan vähintään tämäntasoinen harjoitus. Ehkäpä olisi mahdollisuus toteuttaa yhteisharjoitus ilmavoimien kanssa, Yhdysvaltain maavoimien Euroopan joukkojen komentajana toimiva kenraaliluutnantti Hodges tuumi.

Niinisalossa suomalaiset ja amerikkalaiset harjoittelivat kahdestaan, mutta Hodgesin mukaan suomalaiset ovat aina tervetulleita myös sotilasliitto Naton sotaharjoituksiin sekä kaikkiin monikansallisiin harjoituksiin, joissa Yhdysvallat on mukana.

– Haluan treenata suomalaisten sotilaiden kanssa missä ja milloin tahansa, kenraali painotti.

Tiedotustilaisuudessa venäläisen uutistoimiston Tassin toimittaja tiedusteli, oliko Arrow16 pelkästään harjoitus Suomen Puolustusvoimien kanssa vai oliko kyse esimerkiksi jonkinlaisesta voimannäytöstä Venäjää kohtaan.

– Meillä oli 130–140 sotilasta, joten en kutsuisi sitä voimannäytöksi, Hodges vastasi.

Hän sanoi muistavansa amerikkalaissotilaiden harjoitukset myös venäläissotilaiden kanssa.

– Joten tämä (Arrow16) on osa armeijan normaalia ammattimaisuutta.



SUOMALAISSOTILAAT TEKIVÄT VAIKUTUKSEN


Hodgesin mielestä Arrow16 tarjosi amerikkalaissotilaille erinomaisen mahdollisuuden harjoitella normaalista poikkeavassa maastossa suomalaissotilaiden ja heidän kalustonsa kanssa.

Amerikkalaissotilaisiin oli Hodgesin mukaan tehnyt vaikutuksen muun muassa nuorten suomalaissotilaiden fyysinen kunto ja motivaatio.

Harjoitus Yhdysvaltain joukkojen kanssa oli ensimmäinen lajissaan Maavoimille. Ennakolta huomiota herätti muun muassa se, että amerikkalaisilla oli mukanaan 17 panssaroitua Stryker-miehistönkuljetusajoneuvoa.

Arrow16:een osallistui varusmiehiä, reserviläisiä ja henkilökuntaa Panssariprikaatista, Karjalan prikaatista, Porin prikaatista ja Utin jääkärirykmentistä.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/867331/Amerikkalaiskenraali+Hodges+kiitteli+Niinisalon+harjoitusta
 

peelo

Ylipäällikkö
Hodges: – Haluan treenata suomalaisten sotilaiden kanssa missä ja milloin tahansa, kenraali painotti.
Suomalainenhan voisi tulkita tuon tietysti niinkin, että oltiin niin surkeita, että tahtoo helpon treenin ;)

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/867331/Amerikkalaiskenraali+Hodges+kiitteli+Niinisalon+harjoitusta
Eihän helpossa treenissä oo mitään järkee varsinkaan esimiehelle.


Jotenkin toi komppanian päällikkö tossa viimesimmässä tuntu vähän edes uskottavalta. Toki sanoma oli että hänen 8 vuoden sotilasuran paras harjoitus. Vaikee noista ottaa selkoa
 
Top