Ase unohtui,kokelaan rangaistus

Lone Soldier

Kapteeni
Lahjoittaja
Minun jakeluun vaan ei mene sitten millään, että miten se rynkky voi edes "kadota" Miten sotilaan tärkein työväline voi kadota, ja miten voi olla, että sotilaan tärkeimmän työvälineen kadottamisesta pitää antaa äidillinen suukko ja halata, ettei tule paha mieli...
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Ymmärsin että kokelas on käyttänyt esimiesasemaansa väärin pitempään. Ei jostain kyykkyyn komentamisesta istuta kalliita käräjiä. Johan sellainen syyttäjä olisi pösilö, joka tuollaiseen lähtee ja lisäksi vielä hävinnyt jutun valmiiksi.
 

Sarek1

Kenraali
RVL files, 80-luvun puoliväli:
Koulutuksen painopiste oli luontoympäristössä tapahtuvassa reippaassa ulkoilmaelämässä ja siellä tapahtuvassa liikunnallisessa toiminnassa (mainitsinko jo liikkumisen?).

Jonkun kerran "puolen hehtaarin" satumetsässä kävi niin, että uupuneen sulhon morsmaikku oli jäänyt yksin jatkamaan taukoa. Ja kadoksissa ollutta kultaa etsittiin joukolla tai suuremmalla sellaisella riippuen tilanteesta. Etsimisen pääfunktio oli aseen löytäminen, ei muu nyhertäminen. Sanallinen muistaminen tuli heti, mutta kun tilanne oli ohi, karavaani jatkoi kulkuaan ja elettiin taas normaalijäniksen elämää.

P.S. Esimiesaseman väärinkäyttö ei ole hyväksyttävää. Kuinka helposti pieni ihminen humaltuukaan vallan tunteesta ja lipeää oikealta polulta. Niin suuressa kuin pienessä mittakaavassa.

Edit: Kirjoittelin padilla pari kirotusvihrettä. Sori siitä. Nyt korjatu. :)
 
Viimeksi muokattu:

Old Boy

Ylipäällikkö
Omassa varuskunnassa uutisoidusta menettelystä tuskin olisi tullut sen kummempaa kuin epäviralliset nuhteet esimiehiltä ja kielto enää tehdä näin. Esitutkinta oli ainakin meillä se viho viimeinen keino jos oli tapahtunut jotain törkeää tai asia muuten sitä välttämättä vaa
Esitutkintahan on tehtävä, jos alainen vie esim kiusaamisasian asian eteenpäin. Kun teko on myönnetty eikä silti tullut tuomiota, on kyse ollut vähäisestä teosta, josta voidaan jättää rangaistus määräämättä. Valitettavasti nykyään on luotu oikeusjärjestelmä, jossa riittää portaita saattaa asia seuraavan asteen ratkaistavaksi, niistä viimeisenä käräjäoikeus. Näin joskus käy, kun varusmies ehtii lomalle kertomaan kotona, "ettei asialle tehty siellä mitään." Syyttäjätkään eivät enää ole sotilaslakimiehiä vaan yleisiä käräjäoikeuden syyttäjiä, joiden tuntemus militäärimaailmasta ei tietysti ole sama, kun alalla toimivien lakimiesten.

Tässä on sitten tullut valtiolle lasku, kun nykyisen res vänrikin oikeudenkäynti- ja matkakululut korvataan, toivottavasti täysimääräisinä.
 

skärdis

Respected Leader
Esitutkintahan on tehtävä, jos alainen vie esim kiusaamisasian asian eteenpäin. Kun teko on myönnetty eikä silti tullut tuomiota, on kyse ollut vähäisestä teosta, josta voidaan jättää rangaistus määräämättä. Valitettavasti nykyään on luotu oikeusjärjestelmä, jossa riittää portaita saattaa asia seuraavan asteen ratkaistavaksi, niistä viimeisenä käräjäoikeus. Näin joskus käy, kun varusmies ehtii lomalle kertomaan kotona, "ettei asialle tehty siellä mitään."
Edelleenkö elää henki, jossa varusmiehet vertautuvat älyltään korkeintaan koiriin? Eli rangaistuksen on tultava heti tai varusmies ei kykene yhdistämään myöhemmin tulevaa penalttia tekoihinsa. Muistan pohtineeni tuota jo 20 vuotta sitten, kun yksikkömme päällikkö sitä kovaan ääneen valitteli.

Eikö asevelvollisuus ole jo sen verran valikoiva, että luiskaotsaisimmat eli lyhytjänteiset kaverit on karsittu ennen riviin komentamista?

Vai onko vika sitten terävämmän pään asenteissa?
 

CV9030FIN

Kenraali
Kiitos, odotinkin sinun tietämystäsi aiheesta. Voitko avata lisää, miten nykyään tuollaisesta aseen unohtamisesta tms oikaistaan? Omat kokemukset ovat niin kaukaa, että niitä on turha muistella.
Huomauttamalla. Käskyn ja kehotuksin. Jos rike on jatkuvaa tai muuten olosuhteet erityisen painavat voidaan yhdestäkin kerrasta todeta henkilön syyllistyneen palvelusrikkomukseen. Esitutkinnan jälkeen jos todetaan syyllistyneen rikokseen, rangaistukset järjestyksestä pienimmästä suurimpaan muistutus, ylimääräinen palvelus, poistumiskielto, varoitus tai oikeuteen. Määrät rangaistussuositus -asiakirjan mukaisen haarukan sisältä.

Arvioin hihalyysillä: toistuva aseen "unohdus" maastossa 2-3 krt YP, jos jää esim huoltoasemalle tai muuhin julkiseen tilaan 5-7 vrk PK ensikertalaiselle.Jos käytös ollut aikaisemmin huonoa tai rangottu aiemmin lisää 1-2 YP tai 1-2 vrk PK.
 
Viimeksi muokattu:

CV9030FIN

Kenraali
Aikanani 80-luvulla rajassa, oli tapana, että jos esim. ennen päivän harjoitukseen lähtöä pidettiin repputarkastus ja esim. vaihtosukat puuttui, tilalle sai kaksi "nappia". Nämä napit painoi n. 10kg kappale, eli telamiinoja.
Ei takuulla unohtunut toista kertaa, kun niiden kanssa päivän rymysi.
Lasketaanko tuokin nykyään fyysiseksi rankaisuksi, eli kielletty keino?
Lasketaan. Tuosta tavasta on rangottu oikeudessakin kantahenkilökuntaa (taisi kyllä olla kyse kivestä eikä telamiinata kyseisessä oikeustapauksessa)
 

Samovarius

Kapteeni
Lahjoittaja

CV9030FIN

Kenraali
Onpa mennyt hienohipiäiseksi nykynuoret, kun eivät mitään kestä, vaan heti oikeusjuttua virittämään.
No se nyt on Suomen laissa että varusmiehelläkin on ihmisoikeudet ja mm. oikeus kertoa kokemistaan vääryyksistä eduskunnan oikeuskanslerille, joka muuten kiertää erittäin aktiivisesti varuskunnissa tarkastuskierroksilla.

"Ajat muuttuvat Eskoseni" ja hyvä niin. Nämä nykyiset "hellällä kädellä" koulutetut varusmiehet ovat paljon paremmin koulutettuja kun entiset "simputus koulutuksen" saaneet.
 

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
No se nyt on Suomen laissa että varusmiehelläkin on ihmisoikeudet ja mm. oikeus kertoa kokemistaan vääryyksistä eduskunnan oikeuskanslerille, joka muuten kiertää erittäin aktiivisesti varuskunnissa tarkastuskierroksilla.

"Ajat muuttuvat Eskoseni" ja hyvä niin. Nämä nykyiset "hellällä kädellä" koulutetut varusmiehet ovat paljon paremmin koulutettuja kun entiset "simputus koulutuksen" saaneet.
Kyllä varmasti näin. Aika kultaa omallakin kohdalla muistot, mutta uskon että paljon, paljon parempaa koulutusta nykyvarusmiehet saavat. Lähtien ihan siitä, että on tiivistetty turhaa tyhjäkäyntiä pois ja keskitytään oleelliseen, eli maastossa harjoitteluun. Omalla kohdalla esim syväjohtamiselle tuhahdettiin LapItR:ssä, Hyrylässä jo yksi kouluttaja meni sen mukaan ja RUK:ssa sitä jo toteutettiin. Ei sitä huutamalla mouhkaamista mitenkään arvossa silloinkaan tullut pidettyä ja työelämä on opettanut, että asiat saa alaisille ihan muilla tavoin perille. Onkohan about 2-3 kertaa pitänyt ääni korottaa parinkymmenen vuoden aikana mitä olen ollut erilaisissa esimiestehtävissä.
 

Rajajääkäri

Kenraali
Lahjoittaja
No se nyt on Suomen laissa että varusmiehelläkin on ihmisoikeudet ja mm. oikeus kertoa kokemistaan vääryyksistä eduskunnan oikeuskanslerille, joka muuten kiertää erittäin aktiivisesti varuskunnissa tarkastuskierroksilla.

"Ajat muuttuvat Eskoseni" ja hyvä niin. Nämä nykyiset "hellällä kädellä" koulutetut varusmiehet ovat paljon paremmin koulutettuja kun entiset "simputus koulutuksen" saaneet.
Varmasti saavat parempaa koulutusta nykyään, en epäile yhtään, mutta joissain tapauksissa, kun tonttuillaan kunnolla ja ollaan välinpitämättömiä, uskon että kohtuullinen fyysinen rasitus rankaisuna "menee perille" paremmin, kuin terapeuttinen keskustelu.
Onhan kysymyksessä sentään sodanajan joukkojen koulutus, jossa virheet maksavat verta, eikä mikään marttakerhon ajanviettotapahtuma. Kummipoikani, joka nyt suorittaa asepalvelusta on ihmetellyt, kun ei alokkaille oikein huutaakaan enää saa.
Muistan tapauksen koulutusmetodista 80-luvulla RVL:ssa. Kun valmistauduimme kolonnaa vastaan suoritettavaan ylläkköön...vääpeli otti pistoolin kotelosta ja huusi, että jos joku teistä avaa tulen ennen häntä, hän ampuu tälle kuulan kalloon. Yllätys, yllätys....homma onnistui heti eka kerralla.:)
No tuo kohdistui tietenkin koko joukkueeseen, eikä yksilöön, mutta tuskin tuostakaan kukaan traumoja sai.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Aukissa juostiin kyllä linjavarastoa myötäpäivään ympäri X-määrä kierroksia jos töpättiin, häröiltiin, oltiin hitaita tai santasareista muuten vain tuntui siltä. Samoin iltavahvuuslaskennassa tehtiin ost-punnerruksia ja muuta kivaa. Tämä oli tuolloin jo selkeästi kiellettyä ja sen kaikki varusmiehetkin tiesivät. En tiedä tiesikö kantahenkilökunta tästä ja jos olisi tiennyt niin olisiko välttänyt.

Karu tosiasiahan on se että kun kantahenkilökuntaa ei ole paikalla, voi tapahtua ja tapahtuu varusmiesjohtajien toimesta asioita jotka ovat virallisesti kiellettyjä tai ainakin liikkuvat "harmaalla alueella". Sitä mukaan kun kantahenkilökunta ne huomasi, ne kiellettiin ja sitä mukaa keksittiin uusia temppuja. Esimerkiksi eräässä toisessa komppaniassa luutnantti sattui liikkumaan kasarmilla iltavahvuuslaskennan aikaan ja huomasi kokelaan punnerruttavan jääkäreitä. Tästähän tulisi sanomista ja kovaan ääneen. Sanomattakin on selvää että punnerruttaminen loppui sen komppanian osalta siihen.

Puolustusvoimissa elää nähdäkseni kaksi erilaista kulttuuria joista ensimmäinen on virallinen kulttuuri, jossa kantahenkilökunta elää, toinen on varusmiesten oma alakulttuuri, joka tulee pinnalle kun skappareiden silmä välttää ja varusmiehet ovat keskenään kasarmilla tai metsässä.
Kuulostaa siltä että simputtamisen luontoista, älyvapaita rangaistuksia harrastetaan edelleen jossain määrin eli tältä osin tsaarin ajan venäjän armeijasta kumpuava perinne voi hyvin ja mainiosti. Samalta kuulostaa tuo alakulttuurin määritelmä kaikessa slaavilaisuudessaan.

En koskaan itse kokenut että yhteiset rangaistukset olisivat hioneet joukkoa ja hitsanneet yhteen. Yhteiset koettelemukset harjoituksissa sitäkin enemmän. Myöskään kyykyttämistä, juoksuttamista ja punnerruttamista ex tempore sanktiona muuten kun huumorimielessä en ymmärrä, koska tilalle löytyy varmasti järkevämpiä ja yhtä tehokkaita rangaistuksia. Ylimääräistä palvelusta, ylimääräistä vartiota, kipinää tai päivystystä, ylimääräistä siivouspalvelusta, raskaampien ryhmävarusteiden pidempiaikaisempaa kantamista perseilijälle, muita nakkihommia jne.

Itselläni, parransänki ajamatta. Kasarmille marsmars ajamaan parta täysi taisteluvarustus mukana. Aikaa yksi tunti. Matkaa 4km/sivu. Onnistuin. Tarpeeton ja typerä rangaistus joka ei opettanut minulle yhtään mitään mutta naurattaa sitäkin enemmän nykyään.
 

Aarne1

Kapteeni
Itse olin joskus Aukin oppilaille ryhmyrinä taisteluharjoituksissa. Taistelijapari nukahti yöllä vartioon. Tilanteessa totesin vain että nukkumaan ja tähän palataan kun harjoitus loppuu. Niin loppui, ja kun telttaleiri oli kasassa, otin ryhmän kokoon ja pariskunta sai kertoa mitä oli tapahtunut. Sen jälkeen pidin puheen vastuusta, annetun tehtävän täyttämisestä, komppanian pettämisestä jne ties mistä. Lopuksi kerroin kuulemani tornarin, mitä vartiossa nukkumisesta voi seurata AUK-oppilaalle: potkut kurssilta. Naamat olivat aika vakavia.

Hetken hiljaisuuden jälkeen ilmoitin että on viimeinen kerta tuon tason akkuilua, asia pysyy ryhmän sisällä, ja loppuAukin ajan meillä on kaksi vapaaehtoista ihan kaikkeen.
 

proileri

Eversti
Varmasti saavat parempaa koulutusta nykyään, en epäile yhtään, mutta joissain tapauksissa, kun tonttuillaan kunnolla ja ollaan välinpitämättömiä, uskon että kohtuullinen fyysinen rasitus rankaisuna "menee perille" paremmin, kuin terapeuttinen keskustelu.
Itse en usko tuohon. Riittävän jämerästä keskustelusta saa jo melko epämiellyttävän kokemuksen. Fyysisiä harrastuksia soveltaisin ehkä huumorilla joskus, jos iso porukka perseilee ja tuntuu että on ns. 'liikaa energiaa', mutta yhden tai kahden taistelijan osalta en koskaan, koska se helposti on liian nöyryyttävää silmätikuksi pistämistä. Kuitenkin siitä pitää jäädä taistelijoille maku että homma on asiallista ja sen voi pistää huumorin piikkiin, jolloin se sopii enemmänkin vähäiseksi "korjaavaksi toimenpiteeksi" kuin varsinaiseksi rangaistukseksi.

Nykyään kun ollaan entistä joustavammassa taistelutavassa, niin se vaatii että on joustoa ja luottoa kumpaankin suuntaan, ja yksittäiset taistelijatkin osaavat tehdä jonkin verran päätöksiä. Tämä vaatii mielestäni sen, että on yhteen hiileen puhaltamisen henki, ja myös että johtajat toimivat entistä tiimihenkisemmin, eli samaan tyyliin kuin oikeassa elämässä työpaikoilla olisi suotavaa. Sen takia johtajien pitää vaikuttaa fiksuilta ja helposti lähestyttäviltä taistelijoiden suuntaan, ja turhaa vieraannuttamista mulkkuna olemisen kautta pitää välttää. Kun johtaja on helposti lähestyttävä, taistelijat tuovat enemmän tietoa johtajalle, ja toisaalta myös kysyvät herkemmin jos on epäselvää.

Sinänsä tämä oma-aloitteisuuden siirtäminen alaspäin ei ole uusi malli, koska käsittääkseni jo toisen maailmansodan aikaan Saksan armeijassa aikanaan siirryttiin entistä enemmän siihen, että aliupseerit olivat samalla kartalla upseerien kanssa tehtävistä ja niiden tavoitteista. Tällöin ryhmät pystyivät toimimaan oma-aloitteisemmin, kun aliupseerit tiesivät mitä haluttiin tavoittaa. Nyt näkisin että haetaan vähän samaa, mutta siirretään entistä enemmän vastuuta miehistön suuntaan.
 
Viimeksi muokattu:

Old Boy

Ylipäällikkö
Kuulostaa siltä että simputtamisen luontoista, älyvapaita rangaistuksia harrastetaan edelleen jossain määrin eli tältä osin tsaarin ajan venäjän armeijasta kumpuava perinne voi hyvin ja mainiosti. Samalta kuulostaa tuo alakulttuurin määritelmä kaikessa slaavilaisuudessaan. En koskaan itse kokenut että yhteiset rangaistukset olisivat hioneet joukkoa ja hitsanneet yhteen.
Kun ollaan entistä joustavammassa taistelutavassa, niin se vaatii että on joustoa ja luottoa kumpaankin suuntaan
Tässä keskustelussa on ollut kaksi koulukuntaa. Toinen korostaa, ettei nykynuoria voi kohdella karjan tavoin ja toinen taas pitää pientä kurmottamista ainoastaan hyvänä asiana. @CV9030FIN sitten koittaa muistuttaa meitä tietämättömiä, että jälkimmäisellä metodilla päätyy herkästi iltapäivälehtien uutiseksi.

Ite kun olin varusmiehenä, ei simputusta vielä oltu keksitty vaan kaikki mitä tehtiin, kuului koulutukseen. Mainittu varusmiesjohtajien salainen alakulttuuri siis myös. Tosin se ei ollut salaista, vaan jokapäiväistä. Nuori @Old Boy siis juoksi ja punnersi 40 v sitten varmaankin aivan riittävasti. Seurauksena oli tietysti, ettei sellaisista varusmiesjohtajista voi koota mitään nykymuotoisia sa-joukkoja. Meidän AUK oli toisessa läänissä ja sinne lähtiessä varusmiesjohtajat jäivät alokaspatteriin sen enempää hyvästejä sanomatta. Sama juttu kun AUK päättyi, vaikka viimeisenä iltana santsarit sinutteli ja pyrki kaveeraamaan. Nythän oltiin muodollisesti tasa-arvoisia, kun samat merkit oli kauluksessa. Kävi kuitenkin niin, ettei kenelläkään ollut heille oikeastaan mitään sanottavaa, vaikka takana oli 3 kk yhteinen kokemus. Ylipäänsä tällainen kohtelu oli mahdollista, koska joukko-osastot koulutti miehiä sotilasläänien kortistoihin eikä nykytyyliin valmiita joukko-osastoja. En voi väittää, että itelle traumoja jäi, mutta sen verran kuumana jotkut AUK:ssa kävivät, että sodassa olisivat moiset johtajat saaneet katsella taakse yhtä paljon kuin vihollisen suuntaan.
 

JR49

Respected Leader
Lahjoittaja
Tässä keskustelussa on ollut kaksi koulukuntaa. Toinen korostaa, ettei nykynuoria voi kohdella karjan tavoin ja toinen taas pitää pientä kurmottamista ainoastaan hyvänä asiana. @CV9030FIN sitten koittaa muistuttaa meitä tietämättömiä, että jälkimmäisellä metodilla päätyy herkästi iltapäivälehtien uutiseksi.

Ite kun olin varusmiehenä, ei simputusta vielä oltu keksitty vaan kaikki mitä tehtiin, kuului koulutukseen. Mainittu varusmiesjohtajien salainen alakulttuuri siis myös. Tosin se ei ollut salaista, vaan jokapäiväistä. Nuori @Old Boy siis juoksi ja punnersi 40 v sitten varmaankin aivan riittävasti. Seurauksena oli tietysti, ettei sellaisista varusmiesjohtajista voi koota mitään nykymuotoisia sa-joukkoja. Meidän AUK oli toisessa läänissä ja sinne lähtiessä varusmiesjohtajat jäivät alokaspatteriin sen enempää hyvästejä sanomatta. Sama juttu kun AUK päättyi, vaikka viimeisenä iltana santsarit sinutteli ja pyrki kaveeraamaan. Nythän oltiin muodollisesti tasa-arvoisia, kun samat merkit oli kauluksessa. Kävi kuitenkin niin, ettei kenelläkään ollut heille oikeastaan mitään sanottavaa, vaikka takana oli 3 kk yhteinen kokemus. Ylipäänsä tällainen kohtelu oli mahdollista, koska joukko-osastot koulutti miehiä sotilasläänien kortistoihin eikä nykytyyliin valmiita joukko-osastoja. En voi väittää, että itelle traumoja jäi, mutta sen verran kuumana jotkut AUK:ssa kävivät, että sodassa olisivat moiset johtajat saaneet katsella taakse yhtä paljon kuin vihollisen suuntaan.
Mites Kadettikoulun simppuaika silloin? Käsittääkseni sitäkin on arvosteltu menneinä aikoina ylilyönneistä.
Joku minun aikainen yliluti huokaisi, että tulihan tutuksi jonkun huoneen kaakelilaattojen lukumäärä, ja että mitenköhän se hänen upseerikoulutustaan edisti.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Mites Kadettikoulun simppuaika silloin?
Kaikella kunnioituksella, se keskustelu ei kyllä kuulu tänne! Eikä oikeastaan tulisi puida muussakaan seurassa jossa kaikki eivät ole asiaa itse kokeneet. Eihän kyseessä ole lainkaan sama asia: "Pirunsaarelle" haetaan eikä jouduta lain pakottamina. Ja sieltä pääsee saman tien pois, jos meno ei miellytä, kuten tapahtuukin. No niin pääsee nykyisin intistäkin, mutta velvollisuus jää silti jäljelle.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Tässä keskustelussa on ollut kaksi koulukuntaa. Toinen korostaa, ettei nykynuoria voi kohdella karjan tavoin ja toinen taas pitää pientä kurmottamista ainoastaan hyvänä asiana. @CV9030FIN sitten koittaa muistuttaa meitä tietämättömiä, että jälkimmäisellä metodilla päätyy herkästi iltapäivälehtien uutiseksi.
En tiedä kumpaan itse kuulun, ehkä minussa on molempia. ;)

Kyllä kuri ja järjestys pitää olla. Enkä pientä preussilaista vivahdetta siinä laita lainkaan pahakseni. Rangaistuksia ja sanktioita saa ja pitää olla, mutta impulsiivinen, ex tempore kyykyttäminen, poistuttaminen, punnerruttaminen tai yhtä lailla muu lapsellinen mouhoaminen on tosiaan mielestäni lapsellista, hyödytöntä ja jopa pahimmillaan vahingollista. Sen sijaan rangaitusten ja sanktioiden pitää olla oikeudenmukaisia, kohtuullisia, eivätkä nöyryytys- tai häpeärangaistuksen luonteisia. Lisäksi rangaistuksella voi olla joukon yleistä hyvää palveleva tarkoitus, esimerkiksi ylimääräisen huolto-, päivystys ja vartiopalveluksen muodossa tms. Tähän verrattuna aikuisten ihmisten hyppyyttäminen ja pompuuttaminen on täysin älyvapaata.

Muistan kuinka meillä J-kaudella eräs sinkoryhmän taistelija unohti Apilaksen 4-5km päähän jalkamarssireitin varrelle taukopaikalle. Todella särmä kaveri, joka väsyneenä 5 päivän leirin jälkeen sen sinne vahingossa unohti, inhimillinen vahinko josta oli todella pahoillaan ja harmistunut. No, tämä yhden jumppaputken puute sitten huomattiin kasarmilla kun koulutusmateriaalia laskettiin varastoitavaksi. Siitä rangaistiin koko komentojoukkuetta kollektiivisesti, joka lähti sitä jalkaisin sieltä hakemaan ja vielä vesisateessa. Perjantaina alkuillasta. Meinasivat myöhästyä lomakuljetuksesta tämän vuoksi. Pointtina oli se, että koko komentojoukkue ei ollut pahoillaan miehelle inhimillisestä unohduksesta. Tiesivät sen väsymyksessä tehdyksi inhimilliseksi vahingoksi ja kaverilla oli oikeastaan koko joukkueen tuki takanaan. Sen sijaan aiheeton ja epäoikeudenmukainen joukkorangaistus herätti epäluottamusta ja närää joukkueen kouluttajaa kohtaan. Epäoikeudenmukainen ja kohtuuton rangaistus jonka noin 30-vuotias virassaoleva upseeri antoi, sai hänet näyttämään harkintakyvyttömältä ja epäoikeudenmukaiselta sotilasjohtajalta kaksikymppisten varusmiesten silmissä. Ei kovin vahvaa suorittamista ainakaan omasta mielestäni.
 
Viimeksi muokattu:

g21.45acp

Kapteeni
Varmasti saavat parempaa koulutusta nykyään, en epäile yhtään, mutta joissain tapauksissa, kun tonttuillaan kunnolla ja ollaan välinpitämättömiä, uskon että kohtuullinen fyysinen rasitus rankaisuna "menee perille" paremmin, kuin terapeuttinen keskustelu.
Onhan kysymyksessä sentään sodanajan joukkojen koulutus, jossa virheet maksavat verta, eikä mikään marttakerhon ajanviettotapahtuma. Kummipoikani, joka nyt suorittaa asepalvelusta on ihmetellyt, kun ei alokkaille oikein huutaakaan enää saa.
Muistan tapauksen koulutusmetodista 80-luvulla RVL:ssa. Kun valmistauduimme kolonnaa vastaan suoritettavaan ylläkköön...vääpeli otti pistoolin kotelosta ja huusi, että jos joku teistä avaa tulen ennen häntä, hän ampuu tälle kuulan kalloon. Yllätys, yllätys....homma onnistui heti eka kerralla.:)
No tuo kohdistui tietenkin koko joukkueeseen, eikä yksilöön, mutta tuskin tuostakaan kukaan traumoja sai.
Kertausharjoituksissa olevat reserviläiset ovat samalla tavalla koulutuksessa olevia sodanajan joukkoja, voiko heihin soveltaa samoja metodeja, kun homma ei mene niin kuin pitäisi?
Napit auki ja kädet taskussa kasarmialueella tupakkaa polttavat ressut vaan juoksemaan kasarmia ympäri?
 
Top