Aseenkantolupamallista luopuminen tilanteen kiristyessä

[jurppi]

Olen ymmärtänyt asian siten että merkittävässä määrin näin ei kuitenkaan tapahdu. Juurihan luimme uutisista tänä keväänä että vanhusten aseet ovat iso ongelma nuoremmille ja kuolinpesille.
Loogisesti ajatellen tuo tarkoittaa, että niille vanhusten aseille EI LÖYDY JATKAJAA kun nuoremmat eivät nykyään ole niin kiinnostuneet. Ilmeisesti siis aika isossa mittakaavassa, kun asia ylittää uutiskynnyksen.
Mielestäni on ristiriitaista joissain tilanteissa esittää että metsästysporukoiden taidoilla ja asekokemuksella ja määrällä olisi merkittävää maanpuolustuksellista hyötyä, kun se porukka on harvenemaan päin. Näin siis median selkeästi kertomana. Jos määrä ei olisi vähenemässä, olisi tilanne ehkä merkittävä apu puolustukselle.

Muilta osin olen kirjoittamasi kanssa samaa mieltä ja huomautan lisäksi että aseiden poiskerääminen ei ollut minun kirjoituksessani. Päinvastoin puhun jatkuvasti yksilön mahdollisuudesta varustautua omalla aseella.
Aselupakäytäntöön pitää lisätä reserviläisperuste ja sitten katsoo mten markkinat vetävät; veikkaan että metsästys vähenee ja maanpuolustus lisääntyy. Aika näyttää.

Sattumoisin tunnen tätä asiaa henkilökohtaisestkin..

Mikä on merkittävää lienee myös suhteellista. Sanoisin että ainakin maaseudulla metsästys kulkee varsin usein suvussa isältä pojille ja nykyään myös tyttärille. Arvioisin että vähintään 20-30%:ssa nuorten metsästäjien osalta myös isä (on aikanaan) harrastaa metsästystä. Vielä toistaiseksi metsästäjien kokonaismäärä ei ole laskenut. Tulevaisuudessa metsästäjien määrä todennäköisesti vähenee, vanheneminen jatkuu ja suurten ikäluokkien jälkeen tulee pudotus.

Mutta, koska metsästäjiä on yhteensä n. 300.000 niin nuorten määrä on edelleenkin varsin merkittävä..useita kymmeniä tuhansia. Myös urheiluammunnan puolella harrastuksen piirissä on mukana paljon nuorisoa..mielestäni jopa merkittävän paljon.

Tärkeintä näissä ampumiseen liittyvissä harrastuksissa on se että niiden myötä kymmenillä, jopa sadoilla tuhansilla suomalaisilla säilyy jonkinlainen ampumataito ja osaaminen aseiden suhteen. Vaikka sotaa/kriisiä ei koskaan sattuisi Suomen kohdalle.

Sotatilanteessa siviiliaseilla on tuskin suurempaa merkitystä. Tositilanteen tullen armeija jakaa kaikille sopivan aseistuksen. Mutta, siinä tapauksessa ei ole suurta haittaa vaikka osalla sotilaista löytyy harjoiteltua ampumataitoa..siis muutakin kokemusta ampumisesta kuin muutaman kymmenen patruunan verran, varusmiespalvelun aikana.

 

[hessukessu]

Tärkeämpää olisi, että viranomaisten rekisteri aseita omistavista henkilöistä voitaisiin pitää huippusalaisena ja mahdollisen hyökkäyksen tapahtuessa tuhota pysyvästi. Se helpottaisi kaikenlaista vastarintaa kummasti siinäkin tapauksessa, että vastarinta virallisesti määrättäisiin lopetettavaksi. Myöskään aseiden omistajien jahtaaminen "aluetta vakauttavien joukkojen toimesta" ei onnistuisi, kun ei tiedettäisi, kenellä pyssyjä on.

 

[Minuteman]

Näinhän se on.
Toisaalta tällaisilla vanhoilla ukoilla ei ole niin väliä miten suomi suhtautuu ja meneekö itseltä henki. Minä ammun jos tunnistan ryssäksi. Se varma tunnistaminenkin on oikeastaan mahdotonta altistamatta itseään tapettavaksi. Pitääkö siis aina ampua kun näkee asemiehen kylillä? Sittenhän minutkin ammuttaisiin. Tällaisia ei tarvitsisi miettiä jos meillä olisi sodan ajan sijoitus yli puolelle miljoonalla ja pitäjissä 2 tunnin vasteajalla olevat komppaniat.

Darwin korjaa pois tyypit jotka kuvittelevat voivansa soveltaa FPS-räiskintäpelien toimintamalleja realimaailmaan.

Onhan taas jälleen kerran semmoinen keskustelusäije että oksat pois!

Siinä vaiheessa kun kylillä alkaa saapastella venäläisiä erkoisjoukkojen jamppoja aseet tanassa niin sillä mitä Suomen valtio ja viranomaiset asiasta ajattelevat ei ole hevon humppaa väliä. Tosin suomalaiset päättäjät tuntien hallitus ja eduskunta pohtii tuossa tilanteessa vasta parlamentaarisen komitean asettamista suunnittelemaan huolestumista. Ja mitä sillä on väliä jos hirvimies pamauttaa 338:llaan pihkovalaisen vihreän miehen viiden sadan metrin päästä kylmäksi, Kremlin mukaanhan se jantteri ei edes ole siellä Mouhijärven kunnantalolla. Mielikuvitusolennon ampumisesta ei taida sanktioita ropista?

Ja ajatus siitä että jonkinlaisek kriisin eskaloituessa viranomaisten ensimmäinen refleksinomainen toimenpide olisi siviilien omistamien aseiden takavarikoiminen ei ole tästä maailmasta. Eiköhän niillä ole siinä tilanteessa kädet täynnä vähän tärkeämpääkin tekemistä?

Ja että olemme oikein uutisista saaneet lukea että vanhojen pappojen ja kuolinpesien aseet (oliko oikein JÄREÄT! ja TULIVOIMAISET!) ovat kauhea ongelma. Juu, mediahan on aseisiin liittyvässä uutisioinnissa tunnetusti hyvin objektiivinen, tasapuolinen ja totuudessa pysyvä.

Kummasti näissä aina pompsahtaa esiin täysin todellisuudelle vieras mielikuva siviiliaseiden ja muiden varusteiden kierrättämisestä tornin tvälläreiden kautta maustettuna tietysti asiaankuuluvalla katkeralla herravihalla tyyliin "upseerit valkaa sieltä parhaat pyssyt ja varsikengät itselleen, yhyy!" Jos reserviläinen ottaa pilliin vihellettäessä vaikka pistooolin ja kiikarikiväärin mukaansa niin aika vaikea kuvitella että kukaan niitä olisi omimassa tai pois ottamassa, aseet ja muut mukaan otetut kalskeet kulkevat miehen mukana ja mies vastaa itse niiden huollosta sen minkä muilta kiireiltään ennättää.

Ja mitä tuohon alkuperäiseen ajatukseen siitä että poikkeusoloissa aselupaprosessi poistettaisiin niin eiköhän asia ole aika irrelevantti. Jos kakka lävähtää kunnolla tuulettimeen niin melkoinen osa syvimmän rauhan aikaan tarkoitetuista säännöistä muuttuu täysin merkityksettömiksi. Vähän niin kuin mietittäisiin tuleeko taistelutilanteessa katua pitkin rynnäköivän hyökkäysvaunun pysähtyä ennen suojatietä mikäli siihen risteykseen tuhotun miehistönkuljetusvaunu ja suojatien välinen etäisyys on vähemmän kuin viisi metriä.

 

[Rauhantekijä]

• mitä sillä on väliä jos hirvimies pamauttaa 338:llaan pihkovalaisen vihreän miehen viiden sadan metrin päästä kylmäksi, Kremlin mukaanhan se jantteri ei edes ole siellä Mouhijärven kunnantalolla.
• reserviläinen ottaa pilliin vihellettäessä vaikka pistooolin ja kiikarikiväärin mukaansa niin aika vaikea kuvitella että kukaan niitä olisi omimassa tai pois ottamassa,
• kakka lävähtää kunnolla tuulettimeen niin melkoinen osa syvimmän rauhan aikaan tarkoitetuista säännöistä muuttuu täysin merkityksettömiksi.

Vaikka tässä ketjussa on suuntaan jos toiseen venytty otsikon aiheen ympärillä, niin nuo pointit minunkin käsitykseni mukaan tulevat toteutumaan yleisessä sekavuuden tilassa. Siitä seuraa automaattisesti se, että ne joille PV ei jaa asetta käteen, ottavat sen jostain muualta. Merkittävä osa noista "organisaation ulkopuolisista ampujista" ovat tod näk juurikin niitä/meitä, joiden kertausharjottaminen on laiminlyöty vaikka maanpuolustushaluja olisikin.
Tämän takia nyt viimeistään kannattaisi lisätä ja ottaa mukaan sellaiset ikääntyneemmätkin ressut, jotta heidän kriisiajan toimintansa olisi edes jollain tavalla hallinnassa ja yhteinen sävel löytyisi - vaikkakin hieman epävireisenä.


.

 

[jurppi]

Vaikka tässä ketjussa on suuntaan jos toiseen venytty otsikon aiheen ympärillä, niin nuo pointit minunkin käsitykseni mukaan tulevat toteutumaan yleisessä sekavuuden tilassa. Siitä seuraa automaattisesti se, että ne joille PV ei jaa asetta käteen, ottavat sen jostain muualta. Merkittävä osa noista "organisaation ulkopuolisista ampujista" ovat tod näk juurikin niitä/meitä, joiden kertausharjottaminen on laiminlyöty vaikka maanpuolustushaluja olisikin.
Tämän takia nyt viimeistään kannattaisi lisätä ja ottaa mukaan sellaiset ikääntyneemmätkin ressut, jotta heidän kriisiajan toimintansa olisi edes jollain tavalla hallinnassa ja yhteinen sävel löytyisi - vaikkakin hieman epävireisenä.


.

Siviiliaseilla ei ole käytännössä minkäänlaista merkitystä sodan aikana, poislukien että kotiin jääneet tarvitsevat niitä esim. metsästykseen kuten ennenkin.

Mutta kaikenlaisesta ampumaharrastuksesta on hyötyä reserviläisille. Varsinkin kun moni ei pääse kertaakaan puolustusvoimien järjestämiin harjoituksiin asepalveluksensa jälkeen.

Itseasiassa ammunnan perusosaaminen tulisi sisällyttää osaksi koululiikuntaa. Sen voisi varsin hyvin toteuttaa ilma-aseilla tai sopivilla virtuaaliratkaisuilla (tyyliin Noptel). Osaksi koulutusta voisi ottaa tutustumisen ampumaurheiluun ja metsästykseen. Toki joissakin maaseudun kouluissa on järjestetty koululaisille tutustumista metsästysharrastukseen, jossa yhteydessä halukkaat ovat päässeet kokeilemaan tarkkuusammuntaa ilmakiväärillä.

 

[kaislajääkäri]

Kyllähän monet siviiliaseet sinänsä olisivat ihan käypiä pelejä. Vai miksei hyvällä kiikarilla varustettu käyttäjälleen kohdistettu hirvikivääri tekisi käytännön tilanteessa saman kuin perus-TAK? Ongelmahan on patruunahuolto, ja se on se akilleen kantapää.

 

[KIM]

Kyllähän monet siviiliaseet sinänsä olisivat ihan käypiä pelejä. Vai miksei hyvällä kiikarilla varustettu käyttäjälleen kohdistettu hirvikivääri tekisi käytännön tilanteessa saman kuin perus-TAK? Ongelmahan on patruunahuolto, ja se on se akilleen kantapää.

Mielestäni siviiliaseiden patruunahuoltokaan ei ole kovin kummoinen ongelma. Siviiliaseet joille voisi sotakäyttöä ajatella (pistoolit pois lukien) on enimmäkseen hirvikivääreitä kiikarilla. Niillä ei roiskita sarjaa joka risauksen perään, vaan ammutaan tähdättyjä laukauksia hyvällä osumaprosentilla. Jos ne 100 kotoa otettua patruunaa ammutaan loppuun niin mies on jo oman osuutensa hoitanut.

Itselläni lähtisi lkp:ssä ainakin joku pistooli kotoa mukaan. Välillä kuvittelen ottavani useammankin pitkän, mutta nyt just ajattelen, että ei niistä ole kuitenkaan hyötyä minulle. Toisaalta riippuu siitä minkälainen tilanne sotaan lähtiessä on. Eli onko vaara, että kohtaa vihreitä ennen kuin on aseet jaettu. Jos sitä vaaraa on niin joku pidempikin luikku saattaa lähteä mukaan.

Olen kyllä varautunut monenlaiseen patruunahuoltoon. Itselläni on mm. viittä eri 7,62 kaliberista kivääriä. Lisäksi on tiettävästi kaikki yleisimmät nato ja ussr väljyydet niin pitkiin kuin lyhyisiin aseisiin. Ja kaikkiin löytyy bunkkerista satoja-tuhansia patruunoita. Eli jos joku ase lähtee lkp:ssä mukaan niin kyllä siihen lähtee ammuksiakin.

Itselläni on lähellä, etten enää pysty edes keskinkertaisiin tuloksiin rynkyn avoähtäimillä. Siksi voi olla kohta perusteltua ottaa joku helpommilla tähtäimillä varustettu ase mukaan. Silmä ei siis jaksa kohdistua tähtäimiin ja tauluun samaan aikaan.

 

[Minuteman]

Historian kulun muuttamiseen ei tarvita kuin päättäväinen asiansa osaava mies, kivääri ja yksi patruuna.

Osalle porukasta tuntuu olevan mahdotonta hyväksyä sitä tosiasiaa että maailman vaikutusvaltaisimman miehen hengen vei postimyynnistä ostettu halpa italialainen kivääri ja vasuri-ideologiaan hurahtanut merijalkaväen mies. Koska ajatus tuntuu niin "epäreilulta" niin on synnytetty kokonainen salaliittoteollisuus keksimään mitä villeimpiä teorioita siitä mitä Dallasissa 22. marraskuuta 1963.

Siksi en pidä siviiliaseita missään tapauksessa nollan arvoisina missään skenaarioissa. Suomen miehitystä tai Ukraina-mallin mukaista "joukkojamme ei ole siellä" hybridisodan operaatiota suunnitteleville ei ole mitenkään merkityksetön asia että käytännössä jokaisessa pikkukylässäkin elelee aina joku jolla on hallussaan 500-1000m matkoille tehokas ja tarkka kivääri sekä todennäköisesti kyky ja halu käyttää asettaan maahantunkeutujaa vastaan.

Näiden tahattomasti hajasijoitettujen aseiden ja reserviläisten merkitys korostuu yllätyshyökkäyksissä joissa vastustajan tärkeimpiä tehtäviä on liikekannallepanon toteutuksen estäminen tai vaikeuttaminen. Ympäristönsä läpikotaisin tunteva ja sitä taktisesti hyväkseen käyttävä tarkka-ampuja pystyy lamaannuttamaan suurenkin vieraalla maalla operoivan joukko-osaston pitkäksi aikaa ja estämään tätä toteuttamaan tehtäväänsä annetussa laajuudessa ja aikataulussa.

Tarkka-ampujatoiminnan koulutukseen panostaminen olisi Tornilta hyvin kustannustehokas tapa lisätä ruohonuuritason puolustuskykyä. TA-kursseja ei ole taidettu koskaan joutua perumaan osanottajien puutteen vuoksi ja metsästäjillä, varsinkin hirvimiehillä on tarkoitukseen soveltuvia aseita kymmenin tuhansin. Siitä kotimaisesta 308:sta saa täysin viranomaisten kivääreiden vertautuvan ta-kiväärin päivittämällä tähtäin pitkälle matkalle ammuntaan soveltuvaan, etäisyyden mittaamiseen sopivalla retikkelillä varustettuun.

 

[SJ]

Siitä kotimaisesta 308:sta saa täysin viranomaisten kivääreiden vertautuvan ta-kiväärin päivittämällä tähtäin pitkälle matkalle ammuntaan soveltuvaan, etäisyyden mittaamiseen sopivalla retikkelillä varustettuun.

Ja jos on valmis maksamaan yli tonnin Burrisin kiikaritähtäimestä (en katsooko tätä joku jotenkin vinoon?), niin tuo etäisyyden mittaus ei ole edes ongelma ja ampuja voi keskittyä kokonaan tuulen ja maalin nopeuden arvioimiseen.

 

[Minuteman]

Tai sitten ostaa muutamalla satasella vaikka Hensoldt Fero Z-24:n saksalaisesta ylijäämäkaupasta ja teettää sepällä asennuksen. TA-killan forumilla voi lueskella satoja sivuja aiheeseen liittyviä keskusteluja.

 

[Cold Will]

Historian kulun muuttamiseen ei tarvita kuin päättäväinen asiansa osaava mies, kivääri ja yksi patruuna.

Osalle porukasta tuntuu olevan mahdotonta hyväksyä sitä tosiasiaa että maailman vaikutusvaltaisimman miehen hengen vei postimyynnistä ostettu halpa italialainen kivääri ja vasuri-ideologiaan hurahtanut merijalkaväen mies. Koska ajatus tuntuu niin "epäreilulta" niin on synnytetty kokonainen salaliittoteollisuus keksimään mitä villeimpiä teorioita siitä mitä Dallasissa 22. marraskuuta 1963.

Siksi en pidä siviiliaseita missään tapauksessa nollan arvoisina missään skenaarioissa. Suomen miehitystä tai Ukraina-mallin mukaista "joukkojamme ei ole siellä" hybridisodan operaatiota suunnitteleville ei ole mitenkään merkityksetön asia että käytännössä jokaisessa pikkukylässäkin elelee aina joku jolla on hallussaan 500-1000m matkoille tehokas ja tarkka kivääri sekä todennäköisesti kyky ja halu käyttää asettaan maahantunkeutujaa vastaan.

Näiden tahattomasti hajasijoitettujen aseiden ja reserviläisten merkitys korostuu yllätyshyökkäyksissä joissa vastustajan tärkeimpiä tehtäviä on liikekannallepanon toteutuksen estäminen tai vaikeuttaminen. Ympäristönsä läpikotaisin tunteva ja sitä taktisesti hyväkseen käyttävä tarkka-ampuja pystyy lamaannuttamaan suurenkin vieraalla maalla operoivan joukko-osaston pitkäksi aikaa ja estämään tätä toteuttamaan tehtäväänsä annetussa laajuudessa ja aikataulussa.

Tarkka-ampujatoiminnan koulutukseen panostaminen olisi Tornilta hyvin kustannustehokas tapa lisätä ruohonuuritason puolustuskykyä. TA-kursseja ei ole taidettu koskaan joutua perumaan osanottajien puutteen vuoksi ja metsästäjillä, varsinkin hirvimiehillä on tarkoitukseen soveltuvia aseita kymmenin tuhansin. Siitä kotimaisesta 308:sta saa täysin viranomaisten kivääreiden vertautuvan ta-kiväärin päivittämällä tähtäin pitkälle matkalle ammuntaan soveltuvaan, etäisyyden mittaamiseen sopivalla retikkelillä varustettuun.

Asiaa! Viimepelissä se on tahto joka tappaa. Vaikka motivoituneella kaverilla olisi vähän huonompikin ase ja varusteet mutta hänellä olisi sisukas luonne tappaa vihollisia niin, hän on pelottava vastustaja jota on syytä kunnioittaa. Tottakai sota ratkaistaan suurstrategialla, teollisella tuotannolla, diplomatialla, sotilasyheistyöllä jne mutta ruohonjuuritasolla yksilön tahto ratkaisee. Sekä yksilötasolla että kansakuntatasolla löytyy historiasta vaikka kuinka paljon esimerkkejä miten kaameaksi tilanne menee kun vastustaja ei vaan millään suostu antamaan periksi.