Ei vieläkään oikein joten lienee paikallaan purkaa tämä arvausteema.
No jokainen on omien kokemusten vanki mutta ainakin molemmilla niitä onkin tosin eri eläimistä. Saksassa on ihan yleistä kantaa sivuasetta villisikametsästyksestä, eikä ihan syyttä, se kun hyökkää myös haavoittuneena. Saksalaiset varmaan osaisivat kertoa tilanteista jossa sivuase on ollut tarpeellinen. Pistooli painaa niin vähän että sen poisjättämistä voi perustella vain samasta syystä kuin matkavakuutuksen ottamatta jättämisen, rahalla ja tarpeella... Tuon aughtin teho riippuu ihan matkasta, kosketusetäisyydellähän koko paska pysyy klimpissä ja aiheuttaa ison rei'än leopardin naamaan, pitemmillä matkoilla se tietysti hajoaa ja riippuu ihan tietysti matkasta ja aseesta (supistajista, patruunasta jne.) että millaista kuviota syntyy ja millä matkalla se on vielä käyttökelpoinen. Käyttökelpoisuushan riippuu ihan etäisyydestä, on tilanteita jossa pistoolille on paikkansa myös metsästyksessä vara-aseena, esim. silloin kun se haulikko on poissa käsistä, mies maassa ja pantteri yrittää varastaa pähkinöitäsi. Ainoa järkevä haulikkotyyppi haavakkometsästyksestä on pumppu- tai itselataava riittävällä kapasiteetilla ja tarpeeksi lyhyellä piipulla jolloin se heinikossa ja risukossa kulkee näppärästi ja on suunnattavissa nopeasti. Ei mikään yksipiippuinen haulikko jota kritisoin aikaisemmin! En nyt tiedä mistä olet saanut päähäsi että olisin maailman suurin haulikoiden vihaaja, onhan minulla niitäkin mutta en oikein koe sitä ideaaliksi metsästysaseeksi enkä kehuisi sen monipuolisuutta. Kun ase on monipuolinen tarkoittaa se sitä ettei se ole oikein missään hyvä. Haavoittunutta pantteria vastaan ottaisin mieluusti modernin lintukiväärin lyhyellä piipulla (AR-15 .223 rem.).
Eli koko homma perustuu shokkipläjäykseen jonka 15 kpl 8mm haulia päin katin näköä tarjoilee. Ja tämä saadaan aikaiseksi vaikka tähtäyspiste olisi tuuman pari sivussa. Ei onnistu pistoolilla noissa olosuhteissa.
Toisaalta pistoolilla lähtee luoti 0,20 s. välein ja yksittäisen kuulan massa (energia), lävistys ja laajentuvuuskin (oikea patruunavalinta) on parempi. On helppo puhua shokkivaikutuksesta mutta se nyt ei välttämättä aina synny kun niiden haulien pitäisi osuakin, sama tietysti koskee ihan pistooliakin eikä siinä auta yhtään lyhyt tähtäinväli (optinen tähtäin onkin oiva valinta metsästyspistooliin) kuten myös safarityylinen pallo- ja viivakuvio (XS sights).
Takavuosina eräät sukulaismiehet lähtivät Parabellumin kanssa jänismetsälle. Jänöjussi jäi saamatta: Parabellum jäätyi. Epäilen muutenkin vahvasti pistoolin hyödykkyyttä lintuja tai jäniksiä jahdatessa. Haulikolla ne osumismahdollisuudet lienevät kuitenkin 5-10 kertaiset. Käsiasemetsästys perustuu tietääkseni muutenkin enemmän taitavaan väijyntään ja huolelliseen riistalaukaukseen, kuin silmittömään tulitukseen. Niinkuin itse asiassa kaikki muukin metsästys ainakin sivistyneemmissä maissa.
Takavuosista on hieman aikaa tai sitten rikottiin metsästyslakia. Asetta kannattaa huoltaa ja pitää asiallisessa kotelossa ettei se jäädy. Lintujahan voi tarkalla siluettipistoolilla ampua tarkkuuden puolesta, ei millään parabellumilla (vaikka tietysti ihan tarkka se on) ja tämä ei tapahdu lentoon vaan paikallaan olevaan lintuun esim. selällään maaten jalkoihin tukien. Tarkalla metsästyspistoolilla voidaan ampua lintuja paljon paljon kauemmas luotiaseena kuin haulikon haulipatruunoilla. Tämä vaatii tietysti taitoa mutta ampumataito on jokaisen reserviläisen mielenkiinnon kohde vai mitä?
Intiassa britit metsästivät tiikereitä norsun selästä. Tiikerit pitivät tätä metsästystapaa jossain määrin epäreiluna, ja joskus ne hyppäsivät elefantin selkään jutellakseen vähän asiasta metsästäjien kanssa. Tällaisia tilanteita varten keksittiin Howdah-pistooli, järeä kertalaukauspistooli jotka alunperin olivat vain sahattuja suurriistakivääreitä. Ahtaassa, keikkuvassa korissa kun pitkän aseen käyttely ei ollut niin kätevää. Monet upseerit rupesivat kantamaan näitä aseita myös sotapalveluksessa. Nämä tilanteet poislukien, yleensä pistoolia ei ole pidetty hyödyllisenä puolustusaseena villieläimiä vastaan.
Eipä tarvitse mennä kuin Saksaan jossa metsästäjät saavat ostaa pistooleita ja niitä kannetaan villisikajahdeissa! Suomessa ei ole villisikoja ja karhutkin olivat kauan poissa metsästyksestä joten meillä ei ole tälläistä käsiasemetsästys- tai hätävara-asekulttuuria tai lainsäädäntöä syntynyt ja mahdollistettu. Kysehän on ihan samasta asiasta kuin homojen avioliitosta, se on niin uutta ja outoa meille. Toivottavasti kuitenkin tulevaisuudessa yhteiskunta muuttuu suvaitsevaisemmaksi ja kaikenlaiset käsiase- ja homovihaajat palautetaan takaisin marginaaliin, jonne he kuuluvat.
1800-luvulla jenkkilässä kehitettiin LeMat-revolveri, jossa oli 9 patruunan rulla, ja piipun alla toinen piippu johon oli ladattu haulipanos. Tämmöinenhän voisi olla pätevä kompromissiase, kun siinä yhdistyy pistoolin ja haulikon hyvät puolet. Tosin pyssy taitaa olla aika iso ja kolho. Erikoisjoukot ovat välistä viritelleet haulikoita rynkkyjen alle. En tiedä harrastetaanko sitä tapaa vielä. Yleinen mielipide taitaa olla että suojavarusteiden yleistyminen on vähentänyt haulikoiden käyttökelpoisuutta taistelukentällä. Vielä 80-luvulla pyrittiin kehittämään tulivoimaisia taisteluhaulikoita mutta ne tuntuvat menneen pois muodista.
No haulikko ilman perää on ilkeä ammuttava ranteille. Lisäksi kun puhutaan revolveripituisesta aseesta haulipiipulla niin se ei voi olla tehokas lataus. On myös ihan oikeita revolvereita, joilla voi ampua .410 haulipatruunaa ja ihan hyvästä syystä ne eivät ole yleistyneet. Turhakkeita. Erikoisjoukot virittelevät haulikoita piippujen alle pääasiassa siksi ettei tarvitse kantaa kahta asetta. Sitä voi käyttää ovien avaamiseen (oikealla patruunalla, ei normaalilla, siitä tulee vain kimmokkeita, metallijauheeksi osumasta hajoavia käytetään) ja mellakantorjunnassa voidaan ampua kumi- ja kaasuammuksia. Kyllähän se tietysti ottaa kipeää ampua ihmistäkin sillä piipulla mutta miksi vaivautua kun tähtäimen ja piipun korkeusero on suuri ja ylemmästä piipusta hiihtää kuulaa tiheämmällä tahdilla ja tarkemmin. Ihmisiä vastaan ei siis ole mitään järkeä käyttää näitä vehkeitä. Samoin taisteluhaulikot sotilaskäytössä (oma ketjunsa) ovat osoittautuneet turhakkeiksi joille ei oikein löydy käyttöä.
Yksi malli sotilaan sivuaseesta voi ollakin lyhennetty pumppuhaulikko, lipaskapasiteetti noin 4 ptr, piippu lyhyt, perä pois ja muovikahvat molemmille käsille. Painaa ladattuna noin kaksi kiloa ja on kompakti kuljetettava mm. vasemmassa kainalossa oikeanlaisilla remmeillä varustettuna. Lähtee irti ylöspäin tempaisemalla ja on tulivoimaa pariksi sekunniksi enemmän kuin kohtuullisesti. Yhtälailla silläkin vetää niitä feissiosumia, vedossa voi tuhraantua useampi sekunti, mutta ei tekijämiehellä mitään hirveää kellotusta synny. Helppo harjoitella, sopii rankaksi jouha-peliksi ammusvalikoiman ansiosta, hinta muutama satku, käyttäjä oppii suht äkkiä kelvolliseksi tekijäksi, antaa pelivaraa osuman suhteen, pelottava saajapuolen näkökulmasta, luja ja varmatoiminen, käy lyöntiaseestakin painonsa ja muotonsa ansiosta, pimeällä tehokas pusikonraivaaja mm. vartiomiehelle, sillä voi metsästää ruokansa D. , helpompi säädellä voimankäyttöä kuin luotiaseella, jne. Ostatteko?
Et halua ampua perättömällä haulikolla, usko pois. Se ottaa kipeää ranteisiin ellei puhuta sitten jostain kevytlatauksista. Siinä ajassa jossa ne neljä haulipanosta on ammuttu tuollaisella aseella on modernista lintukivääristä lähtenyt aika monta ammusta tarkemmin ja vähemmällä rekyylillä maaliin sarjatulella. Jos haluaa shokkivaikutusta niin se F-asento vaihtimessa tarkoittaa FUN! Viranomaiskäytössä mellakoitsijoita toki kannattaisi ampua haulikolla mellakkatilanteita varten kehitetyillä ammuksilla, ei rynnäkkökiväärillä. Mutta sotilaat nyt harvemmin ovat sitä ensisijaista porukkaa mellakkoja suitsemassa, ainakaan länsimaissa ja taas niissä maissa joissa ovat niin se olisi voimakeinojen alimitoittamista.

Toki Rhodesian pojilla oli vähän samaa ideaa Protectorin tai millä nimillä sitä haulikkoa nyt myytiinkään muttei se oikein kelvollinen konsepti ollut.