Asevelvollisuuden tulevaisuus Euroopassa
- Viestiketjun aloittaja Helkkari
- Aloitus PVM
yrjö
Ylipäällikkö
Yleisen asevelvollisuuden puolesta ainoa pitävä argumentti voi perustua vain siihen, että Suomen voimavaroilla ei ole muulla tavalla mahdollista saada riittävää määrää sotilaallista voimaa. Maan väestöpohjaan ja kokoon nähden suhteellisesti suuren sotilaalisen voiman tarve tulee Suomen geopoliittisesta asemasta. Noin korulausein. Eli suomeksi sanottuna Venäjästä. Jos tätä voimaa on vain nimellisesti, on koko PV:n pyöritys periaatteessa turhaa. Tämä sotilaiden määrä, mikä se sitten kulloinkin on, kuitenkin toistaiseksi lasketaan Suomessa sadoissa tuhansissa, oli tekniikkaa tai ei.
Asevelvollisuus on rikkomus ihmisen itsemääräämisoikeutta vastaan. Tämän taatusti jokainen voi myöntää itselleen. Onhan se pakottamista mitä monessa muussa sivistysvaltiossa ei ole, eikö? Sen takia siitä kuuluu tehdä niin siedettävä ja haitoiltaan vähäinen kuin suinkin mahdollista. Ainakin jos suuren visioni mukaan esimerkkinä meinataan sivistysmaissa olla.
Asevelvollisuutta ei siis mielestäni voi uskottavasti, hyväksyttävästi tai loogisesti perustella muilla argumentilla. Kuitenkin totean, että rikkomus on mielestäni sen verran vähäinen ja perusteltavissa "yleisen edun" nimissä tehtynä (greater good jne.), että kannatan asevelvollisuutta kuitenkin. Kun rikkomus kuitenkin länsimaista yksilön itsemääräämisoikeutta vastaan on, kaikki voitava on tehtävä sen eteen, että haitat tästä koituvat niin vähäisiksi kuin mahdollista ja että asevelvollisen hyvinvointia ja asemaa erityisesti tarkkaillaan. Sillä vaalitaan myös maanpuolustustahtoa. Se on mielestäni kiinteästi sidottu asevelvollisuuteen. Jos sellainen tilanne tulisi, että minut reserviläisenä asetettaisin vaaraan, olisi reilua, että siihen vaaraan asetetaan muutkin. Täten esim. valikoiva asevelvollisuus on mielestäni erittäin epäreilu vaihtoehto. Ei ole oikein, että asiansa "hyvin hoitaneet" eli hyväkuntoiset ja fiksut otetaan pakolla. Hyvästä rangaistaan, ei se niin voi mennä. On oltava joko yleinen asevelvollisuus tai sitten puhtaasti ammattiarmeija vapaaehtoisine sopimussotilaineen.
Yritykset puolustella yleistä asevelvollisuutta muilla argumenteilla ovat mielestäni epäonnistuneita. Kukin niistä on helppo ampua alas. Mummojen etsintä voidaan hoitaa muulla tavalla, valtion ei tässä ajassa kuulu puuttua ihmisen "miehistymiseen" tai "karaisemiseen" tai millä nimellä sitä nyt halutaan kutsua. Aikuistuminen tapahtuu kaikissa maissa yhtälaisesti ilman inttiäkin. Mummot voidaan etsiä metsistä muullakin tavalla. Vain tarpeen pakottamana otetaan miehet palvelukseen. Sotilaallisen voiman tuoma hyöty kaikille vs. yksilönvapaus.
Saataisiinko jollain muulla tavalla tarpeeksi taistelijoita riviin? Ehkä, ehkä ei. Uhkapeliä ja valistuneet arviotkin vaihtelevat. Olen kuitenkin, ellei muuta esitetä, taipuvainen uskomaan asevelvollisuutta tukeviin laskuihin. Toisaalta, vapaaehtoinenkin jää reserviin. Toistaiseksi vain yksi tutkija on esittänyt julkisuudessa, ainakin näkyvästi, päinvastaisia laskelmia. En minä akateemista tutkijaa valehtelijaksi väitä, mutta ammattiarmeijan vapauttaman työvoiman tuottama BKT:n kautta saatu laskennallinen hyöty on hyvin käsitteellinen, epäkonkreettinen ja siinä mielessä vähän samanmoinen kuin "asuntotulo". Ei sitä missään viivan alla ole selvinä summina ja jos sillä perusteella edettäisiin, olisi saatava takeet siitä, että puolustusbudjetti olisi todellakin sillä tasolla - ja että se kanssa pysyy riittäväällä tasolla - että suorituskyky ei alene. Käytännössä se merkitsisi euromääräistä budjetin korotusta. Selitä siinä sitten, tässä poliittisessa ja taloudellisessa ilmapiirissä, että se maksaa toisella tavalla itsensä takaisin. Maksaako ihan oikeasti, voidaanko se taata täysin varmasti? Jos yksi, tai ainakin melko harvalukuinen joukko ainakin, akateeminen tutkija on laskenut toista ja PV+lähes kaikki muut ovat ihan eri luvuilla niin mitä mieltä siitä pitäisi olla? Jos muutoksia tehdään, ei se voi tarkoittaa huononnusta. Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa ostaa eettisesti kestävää ja samalla riittävän korkeatasoista puolustusta sillä hinnalla mitä se markkinahintaan maksaisi. Puolustuksen tason alennus ei mielestäni ole vaihtoehto joten oikeamielisyys taipuu. Suhteellinen puolustuskyky, siis mahdollisiin vastustajiin verrattuna todennäköisesti heikkenee kuitenkin. Ollaanko siis jossain vaiheessa siinä pisteessä, että ei ole mieltä edes yrittää? Tätä en haluaisi edes ajatella, mutta looginen päättely etenee siihen vääjäämättä.
Asevelvollisuuden ylläpito valtiolle on saatuun hyötyyn nähden erittäin edullista, ehkä jopa liian edullista. Valtio ei nimittäin mielestäni näe sitä hyvää jonka se saa puoli-ilmaiseksi. Asepalveluksen suorittamista ei juuri arvosteta. Ehkä tämä valtavan hieno resurssi otetaan vähän liian annettuna. Se ei taida näkyä muualla kuin isojen tirehtöörien puheissa, mutta se näkyy asevelvollisen kohteluna. Kohteluhan on nykyisin täysin asiallista henkilötasolla vaikka esim. vanhoista simputusajoista rättisulkeisineen tai everstin kesämökin puutalkoista sun muista ei nyt niin kauhean pitkä aika vielä ole. Tämä ei vielä riitä. Se on vasta perustaso sivistyneessä läntisessä valtiossa. Onko intti ja/tai valtio tämän edun turvatakseen todellakin tehnyt kaiken mahdollisen? Se nimittäin on vähintä mitä voisi tehdä. Tällä tarkoitan nyt suurempia rakenteellisia muutoksia. Yksi valituksen aihe on palvelukseen astumisaikojen aiheuttama "välivuosi" tai -aika. Yhtäläisesti, voisiko osa oppilaitoksista alkaa eri aikaan, esim. uuden vuoden jälkeen? Kyllä minä ymmärrän, että puhutaan todella ison mittaluokan uudistuksista. Tästä tulisi lisäksi sitä BKT-hyötyä, pidempää työuraa jne. Vaikka ei siirryttäisi vapaaehtoisuuteen, voi ajatusta hyödyntää optimointi-mielessä. Otetaanko esim. pääsykoerumba riittävästi huomioon? Jos uuden sukupolven halutaan kannattavan ja seisovan homman takana, sen mielipidettä ei voi noin vain sivuuttaa. Nehän sinne menee, ei me joilla se on jo takana ja kultaiset reservi tai varareservipäivät kuluu maanpuolustus.netissä. Jorinat sankarivainajista ja menneisyydestä ei ole se, (vaikka sinänsä siinä ei ole mitään vikaa) millä homma hoidetaan kotiin. Asevelvollisuudesta saatuun hyötyyn nähden "yksilöllisemmätkin" ratkaisut ovat edelleen edullisia, puolustuksen kannalta etu on saada edelleen niin iso osa riviin kuin mahdollista. Miksi niin paljon useampi valitsee sivarin? Armeijan vetovoimaa on tavalla tai toisella kasvatettava ja voi olla, että vaikka kaikki tehtäisiin, asevelvollisuuden kannatus silti murenee. Kaikesta yrityksestä huolimatta. Sitä mukaa kun "vanhan liiton" miehet kuopataan. Näinkin tämä saattaa mennä vaikka mitä tehtäisiin. Suomen puolustusratkaisu on kuitenkin sen verran kustannustehokas ja spesiaali läntisessä sivistysmaailmassa, että sen kuuluisi olla maailmanluokan esimerkki jonka eteen kannattaa mielestäni tehdä kaikki yritykset. Kun itse katson tuntemiani sivareita heissä on kahta sorttia: lusmuja ja niitä, joiden rivissä olo olisi ollut firmalle ehdoton etu. Todella teräviä kavereita ja olen monesti miettinyt miten heidät olisi saatu houkuteltua riviin. Sen sijaan niitä lusmusivareita tunnen melko niukasti. Pitäisi päästä nykyisten ja tulevien asevelvollisikäisten pääkoppaan ja miettiä niitä ratkaisuja joiden avulla asevelvollisuus voidaan edelleen säilyttäää heistä valtaosalle sellaisena, että se on edelleen haluttava vaihtoehto. Hyötymistä pitäisi tulla enemmän, ehkä rahallista, ehkä jotain muuta kun rahaa ei ole. Ymmärrään täysin resurssien niukkuuden, mutta kotiuttamisraha nyt esim. vähimpänä voitaisiin palauttaa. Tätyy muistaa, että tämä kaikki on edelleen halpaa saatuun hyötyyn nähden. Kannattaa muistaa, että "palvelus" on palvelusta myös palkka-armeijoissa. Pelkkä maanpuolustuspaatokseen vetoaminen ei mitenkään voi riittää. Ahneuden ja itsekeskeisyyden ilmapiirissä voin vain ihmetellä sitä altruismia minkä me reserviläiset teemme maan puolustuskyvyn selkärangan eteen. Kuinka kauan sitä voi riittää? Itsellenihän asia on selvä, mutta ei se sitä tarkoita, että kaikki muut ajattelisivat niin. Etenkään tällaisten palstojen ulkopuolella. Yhteiskunnan pitäisi puhaltaa muutenkin yhteen hiileen tässä, eihän tämä pelkästä intistä ole kiinni. Jos koulutuksesta ei saa noppia kuin harvassa oppilaitoksissa niin mistä se kiikastaa? Laitoksista vai intistä? Eikö todellakaan mikään instanssi saa valtiotasolla tätä sovittua? Voidaanko homma hoitaa kotiin menestyksella niin, että mitään ei muuteta ja olettaa, että palvelukseen vaan tullaan? Tai kepillä? Tuskin, hyvin menee ehkä vuosia, vuosikymmenkin mahdollisesti, mutta ajatukset muuttuu ja sukupolvet ajatuksineen vaihtuvat. Kyllä julkinen keskustelu antaa viitteitä siitä, miten ajattelu asian suhteen on muuttunut ja muuttumassa.
Tietenkin, voidaan aina keskustella onko puolustus uskottava, onko voima jo nyt vain nimellinen, onko uhkaa olemassa, olisiko BKT:n kautta saatu hyöty niin ja niin suuri, ehdittäsiinkö LKP toteuttaa, onko asevelvollisuus jo nyt valikoivaa jne. Periaatteet ja suuntaviivat on yksi asia ja toinen on käytännön tarpeen vaatima totetus. Ja pointtihan oli se, millä argumentilla asevelvollisuutta ja sen tulevaisuutta puolustellaan jos puolustellaan. Väärin perustein käyty väittely mielestäni antaa pelkästään eväitä "vastapuolelle". Ei ole väärin kehua intin yhdistävää ja ryhdistävää vaikutusta, RUK:n johtamiskoulutusta, "ilmaisen" aineksen hyvää laatua tai mummojen löytymistä. Nämä eivät kuitenkaan ole niitä syitä miksi inttiin mennään. Se syy on maanpuolustus ja jos se nähdään tarpeeksi tärkeänä arvona ja vain silloin koko homman perusta voi pysyä pitemällä aikvälillä kasassa. Muut asiat ovat oheistuotteina muodostuneita "hyötyjä" niille, jotka ne hyödyiksi lukevat. Vähän niinkuin kaupantekijäisiä. Kallis ostopäätös ei voi kuitenkaan olla kiinni niistä. Jos miehistyminen olisi yhteiskunnallisesti niin tärkeää, niin eikö vapaaehtoisen asepalveluksen valtioissa olis joku vastaava "miehistymisleiri"? Jokainen meistä ulkomailla käydessään on huomannut, että ei ihmiset siellä mitenkään poikkea suomalaisista. Firmat pärjäävät ilman RUK-pomoja ulkomailla. Ihan kuten Suomessakin. RUK on pelkkä "seula". Siis tässä mielessä. Sodittu on maailman sivu ja soditaan "tyhmilläkin" alemman sosiaaliluokan soltuilla ihan yhtälaisella menestyksellä. Palkka-armeijoiden sotilaat eivät ole niin epäuskollisia, että rahasta alkaisivat taistella kotimaansa vihollista vastaan. Ei italialainen ole sen vähempää tai enempää "mies" kuin suomalainen tai virolainen. Asevelvollisuuden ainoa puolustus voi tulla vain sen varsinaisen tarpeen kautta, mikä sekin on moraalisesti periaatteessa väärin. Mielestäni moraalisesti vielä tätäkin enemmän väärin olisi heikentää Suomen puolustus kestämättömälle tasolle.
Nyt eletään kuitenkin sellaisia aikoja (on eletty jo kauan), että asevoiman ja armeijan suorituskyky ei ole kiinni miesten lukumäärästä. Määrä ei korvaa laatua, mutta ei laatukaan korvaa määrää loputtomiin. Tässä on hiukan ylioptimistinen harhakuva julkisessa keskustelussa. Sotaa ei nimittäin edelleen käydä "nappia painamalla", vaikka yleinen fraasi niin väittää. Suomenkin raskas teknistyy, hiukan jälkijunassa tosin, mikä osa-alue nopeammin, mikä hitaammin, mutta teknistyy kuitenkin. Millään maalla ei ole kaikille listoilla oleveille sotilaille uusinta varustusta. Ei millään, ei edes Amerikan Yhdysvalloilla. Isossa ja harvaan asutussa maassa, vaikka painopiste ruuhkasuomessa olisikin, edellyttää silti vaan melkoista joukkoa ollakseen puolustavana joukkona uskottava. Sen terän tuo se teknistynyt osa. Onko asevelvollisten osuus kaikista kuluista todellakin niin suuri, että näillä kustannuksilla saataisiin parempaa tai vähintään samaa? Olisiko noilla rahoilla saatavissa niin merkittävä parannus hankintamenoihin, että sillä olisi saatavissa ratkaisevan merkittävä parannus tulivoimaan? Miten hyvin BKT:n käsitteellinen parannus toimisi käytännön tasolla päätöksenteon tukena maanpuolustuksen suuntaviivoja määritettäessä ja varsinkin aina niukkoja rahoja allokoitaessa? Mahtaisiko neuvotteluista tulla yhtään mitään näillä korteilla? Lopputuloksena voisi olla täydellinen epäonnistuminen sotilaallisen suorituskyvyn mielessä. Onko siihen varaa? Toisaalta siihenkään ei ole varaa, että pirun iso osa ikäluokasta käy tyhjäkäynnillä kuukausitolkulla vuodesta toiseen. Tuskin Sailas ja muut vaan valehtelee.
Sitä voi olla karvan verran väärässä ja ehkä pärjätä tai olla tyhmä mutta oikeamielinen. Suojatielläkin on oikeassa vaikka jäisi auton alle. Oikeamielisyys ja reiluus ei tässä maailman ajassa tunnu oleva kovassa huudossa, jos tekoja on katsominen. Puheissa tietysti asia on toisin, silloin on vain hyviä ihmisiä. Ihminen ei ole juurikaan muuttunut ja Suomenkin on varauduttava edelleen pahimpaan niillä nappuloilla mitä on. Mitään merkkejä ei ole näkyvissä, ei edes heikkoja tai hyvällä tahdolla löydettäviä, että varustautumisesta voitaisiin tyystin luopua. Suomalaiset eivät saisi olla liian sinisilmäisiä, vaikka juuri nyt aivan erityisesti siltä näyttää...
Asevelvollisuus on rikkomus ihmisen itsemääräämisoikeutta vastaan. Tämän taatusti jokainen voi myöntää itselleen. Onhan se pakottamista mitä monessa muussa sivistysvaltiossa ei ole, eikö? Sen takia siitä kuuluu tehdä niin siedettävä ja haitoiltaan vähäinen kuin suinkin mahdollista. Ainakin jos suuren visioni mukaan esimerkkinä meinataan sivistysmaissa olla.
Asevelvollisuutta ei siis mielestäni voi uskottavasti, hyväksyttävästi tai loogisesti perustella muilla argumentilla. Kuitenkin totean, että rikkomus on mielestäni sen verran vähäinen ja perusteltavissa "yleisen edun" nimissä tehtynä (greater good jne.), että kannatan asevelvollisuutta kuitenkin. Kun rikkomus kuitenkin länsimaista yksilön itsemääräämisoikeutta vastaan on, kaikki voitava on tehtävä sen eteen, että haitat tästä koituvat niin vähäisiksi kuin mahdollista ja että asevelvollisen hyvinvointia ja asemaa erityisesti tarkkaillaan. Sillä vaalitaan myös maanpuolustustahtoa. Se on mielestäni kiinteästi sidottu asevelvollisuuteen. Jos sellainen tilanne tulisi, että minut reserviläisenä asetettaisin vaaraan, olisi reilua, että siihen vaaraan asetetaan muutkin. Täten esim. valikoiva asevelvollisuus on mielestäni erittäin epäreilu vaihtoehto. Ei ole oikein, että asiansa "hyvin hoitaneet" eli hyväkuntoiset ja fiksut otetaan pakolla. Hyvästä rangaistaan, ei se niin voi mennä. On oltava joko yleinen asevelvollisuus tai sitten puhtaasti ammattiarmeija vapaaehtoisine sopimussotilaineen.
Yritykset puolustella yleistä asevelvollisuutta muilla argumenteilla ovat mielestäni epäonnistuneita. Kukin niistä on helppo ampua alas. Mummojen etsintä voidaan hoitaa muulla tavalla, valtion ei tässä ajassa kuulu puuttua ihmisen "miehistymiseen" tai "karaisemiseen" tai millä nimellä sitä nyt halutaan kutsua. Aikuistuminen tapahtuu kaikissa maissa yhtälaisesti ilman inttiäkin. Mummot voidaan etsiä metsistä muullakin tavalla. Vain tarpeen pakottamana otetaan miehet palvelukseen. Sotilaallisen voiman tuoma hyöty kaikille vs. yksilönvapaus.
Saataisiinko jollain muulla tavalla tarpeeksi taistelijoita riviin? Ehkä, ehkä ei. Uhkapeliä ja valistuneet arviotkin vaihtelevat. Olen kuitenkin, ellei muuta esitetä, taipuvainen uskomaan asevelvollisuutta tukeviin laskuihin. Toisaalta, vapaaehtoinenkin jää reserviin. Toistaiseksi vain yksi tutkija on esittänyt julkisuudessa, ainakin näkyvästi, päinvastaisia laskelmia. En minä akateemista tutkijaa valehtelijaksi väitä, mutta ammattiarmeijan vapauttaman työvoiman tuottama BKT:n kautta saatu laskennallinen hyöty on hyvin käsitteellinen, epäkonkreettinen ja siinä mielessä vähän samanmoinen kuin "asuntotulo". Ei sitä missään viivan alla ole selvinä summina ja jos sillä perusteella edettäisiin, olisi saatava takeet siitä, että puolustusbudjetti olisi todellakin sillä tasolla - ja että se kanssa pysyy riittäväällä tasolla - että suorituskyky ei alene. Käytännössä se merkitsisi euromääräistä budjetin korotusta. Selitä siinä sitten, tässä poliittisessa ja taloudellisessa ilmapiirissä, että se maksaa toisella tavalla itsensä takaisin. Maksaako ihan oikeasti, voidaanko se taata täysin varmasti? Jos yksi, tai ainakin melko harvalukuinen joukko ainakin, akateeminen tutkija on laskenut toista ja PV+lähes kaikki muut ovat ihan eri luvuilla niin mitä mieltä siitä pitäisi olla? Jos muutoksia tehdään, ei se voi tarkoittaa huononnusta. Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa ostaa eettisesti kestävää ja samalla riittävän korkeatasoista puolustusta sillä hinnalla mitä se markkinahintaan maksaisi. Puolustuksen tason alennus ei mielestäni ole vaihtoehto joten oikeamielisyys taipuu. Suhteellinen puolustuskyky, siis mahdollisiin vastustajiin verrattuna todennäköisesti heikkenee kuitenkin. Ollaanko siis jossain vaiheessa siinä pisteessä, että ei ole mieltä edes yrittää? Tätä en haluaisi edes ajatella, mutta looginen päättely etenee siihen vääjäämättä.
Asevelvollisuuden ylläpito valtiolle on saatuun hyötyyn nähden erittäin edullista, ehkä jopa liian edullista. Valtio ei nimittäin mielestäni näe sitä hyvää jonka se saa puoli-ilmaiseksi. Asepalveluksen suorittamista ei juuri arvosteta. Ehkä tämä valtavan hieno resurssi otetaan vähän liian annettuna. Se ei taida näkyä muualla kuin isojen tirehtöörien puheissa, mutta se näkyy asevelvollisen kohteluna. Kohteluhan on nykyisin täysin asiallista henkilötasolla vaikka esim. vanhoista simputusajoista rättisulkeisineen tai everstin kesämökin puutalkoista sun muista ei nyt niin kauhean pitkä aika vielä ole. Tämä ei vielä riitä. Se on vasta perustaso sivistyneessä läntisessä valtiossa. Onko intti ja/tai valtio tämän edun turvatakseen todellakin tehnyt kaiken mahdollisen? Se nimittäin on vähintä mitä voisi tehdä. Tällä tarkoitan nyt suurempia rakenteellisia muutoksia. Yksi valituksen aihe on palvelukseen astumisaikojen aiheuttama "välivuosi" tai -aika. Yhtäläisesti, voisiko osa oppilaitoksista alkaa eri aikaan, esim. uuden vuoden jälkeen? Kyllä minä ymmärrän, että puhutaan todella ison mittaluokan uudistuksista. Tästä tulisi lisäksi sitä BKT-hyötyä, pidempää työuraa jne. Vaikka ei siirryttäisi vapaaehtoisuuteen, voi ajatusta hyödyntää optimointi-mielessä. Otetaanko esim. pääsykoerumba riittävästi huomioon? Jos uuden sukupolven halutaan kannattavan ja seisovan homman takana, sen mielipidettä ei voi noin vain sivuuttaa. Nehän sinne menee, ei me joilla se on jo takana ja kultaiset reservi tai varareservipäivät kuluu maanpuolustus.netissä. Jorinat sankarivainajista ja menneisyydestä ei ole se, (vaikka sinänsä siinä ei ole mitään vikaa) millä homma hoidetaan kotiin. Asevelvollisuudesta saatuun hyötyyn nähden "yksilöllisemmätkin" ratkaisut ovat edelleen edullisia, puolustuksen kannalta etu on saada edelleen niin iso osa riviin kuin mahdollista. Miksi niin paljon useampi valitsee sivarin? Armeijan vetovoimaa on tavalla tai toisella kasvatettava ja voi olla, että vaikka kaikki tehtäisiin, asevelvollisuuden kannatus silti murenee. Kaikesta yrityksestä huolimatta. Sitä mukaa kun "vanhan liiton" miehet kuopataan. Näinkin tämä saattaa mennä vaikka mitä tehtäisiin. Suomen puolustusratkaisu on kuitenkin sen verran kustannustehokas ja spesiaali läntisessä sivistysmaailmassa, että sen kuuluisi olla maailmanluokan esimerkki jonka eteen kannattaa mielestäni tehdä kaikki yritykset. Kun itse katson tuntemiani sivareita heissä on kahta sorttia: lusmuja ja niitä, joiden rivissä olo olisi ollut firmalle ehdoton etu. Todella teräviä kavereita ja olen monesti miettinyt miten heidät olisi saatu houkuteltua riviin. Sen sijaan niitä lusmusivareita tunnen melko niukasti. Pitäisi päästä nykyisten ja tulevien asevelvollisikäisten pääkoppaan ja miettiä niitä ratkaisuja joiden avulla asevelvollisuus voidaan edelleen säilyttäää heistä valtaosalle sellaisena, että se on edelleen haluttava vaihtoehto. Hyötymistä pitäisi tulla enemmän, ehkä rahallista, ehkä jotain muuta kun rahaa ei ole. Ymmärrään täysin resurssien niukkuuden, mutta kotiuttamisraha nyt esim. vähimpänä voitaisiin palauttaa. Tätyy muistaa, että tämä kaikki on edelleen halpaa saatuun hyötyyn nähden. Kannattaa muistaa, että "palvelus" on palvelusta myös palkka-armeijoissa. Pelkkä maanpuolustuspaatokseen vetoaminen ei mitenkään voi riittää. Ahneuden ja itsekeskeisyyden ilmapiirissä voin vain ihmetellä sitä altruismia minkä me reserviläiset teemme maan puolustuskyvyn selkärangan eteen. Kuinka kauan sitä voi riittää? Itsellenihän asia on selvä, mutta ei se sitä tarkoita, että kaikki muut ajattelisivat niin. Etenkään tällaisten palstojen ulkopuolella. Yhteiskunnan pitäisi puhaltaa muutenkin yhteen hiileen tässä, eihän tämä pelkästä intistä ole kiinni. Jos koulutuksesta ei saa noppia kuin harvassa oppilaitoksissa niin mistä se kiikastaa? Laitoksista vai intistä? Eikö todellakaan mikään instanssi saa valtiotasolla tätä sovittua? Voidaanko homma hoitaa kotiin menestyksella niin, että mitään ei muuteta ja olettaa, että palvelukseen vaan tullaan? Tai kepillä? Tuskin, hyvin menee ehkä vuosia, vuosikymmenkin mahdollisesti, mutta ajatukset muuttuu ja sukupolvet ajatuksineen vaihtuvat. Kyllä julkinen keskustelu antaa viitteitä siitä, miten ajattelu asian suhteen on muuttunut ja muuttumassa.
Tietenkin, voidaan aina keskustella onko puolustus uskottava, onko voima jo nyt vain nimellinen, onko uhkaa olemassa, olisiko BKT:n kautta saatu hyöty niin ja niin suuri, ehdittäsiinkö LKP toteuttaa, onko asevelvollisuus jo nyt valikoivaa jne. Periaatteet ja suuntaviivat on yksi asia ja toinen on käytännön tarpeen vaatima totetus. Ja pointtihan oli se, millä argumentilla asevelvollisuutta ja sen tulevaisuutta puolustellaan jos puolustellaan. Väärin perustein käyty väittely mielestäni antaa pelkästään eväitä "vastapuolelle". Ei ole väärin kehua intin yhdistävää ja ryhdistävää vaikutusta, RUK:n johtamiskoulutusta, "ilmaisen" aineksen hyvää laatua tai mummojen löytymistä. Nämä eivät kuitenkaan ole niitä syitä miksi inttiin mennään. Se syy on maanpuolustus ja jos se nähdään tarpeeksi tärkeänä arvona ja vain silloin koko homman perusta voi pysyä pitemällä aikvälillä kasassa. Muut asiat ovat oheistuotteina muodostuneita "hyötyjä" niille, jotka ne hyödyiksi lukevat. Vähän niinkuin kaupantekijäisiä. Kallis ostopäätös ei voi kuitenkaan olla kiinni niistä. Jos miehistyminen olisi yhteiskunnallisesti niin tärkeää, niin eikö vapaaehtoisen asepalveluksen valtioissa olis joku vastaava "miehistymisleiri"? Jokainen meistä ulkomailla käydessään on huomannut, että ei ihmiset siellä mitenkään poikkea suomalaisista. Firmat pärjäävät ilman RUK-pomoja ulkomailla. Ihan kuten Suomessakin. RUK on pelkkä "seula". Siis tässä mielessä. Sodittu on maailman sivu ja soditaan "tyhmilläkin" alemman sosiaaliluokan soltuilla ihan yhtälaisella menestyksellä. Palkka-armeijoiden sotilaat eivät ole niin epäuskollisia, että rahasta alkaisivat taistella kotimaansa vihollista vastaan. Ei italialainen ole sen vähempää tai enempää "mies" kuin suomalainen tai virolainen. Asevelvollisuuden ainoa puolustus voi tulla vain sen varsinaisen tarpeen kautta, mikä sekin on moraalisesti periaatteessa väärin. Mielestäni moraalisesti vielä tätäkin enemmän väärin olisi heikentää Suomen puolustus kestämättömälle tasolle.
Nyt eletään kuitenkin sellaisia aikoja (on eletty jo kauan), että asevoiman ja armeijan suorituskyky ei ole kiinni miesten lukumäärästä. Määrä ei korvaa laatua, mutta ei laatukaan korvaa määrää loputtomiin. Tässä on hiukan ylioptimistinen harhakuva julkisessa keskustelussa. Sotaa ei nimittäin edelleen käydä "nappia painamalla", vaikka yleinen fraasi niin väittää. Suomenkin raskas teknistyy, hiukan jälkijunassa tosin, mikä osa-alue nopeammin, mikä hitaammin, mutta teknistyy kuitenkin. Millään maalla ei ole kaikille listoilla oleveille sotilaille uusinta varustusta. Ei millään, ei edes Amerikan Yhdysvalloilla. Isossa ja harvaan asutussa maassa, vaikka painopiste ruuhkasuomessa olisikin, edellyttää silti vaan melkoista joukkoa ollakseen puolustavana joukkona uskottava. Sen terän tuo se teknistynyt osa. Onko asevelvollisten osuus kaikista kuluista todellakin niin suuri, että näillä kustannuksilla saataisiin parempaa tai vähintään samaa? Olisiko noilla rahoilla saatavissa niin merkittävä parannus hankintamenoihin, että sillä olisi saatavissa ratkaisevan merkittävä parannus tulivoimaan? Miten hyvin BKT:n käsitteellinen parannus toimisi käytännön tasolla päätöksenteon tukena maanpuolustuksen suuntaviivoja määritettäessä ja varsinkin aina niukkoja rahoja allokoitaessa? Mahtaisiko neuvotteluista tulla yhtään mitään näillä korteilla? Lopputuloksena voisi olla täydellinen epäonnistuminen sotilaallisen suorituskyvyn mielessä. Onko siihen varaa? Toisaalta siihenkään ei ole varaa, että pirun iso osa ikäluokasta käy tyhjäkäynnillä kuukausitolkulla vuodesta toiseen. Tuskin Sailas ja muut vaan valehtelee.
Sitä voi olla karvan verran väärässä ja ehkä pärjätä tai olla tyhmä mutta oikeamielinen. Suojatielläkin on oikeassa vaikka jäisi auton alle. Oikeamielisyys ja reiluus ei tässä maailman ajassa tunnu oleva kovassa huudossa, jos tekoja on katsominen. Puheissa tietysti asia on toisin, silloin on vain hyviä ihmisiä. Ihminen ei ole juurikaan muuttunut ja Suomenkin on varauduttava edelleen pahimpaan niillä nappuloilla mitä on. Mitään merkkejä ei ole näkyvissä, ei edes heikkoja tai hyvällä tahdolla löydettäviä, että varustautumisesta voitaisiin tyystin luopua. Suomalaiset eivät saisi olla liian sinisilmäisiä, vaikka juuri nyt aivan erityisesti siltä näyttää...
yrjö
Ylipäällikkö
Kiitos. Vielä äkkiä sellainenkin juttu kun varuskuntaverkon harveneminen. Pian jostain päin Suomea on yksinkertaisesti jo niin pirun pitkä matka palveluspaikkaan, että on jo pelkästään siksi järkevämpi mennä sivariin. Millaiset lomavaatteet suomalaisilla taistelijoilla on? Vain merivoimien loma-asu on toistaiseksi "herrasmiehen" vaate. Siis sellainen missä vielä ilkeää mennä hautajaisiin, häihin ja muihin tilaisuuksiin mitkä sattuu palveluksen aikana vapailla. Itse tarkoituksella kävelin pidemmän matkan aikoinaan lomapuku päällä, hieman riikinkukkona ja tytöt mielessä. Näillä nykyisillä asuilla luikkisin pikapikaa vaihtamaan kledjut pois. On pieniä asioita ja suuria asioita. Lomapuku voi tuntua kovin triviaalilta ja sille voi ihan vapaasti nauraa, mutta pitää katsoa kokonaisuutta. Pienistä asioista voi nähdä suhtatumisen isompiinkin. Inhotaanko vai pidetäänö, ollaanko ylpeitä vai hiukan noloina. Pienet jutut voi olla joskus isoja asioita. Mutta nämä nyt tuli vielä send-napin painamisen jälkeen mieleen. Jos ihminen olisi rationaalinen se olisi robotti. Hearts and minds. Molemmat pitää voittaa. Kaikenlainen "prestiisi" on kyllä tehokkasti viety, jos nyt sellaista sanaa voi käyttää.