Avaruus

Mitätön vajaan 2000 megatonnin paukku. Korjatkaa toki joku, jos olen käyttänyt tätä sivustoa väärin... https://impact.ese.ic.ac.uk/ImpactEarth/index.html
Eikö tuo ole vajaa 2 *10000 megatonnia?

Vertailun vuoksi tämän jutun mukaan Lappajärven kraaterin aikaansaanut meteoriitti oli 1.5 km halkaisijaltaan.
 
Katso liite: 48320

Mitätön vajaan 2000 megatonnin paukku. Korjatkaa toki joku, jos olen käyttänyt tätä sivustoa väärin... https://impact.ese.ic.ac.uk/ImpactEarth/index.html
Riippuu monesta tekijästä, mutta hajoaminen ilmakehässä voi tarkoittaa sitä, että alla olevaan maanpintaan kohdistuu paineaalto ja jopa kuumien kaasujen syöksyvirtaus.

Asiaa on tutkittu joskus 15-20vuotta sitten, ja siitä muistan, että Egyptissä on alue, jossa sattui tämä ilmiö. Aavikolla on alue, josta löytyy lasittunutta aavikon hiekkaa, ja Faaraot käyttivät ko. lasia koruina.

Kiitos vastauksista. Koska tuossa oli yllä tieto siitä mitä tuo tekisi Megatonneissa mitattuna, niin kykenin löytämään jotakin mihin tuota voitaisiin verrata. Eli Krakatoa:n purkaus oli "vain" 200 MT. Tämä tarkoittaa että 160 kilsan etäisyydellä pamahdus kuuluu vielä 180 db:n voimalla. 64 kilsan päästä se puhkoi merimiesten tärykalvoja. Virallinen kuolinuhrien määrä oli 36,417. Todellisen lukeman on arveltu olevan 120 000 paikkeilla.


Mutta loppujen lopuksi: Ei ole "planet killer". Se saattaisi tuottaa kuolinuhreja miljoonissa ja itseasiassa alkaisin tutkimaan asiaa enemmänkin siitä näkökulmasta, että voisiko se tappaa yli miljardi ihmistä (en oikein usko).
 
Kiitos vastauksista. Koska tuossa oli yllä tieto siitä mitä tuo tekisi Megatonneissa mitattuna, niin kykenin löytämään jotakin mihin tuota voitaisiin verrata. Eli Krakatoa:n purkaus oli "vain" 200 MT. Tämä tarkoittaa että 160 kilsan etäisyydellä pamahdus kuuluu vielä 180 db:n voimalla. 64 kilsan päästä se puhkoi merimiesten tärykalvoja. Virallinen kuolinuhrien määrä oli 36,417. Todellisen lukeman on arveltu olevan 120 000 paikkeilla.


Mutta loppujen lopuksi: Ei ole "planet killer". Se saattaisi tuottaa kuolinuhreja miljoonissa ja itseasiassa alkaisin tutkimaan asiaa enemmänkin siitä näkökulmasta, että voisiko se tappaa yli miljardi ihmistä (en oikein usko).
Tambora Indonesiassa vuonna 1815 oli kertaluokkaa suurempi kuin Krakatau eikä tappanut ihmiskuntaa vaikka kesä 1816 oli kylmä. Supertulivuori Toban purkaus Indonesiassa 75 000 vuotta sitten oli kertaluokkaa suurempi kuin Tamabora eli noin 100 kertaa Krakataun purkaus. Koska kaikki nykyihmiset ovat peräisin Afrikasta ja Afrikkalaisten suuri muuttoliike muualle tapahtui 60 000 - 70 000 vuotta sitten, on mahdollista, että kaikkialla muualla asuvat ihmiset kuolivat purkauksen jälkiseurauksiin. Tästä ei kuitenkaan voida olla varmoja, koska ihmisten levinneisyydestä noihin aikoihin ei ole tietoa.
 
2021 voisi olla Vegan vuosi:

vega__lares__2.jpg


Italialaiset olivat 60-luvulta lähtien laukaisseet pieniä satelliitteja Kenian edustalta käyttäen amerikkalaisia Scout-raketteja:

640px-San_Marco_launch_platform.jpg


Scout oli ensimmäinen pelkästään kiinteää polttoainetta käyttävä kantoraketti. Se oli kuitenkin vaatimaton lentolaite. Amerikkalaiset peruivat tehokkaamman Advanced Scout -version kehityksen 80-luvulla. Italialaiset olivat alkaneet pitää itseään jonkunlaisina ekspertteinä kiinteää polttoainetta käyttävien rakettien suhteen ja halusivat jatkaa konseptia. Kehitettiin Zefiro-moottori jonka ympärille rakennettaisiin kevyt, erityisesti polaariratoja silmälläpitäen suunniteltu kantoraketti. Partneriksi otettiin ukrainalainen Južnoje, joka toimittaisi nestemäistä polttoainetta käyttävät ylimmät vaiheet. Italialaisilla ei kuitenkaan ollut rakettiprojektiin rahaa joten sitä haettiin ESAlta. Italialaisten mielestä Zefiro sopisi mainiosti täyttämään vanhempien Ariane-rakettien jättämän aukon kevyiden kantorakettien segmenttiin täydentämään Ariane 5:ttä. Se voisi käyttää vanhaa Ariane 1:n laukaisualustaa Kouroussa. Nyt '1 tonnin raketti' (1000kg matalalle kiertoradalle) sai nimen Vega. 1. vaiheeksi tuli nyt Ariane 5:n sivubuusterista kehitetty P80. 1998 arveltiin että ensimmäinen raketti voisi lentää jo 2002. Arianespacea johtavien ranskalaisten reaktio kuitenkin oli le meh. Vega sai ESAlta vain esisuunnittelurahoituksen. ISS vei järjestön rahaa, ja Ariane 5:n alkutaival oli takkuinen. Vega oli rönsy joka ei kiinnostanut ranskalaisia. Kaiken kukkuraksi teknokupla poksahti ja moni suurisuuntainen telekommunikaatiosatelliittiprojekti meni viemäristä alas. Laukaisumarkkina meni lamaan ja jos joku halusi laukaista pienellä raketilla satelliitteja, saatavilla oli useita halpoja venäläisiä ja ukrainalaisia kantoraketteja. Tuliterä länsieurooppalainen raketti ei voinut mitenkään kustannuksissa kilpailla muunnetun mannertenvälisen ohjuksen kanssa. Lisäksi Arianespace oli alkanut markkinoida Sojuzia osana omana rakettirepertuaariaan.

Vega vs Ariane 5:
Vega-et-Ariane-5.png


Italialaiset uhkasivat jatkaa yksin ja käyttää Vegaan muuta rahaa - esimerkiksi ne jotka he olivat luvanneet Ariane 5:een...riitaisat partnerit saatiin kuitenkin vielä saman pöydän ääreen. Vegaa halvennettiin hiukan. Italialaiset lupasivat rahoittaa vastineeksi Ariane 5:n uuden komposiittikuorisen boosterin, jota käytettäisiin myös P80:n pohjana. Kaksi seuraavaa vaihetta olisivat Zefiroja, ylin vaihe ukrainalainen RD-843. Vegasta tehtiin ESAn 'valinnanvarainen' ohjelma jota jäsenmaiden ei ollut pakko rahoittaa, monia siihen kuitenkin saatiin mukaan, pahnanpohjimmaisena Ruotsi 0.8% osuudella. Ohjelma kuitenkin venyi ja vanui, ensilento lykkääntyi vuoteen 2006, sitten 2009, 2011...

Vegan neitsytmatka saatiin viimein ilmaan helmikuussa 2012, lastina Bolognan yliopiston minisatelliitteja. Lento meni hyvin, raketin onni oli viimein kääntynyt...? No ei. Suosio on jäänyt nihkeäksi. Ensimmäiset kolme vuotta menivät laukaisu/vuosi -tahdilla. Myöhemminkin on päästy vain 2-3 lentoa/vuosi -tahtiin. Se on liian vähän yli 700 miljoonaa euroa maksaneelle projektille, alkuperäiset arviot edellyttivät 6 laukaisun vuositahtia (ja optimistiset arvelivat kahtakymmentä). Pikkurakettien segmentti on kilpailtu, lisäksi mikrosatelliitit nykyään usein laukaistaan isona lössinä isommilla (ja taloudellisimmilla) raketeilla. Lisäksi kahtena viime vuonna kaksi laukaisua on epäonnistunut. Jos tuore onnistumis% on 50, sitä on tyly markkinoida asiakkaille. Erityisen ikävä oli viime vuonna tapahtunut emiraattien kalliin vakoilusatelliitin menetys. Raketteja on laukaistu vasta 17, mikä on aika vähän verrattuna esimerkiksi intialaisen PSLV:n yli 50 laukaisuun.

Vegasta ei kuitenkaan vielä luovuta. Raketista on suunniteltu voimakkaampi ja joustavampi Vega-C. Se käyttää Ariane 6:n boosteriin pohjautuvaa P120-moottoria. Muitakin vaiheita on päivitetty, tavoitteena pystyä kilpailemaan myös nykyään suositulla massalaukaisu-markkinalla. Tälle vuodelle on buukattu peräti 8 laukaisua. Niistä ensimmäinen on huhtikuussa lähtevä (ilmeisesti) viimeinen perinteinen Vega. Ensimmäinen Vega-C lähtee ehkä joskus kesällä. Sitten seuraa puuhakas vuosi, ja jos kaikki menee putkeen, menestys voi laukaista asiakkaiden ketsuppipullon. Suunnitteilla on myös Vega-E joka keskittyy vielä enemmän minisatelliittikuormien laukaisuun. Vuodelle 2023 on suunniteltu erityisen mielenkiintoinen laukaisu, Space RIDER, joka on ESAn suunnittelema uudelleenkäytettävä miehittämätön avaruusalus. Koska Ariane 6 edustaa selvästi järeämpää markkinasegmenttiä, ja Sojuz on jo vanha, niin ehkä Vegalla on vielä tulevaisuus.

111px-Maquette_Vega_C_DSC_0020.JPG


 
Viimeksi muokattu:
Vega vs Ariane 5:

Jenkkien näkemys aiheeseen

A little more than a week ago, the European Space Agency announced an initiative to study "future space transportation solutions." Basically, the agency provided about $600,000, each, to three companies—ArianeGroup, Avio, and Rocket Factory Augsburg—to study competitive launch systems from 2030 onward.

This initiative would allow Europe to understand and prepare for the future of space launch, said Daniel Neuenschwander, director of space transportation for the space agency. It "lays the foundations that enable us to prepare the future beyond Ariane 6 and Vega-C," he said. "These system concept studies will include services that prioritize the future needs of Europe’s space programs but also allow us to address global market needs."
 

Rocket engines are known for one thing above all else, and that’s getting hot. It’s this very property that makes them such a challenge to build and run from a materials engineering standpoint. It’s hard enough to build one with advanced metal alloys, but [Integza] presses on with trying to make one on a 3D printer. Progress is being made, but success remains elusive.
 
Back
Top