B-52H

Samovarius kirjoitti:
Pyrstöampumo suunniteltiin B-52:een 1950-luvulla, jolloin ilmataisteluohjus edes hävittäjässä ei ollut mikään itsestäänselvyys ja ohjusten luotettavuus huono, joten todennäköisyys että vihollinen pyrkisi niitä torjumaan tykinkantamalla oli suuri (näin tapahtui vielä Vietnamissa 1972). Ne deaktivoitiin lopulta 1991 Persianlahden rähinän jälkeen, kun niistä alkoi olla enemmän haittaa kuin hyötyä (ne sitoivat miehistöön ainoan jäsenen, jolla ei ollut heittoistuinta muttei juuri mitään virkaa, pyrstötykin tulenohjaustutka saattoi näyttäytyä omien HARM-ohjukselle vihollisen it-tutkana jne). AMRAAMin integrointi B-52:een olisi kallista ja yhtälailla lähes hyödytöntä, mikäli B-52 joutuu tilanteeseen missä se joutuu puolustatumaan torjuntahävittäjää vastaan on se aivan väärässä paikassa, ja mikäli jostain syystä vihollisen ilmapuolustusta joudutaan lähestymään, on hävittäjäsuoja joka tapauksessa välttämättömyys.
Klikkaa laajentaaksesi...
B-52H:ssa B-52G:ssä taka-ampujan fyysinen sijainti oli jo siirretty muun miehistön seuraan koneen etuosaan ylöspäin poistuvaan heittoistuimeen. 1991 oli kyllä käytössä vielä taka-ampumollista G-52G:täkin.

Takka-ampuja tykkitornissa ei ole oleellisesti huonommassa asemassa kuin alaspäin poistuvissa heittoistuimissa istuvat Navigator ja Radar Navigator. B-52C/D Flight Manual antaa alapäin poistuville heittoistuimille pienimmäksi hyppykorkeudeksi (vaakalennossa) 400 jalkaa ja tykkitornin pakkoirroituksen jälkeen laskuvarjolla hyppäävälle taka-ampujalle 500 jalkaa.

Pahoittelut besserwisseröinnistä
 
Viimeksi muokattu:
mechanicus kirjoitti:
B-52H:ssa B-52G:ssä taka-ampujan fyysinen sijainti oli jo siirretty muun miehistön seuraan koneen etuosaan ylöspäin poistuvaan heittoistuimeen. 1991 oli kyllä käytössä vielä taka-ampumollista G-52G:täkin.

Takka-ampuja tykkitornissa ei ole oleellisesti huonommassa asemassa kuin alaspäin poistuvissa heittoistuimissa istuvat Navigator ja Radar Navigator. B-52C/D Flight Manual antaa alapäin poistuville heittoistuimille pienimmäksi hyppykorkeudeksi (vaakalennossa) 400 jalkaa ja tykkitornin pakkoirroituksen jälkeen laskuvarjolla hyppäävälle taka-ampujalle 500 jalkaa.

Pahoittelut besserwisseröinnistä
Klikkaa laajentaaksesi...
Yksityiskohtia, pyrstöampuja oli jo 80-luvulla vähän joutomies ja In HARM's wayn (joka muistaakseni tosiaan oli B-52G) keissin jälkeen koko tehtävä lopulta lakkautettiin tarpeettomana. Pointti oli, että pyrstöampuja koneeseen suunniteltiin aikana, jolloin tykinkantamalla taistelu oli hyvin realistinen uhkakuva. Tavallaan B-52:n iäisyys näkyy tässäkin, ilmasota muuttui koneen ympäriltä, vaikkakin jo alkuaikoina.

Myös vaikkapa Tu-22M3:ssa on etäohjattava takatykkitorni, tosin ainakin virallisesti sen tarkoitus oli jo 80-luvulla ampua heitteitä tai muuten häiritä ohjuksia. Tämäkin kuulostaa hieman kaukaa haetulta, heitteiden levittämiseen varmaan on tehokkaampiakin keinoja ja vaikkapa IT-ohjuksen torjuminen ampumalla kuulostaa hieman epätoivoiselta. Tietysti Tu-22 lentää kovaa joten suhteellinen nopeusero kohtaustilanteessa voi vielä olla realistinen, mutta kuitenkin....
 
Viimeksi muokattu:
Backfire kehitettiin 60-luvun lopussa, jolloin ehkä saattoi vielä ajatella että takatykkitornista voisi olla hyötyä. Käsittääkseni kuitenkin jo 70-luvulla todettiin että mahdollisuudet torjua sillä hyökkäävä kone olivat mitättömät ja niillä sitten ammuttiin ennemmin silppua & soihtua. Ehkä ajateltiin tykistä olevan myös moraalista hyötyä. 2. maailmansodan pommitusoffensiiveissa huomattiin että miehistöt vastustivat torjunta-aseistuksen vähentämistä, vaikka tilastollisesti selviämismahdollisuudet paranivat kevyemmällä (=korkeammalla lentävällä) koneella.
Onko Tu-22M3M -modernisoinnissa enää tykkiä?
 
Lyhyt pätkä B-52H:n taka-aseesta:

Koskahan lienee taka-ampumoa käytetty tositilanteessa viimeksi? Persianlahden sodassa käsittääkseni ei, HARM-tapauksesta huolimatta. Il-28:n taka-ampujat ainakin vielä Afganistanin sodassa ampuivat maakohteita pommituslennoilla.
 
Saksalaiset totesivat jo beneluxin valloituksen jälkeen, että konsepti nopeista ja puolustusaseilla varustetuista itsenäisesti toimivista pommikoneista ei toimi tosielämässä. Britannian pommituksissa Luftwaffella oli aina saattohävittäjät mukana. Liittoutuneet yrittivät vielä monta vuotta lisätä puolustusaseita ennen kuin tulivat samaan tulokseen.

Puolustusaseistusta lisättiin, mutta sillä ei ollut mainittavaa merkitystä ja puolustuksen heikot kohdat löydettiin nopeasti. Suoraan eteen oli vähän tai ei ollenkaan tulivoimaa monissa 2. ms:n alun raskaissa pommikoneissa ja vielä ehkä kaikkein pisimmälle puolustusaseet vieneellä B-29:llä oli "sokea kohta" suoraan edessä. Britit eivät rakentaneet koneisiinsa ala-ampumoita, mikä tarjosi yöpommituksiin siirtymisen jälkeen helppoja maaleja alhaalta hyökkääville yöhävittäjille.

30-luvun douhetismi oli ilmeisesti kuitenkin jättänyt niin vahvan jäljen ilmavoimakulttuuriin, että vielä 50-luvullakin pommikoneisiin suunniteltiin puolustusaseita. Tällä kertaa britit olivat oppineet läksynsä ja V-pommittajiin ei tullut tykkitorneja.
 
1950-luvulla toisaalta ei oikein ollut sellaisia saattohävittäjiä, joiden toimintasäde olisi riittänyt lähellekään strategisten pommikoneiden kantamaa (eikä muuten ole vieläkään ilman ilmatankkausta), joten ampumot olivat jokseenkin ainoa vastakeino torjuntahävittäjien varalle. Ainakin B-36:n tapauksessa ampumoista oli sen verran hyötyä, että erittäin korkealla lentävän pommikoneen ampujat saattoivat pakottaa tykinkantamalle lakikorkeudessaan tai jopa sen yli ponnahtavat hävittäjät liikehtimään (joko väistämään tulta tai hakeutumaan kuolleeseen kulmaan), mihin niillä ei välttämättä ollut varaa. Isot yliääniset muskeliraudathan tulivat vasta aivan vuosikymmenen lopussa, samaten (jotakuinkin toimivat) ilmataisteluohjukset. B-36 kuitenkin oli lähinnä vanhan teknologian mastodonttimaista tekohengittämistä, jolla lähinnä tapettiin aikaa sen verran, että suihkuteknologia kypsyi riittävästi: viimeinen kone valmistui 1954, ja kaluston poistaminen alkoi jo 1957.

B-52:n pyrstöampujat saivat ilmavoittoja vielä 1972, joten täysin virattomia taka-ampumot eivät olleet.
 
Viimeksi muokattu:
"Lentävän linnoituksen" konseptissa puolustusaseet ja niiden vaatima miehistö muodostivat hyvin suuren osan lentoonlähtöpainosta. Uudemmissa pommikoneissa (ja samaten nyt vaikka Bristol Blenheimissä) taas puolustusaseiden massaosuus oli aika vähäinen ja helpommin perusteltavissa vs. kokonaan aseistamaton pommikone. Niin kauan kun hyökkäyksiä tehtiin tykillä tai ballistisilla raketeilla, niin heikkokin puolustusase saattoi estää hävittäjää pääsemästä parhaaseen tulitusasemaan.

Vietnamin ilmavoimat ei ole tainnut myöntää tappioita B-52:lle. Vain 3 MiG-21 -tappiota on julkisesti myönnetty Linebacker II:n aikana, kaikki F-4:lle. On toki mahdollista että varman tiedon puuttuessa taistelutappio on laitettu vihollishävittäjän piikkiin. Linebacker II:n aikana Pohjois-Vietnamin ilmavoimat lensivät aika vähän torjuntalentoja koska B-52:t lensivät yöllä ja useimmat vietnamilaislentäjät oli koulutettu vain päivälentoihin. Turnerin taistelukertomus kuulostaa hitusen siltä että hän näki lähestyvän ohjuksen joka harhautui ja räjähti omia aikojaan?
 
Samovarius kirjoitti:
1950-luvulla toisaalta ei oikein ollut sellaisia saattohävittäjiä, joiden toimintasäde olisi riittänyt lähellekään strategisten pommikoneiden kantamaa (eikä muuten ole vieläkään ilman ilmatankkausta), joten ampumot olivat jokseenkin ainoa vastakeino torjuntahävittäjien varalle. Ainakin B-36:n tapauksessa ampumoista oli sen verran hyötyä, että erittäin korkeralla lentävän pommikoneen ampujat saattoivat pakottaa tykinkantamalle lakikorkeudessaan tai jopa sen yli ponnahtavat hävittäjät liikehtimään (joko väistämään tulta tai hakeutumaan kuolleeseen kulmaan), mihin niillä ei välttämättä ollut varaa. Isot yliääniset muskeliraudathan tulivat vasta aivan vuosikymmenen lopussa, samaten (jotakuinkin toimivat) ilmataisteluohjukset. B-36 kuitenkin oli lähinnä vanhan teknologian mastodonttimaista tekohengittämistä, jolla lähinnä tapettiin aikaa sen verran, että suihkuteknologia kypsyi riittävästi: viimeinen kone valmistui 1954, ja kaluston poistaminen alkoi jo 1957.

B-52:n pyrstöampujat saivat ilmavoittoja vielä 1972, joten täysin virattomia taka-ampumot eivät olleet.
Klikkaa laajentaaksesi...
50-luvun alku oli mielenkiintoista aikaa, ydinpommia olisi pitänyt lennättää toisen suurvallan pääkaupungin ylle. Ehkä se taka-ampumo antoi moraalista apua miehistölle, vaikka tappiot ilman hävittäjäsuojaa tn. olisivat olleet yhtä pahoja kuin 10 vuotta aiemmin Saksan yllä.

B-36:n kanssa kokeiltiin erilaisia mothership-ratkaisuja saattohävittäjien saamiseksi mukaan. Ei tullut ratkaisua siitäkään. Ilmatankkaukset mahdollistivat hävittäjille "rajattoman" kantaman, mutta ydinkärjen sijoittaminen ohjukseen teki tarpeettomaksi lentää pääkaupunkiin asti.
 
mechanicus kirjoitti:
Britit eivät rakentaneet koneisiinsa ala-ampumoita, mikä tarjosi yöpommituksiin siirtymisen jälkeen helppoja maaleja alhaalta hyökkääville yöhävittäjille.
Klikkaa laajentaaksesi...

Lancasterissa (mahdollisesti muissakin) oli optio ala-ampumolle, mutta se ei ollut erityisen toimiva, koska ampujan näkökenttä oli hyvin rajallinen. Yöpommituksiin siirryttäessä vempain todettiin kokonaan käyttökelvottomaksi koska yöllä alempana lentävä kone olisi mahdoton havaita.
 
karih kirjoitti:
Eikö noilla voisi ampua ilmataisteluohjuksiakin itsepuolustukseksi? Kai se parempi olisi, kuin lentää ilman mitään tukea pitkälle vihollisen alueelle pommittamaan tai laukomaan edes suht etäältä täsmäohjuksia. Äkkiä tommonen jötikkä kantaisi vaikka tusinan AMRAAMeja mukanaan ja jos parvessa oli yksi ilmataistelukykyinen pommikone ja loput normaaleja...?
Klikkaa laajentaaksesi...
Lienee järkevämpää että pommikoneilla on saattajat matkassa jos alue on sellainen, että siellä vielä vihollisen ilmavoimia pystyy toimimaan.
 
KymJP2K kirjoitti:
B52 peräampujan konttori on nykyään vapaana. Laittaisivat sinne Searamista modatun ohjuspatterin jota tuolla AESAlla ohjataan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mitä jos Suomi möisi jenkeille sergeitä ja laittaisivat sinne sellaisen? Tippuisi kaikki alas 5km säteellä.
 
Mutta IOC on vasta 2032 2033! Suunnittelevat lentävänsä koneilla ainakin 2050-luvulle saakkaa, jolloin fleetin keski-ikä ylittää 80 vuotta. Saa nähdä nähdäänkö vielä ”century bomber”.
 
Viimeksi muokattu:
mechanicus kirjoitti:
Mutta IOC on vasta 2032! Suunnittelevat lentävänsä koneilla ainakin 2050-luvulle saakkaa, jolloin fleetin keski-ikä ylittää 80 vuotta. Saa nähdä nähdäänkö vielä ”century bomber”.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuostahan on heitetty huulta, että B-21:n poistuessa käytöstä on osana juhlallisuuksia B-52-parven ylilento. Siinä ehtii puolenkymmentä sukupolvea lennellä samalla perustyypillä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top