Kuuba todisti viikonvaihteessa voimakkaimpia kommunistisen valtiojohdon vastaisia mellakoita vuosikymmeneen. Nälän, koronaviruksen ja muun puutteen kanssa painiva
kansa on saanut kyllikseen.
Tunnelma on edelleen jännittynyt. Mielenosoitukset ja Kuuban tilanteen kehittyminen ovat merkittävä haaste presidentti
Joe Bidenin ulkopolitiikalle.
Joe Bidenin ulkopoliittinen ajattelu kehittyi kahden voiman risivedossa. Kylmän sodan liberalismi iskosti häneen tietoisuuden totalitarismin vaaroista, mutta Vietnamin sodan moraalinen ja sotilaallinen katastrofi teki hänestä varovaisen.
Kun nämä kokemukset yhdistetään Bidenin joviaaliin persoonaan, saadaan maltillinen ulkopoliittinen realisti, joka arvostaa henkilökohtaisten kontaktien politiikkaa.
Biden on luonnostaan viime vuosikymmenien edeltäjiään varovaisempi ja kriittisempi. Ideologisten visioiden sijasta hän painottaa konkretiaa, ulkopolitiikan operatiivista puolta ja saavutettavissa olevia tavoitteita.
Jos katteeton optimismi on joskus harvoin vienyt Bidenin mennessään, hän on osoittanut oppivansa virheistään. 2000-luvun alussa senaattori Biden tuki
Bill Clintonia, joka uskoi internetin ja vapaan kaupan johtavan Kiinan vapautumiseen. Presidentti Biden on
tiukan Kiinan-politiikan kannalla.
Kuuban suhteen Biden oli varapresidenttinä presidentti
Barack Obaman rintamassa, kun tämä aloitti suhteiden normalisoimisen. Toisaalta presidenttinä Biden ei ole poistanut presidentti
Donald Trumpin osittain palauttamia
Kuuba-rajoitteita.
Biden todennäköisesti pettyi Kuuban johdon haluttomuuteen uudistaa mittavasti yhteiskuntaansa. Liennytyspuheista huolimatta Kuuban hallinto on jatkanut autoritääristä linjaansa.
Nyt tuhannet kuubalaiset vaativat kaduilla vapautta ja toimivaa yhteiskuntaa. Biden antoi lausunnon, jossa hän tuki kuubalaisten oikeutta puolustaa oikeuksiaan ja
haluta vapautta sekä vaati Kuuban hallintoa kuuntelemaan kansalaisiaan.
Lausunto on perustavaraa, vapauden ja demokratian puolustamista autokratiaa vastaan. Varsinainen testi Bidenin ulkopoliittiselle linjalle tulee myöhemmin, erityisesti jos Kuuban mielenosoitukset voimistuvat ja Havannan hallitus vastaa väkivallalla tai, kuten 1980, puskemalla ei-toivotut henkilöt
lautoilla Yhdysvaltoihin.
Tilanteet ovat erilaisia ja diplomatian muoto ja sisältö vaihtelevat. Silti ystävät ja viholliset ympäri maailmaa seuraavat tarkasti Bidenin hallinnon reaktioita Kuuban ja Haitin tilanteisiin mahdollisten viestien varalta. Kuuba on, jälleen, amerikkalaisen ulkopolitiikan barometri.
