HISTORIANKIRJOIHIN päätyneet kertomukset vaihtelevat siitä, miksi valkoinen 17-vuotias hissityttö
Sarah Page kiljaisi työpaikallaan 30. toukokuuta 1921 Oklahoman osavaltiossa Tulsan kaupungissa.
Drexel-toimistorakennuksen hissiin astunut musta 19-vuotias kengänkiillottaja
Dick Rowland oli yleisen käsityksen mukaan astunut vahingossa Pagen jalalle. Toisten kertomusten mukaan hän jostain syystä horjahti ja otti tukea Pagen käsivarresta.
Mutta huhuttiin sellaistakin, että kyseessä oli rakastavaisten äänekäs riita. Romanssi olisi tietenkin ollut valtava skandaali, sillä tuolloin elettiin jyrkän rotuerottelun aikaa. Mustien ja valkoisten avioliitot kieltävä laki kumottiin Oklahomassa vasta vuonna 1969.
Joka tapauksessa saman toimistorakennuksen Renberg'sin vaateliikkeessä työskennellyt valkoinen mies päätteli, että Rowland oli yrittänyt raiskata tytön. Hän ilmoitti tapahtuneesta sheriffille, joka pidätti Rowlandin seuraavana aamuna.
Tulsan verilöylyn uhreja hoidettiin Punaisen Ristin sairaalassa marraskuussa 1921. KUVA: GLASSHOUSE
Tieto kiiri Tulsa Tribune -lehdelle, joka laati vavahduttavilla yksityiskohdilla höystetyn uutisen raiskausyrityksestä iltapäiväpainokseensa 31. toukokuuta.
"[Rowland] meni hissiin ja hänen [Page] väitteensä mukaan hyökkäsi päälle raapien hänen käsiään ja kasvojaan ja repien hänen vaatteitaan. [Pagen] huudot saivat Renberg'sin liikkeen työntekijän saapumaan paikalle avuksi ja neekeri pakeni paikalta", lehti kertoi.
Tulsa Tribune -lehden artikkeli kertoi 31. toukokuuta 1921, että musta mies oli yrittänyt raiskata valkoisen hissitytön Tulsassa päivää aiemmin. Virheellinen juttu oli osaltaan lietsomassa mustien joukkomurhaa, jota on sanottu yhdeksi Yhdysvaltain pahimmista.
Uutinen ja kaupungilla kiertäneet huhut toimivat kuin kännykkävideot sata vuotta myöhemmin: ne aiheuttivat raivoa ja kostonhimoa.
Suuttumusta saattoi lisätä saman lehden pääkirjoitus, jonka otsikossa oli aikalaiskertomusten mukaan puhuttu "neekerin lynkkaamisesta tänä iltana". Sellainen pääkirjoitus oli todistajien mukaan julkaistu, mutta jäljelle jääneistä mikrofilmeistä puuttui juuri kyseinen sivu.
MONESTA yksityiskohdasta on siis epäselvyyttä, mutta huhut hissiepisodista johtivat "Tulsan joukkomurhana" tai "Tulsan rotumellakkana" tunnettuihin väkivaltaisuuksiin, joista tulee tänään maanantaina kuluneeksi tasan sata vuotta.
31. toukokuuta iltapäivällä alkaneessa ja noin 18 tuntia kestäneessä väkivallassa kuoli tuolloin kirjattujen virallisten tietojen mukaan 26 mustaa ja 10 valkoista. Vuonna 2001 työnsä päättäneen tutkimuskomitean
mukaan kuolleita saattoi olla jopa kolmesataa ja heistä valtaosa oli mustia.
Valkoisten lynkkausmieliset joukot hyökkäsivät verrattain hyvinvoivalle mustien asuinalueelle Greenwoodiin, joka tunnettiin yleisesti "Mustien Wall Streetinä". Siellä oli kauppoja, pankkeja, hammaslääkäreitä, asianajotoimistoja ja asuinrakennuksia.
Valkoisten joukot kiersivät autoilla ja jalkaisin ampuen summittaisesti eteen tulleita ihmisiä. Joillakin heistä oli poliisin antama valtuutus ja aseistus. "Ottakaa pyssy ja napatkaa neekeri", valkoisia oli ohjeistettu tutkija
Scott Ellswortin mukaan.
Verilöylyn yhteydessä suuri osa kaupunginosasta poltettiin maan tasalle. Punaisen Ristin silloisen laskun mukaan 1 256 kotia poltettiin. Sadat loukkaantuivat, ja jopa kymmenentuhatta ihmistä jäi kodittomaksi.
VALKOISTEN joukot eivät koskaan päässeet käsiksi kengänkiillottaja Rowlandiin, jota pidettiin tapahtumien aikana vangittuna poliisiasemalla. Niinpä häntä ei myöskään lynkattu.
Hissityttö Page oli kertonut poliisille Tulsa World -lehden
mukaan, että Rowland oli vain tarttunut häntä käsivarresta ja raiskausyrityspuheet olivat perättömiä. Syyskuussa samana vuonna Rowland vapautettiin syytteistä.
Rowlandin osalta voi siis sanoa, että jonkinlainen oikeus tapahtui. Mutta toisin kävi Greenwoodin uhreille ja heidän omaisilleen: yhtään syytettä ei nostettu murhista ja tuhopoltoista, eikä korvauksia maksettu.
Se ei silti tarkoita, että asia olisi vielä tänäänkään loppuun käsitelty tai unohdettu, vaikka moni amerikkalainen ei ole tapauksesta kuullutkaan.
Viime vuonna verilöyly otettiin virallisesti osaksi Oklahoman koulujen opetusohjelmaa. Viime vuonna Oklahomassa nostettiin myös oikeusjuttu, jossa vaadittiin korvauksia muun muassa kolmelle ihmiselle, jotka selvisivät hengissä väkivallasta ja jotka ovat yhä elossa.
Nämä kolme ihmistä – iältään 100, 106 ja 107 vuotta –
todistivat kokemuksistaan ja tuntemuksistaan Yhdysvaltain kongressissa 19. toukokuuta tänä vuonna.
"Näen yhä mielessäni mustia miehiä, joita ammutaan, mustia ruumiita kaduilla. Haistan yhä savun ja näen tulen... olen elänyt joukkomurhaa elämäni jokaisena päivänä. Maamme saattaa unohtaa tämän osan historiaa, mutta minä en pysty", kertoi
Viola Fletcher, 107, kongressin edessä.
Tulsan verilöylystä selvinnyt Viola Fletcher, 107, kertoi 19. toukokuuta Yhdysvaltain kongressissa lapsuuden kauhukokemuksestaan KUVA: ROD LAMKEY / CNP
Fletcherin ja muiden todistukset kuultiin aikana, jolloin Yhdysvallat toipuu vielä valkoisen poliisin tappaman mustan minnesotalaisen miehen
George Floydin tapauksesta ja yrittää löytää ratkaisuja järjestelmään pinttyneelle rasismille.
Floydin väkivaltaisesta kuolemasta tuli 25. toukokuuta kuluneeksi vuosi. Oregonin Portlandin kaupungissa vuosipäivän muisteleminen muuttui mellakoinniksi.
Tulsan joukkomurhan selviytyjiä kuullut kongressin alivaliokunta antoi huhtikuussa tukensa erityiselle komitealle, joka selvittäisi, miten Afrikasta tuotujen orjien miljoonille jälkeläisille voitaisiin korvata menneitä kärsimyksiä ja miten orjuuden yhä tuntuvia vaikutuksia voitaisiin lieventää.
Komiteoiden työtä pidetään tarpeellisena, ja se antaa ihmisille mahdollisuuden saada hyvitystä ainakin historiallisen ymmärryksen lisääntymisen kautta. Mutta selvitysten vaikutukset jäävät usein laimeiksi: esimerkiksi Tulsan joukkomurhaa selvittänyt komitea saattoi vain esittää suosituksia, kuten sen, että uhreille olisi syytä maksaa korvauksia. Siitä on 20 vuotta, mutta korvauksia ei ole kuulunut.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch (HRW) toteaa tuoreessa
katsauksessaan, että viranomaisten tulisi mitä pikimmin maksaa suoraa tukea Tulsan verilöylyn kolmelle yhä elossa olevalle selviytyjälle. Järjestön mukaan viranomaiset ovat jättäneet oman onnensa nojaan tapahtumista suoraan kärsineet ihmiset ja näiden jälkeläiset ja sen sijaan keskittyneet kalliin historiakeskuksen perustamiseen.
Tulsan joukkomurhan satavuotiskomitealle ja museolle on kerätty rahaa jo 30 miljoonaa dollaria, mutta suoria korvauksia selviytyjille ei ole herunut.
VALKOINEN talo tiedotti viime tiistaina, että presidentti
Joe Biden matkustaa Tulsaan satavuotispäivän tiimoilta tällä viikolla. Ilmoitus annettiin samana päivänä, kun presidentti tapasi poliisin surmaaman George Floydin perheenjäseniä surman yksivuotispäivänä.
Poliisin surmaaman George Floydin veli Philonise Floyd puhui toimittajille Valkoisen talon ulkopuolella 25. toukokuuta. Hän ja muut perheenjäsenet tapasivat presidentti Joe Bidenin. KUVA: TASOS KATOPODIS / REUTERS
Yksi perheenjäsen, Floydin sisar
Bridgett, päätti kuitenkin boikotoida presidentin tapaamista, sillä Biden oli hänen mielestään rikkonut lupauksensa allekirjoittaa vuosipäivään mennessä poliisiväkivaltaan puuttuvan ja George Floydin nimeä kantavan lain. Laki on juuttunut riitaisaan senaattiin.
Lain läpimenon lykkääntyminen muistuttaa, miten vaikeaa Bidenin on monen edeltäjänsä tavoin yrittää korjata maansa rotusuhteita ja rakenteita. Taikatemppuja ei ollut edes
Barack Obamalla, maan ensimmäisellä tummaihoisella presidentillä, jonka varapresidentti Biden oli.
Edistystä valkoisten ja mustien välillä on kuitenkin tapahtunut – historian pitkässä katsannossa jopa huikeaa. Kyseessä on sentään maa, jonka alkuaikojen presidenteistä kaksitoista oli itsekin orjanomistajia.
Vuonna 1619 alkanut orjuuden aika päättyi sisällissotaan 1860-luvulla, ja sotaa seurannut virallinen rotuerottelu päättyi 1960-luvun kansalaisoikeustaisteluiden myötä.
Valkoisten ylivaltaa ajavan Ku Klux Klan -järjestön ristit paloivat Yanceyvillen pikkukaupungin yössä Pohjois-Carolinassa marraskuussa 2017. KUVA: JIM URQUHART / REUTERS
Valkoisten ylivaltaa ajaneella Klu Klux Klan -järjestöllä oli 1920-luvulla jopa neljä miljoonaa jäsentä mutta nykyään enää joitakin tuhansia. George Floydin surmannut poliisi
Derek Chauvin todettiin syylliseksi toisen ja kolmannen asteen murhaan sekä toisen asteen tappoon.
Ennen ei ollut paremmin, mutta vieläkään ei ole hyvin.
Biden on luvannut, että hänen hallintonsa jokainen haara tekee töitä, että mustat näkisivät "todellisen muutoksen" hänen presidenttikaudellaan: oikeusjärjestelmästä taloudellisiin mahdollisuuksiin.
Sellaista muutosta onkin odotettu kauan.
"Olen 107-vuotias enkä ole ikinä saanut oikeutta. Rukoilen, että yhtenä päivänä niin tapahtuu", Tulsan verilöylystä selvinnyt Viola Fletcher summasi tunteitaan kongressille.
www.hs.fi
