BTG- Russian Battalion Tactical Group

Einomies1

Ylipäällikkö
Linkki mielenkiintoiseen Yhdysvaltain armeijan tutkielmaan (Ft.Benning), Venäläisen BTG-pataljoonan taisteluryhmän vahvuuksista ja heikkouksista. https://www.benning.army.mil/armor/eARMOR/content/issues/2017/Spring/2Fiore17.pdf

Tutkielmassa on vertailtu US BCT:n(Brigade Combat Team) ja RBTG:n kohtaamistaistelua sekä kokemuksia Ukrainan Armeijan taisteluista näitä yksikköjä vastaan. Vaikka BCT ei ole suomalainen muodostelma, BTG:n ominaisuuksia, kykyjä ja heikkouksia voi vertailla Suomen käyttämiin taktiikkoihin, taisteluryhmityksiin ja mekanisoituihin yksiköihin.

Nostoja:

Defeating the Russian Battalion Tactical Group
by CPT Nicolas J.Fiore

The Russian battalion tactical group (BTG) is a modular tactical organization created from a garrisoned Russian Army brigade to deploy combat power to conflict zones. BTGs were typically effective in combat operations in Ukraine from 2013-2015, but on several occasions,BTGs were tactically defeated by Ukrainian regular-army units despite Russian overmatch in firepower, electronic warfare (EW) and air-defense artillery (ADA).This article researches the weaknesses that allowed Ukrainian Army units to defeat Russian BTGs and describes tactics that an American brigade combat team (BCT) can employ to create similar opportunities to tactically defeat a BTG ifrequired in a future conflict.

Russian BTGs present tactical vulnerabilities that can be exploited by BCT commanders:

-Shortages in ready maneuver forces, especially infantry, significantly limit Russian maneuver capabilities. BTGs cannot simultaneously mass for offensive operations and maintain flank and rear security, and they struggle to concentrate artillery against attacks on multiple simultaneous axes.

-Command-and-control (C2) limitations require the BTG commander to concentrate mission-command and intelligence assets to direct-fires and EW shaping efforts and strikes. These assets are employed selectively to substitute for offensive maneuvers, are not available across the entire BTG’s battlespace and can be overloaded by aggressive dispersion and displacement tactics.

-BTGs cannot quickly regenerate combat power without cannibalizing other units in theater or garrison. Once teams and units are degraded by casualties, they will rapidly lose effectiveness until completely reconstituted. In the face of a credible threat, maneuver and support assets will likely be withdrawn and conserved for future use.

BCT commanders can maneuver against BTGs’vulnerabilities by avoiding static deployments of forces that allow the BTG commander to select, prepare and execute limited strikes. BTG capabilities are extremely lethal when concentrated against individual units but diminish rapidly against high-tempo distributed maneuver or defense-in-depth because a BTG can’t resource economy-of-force missions.

Russia’s regular-army brigades usually deployed half their personnel and equipment to the Ukrainian theater as BTGs. A BTG had the entire brigade’s support and enabling resources,but it had only one mechanized-infantry battalion, often supplemented by a tank company and additional rocket artillery.4(Figure 1.)The remaining personnel and equipment stayed at the brigade’s garrison. As many as a third of the deployed soldiers were high-quality contract (volunteer enlistment) soldiers who were recruited to be the noncommissioned-officercorps of a modernized and professional Russian Army. They served primarily in the combat, EWand fires roles.

BTGs typically strike from behind a proxy guard forcebecause theirstrategic imperative is to control terrain to shape post-conflict negotiations. When possible, the BTG commander will employ his strike assets to cause casualties, pressuringhis opponent to negotiate the settlement, but he must also preserve his own strength because it cannot be regenerated operationally and casualties are strategically expensive.Although the BTG deploys with a large complement of direct-and general-support units, only a reinforced battalion of maneuver forces areavailable to the BTG commander. To compensate for the shortage of maneuver forces, and to preserve combat power, BTGs employ a force of local paramilitary units as proxy forces to secure terrain and guard the BTG from direct and indirect attack. These units are comprised of local militia, Russian veteran volunteersand mercenaries who defend the line of contact and key infrastructure.

BTGs are adept at combining high-end collection assets such as unmanned aerial systems (UASs), electronic listeningand partisan human intelligence (HUMINT),but all these platforms have a limited capacity, so the BTG conserves and concentrates them to conduct intelligence preparation of the battlefield(IPB)for attacks. To coordinate these assets, BTG C2 requires co-location of maneuver companiesand intelligence, surveillance and reconnaissance (ISR)personnel in tactical-assembly areas(TAA), which become high-payoff targets.

In many ways, BTGs epitomize modern individual vehicle and soldier protection. BTG tanks and BMPs are equipped with multiple active-protection systems and explosive reactive armor, rendering U.S.individual shoulder-fired anti-tanksystems ineffective. The Ukrainian Army reported success using teams of tanks to destroy Russian T-72B3s on several occasions, but multiple hits were required to defeat the tanks’ reactive armor. BTG infantry has modern body armor and personal protective equipment (PPE)–even paramilitary units were equipped with basic helmets and torso protection.

Finally, the king of all Russian protection assets is their integrated air-defense system. Although Russian ADA was not employed against warplanes or bombers, the Ukrainian Army lost six helicopters and a transport plane early in the conflict to well-coordinated Russian ADA systems. Also, shoulder-fired missiles are ubiquitous at all levels of regular units.

BTGs rapidly deploy from garrison by rail. However, for field logistics,the BTG requires a road and bridge network because its light trucks do not have the same mobility characteristics as its combat vehicles. Paramilitary proxies distribute supplies using private vehicles of varying (limited) mobility.
A lack of tactical logistics support may have prevented Russian BTGs from pursuing defeated Ukrainian units, which were often able to reconstitute less than 50kilometers from the old LoC.

Medically, BTGs have very limited professional medical-evacuation (medevac)and field-treatment resources. Their inability to quickly get wounded soldiers advanced care increaseddeaths due to wounds, which had a large psychological effect, made their commanders more adverse to dismounted riskand reduced a BTG’s ability to regenerate combat power.

Similarly, Russian tactical leaders are concerned with the impact that casualties have on public support and recruitment; the major contrast is that Russian leaders cannot accept as much risk to equipment because there is no assurance of speedy replacement. Even inexpensive, off-the-shelf equipment such as quadcopter unmanned aerial vehicles(UAV)are only available in limited quantities and take time to acquire. High-end EW platforms are rare, expensive and crewed by small numbers of specialized personnel.

For example, a Russian UAS uses narrow-field-of-view (FoV) cameras to recon the battlefield. Dispersed platoons that reposition regularly require morerecon missions to maintain contact. Adding to that idea,dispersed and camouflaged units are harder to find. They require more flight hours, UASto fly at lower altitudes and closer to adversary ground-to-air defense systems. This combination accelerates the BTG assets’ burn rate unless morerecon assets can be brought to bear from elsewhere in theater.

Military experts on Russia at the Foreign Military Studies Office (FMSO), Fort Leavenworth, KS, believe that BTGs are an intermediate construct, temporarily employed to push modernization into Russia’s current force, and that at the end of the modernization program,the Russian Army will return to a divisional structure with fully manned, equippedand deployable brigades–especiallyif faced with a peer competitor such as the United States. There are, however, several reasons to predict that the return to a divisional structure could be several years away. In the meantime, the BTG may remain Russia’s deployable organization of choice.

The most important reason to believe that the Russian Army will continue to deploy as BTGs is that the structure worked. It was effective at translating tactics and weapons into successful national strategy. Once the paramilitary guard force was established, the BTG’s utility has proven extremely cost-efficient (in terms of minimizing casualties and lost equipment).
Similar tactics and organization are currently being used in Syria. The Syrian army and pro-Assad militias serve as a guard force to allow Russian regular forces to deliver devastating artillery and armor strikes to reduce rebel strongpoints. The same military strategy is also being used: deploy regular forces if needed to control terrain as necessary to shape a favorable negotiated settlement.

Finally, in addition to monetary expense,there is a sunken psychological cost to breaking from the BTG construct. The current military and political leaders are the same leaders who introduced the BTG structure; their reputations and careers are closely tied to its success. Instead of moderating BTG rollout and keeping a portion of the Russian Army in a divisional structure to train for high-intensity CAM, Russia’s leaders are accelerating the rate that units convert into BTGs.

In a Sept. 14, 2016,press conference, Russian GEN Valery Gerasimov stated that the army will increase the number of BTGs from 96 to 125 in 2018, with a significant effort to man them with contract soldiers instead of conscripts.
This comment indicates that Russia’s military leadership is committed to investing in BTGs during the next two years, perhaps longer. If faced with a peer-competitor threat such as the U.S.Army, it is likely that Russia will simply deploy more BTGs to the battlespace so that each BCT may face more than one BTG.
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Linkki mielenkiintoiseen Yhdysvaltain armeijan tutkielmaan (Ft.Benning), Venäläisen BTG-pataljoonan taisteluryhmän vahvuuksista ja heikkouksista. https://www.benning.army.mil/armor/eARMOR/content/issues/2017/Spring/2Fiore17.pdf

Tutkielmassa on vertailtu US BCT:n(Brigade Combat Team) ja RBTG:n kohtaamistaistelua sekä kokemuksia Ukrainan Armeijan taisteluista näitä yksikköjä vastaan. Vaikka BCT ei ole suomalainen muodostelma, BTG:n ominaisuuksia, kykyjä ja heikkouksia voi vertailla Suomen käyttämiin taktiikkoihin, taisteluryhmityksiin ja mekanisoituihin yksiköihin
Tuon perusteella voisi päätellä, että vihollinen jolla on runsaasti pitkän kantaman tykistöä voisi olla paha vastus naapurille. Ja tietenkin nykyaikainen PST-kalusto auttaa jos viholliskomentaja tuntee itsensä erityisen itsevarmaksi.
 

Hanski

Kenraali
Tuota lukiessa tuli ajatus, että pv:llä useammatkin henkilöt ovat tainneet tutustua naapurin toimintaan. Tuohon ylläoevaan voi ottaa verrokiksi pv:n uuden taistelutavan ja miettiä, miten se sopii naapurin tunnistettuihin heikkouksiin...
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tuota lukiessa tuli ajatus, että pv:llä useammatkin henkilöt ovat tainneet tutustua naapurin toimintaan. Tuohon ylläoevaan voi ottaa verrokiksi pv:n uuden taistelutavan ja miettiä, miten se sopii naapurin tunnistettuihin heikkouksiin...
Saatan nyt toistaa itsestäänselvyyksiä, mutta ainakin tuo vihollisen tulen käyttö on huomioitu joko hajautuksessa tai liikkuvuuden tarpeessa. Myös kaivautumis kykyä on kehitetty. Tykistölle saivat hankittua K9:t, epäilemättä koska vedettävä kalusto ei pysy liikkeessä mukana. NLAW taisi tulla käyttöön jo aikaisemmin.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Sotken tähän eilisen uutisen Syyriasta.

Venäjä on pitänyt alueella noin 7000 sotilasta kerrallaan. Tosin rotaatio on ollut nopeaa. Tämän takia Venäjällä on nyt 70 000 taistelijaa, joilla on kokemusta sodasta.

Plus. Wagner.

Karkeasti laskettuna -ja ilman todisteita- Venäjä saisi 60-70 pataljoona pohjaselle taisteluosastolleen sodan karaiseman rungon.
 

Panssari Salama

Ylipäällikkö
Mielenkiintoista tietoa venäläisten pataljoonataisteluosastosta. Sitä en artikkelista aivan ymmärtänyt, miksi se vertasi yksi-yhteen jenkkien prikaatitaisteluosastoa ja venäläisten pataljoonataisteluosastoa, ovathan ne eri kokoluokkaa.

Tuota lukiessa tuli ajatus, että pv:llä useammatkin henkilöt ovat tainneet tutustua naapurin toimintaan. Tuohon ylläoevaan voi ottaa verrokiksi pv:n uuden taistelutavan ja miettiä, miten se sopii naapurin tunnistettuihin heikkouksiin...
Niinpä.

Venäläiset ovat olleet mukana vain rajatuissa konflikteissa, jossa patalajoonataisteluosastot ovat käsittääkseni pitkälle toimineet itsenäisesti. Olisi mielenkiintoista tietää, miten artikkelin vertailu toimisi sotapelissä, jossa jenkkien prikaatitaisteluosastolla olisi vastassa kaksi tai kolme pataljoonataisteluosastoa. Esim vaikkapa mikä on venäläisten kyky mallintaa taistelukenttä johtamisjärjestelmiinsä, ja jakaa sitä suuremmassa mittakaavassa?
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tuota lukiessa tuli ajatus, että pv:llä useammatkin henkilöt ovat tainneet tutustua naapurin toimintaan. Tuohon ylläoevaan voi ottaa verrokiksi pv:n uuden taistelutavan ja miettiä, miten se sopii naapurin tunnistettuihin heikkouksiin...
Näinköhän tuo -tietoisuuden ketju- on koskaan katkennutkaan viime sotien jälkeisenä aikana? Uskon vahvasti, että jollain tasolla oltiin aina hyvinkin tietoisia suunnilleen kaikesta vähänkään oleellisesta. Suomettumisaikana tietoa hankittiin todella matalalla profiililla, mutta kv-kontaktejakin oli varmasti.

Kyllä intti on varmasti ollut koko ajan ns. kartalla, Suomessa inttiä on vaan pyöritetty kuitenkin melko rajallisilla resursseilla.
 

Hanski

Kenraali
Näinköhän tuo -tietoisuuden ketju- on koskaan katkennutkaan viime sotien jälkeisenä aikana? Uskon vahvasti, että jollain tasolla oltiin aina hyvinkin tietoisia suunnilleen kaikesta vähänkään oleellisesta. Suomettumisaikana tietoa hankittiin todella matalalla profiililla, mutta kv-kontaktejakin oli varmasti.

Kyllä intti on varmasti ollut koko ajan ns. kartalla, Suomessa inttiä on vaan pyöritetty kuitenkin melko rajallisilla resursseilla.
Kyllä ja hattua pitää nostaa suunnittelu- ja ennakointikyvyn osalta! Päätökset kehittämissuunnasta on pitänyt tehdä jo 2000-luvun alussa, jotta 2020-luvun alkaessa nykyisen taistelutavan joukot olisivat olemassa. Pääesikunnan kellarissa taitaa olla iso ja tehokas kristallipallo!
 
Viimeksi muokattu:

Old Boy

Ylipäällikkö
Päätökset kehittämissuunnasta on pitänyt tehdä jo 2000-luvun alussa
Onneksi ei tehty vielä silloin, sillä tuloksena olisi ollut vapaaehtoisen asepalveluksen sekä kolmen varuskunnan siirtomaasota-armeija. Joka ajelisi Patria AMV:lla ja paukuttelisi AMOS illa sekä lentelisi helikoptereilla. Uuteen todellisuuteen herääminen tapahtui Putinin 2007 Münchenin puheen sekä 080808:n jälkeen.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Uuteen todellisuuteen herääminen tapahtui Putinin 2007 Münchenin puheen sekä 080808:n jälkeen.
Kyllä uudistettu tst-tapa oli -käsittääkseni- Maasotakoulussa hierottavana jo ennen tätä ja minun ei tarvitse edes olettaa mitään. :cool: Eli intti kynteli kyllä koko ajan keula oikeaan suuntaan, poliittinen ohjaus veti vakoa toiseen suuntaan. Gustav H. oli -ehkä- vähän liikaa politiikan vietävänä, tämä on oletus, mutta siltä se näyttää. Ja oliko Gustavilla itsellään tavoitteita politiikassa, luulen, että oli, mutta sekin on oletus.

Käsittääkseni siis intti -soti ihan oikeaa sotaa- mutta vasta nuo mainitsemasi asiat korjasivat poliitikkojen käsityksiä realismiin päin. Noihin vuosiin osuu monia isojen nimityksien vääntöjä, joista meillä ruohonjuuritasolla ei ole hajuakaan. Muistan parikin, mutta lähteiden puuttuessa on turhaa ryhtyä vääntämään.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Pääesikunnan kellarissa taitaa olla iso ja tehokas kristallipallo!
Tai sitten pitkän linjan päätöksiä tehdään tiukasti käytössä olevien tietojen ja realismin pohjalta. :cool: Kun päätöksentekoon yhdistyy melkoinen määrä sotaoppilaitoksissa omaksuttua tietoa ja ymmärrystä, niin toimiva systeemi tuottaa oikeita ratkaisuja. Ihmisethän ne lopulta asioita pähkäilevät ja päätöksiä tekevät.
 

Zero The Hero

Kersantti
Olennaista artikkelissa oli mielestäni huomio että taisteluosastot toimivat eri teattereissa olevien paikallisjoukkojen ytimenä ja tulitukena. Ukrainassa taisteluosaston ympärillä on kapinallisia, Syyriassa paikallisen hallituksen joukkoja.

Jos operaatioteatterilta ei löydy sopivia "proxy"-joukkoja, jää pataljoonan taisteluosaston jalkautuva vahvuus niin pieneksi, että se kykenee lähinnä suojaamaan vain tukevat osansa.

Nykyisessä kotimaisessa asenneilmapiirissä voitaneen vetää johtopäätös, että pataljoonan taisteluosastot eivät itseasiassa ole se todennäköinen yhtymätyyppi, jolla Suomea vastaan operoitaisiin.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Näinköhän tuo -tietoisuuden ketju- on koskaan katkennutkaan viime sotien jälkeisenä aikana? Uskon vahvasti, että jollain tasolla oltiin aina hyvinkin tietoisia suunnilleen kaikesta vähänkään oleellisesta. Suomettumisaikana tietoa hankittiin todella matalalla profiililla, mutta kv-kontaktejakin oli varmasti.

Kyllä intti on varmasti ollut koko ajan ns. kartalla, Suomessa inttiä on vaan pyöritetty kuitenkin melko rajallisilla resursseilla.
Ja varsin tiukassa poliittisessa raossa.

Ei ole saanut pitää liikaa ääntä. Toisaalta Paha talvisodan henki on vainonnut
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Venäläisillä on kyllä kaikenlaista ongelmaa...mielenkiintoinen artikkeli:

 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Jos operaatioteatterilta ei löydy sopivia "proxy"-joukkoja, jää pataljoonan taisteluosaston jalkautuva vahvuus niin pieneksi, että se kykenee lähinnä suojaamaan vain tukevat osansa
Tarkoittaako tämä sitä, että proxyjen puuttuessa mm. sivustoille tuotetaan joukkoja, joilla on kyky liikkua maastossa ja toisaalta kyky moottorimarssittaa? Eli proxyjen asemesta esiintyy kevyttä jalkaväkeä ja vanhan mallin moottoroituja joukkoja?

Eli hyökkäysyhtymän sivut pyritään suojaamaan hyökkäysliikkeen tahdissa mahdollisimman tarkoin? Syvä sivuista piittaamaton läpimurto ja sen ruokkiminen olisi edelleen se, mutta Suomea vastaan joudutaan räätälöimään proxyvastineet niiden puuttuessa siltä maaperältä, jonne yritetään puskea.

Jos ymmärsin oikein ja jatkan, niin lyttää toki, jos pieleen menee: :cool:

Jos tämän sivustat haltuun ottamaan pyrkivä proxysijainen puolustajan toimesta tyrmätään, niin lakkaako yhtymän liike? Eli puolustajan pitää pyrkiä poistamaan tarmokkaasti laudalta proxysijaista paremman puutteessa korvaamaan pyrkivä joukko?

Tässä katsannossa mm. Ukrainan proxyt eivät ole pelkästään poliittista teatteria vaan ne luovat alustaa yhtymätasoille? Alueiden ja sivustojen hallitseminen näin ollen vasta mahdollistaisi yhtymätoiminnan ja sen toiminnan kehittämisen eteenpäin.

Mutta se vaikein kysymys: jos Alueen hallinta kiistetään puolustajan toimesta, niin lakkaako yhtymätason liike?
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Jos operaatioteatterilta ei löydy sopivia "proxy"-joukkoja, jää pataljoonan taisteluosaston jalkautuva vahvuus niin pieneksi, että se kykenee lähinnä suojaamaan vain tukevat osansa.
Tuosta tulikin mieleen, että tuo BTG on varsin vekkulu eläin: Sen jalkautuva vahvuus ei ole juuri meikäläistä komppaniaa suurempi, tankkeja siinä on sen panssaripataljoonan edestä ja tykistöä on sen mitä prikaatilla voisi odottaa olevan käytössä (joskin orgaanisesti sitä on meillä vähemmän).
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Mutta se vaikein kysymys: jos Alueen hallinta kiistetään puolustajan toimesta, niin lakkaako yhtymätason liike?
Olisiko väärin arvata, että tuon yhtymätason hyökkäyksen tavoitteita ei aseteta niin pitkän matkan päähän kuin tavallisesti asetettaisiin? Auttaisiko se?
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
En tiedä, suoraan sanoen.
Ajattelin asiaa sillä, että ryssällä on ollut taktiikkana se, että ottavat jonkun alan maata haltuunsa ja sitten kysyneet diplomaattisesti "Joko luovutatte, vai otetaanko uudestaan?" Toki isomman alan ottaminen haltuun voisi olla tehokkaampaa tässä, mutta tarkoitus on kuitenkin antaa itsestään kuvan että vastustaminen on turhaa/mahdotonta, joten jos pienemmät tavoitteet ovat varmempia lopputulokseltaan, niin se voi olla parempi. Ja pitää muistaa, että tarkoitushan ei välttämättä ole valloittaa koko valtiota, vaan kontrolloida sitä. Kyse on lopulta vain diplomatiasta toisin keinoin.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
Ajattelin asiaa sillä, että ryssällä on ollut taktiikkana se, että ottavat jonkun alan maata haltuunsa ja sitten kysyneet diplomaattisesti "Joko luovutatte, vai otetaanko uudestaan?" Toki isomman alan ottaminen haltuun voisi olla tehokkaampaa tässä, mutta tarkoitus on kuitenkin antaa itsestään kuvan että vastustaminen on turhaa/mahdotonta, joten jos pienemmät tavoitteet ovat varmempia lopputulokseltaan, niin se voi olla parempi. Ja pitää muistaa, että tarkoitushan ei välttämättä ole valloittaa koko valtiota, vaan kontrolloida sitä. Kyse on lopulta vain diplomatiasta toisin keinoin.
Ja mikä on poliittinen tavoite. Mitä halutaan sotilailla saavuttaa.

Ukrainassa Krimin valtauksen jälkeen oli vielä vaarana että EU hyväksyy Ukrainan Krimin menetyksen. Jolloin laajentuminen Itään olisi voinut jatkua.

Kun saatiin kasaan jäätynyt konflikti Itä-Ukrainassa, niin Ukrainan tie EU:hun on seis vuosikymmeniä.
 
Top