C-miehen häpeä

Olavinen

Alokas
Olen nyt 22-vuotias mies ja iästä 18 v. asti olen kokenut häpeää C-papereistani. Sain vapautuksen synnynnäisen sairauteni perusteella joka ainakin omalla kohdalla on vaikuttanut tasapainoon ja minulla on myös lievä hahmotushäiriö. Silti olen kuullut, että monet muut joilla on sama sairaus kun mulla, ovat onnistuneet sen käymään, vähintään B-miehenä, mutta jotkut ihan A-ryhmässä. Kuten sanoin, sairauden vaikutus on todella yksilöllistä, mutta silti.

Ja toisekseen tunnen itseni vähemmän mieheksi, kun en ole suorittanut asiaa jonka kaikki muut perheeni miehet ja samalla suurin osa kavereista, paria muuta lukuunottamatta.


Olen harkinnut C-papereiden kumoamista ja pyrkiä uudestaan vapaaehtoisena palvelukseen. Kannattaisiko?
 

Huhta

Greatest Leader
vaikuttanut tasapainoon

Tasapainoiluun nuoran päällä käveltäessä vaiko henkiseen tasapainoon? Jälkimmäisen tapauksessa pohtisin tarkkaan, kannattaako riskeerata pollan hajoamista armeijan harmaisiin.

Jos taas kyse on fyysisestä tasapainosta, niin sitten voi olla harkitsemisen arvoista. Ei läheskään kaikissa tehtävissä tarvita kummempaa akrobatiaa, vakaata liipaisinsormea tai tarkkaa avaruudellista hahmottamista. Tietty perustaso tietysti on hyvä olla ihan turvallisuusnäkökohdista, esim. että pysyy kärryillä kiväärin piipun suunnasta eikä sohi sillä mihin sattuu.

Tuossa kuitenkin pari ketjua aiheesta yleisemmin, ellet ole jo lukenut:

 

Creidiki

Kenraali
Olen harkinnut C-papereiden kumoamista ja pyrkiä uudestaan vapaaehtoisena palvelukseen. Kannattaisiko?

Kannattaisiko kenelle? Joskus muinoin intin käyminen oli oletusarvo jokaiselle kikkelin omaavalle kansalaiselle ja intin puuttuminen oli haitta työ- tai opiskelupaikan saannissa, nuo päivät ovat jo historiaa eikä asevelvollisuuden suorittaminen vaikuta kansalaisluottamukseen maailmalla saattaa olla jopa haitta koska armeijalla ei ole joka maassa samalaista asemaa kuin Suomessa.

Intti elämysmatkailuna ei palvele maanpuolustuksen tarpeita jos haluaa tehdä osuutensa niin tilaisuuksia löytyy, Vapaapalokunta, Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, SPR:n ensiapuryhmät, Radioamatöörien viestitoiminta jne parantavat kokonaisturvallisuutta jo syvän rauhan tilassa harmaasta vaiheesta nyt puhumattakaan.

Vanhaan aikaan jos omasi kikkelin ja pulssin niin se riitti palvelukseenastumismääräykseen, nyt ei riitä sodanajan sijoitusta jokaiselle koulutetullekaan ja kutsunnat vapauttaa herkästi.
 

MeriTJ

Kenraali
Ja toisekseen tunnen itseni vähemmän mieheksi, kun en ole suorittanut asiaa jonka kaikki muut perheeni miehet ja samalla suurin osa kavereista, paria muuta lukuunottamatta.


Olen harkinnut C-papereiden kumoamista ja pyrkiä uudestaan vapaaehtoisena palvelukseen. Kannattaisiko?
Minkään oman urokseksi tuntemisen takia ei kannata miettiä varusmiespalveluksen käymistä, varmasti tämän tyyppisiin tuntemuksiin parempi apu olisi keskustelu psykologin kanssa mikäli ovat niin voimakkaita että laittavat moista miettimään edes.

Maanpuolustus on tärkeä ja jokaista koskettava asia mutta mikäli se sinun kohdalla yksilönä merkitsee terveydellistä riskiä (henkistä tai fyysistä), teet isomman palveluksen sekä sinulle kuin yhteiskunnalle jos jätät sen suorittamatta ja toimit asian eteen mikäli koet sen tärkeäksi vaikkapa edellämainittujen kokonaisturvallisuuden toimijoiden parissa. Muistuttaisin vielä että amatööri katsoo taktiikkaa, vähän oppinut strategiaa ja ammattilainen logistiikkaa. Tästä syystä C-paperisena olet maalle arvokkaampi jos olet vaikkapa osana ketjua mikä turvaa juomaveden tai ruuan saannin kuin sotilastehtävässä johon terveytesi puolesta sinulla ei olisi mielekkäästi edellytyksiä.
 
Viimeksi muokattu:

StepanRudanskij

Ylipäällikkö
Olen nyt 22-vuotias mies ja iästä 18 v. asti olen kokenut häpeää C-papereistani. Sain vapautuksen synnynnäisen sairauteni perusteella joka ainakin omalla kohdalla on vaikuttanut tasapainoon ja minulla on myös lievä hahmotushäiriö. Silti olen kuullut, että monet muut joilla on sama sairaus kun mulla, ovat onnistuneet sen käymään, vähintään B-miehenä, mutta jotkut ihan A-ryhmässä. Kuten sanoin, sairauden vaikutus on todella yksilöllistä, mutta silti.

Ja toisekseen tunnen itseni vähemmän mieheksi, kun en ole suorittanut asiaa jonka kaikki muut perheeni miehet ja samalla suurin osa kavereista, paria muuta lukuunottamatta.


Olen harkinnut C-papereiden kumoamista ja pyrkiä uudestaan vapaaehtoisena palvelukseen. Kannattaisiko?

Tämän tapaisia kyselyitähän aina silloin tällöin tulee. Lääkäriin kannattaa luottaa tässäkin tapauksessa.
Kaikki eivät saa samanlaisia kortteja alkujaossa, eikä siitä oikein voi valittaakaan minnekään.
Kannattaa suunnata mielenkiintoa ja omaa kouluttautumista sen mukaan, että siitä on ns. yhteiskunnalle hyötyä rauhan/kriisin aikana. Se on paljon kestävämpää ja vaikuttavampaa kuin olla yksi monista seisomassa rivissä asentoa ja lepoa tekemässä.
 

Sandelzz

Kapteeni
Olen nyt 22-vuotias mies ja iästä 18 v. asti olen kokenut häpeää C-papereistani. Sain vapautuksen synnynnäisen sairauteni perusteella joka ainakin omalla kohdalla on vaikuttanut tasapainoon ja minulla on myös lievä hahmotushäiriö. Silti olen kuullut, että monet muut joilla on sama sairaus kun mulla, ovat onnistuneet sen käymään, vähintään B-miehenä, mutta jotkut ihan A-ryhmässä. Kuten sanoin, sairauden vaikutus on todella yksilöllistä, mutta silti.

Ja toisekseen tunnen itseni vähemmän mieheksi, kun en ole suorittanut asiaa jonka kaikki muut perheeni miehet ja samalla suurin osa kavereista, paria muuta lukuunottamatta.


Olen harkinnut C-papereiden kumoamista ja pyrkiä uudestaan vapaaehtoisena palvelukseen. Kannattaisiko?
Jos sulla on: Tasapainosairaus,Hahmotus häiriö. Miten pystyt käymää intin?
 

ctg

Greatest Leader
Sain vapautuksen synnynnäisen sairauteni perusteella joka ainakin omalla kohdalla on vaikuttanut tasapainoon ja minulla on myös lievä hahmotushäiriö.

Nuo on järki syitä ja niissä ei ole mitään hävettävää.

Olen harkinnut C-papereiden kumoamista ja pyrkiä uudestaan vapaaehtoisena palvelukseen. Kannattaisiko?

Se on sinun oma päätöksesi ja jos haluat yrittää niin :salut: mutta elä tunne häpeää sen takia että sulla on syntyperäisiä vammoja. Kuten muut on sanoneet, valtiota voi palvella monella tapaa. Henkilökohtaisesti mua ei ole kutsuttu takaisin palvelusta vapautumisen jälkeen, mutta mp.netin kautta palvelen valtiota omalla tapaa.

Sulla kaksikymppisenä on paljon elämää edessä. Elä huolehdi taikka ole kateellinen intin käynneille. Ei se ole arvo asia. Joten tee elämästä omasi ja jos haluat palvella niin tee se jossakin mihin pystyt.
 

BobLeeSwagger

Kersantti
Olen nyt 22-vuotias mies ja iästä 18 v. asti olen kokenut häpeää C-papereistani. Sain vapautuksen synnynnäisen sairauteni perusteella joka ainakin omalla kohdalla on vaikuttanut tasapainoon ja minulla on myös lievä hahmotushäiriö. Silti olen kuullut, että monet muut joilla on sama sairaus kun mulla, ovat onnistuneet sen käymään, vähintään B-miehenä, mutta jotkut ihan A-ryhmässä. Kuten sanoin, sairauden vaikutus on todella yksilöllistä, mutta silti.

Ja toisekseen tunnen itseni vähemmän mieheksi, kun en ole suorittanut asiaa jonka kaikki muut perheeni miehet ja samalla suurin osa kavereista, paria muuta lukuunottamatta.


Olen harkinnut C-papereiden kumoamista ja pyrkiä uudestaan vapaaehtoisena palvelukseen. Kannattaisiko?
Kannattaa. Ei muuta kuin hakemaan B- tai A-paperit toiselta lääkäriltä.
 

Mika

Kersantti
Saattaa olla, että luokitus on mahdollista nostaa esim. B2:een. Kyllä noista jossain määrin voi neuvotella, ellei alempi luokitus johdu siitä, että voi aiheuttaa vakavampaa vaaraa itselleen tai muille. Itse olen huone- ja siitepölyallergian takia A2, joskin lääkäri olisi halutessani voinut laskea luokituksen myös B1:een, jolloin olisin ehkä välttynyt pahimmilta metsäkeikolta. Ymmärrän, että nuorelle miehelle asia voi olla tärkeä, koska etenkin alle 3-kymppisenä inttiajat tulevat aika usein puheeksi tuttujen ja tuntemattomien kanssa.
 

KIM

Kenraali
Intti kannattaa/pitää käydä jos siihen pystyy. Jos ei pysty syystä tai toisesta, niin häpeä on turhaa. Ymmärrän kuitenkin todella hyvin, että voi olla alemmuuden tunnetta ja häpeääkin. Se ei kuitenkaan ole tarpeen. Jos tuttavasi pilkkaa sinua siitä, että et ole käynyt inttiä terveydellisten syiden takia, niin vaihda tuttavasi.

Minä jos kuka kannatan kannatan yleistä asevelvollisuutta ja intin käymistä. Kuitenkin jos terveys ei riitä mihinkään järkevään tehtävään, niin ei sitä inttiä kannata yrittää väkisin käydä. Maanpuolustusta voi tukea monella muullakin tavalla. Esim. kasvattamalla lapsia (omia tai vieraita) maanpuolustusmyönteisyyteen ja isänmaallisuuteen. Ja tietty kaikki mitä ketjussa on aiemmin kirjoitettu. MPK:llakin voi olla joitakin tehtäviä joissa voi olla hyödyksi. Ja esim. paikalliselle maanpuolustuksen tukiyhdistykselle voi vaikka lahjoittaa 20€/kk.

Hyvä, että sinulla on halua osallistua maanpuolustukseen. Intin käymisen mahdollisuudesta kannattaa käydä keskustelemassa omassa aluetoimistossa. He järjestävät kai kutsunnatkin ja voivat auttaa pohtimaan olisiko jokin palveluspaikka sellainen, jossa olisit yhteiskunnalle hyödyksi. Huollon puolella ainakin on sellaisia tehtäviä, joissa esim. lievät motoriset ongelmat eivät haittaa. Ja on niitä melkein jokaisessa komppaniassa muuallakin, esim. kirjurin ja viestipäivystäjän tehtävät. Mielestäni jokainen tehtävä puolustusvoimissa on tärkeä. Niin koettiin sotienkin aikana. Naiset ja nuoret vapauttivat paljon asekuntoisia reserviläisiä rintamalle taistelutehtäviin hoitaessaan esim. huollon, ilmavalvonnan ja viestinnän tehtäviä.
 

Fremen

Respected Leader
Olen nyt 22-vuotias mies ja iästä 18 v. asti olen kokenut häpeää C-papereistani. Sain vapautuksen synnynnäisen sairauteni perusteella joka ainakin omalla kohdalla on vaikuttanut tasapainoon ja minulla on myös lievä hahmotushäiriö. Silti olen kuullut, että monet muut joilla on sama sairaus kun mulla, ovat onnistuneet sen käymään, vähintään B-miehenä, mutta jotkut ihan A-ryhmässä. Kuten sanoin, sairauden vaikutus on todella yksilöllistä, mutta silti.

Ja toisekseen tunnen itseni vähemmän mieheksi, kun en ole suorittanut asiaa jonka kaikki muut perheeni miehet ja samalla suurin osa kavereista, paria muuta lukuunottamatta.


Olen harkinnut C-papereiden kumoamista ja pyrkiä uudestaan vapaaehtoisena palvelukseen. Kannattaisiko?
Ei todellakaan kannata. Mitäs menisit tekemään, puolustamaan kommarien kalifaattia, ja keneltä?
A-miehiltä :cool: ?

Iloitse että sinulla on vuosi etumatkaa kavereihin verrattuna hankkia koulutus, jolla pääset muuttamaan vittuun Suomesta pysyvästi.

ps. mutsis muuten mainitsi että sulla oli jotain onge-probleemaa... :).

Nice try cuzzy-bru, bliksem Tjommie. Kaffir rooitje
 
Viimeksi muokattu:

skärdis

Respected Leader
Tämän tapaisia kyselyitähän aina silloin tällöin tulee. Lääkäriin kannattaa luottaa tässäkin tapauksessa.
Kaikki eivät saa samanlaisia kortteja alkujaossa, eikä siitä oikein voi valittaakaan minnekään.
Lääkäri ei ole mikään jumala ja toinen lääkäri voi aivan yhtä pätevästi päätyä erilaiseen "tuomioon".

Jos kaksi tai kolme lääkäriä päätyy samanlaiseen tulokseen niin sitten voi olla aikalailla varma asiasta.

Täytyy kuitenkin muistuttaa, että intin käyminen tai sen puuttuminen ei nykypäivänä vaikuta enää yhtään mihinkään. Ketään ei kiinnosta. Siltä osalta voi vanhemman väen puheet ja muistelot jättää omaan arvoonsa.
 

tommi

Majuri
Kannattaa muistaa myös, että MPK tarjoaa monipuolisen kurssitarjonnan, myös inttiä käymättömille. Tosin ei ihan kaikille, eikä varsinkaan jihadisteille.
 

Lunni

Ylipäällikkö
Mulla oli aikoinaan kun itse olin intissä kaveri joka ihan tosissaan treenasi LJK:ta varten. Sitten häneltä alkoi hajoilla paikkoja ja todettiin joku fibromijuttu ja se oli sitä myöten siinä. Ei se häntä huonommaksi tehnyt, vaikka ehkä se myöhemmin hankittu fil. kandin tutkinto taidehistoriasta tekeekin.. :)

Toisella kaverilla taas oli "valikoiva astma", että esti kovasti palveluksen mutta ei esim. salibandyä tai jalkapalloa. Tai työskentelemistä betonitehtaassa.. ihan hyvä heppu hänkin on, vaikkei inttiä suorittanutkaan.

Että ei se pakollista ole ja ei sen käyminen tee pippelistä yhtään sen pidempää. Parista baarin kännijutuista voi kyllä jäädä paitsi, mutta....
 
  • Tykkää
Reactions: EK

Tornisteri

Kersantti
Olen nyt 22-vuotias mies ja iästä 18 v. asti olen kokenut häpeää C-papereistani. Sain vapautuksen synnynnäisen sairauteni perusteella joka ainakin omalla kohdalla on vaikuttanut tasapainoon ja minulla on myös lievä hahmotushäiriö. Silti olen kuullut, että monet muut joilla on sama sairaus kun mulla, ovat onnistuneet sen käymään, vähintään B-miehenä, mutta jotkut ihan A-ryhmässä. Kuten sanoin, sairauden vaikutus on todella yksilöllistä, mutta silti.

Ja toisekseen tunnen itseni vähemmän mieheksi, kun en ole suorittanut asiaa jonka kaikki muut perheeni miehet ja samalla suurin osa kavereista, paria muuta lukuunottamatta.


Olen harkinnut C-papereiden kumoamista ja pyrkiä uudestaan vapaaehtoisena palvelukseen. Kannattaisiko?

Niin, no minusta sota ei tässäkään tapauksessa yhtä miestä kaipaa. Toisaalta miehen täytyy tehdä se mitä miehen täytyy.

Eli jos nyt koet sen armeijan elämän ja kuoleman kysymykseksi, niin sitten kai sinne on mentävä. En kuitenkaan itse rakentaisi identiteettiäni sen palveluksen varaan millään mittapuulla, vaan keskittyisit ennemminkin siihen että ryhdyt opiskelemaan itsellesi kunnollista tutkintoa jolla pääset kunnollisiin töihin.

Ymmärrän kyllä että nuorena tuo asia voi vaikuttaa suurelta juurikin mm. vertaispaineen ansiosta, mutta asia ei ole lopulta niin iso. Olosuhteille et voi mitään ja kaipa tapoja on harrastaa maanpuolustustoimintaa ilmankin varusmiespalvelusta jos vain haluaa.

Koskaan ei kai kuitenkaan pitäisi aliarvioida ihmisten halua tai suoranaista vimmaa kuulua johonkin "joukkoon" eli tässä tapauksessa asevelvollisuuden suorittaneisiin. Ymmärrän senkin puolen asiassa myös, mutta ei tämä ole sellaisen kokoluokan juttu että sillä olisi tässä tapauksessa niin väliä mielestäni.
 

Statisti

Kapteeni
Missään tilanteessa ei kannata jäädä tuleen makaamaan! On aika puolusteltu syy jäädä pois!
Sota on kovaa puuhaa ja sotilaan on pystyttävä luottamaan asetoveriensa kykyyn. Yksi heikko lenkki saattaa vaarantaa monen muun hengen

Sitä maanpuollustusta voi harrastaa monella muullakin tavalla kuin asepalveluksessa.
Ei niitä C:n papereita tarvi hävetä. Elämä yleensäkin on hyvin epätäydellistä!
Elämässä on paljon kilvoiteltavaa joissa voit pärjätä paremmin kuin siellä asepalveluksessa.
Pitää vaan käyttää niitä lahjoja hyväkseen mitä on saanut.
 

tommi

Majuri
Niinhän se. Mutta, näin vainoharhaisena, tulee mieleen, että noinkohan Olavinen puhuu ihan totta ja mikä on lopullinen motiivinsa? Anteeks kauheesti jos kuvittelen omiani
 

Rauhantekijä

Respected Leader
Sain vapautuksen synnynnäisen sairauteni perusteella joka ainakin omalla kohdalla on vaikuttanut tasapainoon ja minulla on myös lievä hahmotushäiriö.

Olen harkinnut C-papereiden kumoamista ja pyrkiä uudestaan vapaaehtoisena palvelukseen. Kannattaisiko?


Kirjoituksen perusteella jäin käsitykseen, että joku muu on tehnyt päätöksen taistelukoulutuksesta vapautuksesta, et niinkään sinä itse sitä ehkä vaatinut. Mahdollisesti asiasta ei edes käyty mitään neuvottelua? Mikäli C-paperien kumoaminen kuitenkin olisi mahdollista ja itse sitä haluat, koita tehdä se. Yleisesti ihmisen pitää pykiä tekemään sitä mitä oikeasti haluaa.

Kokonaan toinen asia on sitten se, mikä on pyrkimyksesi maanpuolustamisen alueella? Armeijan käyminen johtaa johonkin sijoitukseen puolustusvoimien organisaatiossa kriisi-aikana ja paljon ne sijoitukset sitten loppuukin 35 ikävuoden jälkeen, ellei aktiivisesti harjoittele ja käy kertaamassa. Kuten edelläkin on kerrottu, jokaisesta ei tarvita tehdä sotilasta, maan puolustamisessa on tarvetta muullekin avulle.
Kun maa menee sekaisin sotatilan takia, yleinen selvitytyminen siviilipuolella on erittäin tärkeää. Moni siviili ei edes ole ajatellut nykypäivän kriisitilannetta ja olisivat pahasti hukassa silloin. Olisi hyvä että seassa on henkilöitä jotka pystyvät hahmottamaan tilannettaa selviytymisen suuntaan ja opstamaan muita. Sotilaat eivät välttämättä ole auttamassa vaan he ovat sotimassa.

Maanpuolustusta on muutakin kuin armeijan käyminen. Esim MPK:n kursseihin voi osallistua sellaisella alueella, mikä on muuten yhteiskunnalle hyödyllistä ja selviytymistä kriisitilanteessa.
Asioita kannattaa miettiä muutamalta eri näkökulmalta.
.
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Top