Olen nyt 22-vuotias mies ja iästä 18 v. asti olen kokenut häpeää C-papereistani. Sain vapautuksen synnynnäisen sairauteni perusteella joka ainakin omalla kohdalla on vaikuttanut tasapainoon ja minulla on myös lievä hahmotushäiriö. Silti olen kuullut, että monet muut joilla on sama sairaus kun mulla, ovat onnistuneet sen käymään, vähintään B-miehenä, mutta jotkut ihan A-ryhmässä. Kuten sanoin, sairauden vaikutus on todella yksilöllistä, mutta silti.
Ja toisekseen tunnen itseni vähemmän mieheksi, kun en ole suorittanut asiaa jonka kaikki muut perheeni miehet ja samalla suurin osa kavereista, paria muuta lukuunottamatta.
Olen harkinnut C-papereiden kumoamista ja pyrkiä uudestaan vapaaehtoisena palvelukseen. Kannattaisiko?
Ja toisekseen tunnen itseni vähemmän mieheksi, kun en ole suorittanut asiaa jonka kaikki muut perheeni miehet ja samalla suurin osa kavereista, paria muuta lukuunottamatta.
Olen harkinnut C-papereiden kumoamista ja pyrkiä uudestaan vapaaehtoisena palvelukseen. Kannattaisiko?