https://yle.fi/uutiset/3-10442069
Kiina vie verkkovalvontakoneistoaan Afrikkaan digitaalista silkkitietä pitkin
Googlen entinen toimitusjohtaja Eric Schmidt ennustaa, että Kiinan vaikutusvallan kasvun jakaa internetin kahtia.
Kenian pääkaupungissa Nairobissa yhteensä 1 800 valvontakameraa seuraa kaupunkilaisten elämää. Julkisten ja yksityisten valvontakameroiden verkosto syöttää jatkuvasti tarkkalaatuista kuvaa julkisiin pilvipalveluihin. Kuvavirtaa analysoi kasvot tunnistava tekoäly.
Kiinalainen verkkolaitejätti Huawei rakentaa ympäri maailmaa älykaupunkeja, jotka huokuvat orwellilaista dystopiaa. Nairobin kaltaisia "turvakaupunkeja" on jo satakunta ja lisää on luvassa.
Huawei markkinoi älykaupunki-järjestelmäänsä turvallisuudella. Nairobissa rikollisuus lähes puolittui, kun valvontajärjestelmä otettiin käyttöön.
Rikollisuuden torjunnan lisäksi älykaupungeissa teknologiaa käytetään esimerkiksi veden säästämiseen. Joissakin kaupungeissa bussimatkan voi maksaa kasvojentunnistuksen avulla.
Järjestelmää voidaan myös käyttää kansalaisten valvontaan ja poliittisten vastajien hiljentämiseen.
Kiina rakentaa verkkoa Afrikkaan
Huawein turvakaupunki-projektit ovat osa Kiinan voimakasta pyrkimystä levittää teknologista osaamistaan maailmalle, etenkin Lähi-itään ja Afrikkaan. Tämä pyrkimys on muotoiltu hankkeeksi, jota kutsutaan Kiinassa digitaaliseksi silkkitieksi.
Kolme vuotta sitten Kiina käynnisti "Vyöhyke ja tie" -hankkeen (Belt and Road Initiative, BRI), jonka tarkoituksena on massiivisten infraprojektien kautta luoda maailmankauppaa palveleva logistiikkaverkosto Kiinasta maailmalle. Digitaalisen infrastruktuurin osalta Kiina linjasi tavoitteekseen edistää rajoja ylittävien verkkoyhteyksien rakentamista ja parantaa kansainvälisiä tietoliikenneyhteyksiä.
Silkkitie-hankkeen nimissä kiinalainen telejätti ZTE rakentaa mobiiliverkkoa Etiopiassa ja vetää valokuitukaapelia Afganistanissa. Muita työmaita löytyy Nigeriasta, Laosista, Sri Lankasta, Sudanista ja Turkista.
Huawei puolestaan on luvannut tehdä yli miljardin dollarin investoinnit parantaakseen internet-yhteyksiä Kamerunissa, Keniassa, Zimbabwessa, Togossa ja Nigerissä.
Ugandassa Kiina tarjoaa hallinnolle teknistä apua sosiaalisen median valvonnassa tai "kyberrikollisuutta vastaan taistelemisessa", kuten asia virallisesti muotoillaan.
Kiinalaisten kehittämä kasvojentunnistusmenetelmä on käytössä Zimbabwen lentokentillä ja rajanylityspaikoilla.
Xi Jinpingin kybervisio
Kiinan digitaalinen silkkitie on mediassa jäänyt maan BRI-projektien varjoon. Hanke on kuitenkin monella tavalla mullistavampi kuin rautatieverkoston tai satamien rakentaminen. Digitaalista silkkitietä pitkin Kiina pystyy levittämään verkkostrategiaansa, jossa internet on valjastettu tukemaan hallintoa.
Kiinan internet-strategian keskiössä on valtion itsemääräämisoikeus. Presidentti Xi Jinping on jo usean vuoden ajan puhunut kyber-suvereniteetin puolesta. Siinä ydinajatus on, että valtio hallitsee internetiä rajojensa sisäpuolella samalla tavalla kuin vaikkapa ilmatilaansa. Koska tietoliikennekaapelit kulkevat fyysisesti valtion rajojen sisäpuolella, valtiolla on oikeus kontrolloida siellä kulkevaa tietoliikennettä.
Tunnetuin esimerkki Kiinan kontrollista on palomuuri, joka estää kiinalaisten pääsyn sivustoille tai sovelluksiin, joihin hallinto ei halua heidän pääsevän. Kiinan palomuurin ympärille on noussut myös muita tapoja valvoa kansalaisia.
Viime vuoden kesäkuussa Kiinassa astui voimaan uusi kyberturvallisuuslaki, joka kiristää entisestään hallinnon otetta verkosta. Jo ennen lakia sananvapauden tilaa mittaava
Freedom House -järjestö rankkasi Kiinan pahimmaksi internet-vapauksien polkijaksi. Nyt tilanne on vielä huonompi.
Perinteisen sensuroinnin lisäksi kyberturvallisuuslaki rajoittaa anonymiteettiä verkossa. Se velvoittaa yritykset tarkkailemaan ja raportoimaan poikkeuksista verkkoliikenteessä. Yritysten on myös tarjottavat teknistä tukea viranomaisille, joilla on "suureen turvallisuusuhkaan" vedotessa oikeus katkaista verkkoliikenne kokonaan.
Tietoliikenteen salausmenetelmät vaativat Kiinan hallinnon hyväksynnän ja kriittiseksi luokiteltujen verkkoinfrastruktuurien hallinnoijien täytyy paljastaa ohjelmistojensa lähdekoodit viranomaisille. Nämä määräyksen vaarantavat yhtiöiden immateriaaliset tekijänoikeudet, mutta vaihtoehtoja on vähän.
Kaikki verkossa liikkuva tieto on säilytettävä Kiinassa sijaitsevilla palvelimilla ja jos tietoja aikoo siirtää rajojen ulkopuolelle, pitää tähän olla lupa.
Lain ensimmäiset ennakkotapaukset saatiin jo muutamassa kuukaudessa, kun viranomaiset määräsivät teknologiayhtiöille Tencent, Baidu ja Sina muutaman kymmenentuhannen euron sakot kiellettyjen sisältöjen jakamisesta. Viranomaisten mukaan yhtiöiden palvelimet sisälsivät valeuutisia ja pornografiaa.
Verkkovalvonnasta vientituote
Tästä verkkokontrollista Kiina on tehnyt vientituotteen, josta useissa vähemmän demokraattisissa maissa ollaan kiinnostuneita.
Useat maat ovat seuranneet Kiinan esimerkkiä ja kiristäneet verkkovalvontalakejaan. Tansaniassa viranomaisilla on lupa estää pääsy sisältöihin, jotka aiheuttavat "mielipahaa". Nigeria vaatii kansalaistensa datan säilyttämistä maan rajojen sisällä. Etiopia, Sudan ja Egypti suodattavat aggressiivisesti verkkosisältöjä.
Venäjä on muovannut Kiinan mallia muistuttavan käytännön, jossa hallinto tunkeilee verkossa ja vaatii datan säilyttämistä maan rajojen sisällä. Vietnam on säätänyt Kiinan kyberturvallisuuslakia muistuttavia lakeja.
Parantuneita tietoliikenneyhteyksiä pitkin näyttävät ensimmäisenä kulkevan Kiinan autoritäärinen hallintomalli ja kyberkontrollit.
Kiinan teknologisen kehityksen asiantuntija Adam Segal amerikkalaisesta Council on Foreign Relations -ajatuspajasta katsoo, että Kiina auttaa mielellään maita, jotka haluavat kopioida sen mallin. Kiina ei kuitenkaan vaadi tätä.
– Kiinalaiset näkevät digitaalisen silkkitien mahdollisuuta vaikuttaa internetistä käytävään keskusteluun. Maat, jotka hyväksyvät avustuksen ja käyttävät kiinalaisia verkkotuotteita, omaksuvat todennäköisemmin myös kiinalaisen näkökannan internetiin, Segal toteaa.
Kiina haluaa valmistajasta suunnittelijaksi
Kiina on vuosikymmeniä toiminut teknologiayhtiöiden tehtaana. Tämä näkyy siinä, että vaikka Kiina on noussut maailman talousmahdiksi, arvoketjussa se ei ole lähelläkään huippua.
– Voitot keskittyvät yhä länteen, huomauttaa Kiinan talouspolitiikan tutkija Markus Holmgren.
Tähän Kiina haluaa muutoksen. Valmistajan rooliin kyllästynyt maa on kasvattanut tutkimus- ja tuotekehitystään noin 20 prosentilla vuosittain kahdenkymmenen vuoden ajan. Viime vuonna Kiina käytti arvioilta 279 miljardia dollaria tutkimus- ja tuotekehitykseen. Se on noin viidennes koko maailman käyttämästä rahasummasta.
Tutkimustyöhön panostamisella on kaksi tärkeää syytä. Ensinnäkin Kiina haluaa vähentää riippuvuuttaan ulkomaalaisesta teknologiasta ja toiseksi se haluaa päästä mukaan määrittämään, mihin suuntaan globaalia internetiä kehitettään.
Adam Segal arvioi, että Kiina on jo nyt Yhdysvaltojen kanssa pääroolissa internetin muovaamisessa.
– On vaikeaa ennustaa, mitä uudet teknogiat uudistavat ja mistä ne tulevat. Mutta kun katson kunnianhimoa ja kykyjä, niin tällä hetkellä Kiina on ykkönen, Segal sanoo.
Jakautuuko Internet kahtia?
Internet on pitkään ollut amerikkalainen projekti. Yhdysvaltain puolustusministeriön hankkeesta kasvaneeseen verkkoon on tänä päivänä yhdistetty kymmeniä miljardeja laitteita.
Länsimaissa Kiinan vaikutusvallan kasvun pelätään tekevän internetistä vähemmän globaalin ja vähemmän avoimen. Useat tahot puhuvat internetin pirstaloitumisesta. Viimeisimpänä hakukoneyhtiö Googlen entinen toimitusjohtaja Eric Schmidt, joka viime kuussa ennusti internetin jakautuvan kahteen osaan: Amerikan johtamaan osaan ja Kiinan johtamaan osaan.
Ajatuspaja CFR:n asiantuntija Adam Segal huomauttaa, että internet on jo nyt pirstaloitunut. Jo pelkästään eri kielet ja kulttuurit aiheuttavat pirstaloitumista verkossa. Harva suomalainen käy kiinalaisilla verkkosivuilla ja harva kiinalainen suomalaisilla.
Teknologinen pirstaloituminen on kuitenkin kiihtymässä, Segal myöntää. Sitä ruokkii Kiinan ja lännen välinen epäluottamus toisiaan kohtaan.
Teknologiayrityksille tämä aiheuttaa vaikeuksia, kun markkinat eriytyvät ja kansallinen alkuperä alkaa painaa yhä enemmän vaakakupissa. Segal ennustaa, että yritysten on tulevaisuudessa luotava kaksi tuotetta: toinen Kiinan ja toinen maailman markkinoille. Näin toimii esimerkiksi yhteisöpalvelu LinkedIn, joka sensuroi sisältöjä Kiinassa.
Kahdeksan vuotta sitten Kiinasta vetäytynyt Google on puolestaan kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt sensuroitua hakukoneeta Kiinan markkinoille. Projekti Sudenkorennoksi nimetty hanke herätti paljastuessaan paheksuntaa länsimaissa.
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa tavallisen internet-käyttäjän kannalta?
– Luulen, että näemme monia internet-verkkoja, jotka näyttäytyvät tavalliselle käyttäjälle yhtenä ja samana. Voit yhä lähettää sähköpostin ystävällesi Kiinaan. Viesti voidaan lukea, mutta se menee silti perille, Segal sanoo.